siviilipalvelus on syntiä?

hyvä lainaus päivämiehestä ko. asiasta "Uskon perusteita: Sotilaan tehtävänä on yhteisen hyvän vaaliminen
Alkuseurakunnan aikana roomalaisia sotilaita kääntyi kristinuskoon. Kristittyinä he jatkoivat palvelustaan sotilaan ammatissa. Johannes Kastaja neuvoi sotilaita: ”Älkäät kenellekään väkivaltaa taikka vääryyttä tehkö, ja tyytykäät palkkaanne” (Luuk 3:14). Eräässä yhteydessä Jeesus jopa kehui sotilaan ammatissa olevan sadanpäämiehen uskoa (Luuk. 7:9).

Alkuvuosisatoina kysymys sotilaan ammatista ja sodan oikeutuksesta nousi aika ajoin esille kirkkoisien kannanotoissa. Aiheen teologinen ja eettinen argumentointi tuli ajankohtaiseksi, kun kristinusko saavutti 300-luvun alussa valtion uskonnon aseman. Kirkkoisä Augustinuksen määritelmä oikeutetusta sodasta on ollut kristikunnan ohjeena näihin päiviin saakka.

Peruslähtökohtana on Kristuksen antama käsky rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Tämä niin sanottu rakkauden kaksoiskäsky sisältää lähimmäisen hyvän vaalimisen ja etenkin heikommassa asemassa olevan puolustamisen. Syntiseen maailmaan sovellettuna se merkitsee tarvittaessa voimakeinojen käyttöä. Tähän perustuu apostoli Paavalin opetus esivallan tehtävästä ja asemasta (Room. 13).

Eettisessä mielessä kysymys on aina pienemmän pahan valitsemisesta kahden pahan väliltä. Voimakeinojen käyttö on raadollinen menetelmä, mutta syntisessä maailmassa se on yhteisön hyvän kannalta joskus välttämätöntä. Tästä on esimerkkinä oman kansallisen ja valtiollisen itsenäisyytemme puolustaminen.

Eettinen valinta tarkoittaa myös lähimmäistä ja yhteisöä uhkaavan pahan ennaltaehkäisemisestä. Se on elämän raadolliset tosiasiat huomioon ottavaa rauhantyötä eli niin sanottua realistista pasifismia (pax facere = tehdä rauha). Se perustuu raamatulliseen ihmiskäsitykseen, jonka mukaan kaikki ovat syntisiä. Sen vastakohtana on niin sanottu idealistinen pasifismi, jonka mukaan ihmisen olemuksessa ajatellaan olevan siinä määrin hyvyyttä, että pahuuden hillitsemiseksi riittää pelkästään kasvattaminen. Tältä perustalta nousee muun muassa ajatus kansakunnan yksipuolisesta aseiden riisunnasta. Sen ideana on, että muut kansakunnat seuraavat tätä esimerkkiä. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan syntisessä maailmassa ole mahdollista."

En ole tiennytkään, että siviilipalvelus on syntiä, sellaiseen väitteeseen olen kyllä törmännyt, että asepalvelus on syntiä (joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu...)

Voikohan edellisestä raamatunkohdasta vetää sellaista johtopäätöstä, että siviilipalvelus luetaan synniksi. Jos uskoon tulleita sotilaita ei kehotettu luopumaan ammatistaan se ei tarkoita automaattisesti sitä, että niin ei SAA menetellä.

Eiköhän tässä ole kysymys omantunnon vapaudesta. Valtakunnan turvallisuus ei ole ainakaan 60 vuoteen ollut riippuvainen muutaman sadan kieltäytyjän mielipiteestä, laki antaa jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden valita aseellisen, aseettoman tai siviilipalveluksen, ja jos sen kerran lainsäätäjä antaa valita niin ei kai kukaan pappi sitä toiseksi käännä. Kysymyksessä ei ole rauhanyhdistyksen etu, vaan maan etu ja sen määrittelee tässä tapauksessa eduskunta. Kysymys ei siis voi olla hengellinen.

RUK:n turvallisuuspolitiikan oppitunnilla meille kerrottiin majurin suulla, että hänen mielestään sivareita ei ole vielä edes riittävästi, jotta heitä voitaisiin kouluttaa tarpeeksi suuri määrä kriisiajan väestönsuojelutehtäviin. Tosin tästä on jo parikymmentä vuotta aikaa, voi olla, että tilanne on muuttunut.

Helluntailaiset opetettiin aikanaan kieltäytymään aseesta, mutta nuoret miehet osoittivat omilla valinnoillaan säännön tehottomaksi. Nykyään siitä ei hellareissa opeteta kai mitään.

Hellarit on nykyisin kapiaisten uskonto, mutta pasifistit myös saman arvoisia. Mainittakoot, että isokirja opiston jäsenet voivat majoittua armeijan vuokra-asunnoissa.

Vanhoillislestadiolainen oululainen pappi jopa kehoitti minua menemään siviilipalvelukseen, mutta menin silti armeijaan.

Jos valitset siviilipalveluksen siksi, ettet koe soveltuvasi armeijaan, niin ainakaan siinä tapauksessa siviilipalvelus ei ole syntiä.

Mutta jos soveltuisit hyvin armeijaan, mutta silti menet sivariin, niin se on jo epäilyttävää ja ehkä saattaa olla syntiäkin.

Onhan meillä velvollisuus puolustaa omaa kotimaatamme jos siihen kykenemme, koska kerta käytämme hyväksi sen suomia etujakin, kuten demokratia, yksilönvapaus, infrastruktuurit, yhteiskunnan palvelut, yhteiskunnan tuet jne. Mitään näitä ei nimittäin täällä olisi, mikäli sotien sukupolvet eivät olisi puolustaneet näitä vapauksia ja ihmisoikeuksia ensin totalitaristisia kommunisteja vastaan, ja sitten Neuvostoliittoa vastaan, ja Lapin sodassa vielä Saksaa vastaan.

Yleismoraaliinhan kuuluu se, että emme saa käyttää hyväksemme etuisuuksia, joita toiset ovat puolustaneet hengellään, ellemme ole itse halukkaita ja valmiita myös omalta osaltamme puolustamaan niitä tarpeen vaatiessa. Yleismoraaliin myös kuuluu puolustaa kaikkia lapsia ja muita heikompia ihmisiä epädemokraattisilta ja moraalittomilta valloittajilta, joilla tarkkoitan venäläisiä. Tähän yleismoraaliin aseVELVOLLISUUS perustuu.

Jos näet vanhusta (tai ketä tahansa) potkittavan, etkä mene vanhuksen apuun, niin se on samalla tavalla väärin kuin sivarin valitseminen armeijan sijasta, ellei kysymys ole siitä, että kyseinen henkilö ei sovellu armeijaan fyysisiltä ja/tai älyllisiltä ominaisuuksiltaan.

Jos teet valintasi armeija vs. sivari sillä perusteella, että siten arvelet ansaitsevasi taivasosuuttati, se on synti. Mutta jos teet valinnan sen perusteella, kummassa arvelet paremmin pystyväsi palvelemaan isänmaatasi, se on oikea valinta.