Mitä ajatuksia ja tunteita iso-vanhemmuus on sinussa herättänyt? Olitko onnesta sykkyrällä vai olitko kauhuissasi siitä että olet tullut/ tulossa iso-vanhemmaksi??
Minusta on aivan ihanaa ja mahtavaa olla mummi kahdelle pojan pojalleni.Olin 41v kun tulin ensi kertaa mummiksi, ja se oli kyllä niin mahtava tunne ettei mitään rajaa. Oli ihanaa silloin joskus aikoinaan tulla äidiksi,mutta että mummiksi...voi valtava :))
Mitä te muut mietitte asiasta, olisi kiva kuulla.
Minusta on aivan ihanaa ja mahtavaa olla mummi kahdelle pojan pojalleni.Olin 41v kun tulin ensi kertaa mummiksi, ja se oli kyllä niin mahtava tunne ettei mitään rajaa. Oli ihanaa silloin joskus aikoinaan tulla äidiksi,mutta että mummiksi...voi valtava :))
Mitä te muut mietitte asiasta, olisi kiva kuulla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin. Se oli kauhea järkytys! Pelkäsin kuollakseni, että nuoret eivät pärjää vauvan kanssa ja kun itse olin (ja olen edelleen) työelämässä mukana pelkäsin heidän sysäävän lapsen minun harteilleni. Mutta toisin kävi! Nyt kun odotan jo kolmatta lastenlasta, osaa jo suhtautua asiaan huomattavasti rauhallisemmin, kun olen sen todennut, että kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa tässäkin asiassa. :)
Kun poikani ja miniäni kertoivat tekevänsä minusta mummon, olin todellakin onnesta sykkyrällä.
Rakkaus siihen lapseen syttyi välittömästi, vaikka se siinä vaiheessa oli pienenä siemenenä vasta, muutaman viikon ikäisenä.
Seurasin vatsan kasvua 9 kk ja kuvittelin sen käärön syliini. Pakahduttava tunne. Ja kun se päivä tuli, että he lähtivät laitokselle, istuin pöydän ääressä puhelin vieressäni ja kirjoitin tunnelmiani paperille. Joskus poika saa lukea mitä mummun mielessä on liikkunut niillä hetkillä kun hän tuli maailmaan.
Varmasti itkee ja nauraa sitä lukiessaan, niin minäkin tein.
Kun poikani sitten ilmoitti potran poikalapsen syntyneen, en saanut sanaa suustani aikoihin, itkin vain onnesta. Ja siitä hetkestä rakkauteni siihen lapseen kasvoi satakertaiseksi.
Poika oli yhden päivän vanha kun sain mennä häntä katsomaan ja siihen tunteeseen mitä silloin koin kun hän kelli äitinsä rinnalla ja poikani nosti hänet minun nähtäväkseni, ei ole vielä keksitty sanoja.
Sillä hetkellä tunsin suurta rakkautta myös edesmenneitä vanhempiani ja isovanhempiani kohtaan. Ja mieletöntä kiitollisuutta !
Viikko sitten sain ensimmäisen kerran nukuttaa lapsen sylissäni kuin oma äitini tapasi tehdä omalle pojalleni lähes 30 vuotta sitten.
Olen ollutkin tämän viimeisen viikon lähes pyörryksissä siitä luottamuksen osoituksesta joksi sen otin ja näen aina silmissäni sen suloisen luottavan hymyn minkä sain juuri ennen kun uni tuli silmään.
MIKÄÄN ei voita mummuna olemista.
Toivon mukaan osaat ottaa yhtä innolla vastaan mahdolliset seuraavat lapsen lapsesi, etkä totea kuten meidän mummon kolmannen kohdalla, että se olsi ollut jo liikaa.... :(
Isovanhemmuus on kyllä elämän ylimääräinen lahja. Minusta on ihanaa ottaa lapsenlapsi yökylään ja tehdä kaikkea kivaa, mennä paikkoihin, joissa kävi joskus omien lasten kanssa ja suunnitella retkiä ja matkoja ja tietty toteuttaa ne, olla myös mukana iloissa ja suruissa, mutta tietää, että vastuun lapsesta ottaa hänen omat vanhemmat.
Minun lapsenlapseni on vielä niin pieni, ettei osaa vielä paljoa askarrella, ja enkä tehdä huvipuistomatkoja hänen kanssaan, mutta on ihanaa katsella hänen touhujaan, ja kontata hänen kanssaan lattialla leikkien. Hän on aina tervetullut meille, ja silloin tällöin on ollut yötäkin meillä.
Joskus tuntuu, että tyttäreni toivoisi minun pyytävän poikaansa useammin meille, mutta toisaalta en halua, että hän luulee minun haluavan lapsen meille vain sen vuoksi, että hän saa olla miehensä kanssa kahden. Toki sen vuoksikin haluan lapsen meille, mutta pääasiassa sen vuoksi, että tämä lapsi on kertakaikkiaan niin ihana vekkuli. Olen kyllä keskustellutkin tyttäreni kanssa tästä asiasta. Meillä on todella läheiset välit.
Tyttäreni perhe käy meillä viikottain, ja näen pientä kullanmurua usein, mutta silti joskus tuntuu, että olen liian vähän lapsenlapseni kanssa. Minulla on kotona vielä kolme murrosikäistä lasta, jotka ovat kaikki hullaantuneita sisarenpoikaansa.
Aivan, juuri se on ihanaa.Osasit tosi osuvasti kirjoittaa mummouden ytimen :))
Oikein iloista ja aurinkoista kesää sinulle ja mukavia hetkiä lapsenlapsen kanssa :))
ja paljon iloisia hetkiä lapsenlapsesi kanssa.
Odotan innolla taas kesää että päästään pikkusten kanssa korkeasaareen ja katselemaan kaikkia luonnon ihmeitä :)
Oikein hyvää kesää teille:)
Meilläkin tuntuu olevan sisarukset aivan murrosikäistä poikaa myöten hullaantuneet sisarensa lapsiin. :)
Kiitos Maiju ja tietenkin ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille isovanhemmille. Haluaisin laittaa teille kaikille runon isovanhemmuudesta.
Sylissä lapsenlapsi
lukea sadut
keinuttaa polvella
muistaa iltarukouksissa
lohduttaa pientä
suukottaa nenänpäätä
elämän ylimääräinen lahja.
vielä voisi sanoa, kaikki edellä kerrottu vain tulisi toistettua.
Ei ole hienompaa asiaa kuin pienet kädet kaulassa ja kuiskaus mummu mä tykkään susta.
Iloista ja lapsekasta kesää, kaikille
..muutaman kuukauden ikäinen lapsi painaa päänsä sun olkapäälle, se on täydellinen luottamuksenosoitus. Mulle tuli kyyneleet silmiin kun tajusin, että nämä pienet ihmiset luottavat muhun ehdoitta.
Ja yksi uusi näkökantakin on vielä minkä huomasin: nämä lapset ovat varmaan ainoita perheenjäseniä joiden kanssa en ole vielä ikinä riidellyt, eikös sekin ole jo jotain.
Kaikki ylistykset on jo sanottu tässä ketjussa.
Sanon vain, että sairauden, kivun ja masennuksen unohdan samantien kun saan tuliaishalin ja pusun, molemmille poskille.
Niiden avulla jaksan vaikka mitä kipuja. Kyllä elämä on ihanaa.
Viimeksi koin näin suurta onnea noin 30-vuotta sitten kun omat lapseni syntyivät.