Neitsyt ja tunteet

Itse neitsyt-naisena olen aika varovainen omien tunteideni kanssa, järki hallitsee vahvasti ja kontrolloi paljon käytöstäni. Ja allekirjoitan täysin sen tarkkailijan-roolissa olon!

Esimerkiksi suuttuessani muutun jäätäväksi, ivalliseksi ja hyvin pistäväksi, loukkaan tietoisesti toista. En myöskään helposti saa nauru- tai itkukohtauksia, vaan niissäkin olen aika hillitty ja hallitsen itseni aika hyvin.

Mutta sitten kun olen oppinut luottamaan toiseen niin olen ehkä liiankin avoin, näytän tunteeni helposti ja välittämisen, rakkauden näytän enemmän teoilla kuin puhumalla.

Saman olen huomannut myös tuntemissani neitsyt-miehissä, heillä ehkä vielä enemmän korostuu se teoilla näyttäminen kuin suora puhuminen.

Ja sitten kun toinen on ansainnut luottamukseni, olen ehdottoman uskollinen, huomaavainen ja avoin, helposti haavoittuva. Annan silloin toiselle myös kaikkeni ja odotan hänenkin tekevän itselle samoin.

Siksi ehkä olemme niin varovaisia, kun lopulta uskallamme antaa tunteillemme vallan, se on aika totaalista ja paluuta ei enää ole!

Kyllä neitsytmies osaa heittäytyä tunteidensa vietäväksi, mutta kumppanin täytyy olla sen arvoinen! Jos neitsyt ei luota, on turha odottaa palavia rakkauventunnustuksia tai edes lämmintä "minä pidän sinusta enemmän kuin kenestäkään muusta naisesta näin lyhyen tuttavuuden jälkeen". :)

Jos haluat selvittää neitsytmiehesi sisimmän hetinyt kaikkiminulle- tyylillä, olen aika varma että hän katsoo viisaimmaksi puhua vaikka naapurissaan asuvasta kauniista naikkosesta... Mikä tuskin suhdettanne edistää mitenkään, mutta kun tuota miestä ei kärsi hätyyttää missään asiassa. Paitsi jos kyse on seksistä. :) Ja sekään ei suju jos ei ihmistenväliset kemiat toimi. :)

Sanoisinpa näin, että kärsivällisyyttä ja tsemppiä kovasti neitsykäisesi kanssa. Itsellä otti puoli vuotta neitsytmiehen koukuttaminen (kun en muka ollut kiinnostunut vaikka olinkin...:), mutta oli se sen arvoista ja loppujen lopuksi enpä tainnut itse tehdä aloitettakaan enää silloin kun alkoi olla actionia. :)

ps. se taisin kuiteski olla minä, joka sanoi ensin, että "rakastan sinua". :) Sen jälkeen toinen voi miettiä sekunnin mitä vastaa ja jos vastaus on väärä, niin aijai... annetaanko aikaa vai paukutellaanko ovia? xD Kukin tyylillään.

Ei todellakaan! Neitsyet ovat kuin simpukoita kun tunteita on kuviossa mukana.
Neitsytmies ei ikinä heittäydy tunteitten valtaan eivätkä ikinä paljasta sisintään!
Kahden neitsytmiehen kanssa olen ollut naimisissa. Erittäin huono valinta sanoisin.Ja jos se ei vielä riitä niin kaiken kukkuraksi rakastajani myös osoittautui kuuluvan samaan kastiin, eli, neitsyt! Surkeata tunteetonta väkeä sanoisin.

Minulla on neitsyt mies ja itse olen vaaka.
Meijän neitsyt ei ainakaan puhumalla usein osoita tunteitaan, vaikka oon siitä huomauttanukkin pari kertaa :) Mutta muuten kyllä kehuu ja pitää hyvänä..

haluaisin tietää naitsyen ja jousimiehen suhteen onnistumisen mahdollisuudesta.

Eikö ne tunteet ja kaikki niihin liittyvä mene hyvin pitkälti kuumerkin mukaan? Itse olen neitsyt, mutta kuuni on kaloissa. Olenkin todella avoin ja erittäin herkkä. Hermostun helposti, varsin temperamenttinen tapaus. Liikutun helposti ja itken niin ilosta kuin surustakin.
Tosin neitsyelle ominaista on se, että otan kaiken kirjaimellisesti. Suuttuessani/loukkaantuessani kerrassaan jähmetyn, en pysty puhumaan mitään vaan vatvon ja vatvon asiaa vaan päässäni. Olen silloin itsekin tietoisesti hirveän v-mäinen, jos jotakin päätän puhua.
Riippuu näköjään hyvin pitkälti kuumerkistä, emme me kaikki neitsyet ole tunteettomia.

Toisaalta, poikaystäväni(Oinas) kuu on Neitsyessä. Hänkin on hyvin herkkä ja haavoittuvainen, kutsuukin itseään itkupilliksi. Ei kuitenkaan ole samallalailla tunteellinen kuin minä, lähinnä hänellä ei ole samanlaista empatiakykyä kuin mulla. On kyllä huomaavainen ja hellä ja ihana, tykkää kulkea käsi kädessä ja pusutella julkisesti. Ihanaa.