Te jotka ajattelette että sairasta ja provoa, älkää suotta vaivautuko vastaamaan.
Ihannoin ylilaihoja ihmisiä ja haluaisin itsekin olla heidän kaltaisensa. Aloin laihduttaa 13-vuotiaana ja monta vuotta pysyinkin kurissa hyvin, kunnes tapasin nykyisen poikaystäväni. Hän ei hyväksy jatkuvaa laihduttamistani, etenkään oksentamalla ja paastoamisella. Hän onkin jotenkin saanut minut huijattua syömään ns. normaalisti ja painoni nousi 15 kiloa viidessä vuodessa. Nyt painoindeksini onkin lähemmäs 21 ja näytän tavalliselta hoikalta ihmiseltä. Iältäni olen nyt 22v.
En halua olla tällainen. Ihmiset ihmettelevät että olen jo laiha, kun kieltäydyn herkuista ja mainitsen laihdutusyrityksestä. Tahdon takaisin vanhan tilanteen, vaikka se tarkoittaakin niukkaa syömistä, hullunlaista liikuntaa, oksentelua ja laihdutusvalmisteiden käyttöä. En vain tiedä miten toteuttaisin suunnitelmani salaa ja miten saisin pidettyä itsekuria niin hyvin että homma toimisi. Onko kellään antaa vinkkejä?
Ihannoin ylilaihoja ihmisiä ja haluaisin itsekin olla heidän kaltaisensa. Aloin laihduttaa 13-vuotiaana ja monta vuotta pysyinkin kurissa hyvin, kunnes tapasin nykyisen poikaystäväni. Hän ei hyväksy jatkuvaa laihduttamistani, etenkään oksentamalla ja paastoamisella. Hän onkin jotenkin saanut minut huijattua syömään ns. normaalisti ja painoni nousi 15 kiloa viidessä vuodessa. Nyt painoindeksini onkin lähemmäs 21 ja näytän tavalliselta hoikalta ihmiseltä. Iältäni olen nyt 22v.
En halua olla tällainen. Ihmiset ihmettelevät että olen jo laiha, kun kieltäydyn herkuista ja mainitsen laihdutusyrityksestä. Tahdon takaisin vanhan tilanteen, vaikka se tarkoittaakin niukkaa syömistä, hullunlaista liikuntaa, oksentelua ja laihdutusvalmisteiden käyttöä. En vain tiedä miten toteuttaisin suunnitelmani salaa ja miten saisin pidettyä itsekuria niin hyvin että homma toimisi. Onko kellään antaa vinkkejä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun edes haaveilet tuollaisesta. Poikaystäväsi on ihana, jos tahtoo, että näytät terveeltä ja syöt hyvin eikä hyväksy oksentelua. Myös ystäväsi kauhistelevat ihan syystä. Tuntuu todella pahalta, että oikein yrittämällä yrität saada itsesi sairaaksi, kun samaan aikaan täällä monet tekee kaikkensa parantuakseen.
Mutta jos luurangoksi tahdot, niin kyllähän se onnistuu. Syöt vaan niin vähän kuin mahdollista, välillä paastoat ja harrastat liikuntaa verenmaku suussa. Oksentaahan sinä näköjään jo osaatkin. Turha tulla tälle palstalle sitten enää itkemään, kun tilanne on mennyt todella pahaksi!
Sairas olet ja pahasti. Valitettavasti varmaankin vielä niin pahasti, että hoitoa tuohon ei ole. Mutta kuule, kyllä se itsekuri sieltä löytyy, kun vaan jaksat yrittää!! Laihduta itsesi hengiltä niin saadaan yksi hullunlaisen laihduttamisen seuraukset -esimerkki lisää. Jos vaikka muille samalla tavalla ajatteleville tulisi hieman edes järkeä päähän. Itse olen anoreksian sairastanut vuosia sitten mutta ns. tahattomasti. Ainoastaan täysin sekava ihminen (ja vielä tuon ikäinen) HAAVEILEE anoreksiasta.
meinasitko sitten olla anorektikko sillä tavalla, että poikaystäväsi ei huomaa? Kummalla viiraa päässä enemmän?
Mäkin voisin olla anorektikko, kunhan olisin vain laiha!!
Kuulkaahan nyt lapselliset typerykset, jotka haluatte anorektikoiksi. Te ette tiedä lainkaan kuinka vakavasta asiasta puhutte, joten pitäkää älyvapaat mölyt mahassanne.
Anoreksia-palsta ei tosiaan ole sua varten. Sulla ei voi olla anoreksiaa, koska jos olisi, et haaveilisi siitä. Sulla viiraa päässä pahemman kerran ja sun kaltaisillesi hulluille tarvittais ihan oma palsta. Mene hoitoon ennen kuin homma riistäytyy käsistä ja koko elämä menee överiksi!
Aika kovaa tuomitsemista. Tämä on kuitenkin syömishäiriö-palsta ja syömishäiriöhän ei ole mitenkään sidoksissa painoon. Se on "mental-illness", eli koko homma on päässä. Aika kovaa tekstiä alkaa kellekään sanomaan päin kuvaruutua, että hän on täysin hullu ja sairas ihminen, muttei syömishäiriöinen. Sairas ihminen on se, joka tuomitsee toisen hulluksi tosta noin vaan, koska luulee itse olevansa paljon muita parempi. Tuomitsijat, te täällä olette väärällä palstalla, uskoakseni yksikään syömishäiriöinen ei kaipaa hulluksi haukkumista vaan tukea ja turvaa.
Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Isäni on todella laiha ja pikkuveljeni taitaa omata samat geenit. Pikkutyttönä olin todella laiha ja pitkä, joten tädit muistivat myös huomauttaa asiasta. Teini-ikään päästyäni kun kilot rupesivat nousemaan "helpommin" isäni tokaisi eräänä iltana että hän ja pikkuveljeni ovat laihoja ja minä normaali. Siitä illasta asti olen yrittänyt laihduttaa ja onnistunutkin. Aion jatkaa niin kauan että isäni mielestä minäkin olen laiha. Minunkin laihduttamisen este on poikaystävä joka on tarkkaavaisuutensa ja vahtimisiensa avulla saanut nostettua painoindeksini 16.5:stä melkein 21:een.. Nyt olen todella saanut tarpeekseni ja aion aloittaa uuden kuurin ja liittää siihen tehokkaan liikunnan mukaan ja tällä kertaa ehkä onnistunkin :D
ja vartalosi on kauniin hoikka ja kiinteä eikä vain luuta ja nahkaa. Siitä kannattaa pitää kiinni. Oma painoindeksini on nyt noin 21, mutta on se joskus ollut myös alle 14. Olen nyt hoikka ja kauneimmillani enkä tosiaan kaipaa takaisin rumaksi ja luisevaksi.
Toivon, että tulet järkiisi ennen kuin on liian myöhäistä!
Must se ihan sun oma asias. Jos sä haluut tosiaan olla anorektikko ni mikset eroo siit sun poikaystävästäs? (Ei pahalla, ei oo mitään anorektikoita vastaan)