Mä olen aina omiin mietteihini vaipuva. Yleensäkään ei kaipaa muiden seuraa enkä kärsi yksinäisyydestä. Pelkään että tämä tuo ongelmia myöhemmin työelämässä kun ihmisen perusluonteen kuuluu olla avoin ja seurallinen.
Kavereiden kanssa olen hiljaa, kun en halua jakaa heidän kanssaan yhtään mistään. Viihdyn paremmin omissa oloissani. Stressaannun sosiaalisista tilanteista. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kavereiden kanssa olen hiljaa, kun en halua jakaa heidän kanssaan yhtään mistään. Viihdyn paremmin omissa oloissani. Stressaannun sosiaalisista tilanteista. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En silti tunne itseäni yksinäiseksi.En jaksa kuunnella varsinkaan naisten aivan teeskenneltyä turhaa jorinaa.Ulkoillessanikin yritän välttää tapaamasta ketään,siksi kuljen metsäpolkuja.Jos joku tulee vastaan lähden toiseen suuntaan.En edes halua nähdä ketään.Mielummin katselen luontoa.Ihmiset ovat huomanneet,ja tekevät kiusaa,että ovat juuri tulossa samaan suuntaan.
vastaamatta että . HERRAISÄ mitähän tästäkin seuraa:))
jos antaisit itsellesi luvan olla joskus epäsosiaalinen?se on minulla osa persoonaa,ja sen kanssa oppii elämään.minulla on lapsuudessa ja nuoruudessa ollut vain vähemmän suhteita,joten rauhallinen luonteeni vapaa-aikana ja työpaikallani selittyy sillä.olen iloinen ja ulospäin suuntautunut silti.jos en kelpaa tällaisena niin olkoon.en jaksa turhia lörpötellä,fyysisyys on vahvin piirteeni.tsemppiä ja muista ettet jää täysin yksin ..
joka kerta enemmän,ja voit itse tehdä aloitteita asioista jotka sinua kiinnostaa.joten sinusta ei tunnu ahdistavalta tai toisten hallittavissa olevalta.
niin miksi väkisin yrittäisi?
Kannattaako kiinnittää huomiota jo etukäteen? Millaisesta perheestä olet kotoisin? Jos sulla ei ystäviesi kanssa ole samanlaiset kokemusmaailmat, ei yhteistä juttelun aihetta, erilaiset harrastukset? Juttelethan kuitenkin kouluasioista. Ovatko kaverisi yltiönegatiivisia?
Työpaikalla menee hiukna aikaa ennen kuin tutustuu silleen, että voi jutella. Ei välttämättä heti odotetakaan sellaista suullista seurallisuutta ja läsnäoloa, vielä pahempaa jos tulee tyrmätyksi heti kättelyssä, jos tällaista tekee. Siinä voikin sitten jo hiukan miettiä, et mikä nyt eteen. Kuitenkin on parempi, jos alkaa vain rohkeasti heti juttelemaan, ottamaan osaa keskusteluun. Aluksi vaikka kahden kesken, vaikkapa työparisi kanssa, sitten vain osallistumaan yhä enemmän ja enemmän. Muuten voi tulla sellainen tilanne, että no milloinkahan mä nyt voin tehdä sen aloitteen ja se sitten luo kohtuutonta stressiä itsellesi.