Ja aina vain.. Johtajuus..

Tuota laumateoriaa lähinnä ajoin takaa, kun tuntuu että jokainen opus joka koiria käsittelee ja edes jollakin tasolla peilaa susien käyttäytymiseen on jokseenin kyseenalainen, susista itsekkin mielenkiinnosta on tullut luettua niin paljon kuin käsiini vain olen tietoa saanut. Suuri osa neuvoista jotka susien käyttäytymisen pohjalta on kirjoitettu on tapahtunut tutkimalla vankeudessa eläviä susia, ja ne tiedon jyväset joita on onnistuttu saamaan vapaana elävistä susista sotivat niin pahasti toisiaan vastaan. Näiden tetojen pohjalta on hyväksyttävää ravistaa koiraa niskasta ja selättää se, vaikka tälläistä ei normaalissa susilaumassa tapahdu lauman sisällä. Ja jätetään huomioimatta ne vihjeet joita koira antaa päivittäin ja reagoidaan väkivallalla kun koira tekee jotain todella pahasti tai sitten ihmetellään että mitenkä se nyt noin, kun se on niin hassua viestiä koiralle sen omalla kielellä mikä sen paikka on, että kun ihmiset eivät käyttäydy noin, niin kyllä koiran pitää se tajuta...

Itse en ymmärrä mitä tekemistä sillä ovesta ulos menemisellä on johtajuuden kanssa.

Kaipa se on lähtöisin siitä että johtaja lähtee ensin saalistusretkelle, Fennelin mukaan on kotikoiralle se että lähdetään ulos. Itse en ole ollenkaan samaa mieltä.

Mitäs mieltä itse olet minua askarruttavasta asiasta kuin että onko koiralla oikeus murista ruuastaan?
Jos laumateoriaa katsoo niin silloinhan olisi koska susilaumassa jokainen hakee vuorotellen saaliista oman kimpaleen ja sen jälkeen sitä puolustetaan lähestyi kuka vain, asemasta riippumatta. Siellä kuitenkin kyse on eloonjäämisestä ja seuraavalle saalistusretkelle on oltava kunnossa.
Eli ihmisen pitäisi jättää käytös omaan arvoonsa eikä mene sorkkimaan sitä ruokaa.
Muilla keinoilla esim huijaamalla koira vaikka luun luolta pois sitten napata se jos koira ei irti käskyä osaa tai usko.

Itsellä ei tälläistä ongelmaa ole ollut joten en sen enempää siihen ole perehtynyt mutta täällähän siitä usein kinataan.

Ainakaan minä en usko että sillä kuka kulkee ovista ensin on mitään merkitystä. olen seurannut omia koiriani joilla on todella tiukka arvo järjestys ja huomannut ettei vanhempi välitä tippaakaan kumpi koirista ovesta menee ensin. Jos teoria pitäisi paikkaansa, vanhempi varmasti rähisisi nuoremmalle.

pessi kirjoitti:

Ainakaan minä en usko että sillä kuka kulkee ovista ensin on mitään merkitystä. olen seurannut omia koiriani joilla on todella tiukka arvo järjestys ja huomannut ettei vanhempi välitä tippaakaan kumpi koirista ovesta menee ensin. Jos teoria pitäisi paikkaansa, vanhempi varmasti rähisisi nuoremmalle.

Lue lisää

Montaa koiraa onkin mielenkiintoista seurata ja katsoa miten ne käyttäytyvät. Hyvä esimerkki...

noutajatar_ kirjoitti:

Itse en ymmärrä mitä tekemistä sillä ovesta ulos menemisellä on johtajuuden kanssa.

Kaipa se on lähtöisin siitä että johtaja lähtee ensin saalistusretkelle, Fennelin mukaan on kotikoiralle se että lähdetään ulos. Itse en ole ollenkaan samaa mieltä.

Mitäs mieltä itse olet minua askarruttavasta asiasta kuin että onko koiralla oikeus murista ruuastaan?
Jos laumateoriaa katsoo niin silloinhan olisi koska susilaumassa jokainen hakee vuorotellen saaliista oman kimpaleen ja sen jälkeen sitä puolustetaan lähestyi kuka vain, asemasta riippumatta. Siellä kuitenkin kyse on eloonjäämisestä ja seuraavalle saalistusretkelle on oltava kunnossa.
Eli ihmisen pitäisi jättää käytös omaan arvoonsa eikä mene sorkkimaan sitä ruokaa.
Muilla keinoilla esim huijaamalla koira vaikka luun luolta pois sitten napata se jos koira ei irti käskyä osaa tai usko.

Itsellä ei tälläistä ongelmaa ole ollut joten en sen enempää siihen ole perehtynyt mutta täällähän siitä usein kinataan.

Lue lisää

Tuo ovesta kulkeminen on selvinnyt minullekkin vasta äskettäin, tai sen tärkeys, vaikka tuota on noudatettu iät ja ajat.. Meillä on lauma kasvanut ja penskat on kai jollain tapaa kasvaneet tähän, kunnes yksi pentu ryntäsikin röyhkeästi heti minun jälkeeni ovesta pihalle, taisi olla tuolloin alle puoli vuotta, noteeraamatta sitä että vanhemmat koirat olivat vielä sisällä, pentu virheen tajuttuaan muuttui kuin maan matoseksi, korvat luimussa ja kyyryssä katseli kun vanhemmat koirat kävelivät ovesta, yksikään vanhemmista koirista ei osoittanut mitään agression merkkiä, mutta tilanne oli silti melkoisen sähköinen, pentu tajusi tasan kuinka epäkunnioittava oli juuri ollut ja vanhemmat sen osoittivat myöskin kävelemällä ohitse kuin pentu olisi ollut ilmaa, tämä tapaus ei ole sen koommin toistunut, eli tässä pelkkä huomioimattomuus toimi koirien itsensä toteuttamana.
Tuon luun kanssa, jos sen itse annan sen saa pitää, jos kävelen koiran ohi sen syödessä luuta se kantaa sen kauemmas minusta, koskaan en ole kokeillut mitä tapahtuu jos menisin häiritsemään koiran ruokailua, ja miksi menisin? Mutta jos koira nappaa lenkillä maasta jotain sen kaivan vaikka kurkusta, siihen ei koiralla ole mitään sanomista, kai siihen pätee se että saan ensin kaluta löydöt ja jättää sen mitä jäljelle jää.. jos jää, useimmiten ei jää.. :)

nuutti kirjoitti:

Tuo ovesta kulkeminen on selvinnyt minullekkin vasta äskettäin, tai sen tärkeys, vaikka tuota on noudatettu iät ja ajat.. Meillä on lauma kasvanut ja penskat on kai jollain tapaa kasvaneet tähän, kunnes yksi pentu ryntäsikin röyhkeästi heti minun jälkeeni ovesta pihalle, taisi olla tuolloin alle puoli vuotta, noteeraamatta sitä että vanhemmat koirat olivat vielä sisällä, pentu virheen tajuttuaan muuttui kuin maan matoseksi, korvat luimussa ja kyyryssä katseli kun vanhemmat koirat kävelivät ovesta, yksikään vanhemmista koirista ei osoittanut mitään agression merkkiä, mutta tilanne oli silti melkoisen sähköinen, pentu tajusi tasan kuinka epäkunnioittava oli juuri ollut ja vanhemmat sen osoittivat myöskin kävelemällä ohitse kuin pentu olisi ollut ilmaa, tämä tapaus ei ole sen koommin toistunut, eli tässä pelkkä huomioimattomuus toimi koirien itsensä toteuttamana.
Tuon luun kanssa, jos sen itse annan sen saa pitää, jos kävelen koiran ohi sen syödessä luuta se kantaa sen kauemmas minusta, koskaan en ole kokeillut mitä tapahtuu jos menisin häiritsemään koiran ruokailua, ja miksi menisin? Mutta jos koira nappaa lenkillä maasta jotain sen kaivan vaikka kurkusta, siihen ei koiralla ole mitään sanomista, kai siihen pätee se että saan ensin kaluta löydöt ja jättää sen mitä jäljelle jää.. jos jää, useimmiten ei jää.. :)

Lue lisää

Vaikka nuo "tyhmät" tavat varmaankin ovat osittain opittuja, kuten tuo ovesta kulkeminen, tai se kuka syö ja mitä syö, ei meillä välejä ole tappelemalla selvitetty, sen enempää koirien kuin ihmistenkään kanssa, tai no ihmiset keskenään, välillä pikkasen, mutta ei koira-ihminen tai koira-koira matseja.

pessi kirjoitti:

Ainakaan minä en usko että sillä kuka kulkee ovista ensin on mitään merkitystä. olen seurannut omia koiriani joilla on todella tiukka arvo järjestys ja huomannut ettei vanhempi välitä tippaakaan kumpi koirista ovesta menee ensin. Jos teoria pitäisi paikkaansa, vanhempi varmasti rähisisi nuoremmalle.

Lue lisää

kuten jo sanoinkin niin uskon että meillä tuo ovesta kulkeminen on jollain tasolla opittu tapa, sen ensimmäinen koirani otti tavakseen, sitä ei sille opetettu, ja kun koirien määrä on lisääntynyt tuo tapa on sitten siirtynyt perintönä kun tenavat ovat seuranneet vanhuksesta mallia, aika jännä ajatus, että vanhasta herrasta tuollainen perintö olisi jäänyt...
Toinen asia jota olen usein ihmetellyt on, kun koirien kanssa ollaan metsälenkillä näyttää että minusta lähtisi jonkinmoinen jana jota koirat eivät ylitä, vaikka koirat ovat vapaana ja kaukana minusta ne eivät ikinä mene ohitseni tätä olen monet kerrat testannut, kun se tuntuu jotenkin niin kummalliselta. Koirat kirmailevat ja haistelevat omiaan, mutta ohitseni menevät vasta kun pysähdyn ja kun lähden taas liikkeelle sama järjestys palaa saman tien.
Sanoit että koirilla on tiukka arvojärjestys, millä ne sen osoittavat? Noita tapoja tuntuu olevan monia, telkkarissa, vai olikohan jossain kirjassa juttu koirista jotka söivät makuullaan.. Tuskin aivan tavanomainen, mutta varmasti toimiva tapa tilanteessa jossa varmasti eniten noita rähinöitä korien kesken syntyy..

nuutti kirjoitti:

kuten jo sanoinkin niin uskon että meillä tuo ovesta kulkeminen on jollain tasolla opittu tapa, sen ensimmäinen koirani otti tavakseen, sitä ei sille opetettu, ja kun koirien määrä on lisääntynyt tuo tapa on sitten siirtynyt perintönä kun tenavat ovat seuranneet vanhuksesta mallia, aika jännä ajatus, että vanhasta herrasta tuollainen perintö olisi jäänyt...
Toinen asia jota olen usein ihmetellyt on, kun koirien kanssa ollaan metsälenkillä näyttää että minusta lähtisi jonkinmoinen jana jota koirat eivät ylitä, vaikka koirat ovat vapaana ja kaukana minusta ne eivät ikinä mene ohitseni tätä olen monet kerrat testannut, kun se tuntuu jotenkin niin kummalliselta. Koirat kirmailevat ja haistelevat omiaan, mutta ohitseni menevät vasta kun pysähdyn ja kun lähden taas liikkeelle sama järjestys palaa saman tien.
Sanoit että koirilla on tiukka arvojärjestys, millä ne sen osoittavat? Noita tapoja tuntuu olevan monia, telkkarissa, vai olikohan jossain kirjassa juttu koirista jotka söivät makuullaan.. Tuskin aivan tavanomainen, mutta varmasti toimiva tapa tilanteessa jossa varmasti eniten noita rähinöitä korien kesken syntyy..

Lue lisää

Siis käsitinkö ihan oikein? Koirat kulkevat metsässä takanasi? Meillä ei tuollaista esiinny. Kai sitten jotain vikaa johtajuudessa.. Meillä on vain näkymätön parinkymmennen metrin hihna.

Koirillani tosiaan on vähän liiankin tiukka arvojärjestys. Vanhempi ajaa nuoremman pois nukkumapaikaltaan. Välillä vain keksii, että häivys siitä, vaikka nuorempi nukkuisi pelkällä lattialla. Koirat ruokitaan ainakin toistaiseksi erikseen, koska nuorempi ei saisi muuten vatsaansa täyteen. Meidän koirat muuten syö usein makuullaa (raakaruokinta).

pessi kirjoitti:

Siis käsitinkö ihan oikein? Koirat kulkevat metsässä takanasi? Meillä ei tuollaista esiinny. Kai sitten jotain vikaa johtajuudessa.. Meillä on vain näkymätön parinkymmennen metrin hihna.

Koirillani tosiaan on vähän liiankin tiukka arvojärjestys. Vanhempi ajaa nuoremman pois nukkumapaikaltaan. Välillä vain keksii, että häivys siitä, vaikka nuorempi nukkuisi pelkällä lattialla. Koirat ruokitaan ainakin toistaiseksi erikseen, koska nuorempi ei saisi muuten vatsaansa täyteen. Meidän koirat muuten syö usein makuullaa (raakaruokinta).

Lue lisää

Ei välttämttä takana, usein on niin että koira on kymmenen metrin päässä minusta sivulla, mutta ei ohita se kävelee samaa tahtia kuin minä, monesti ne jahtaavat toisiaan, mutta eivät mene ohitse, ne saattavat juosta minusta pois päin aivan tuon kuvitellun janan vieressä, mutta eivät ikinä ylitä sitä.. Välillä testaan tätä niin että käännynkin ja lähden kävelemään koiraa kohti, jolloin koira on edessäni se odottaa joka kerta kunnes olen kohdalla ja lähtee vasta sitten liikkeelle, en tiedä onko tuo niin tavallista, se kai vain on näiden tapa osottaa että minä määrään suunnan ja vauhdin.. luulisin. Mutta kuten sanoit teillä ei ovesta kulkeminen ole mikään ihmeellinen rituaali, kuten se meillä tuntuu olevan, mutta koirasi kuitenkin osoittavat asemaansa muilla tavoilla..

noutajatar_ kirjoitti:

Itse en ymmärrä mitä tekemistä sillä ovesta ulos menemisellä on johtajuuden kanssa.

Kaipa se on lähtöisin siitä että johtaja lähtee ensin saalistusretkelle, Fennelin mukaan on kotikoiralle se että lähdetään ulos. Itse en ole ollenkaan samaa mieltä.

Mitäs mieltä itse olet minua askarruttavasta asiasta kuin että onko koiralla oikeus murista ruuastaan?
Jos laumateoriaa katsoo niin silloinhan olisi koska susilaumassa jokainen hakee vuorotellen saaliista oman kimpaleen ja sen jälkeen sitä puolustetaan lähestyi kuka vain, asemasta riippumatta. Siellä kuitenkin kyse on eloonjäämisestä ja seuraavalle saalistusretkelle on oltava kunnossa.
Eli ihmisen pitäisi jättää käytös omaan arvoonsa eikä mene sorkkimaan sitä ruokaa.
Muilla keinoilla esim huijaamalla koira vaikka luun luolta pois sitten napata se jos koira ei irti käskyä osaa tai usko.

Itsellä ei tälläistä ongelmaa ole ollut joten en sen enempää siihen ole perehtynyt mutta täällähän siitä usein kinataan.

Lue lisää

Minulla on ehdoton oikeus kajota koiriemme syömisiin. Jo ihan siksikin, että jos koira aikoo syödä jotain luvatonta tai vaarallista. Ja koiramme hyväksyvät tuon käytöksen. Minä voin mennä ja nostaa koirilta kipot pois kesken syömisen, jos haluan. Mutta toisaalta koirat ovat oppineet, että kipot saa heti takaisin, jopa jonkin herkun kera, enkä nostele kuppeja turhaan. Sama juttu lelujen suhteen. Toisaalta, koirilla on lupa vahtia ruokaansa toisiltaan ja muilta eläimiltä, sekä tuntemattomilta ihmisiltä. Jos koira haluaa vahtia ruokaa joltakin ihmiseltä, se yleensä nappaa omaisuutensa suuhunsa ja siirtyy toiseen paikkaan. Vastakun se ei voi siirtyä, se varmaankin alkaa murista. Mutta meillä ei murista kotiväelle!

Ja ovista kulkemisista. Meillä koirat menevät ovesta ensin, muuten sekoaisin itse hihnaan. Yleensä vaadin nuorempaa istumaan tai muuten odottamaan, ennen kuin se pääsee ovesta. Se myös uskoo, jos aivan erityisesti käsken sitä odottamaan oven ulkopuolella. Samoin vapaana lenkillä koira kulkee edellä, noudattaa kyllä yleensä komentoa, mutta viime aikoina on ruvennut uhmaamaan jättäytymällä haistelemaan.

Jan Fennellin ohjeista eniten minun huomiotani on herättänyt se keksin syöminen ennen kuin koira saa ruokaa. hiton tyhmää! Joo, toimii ehkä. Mutta jos oikeasti haluaa noin toimia, eikö olisi luonnollisinta ruokkia koira perheen päivällisen jälkeen? Sillon ainakin toimii mahdollisten luonnon mallien mukaan, jos niihin susien syömisjärjestyksiin uskoo. Meillä koirat saavat ruokaa ihan illalla, eikä kukaan syö mitään ennen sitä. Mutta minä komennan koirat istumaan, joskus maatekin ja vasta luvan kanssa saa mennä kupille.

Niin että koiran omistajana ja ohjaajana olen sen ehdoton pomo. Sellainen, joka päättää kaikesta, mutta toisaalta ohjaa ja auttaa koiraa. Kyllä minä koiraa silittelen ja rapsutan, etenkin palkatessani. Leikin ja annan makupaloja, joiden eteen pitää koiran tehdä töitä. Kivulla koiran saa vain pelkäämään, ei pitämään pomona. Senkin opin kantapään kautta.

Neeta kirjoitti:

Minulla on ehdoton oikeus kajota koiriemme syömisiin. Jo ihan siksikin, että jos koira aikoo syödä jotain luvatonta tai vaarallista. Ja koiramme hyväksyvät tuon käytöksen. Minä voin mennä ja nostaa koirilta kipot pois kesken syömisen, jos haluan. Mutta toisaalta koirat ovat oppineet, että kipot saa heti takaisin, jopa jonkin herkun kera, enkä nostele kuppeja turhaan. Sama juttu lelujen suhteen. Toisaalta, koirilla on lupa vahtia ruokaansa toisiltaan ja muilta eläimiltä, sekä tuntemattomilta ihmisiltä. Jos koira haluaa vahtia ruokaa joltakin ihmiseltä, se yleensä nappaa omaisuutensa suuhunsa ja siirtyy toiseen paikkaan. Vastakun se ei voi siirtyä, se varmaankin alkaa murista. Mutta meillä ei murista kotiväelle!

Ja ovista kulkemisista. Meillä koirat menevät ovesta ensin, muuten sekoaisin itse hihnaan. Yleensä vaadin nuorempaa istumaan tai muuten odottamaan, ennen kuin se pääsee ovesta. Se myös uskoo, jos aivan erityisesti käsken sitä odottamaan oven ulkopuolella. Samoin vapaana lenkillä koira kulkee edellä, noudattaa kyllä yleensä komentoa, mutta viime aikoina on ruvennut uhmaamaan jättäytymällä haistelemaan.

Jan Fennellin ohjeista eniten minun huomiotani on herättänyt se keksin syöminen ennen kuin koira saa ruokaa. hiton tyhmää! Joo, toimii ehkä. Mutta jos oikeasti haluaa noin toimia, eikö olisi luonnollisinta ruokkia koira perheen päivällisen jälkeen? Sillon ainakin toimii mahdollisten luonnon mallien mukaan, jos niihin susien syömisjärjestyksiin uskoo. Meillä koirat saavat ruokaa ihan illalla, eikä kukaan syö mitään ennen sitä. Mutta minä komennan koirat istumaan, joskus maatekin ja vasta luvan kanssa saa mennä kupille.

Niin että koiran omistajana ja ohjaajana olen sen ehdoton pomo. Sellainen, joka päättää kaikesta, mutta toisaalta ohjaa ja auttaa koiraa. Kyllä minä koiraa silittelen ja rapsutan, etenkin palkatessani. Leikin ja annan makupaloja, joiden eteen pitää koiran tehdä töitä. Kivulla koiran saa vain pelkäämään, ei pitämään pomona. Senkin opin kantapään kautta.

Lue lisää

Sehän tässä niin hauskaa onkin, kun toiset koirat pystyvät elämään tasapainoisen elämän kärsimättä juurikaan, vaikka isäntäväki lähettää koiralle jatkuvasti viestejä että pomon paikka olisi auki, kaikki koirat eivät siihen reagoi mitenkään, kun taas toiset tarkkailevat koko ajan joko paikka olisi avoinna. Minulla on itsellä ollut koira jolle tuo ruokailu piti suorittaa hyvin pilkun päälle, koira alkoi oireilemaan heti, jos sai pientäkin vihiä että en ole varma asemastani, tällä hetkellä tuo syöminen hoidetaan jotakuinkin sinneppäin, en itse yleensä syö, mutta koirille ruat annetaan sitten aina tietyssä järjestyksessä. Mutta kyllä itse ainakin mieluummin teen noita tyhmiä rituaaleja, jos ne saavat koiran ymmärtämään paikkansa, vaikka ne monista ovatkin tyhmiä, mutta näistä itse olen oppinut että jos joku kertoo näistä tavoistaan, niin en ainakaan niitä tuomitse koska en itse niin toimi, parempi on viestiä sille koiralle vaikka kuinka huvittavalla tavalla, kuin että koira vain pakotettaisiin tiettyyn muottiin..

noutajatar_ kirjoitti:

Itse en ymmärrä mitä tekemistä sillä ovesta ulos menemisellä on johtajuuden kanssa.

Kaipa se on lähtöisin siitä että johtaja lähtee ensin saalistusretkelle, Fennelin mukaan on kotikoiralle se että lähdetään ulos. Itse en ole ollenkaan samaa mieltä.

Mitäs mieltä itse olet minua askarruttavasta asiasta kuin että onko koiralla oikeus murista ruuastaan?
Jos laumateoriaa katsoo niin silloinhan olisi koska susilaumassa jokainen hakee vuorotellen saaliista oman kimpaleen ja sen jälkeen sitä puolustetaan lähestyi kuka vain, asemasta riippumatta. Siellä kuitenkin kyse on eloonjäämisestä ja seuraavalle saalistusretkelle on oltava kunnossa.
Eli ihmisen pitäisi jättää käytös omaan arvoonsa eikä mene sorkkimaan sitä ruokaa.
Muilla keinoilla esim huijaamalla koira vaikka luun luolta pois sitten napata se jos koira ei irti käskyä osaa tai usko.

Itsellä ei tälläistä ongelmaa ole ollut joten en sen enempää siihen ole perehtynyt mutta täällähän siitä usein kinataan.

Lue lisää

Niinkuin kaikki johtajuuteen liittyvät asiat, tämäkin on sellainen ikuisuuskysymys. Joka toinen kirjoittaja sanoo juu ja joka toinen ei, näin myös koulutusoppaissa. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että muilta koirilta koira saa ruokaansa puolustaa, minulta ei. Eipä ole yhtään koiraa kohdalle sattunut, joka ei olisi esim. luuta käskystä pois antanut. Jaa, miksikö näin? En tiedä, miten sitä perustelisi tällä johtajuudella, oma näkökantani kaikkiin koiran koulutukseen liittyviin asioihin on se, että koiran on oltava _aina_ hallittavissa, oli tilanne mikä hyvänsä. Toisin sanoen sen on myös laskettava otteensa irti tavarasta, oli se mikä hyvänsä. Koiran pitää kunnioittaa minua siinä määrin, että sille ei tulisi pieneen mieleenkään murista, oli syy mikä hyvänsä. Itse johtajuusasiaa kommentoin, jahka kerkeän.

nuutti kirjoitti:

Tuo ovesta kulkeminen on selvinnyt minullekkin vasta äskettäin, tai sen tärkeys, vaikka tuota on noudatettu iät ja ajat.. Meillä on lauma kasvanut ja penskat on kai jollain tapaa kasvaneet tähän, kunnes yksi pentu ryntäsikin röyhkeästi heti minun jälkeeni ovesta pihalle, taisi olla tuolloin alle puoli vuotta, noteeraamatta sitä että vanhemmat koirat olivat vielä sisällä, pentu virheen tajuttuaan muuttui kuin maan matoseksi, korvat luimussa ja kyyryssä katseli kun vanhemmat koirat kävelivät ovesta, yksikään vanhemmista koirista ei osoittanut mitään agression merkkiä, mutta tilanne oli silti melkoisen sähköinen, pentu tajusi tasan kuinka epäkunnioittava oli juuri ollut ja vanhemmat sen osoittivat myöskin kävelemällä ohitse kuin pentu olisi ollut ilmaa, tämä tapaus ei ole sen koommin toistunut, eli tässä pelkkä huomioimattomuus toimi koirien itsensä toteuttamana.
Tuon luun kanssa, jos sen itse annan sen saa pitää, jos kävelen koiran ohi sen syödessä luuta se kantaa sen kauemmas minusta, koskaan en ole kokeillut mitä tapahtuu jos menisin häiritsemään koiran ruokailua, ja miksi menisin? Mutta jos koira nappaa lenkillä maasta jotain sen kaivan vaikka kurkusta, siihen ei koiralla ole mitään sanomista, kai siihen pätee se että saan ensin kaluta löydöt ja jättää sen mitä jäljelle jää.. jos jää, useimmiten ei jää.. :)

Lue lisää

Niin, meilläkin koirat kulkevat luvalla ihmisten jälkeen ovista. Näin lähinnä siksi, että en halua niiden ryntäilevän avoimista ovista pihalle heti kun tilaisuus koittaa. Tuosta kulkemisesta luin jostain ikivanhasta saksanpaimenkoira-kirjasta jotenkin niin, että kun susilauma lähtee liikkeelle, sen lähtemisen on oltava hallittua selviytymisenkin kannalta, muut seuraavat johtajaa. Tällä perusteella se on sitten kopioitu koiran koulutukseen. Itse en kyllä usko, että koira sinua kunnioittaa sen enempää tai vähempää johtajanaan, kuljittepa ovesta missä järjestyksessä hyvänsä.

nuutti kirjoitti:

kuten jo sanoinkin niin uskon että meillä tuo ovesta kulkeminen on jollain tasolla opittu tapa, sen ensimmäinen koirani otti tavakseen, sitä ei sille opetettu, ja kun koirien määrä on lisääntynyt tuo tapa on sitten siirtynyt perintönä kun tenavat ovat seuranneet vanhuksesta mallia, aika jännä ajatus, että vanhasta herrasta tuollainen perintö olisi jäänyt...
Toinen asia jota olen usein ihmetellyt on, kun koirien kanssa ollaan metsälenkillä näyttää että minusta lähtisi jonkinmoinen jana jota koirat eivät ylitä, vaikka koirat ovat vapaana ja kaukana minusta ne eivät ikinä mene ohitseni tätä olen monet kerrat testannut, kun se tuntuu jotenkin niin kummalliselta. Koirat kirmailevat ja haistelevat omiaan, mutta ohitseni menevät vasta kun pysähdyn ja kun lähden taas liikkeelle sama järjestys palaa saman tien.
Sanoit että koirilla on tiukka arvojärjestys, millä ne sen osoittavat? Noita tapoja tuntuu olevan monia, telkkarissa, vai olikohan jossain kirjassa juttu koirista jotka söivät makuullaan.. Tuskin aivan tavanomainen, mutta varmasti toimiva tapa tilanteessa jossa varmasti eniten noita rähinöitä korien kesken syntyy..

Lue lisää

ömmmmömmöö.. Sanoisinpa, että Nuutin koirilla on korvien välissä jotain pielessä ;). Noh, leikki leikkinä. Hyvin harva hyvänkään tottiskoulutuksen saanut koira näin käyttäytyy. Sillä kun ei ole tuon taivaallisen tekemistä kunnioituksen /johtajuuden kanssa, käveleekö koira vapaana metsässä kirmatessaan takana, vierellä vai edessä. Johtajuudesta kertoo pikemminkin se välimatka, jonka koira pitää ulkoiluttajaansa, ei se, missä kohdin tässä "ympyrässä" ulkoiluttajan ympärillä koira on. On vähintäänkin koomista ajatella, että suhde koiraan on hyvä ja johtajuus kunnossa, jos metsässä "johtaja" kävelee edellä.

Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että susi on susi ja koira on koira. Et ottaisi sutta kattosi alle asumaan, ja vaikka jotain yhteistä näissä kahdessa lajissa onkin, niin noin susimainen koira ei ole, että se kävelisi "johtajan" perässä. Höpönlöpön.

Syytä siihen, miksi Nuutin koira kävelee hänen takanaan /sivulla metsässä, mietin tuossa äsken. Äkkiseltään en moista keksi. Omat koirat kävelee takana /sivulla silloin kun kokee jonkin tilanteen uhkaavana (esim. pelästyvät jotain, vastaan tulee jotain pelottavaa tms.). Silloin hakevat turvaa "johtajasta". Muutoin saavat juosta vapaana näköetäisyydellä.

johtajuus-jana? kirjoitti:

ömmmmömmöö.. Sanoisinpa, että Nuutin koirilla on korvien välissä jotain pielessä ;). Noh, leikki leikkinä. Hyvin harva hyvänkään tottiskoulutuksen saanut koira näin käyttäytyy. Sillä kun ei ole tuon taivaallisen tekemistä kunnioituksen /johtajuuden kanssa, käveleekö koira vapaana metsässä kirmatessaan takana, vierellä vai edessä. Johtajuudesta kertoo pikemminkin se välimatka, jonka koira pitää ulkoiluttajaansa, ei se, missä kohdin tässä "ympyrässä" ulkoiluttajan ympärillä koira on. On vähintäänkin koomista ajatella, että suhde koiraan on hyvä ja johtajuus kunnossa, jos metsässä "johtaja" kävelee edellä.

Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että susi on susi ja koira on koira. Et ottaisi sutta kattosi alle asumaan, ja vaikka jotain yhteistä näissä kahdessa lajissa onkin, niin noin susimainen koira ei ole, että se kävelisi "johtajan" perässä. Höpönlöpön.

Syytä siihen, miksi Nuutin koira kävelee hänen takanaan /sivulla metsässä, mietin tuossa äsken. Äkkiseltään en moista keksi. Omat koirat kävelee takana /sivulla silloin kun kokee jonkin tilanteen uhkaavana (esim. pelästyvät jotain, vastaan tulee jotain pelottavaa tms.). Silloin hakevat turvaa "johtajasta". Muutoin saavat juosta vapaana näköetäisyydellä.

Lue lisää

Onhan se selvää että nuutin koirilla täytyy viirata todella pahasti, varsinaisesti en sanonutkaan että tuo nyt olisi johtajuus asia/jana:) Mietin itsekkin mistä tuo voi johtua, mutta tuo epävarmuus nyt kuitenkin on poissuljettu vaihtoehto, nämä hakevat turvaa, jos jotain lenkillä sattuu. Perässä muuten kävelevät, jos sattuu että lähelle on eksynyt hirviä tai muita isoja otuksia, mies on niin erähenkinen että raportoi, jos huomaa jälkiä, minä en niistä tajua tuon taivaallista, ja aikalailla poikkeuksetta tuolloin kävelevät hyvin lähellä ja usein perässä, mutta tuossahan selvää on että koirat ovat epävarmoja miten tulisi toimia, ja hakevat turvaa..

noutajatar_ kirjoitti:

Itse en ymmärrä mitä tekemistä sillä ovesta ulos menemisellä on johtajuuden kanssa.

Kaipa se on lähtöisin siitä että johtaja lähtee ensin saalistusretkelle, Fennelin mukaan on kotikoiralle se että lähdetään ulos. Itse en ole ollenkaan samaa mieltä.

Mitäs mieltä itse olet minua askarruttavasta asiasta kuin että onko koiralla oikeus murista ruuastaan?
Jos laumateoriaa katsoo niin silloinhan olisi koska susilaumassa jokainen hakee vuorotellen saaliista oman kimpaleen ja sen jälkeen sitä puolustetaan lähestyi kuka vain, asemasta riippumatta. Siellä kuitenkin kyse on eloonjäämisestä ja seuraavalle saalistusretkelle on oltava kunnossa.
Eli ihmisen pitäisi jättää käytös omaan arvoonsa eikä mene sorkkimaan sitä ruokaa.
Muilla keinoilla esim huijaamalla koira vaikka luun luolta pois sitten napata se jos koira ei irti käskyä osaa tai usko.

Itsellä ei tälläistä ongelmaa ole ollut joten en sen enempää siihen ole perehtynyt mutta täällähän siitä usein kinataan.

Lue lisää

Palaanpa nyt itse tähän ovesta ensi aiheeseen kun se tuli eräässä kirjassa vastaan. Eli perustuisi siihen että jos susilauman pitää mennä jostain pienestä aukosta tai kolosta niin alfa susi menee ensin ja muut väistävät. Mutta itse uskon että kotikoiralle tämän merkitys kyllä ei tarkoita samaa.
Kirja jonka luin oli muutenkin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. juuri minua kiinnostavasta aiheesta eli siitä että kotikoira ei ole verrattavissa suteen millään tavalla.

Kerropas virheistä, niistä voisi olla hyötyä itse kullekkin.. Miten omat koirasi ovat reagoineet virheisiin, kuinka "pieniin" virheisiin reagoit, miten reagoit?
Kiinnostaa kovasti kun oma alkukantainen fifi vasta sen 4v, vaikka nyt onkin suht valmis pakkaus on opettanut niin paljon, kun tuota alkoi työstää tajusi kuinka pienestä kaikki onkin kiinni, vaikka luuli jotain tietävänsä.

nuutti kirjoitti:

Kerropas virheistä, niistä voisi olla hyötyä itse kullekkin.. Miten omat koirasi ovat reagoineet virheisiin, kuinka "pieniin" virheisiin reagoit, miten reagoit?
Kiinnostaa kovasti kun oma alkukantainen fifi vasta sen 4v, vaikka nyt onkin suht valmis pakkaus on opettanut niin paljon, kun tuota alkoi työstää tajusi kuinka pienestä kaikki onkin kiinni, vaikka luuli jotain tietävänsä.

Lue lisää

Enpä tainnut nyt ymmärtää...
Ehkä esimerkki auttaisi ... ;O)

" Kuinka pieniin virheisiin reagoit,miten reagoit"

Tarkenna vähän,kun nyt ei täällä päässä leikkaa ,mitä tuo tarkoitti ;O)

molossi kirjoitti:

Enpä tainnut nyt ymmärtää...
Ehkä esimerkki auttaisi ... ;O)

" Kuinka pieniin virheisiin reagoit,miten reagoit"

Tarkenna vähän,kun nyt ei täällä päässä leikkaa ,mitä tuo tarkoitti ;O)

Lue lisää

Otetaan vaikka esimerkiksi yksi tuttavaperheen tilanne. Siellä koira pitää perheen lasta alempiarvoisenaan. Tästä olen heille yrittänyt sanoa monet kerrat, koira lapsen kanssa leikkiessä, louskuttaa leukojaan, eli näykkii ilmaa lapsen vieressä, joskus näykkäsee myös lapsen kättä, kun olen kysynyt, miksi tähän ei puututa, on vastauksena ollut että koira on nuori ja se on vain niin innoissaan, ja että eihän se koskaan opi jos leikkiminen kielletään, minä taas ajattelen että viisi vuotias lapsi ei ole velvollinen tai sopiva opettamaan koiralle mitään. tässä perheessä leikit on todella rajuja ja koira on isokokoinen, lapsi leikkii koiran kanssa vetoleikkejä jotka häviää joka kerta, kun lapsi ottaa lelun maasta koira ottaa lelun heti suuhunsa kaataa lapsen maahan ja ottaa lelun lapselta pois, monesti lapsi möyrii maassa makuullaan ja koira tepastelee lapsen päällä, mutta tämähän on vain leikkiä.. Sitten kun koira näykkäsee lasta se retuutetaan niskasta huutojen säestyksellä, ja tästä koiran pitäisi oppia. Itse näen tilanteen että koira tulkitsee lapsen käytöksen hyvinkin kirjaimellisesti, lapsi on heikko, kun häviää vetokisailun, se nöyristelee koiran edessä, kun leikkiessä möyryää lattialla ja koira on sen yläpuolella, ja kun tämä sallitaan, niin mielestäni on aika kummallista, että koiran pitäisi sitten ymmärtää rangaistus.
Koittaa sanoa, että kun koiran kanssa selvästi on ongelma, niin ongelmaa hoidetaan rangaistuksella, jota koira ei ymmärrä, vaikka suhde on koiraan retuperällä.. Itse tuossa tilanteessa reagoisin jo siihen että koira lapsen kanssa leikkiessä käyttää voimaa, eli pyrkii voittamaan tuon vetokisan eikä välitä siitä että lapsi kaatuu.. Eli koiran annetaan käyttäytyä todella huonosti, mutta sille ei tehdä mitään koska se ei meitä ihmisenä häiritse, mutta ei ajatella miltä tilanne koiran näkökulmasta näyttää, sitten selätetään ja haukutaan, kun koira menee liian pitkälle, mutta siltikään ei hoideta ongelmaa vaan oiretta.. Juu, kyllähän on sekavaa..

nuutti kirjoitti:

Otetaan vaikka esimerkiksi yksi tuttavaperheen tilanne. Siellä koira pitää perheen lasta alempiarvoisenaan. Tästä olen heille yrittänyt sanoa monet kerrat, koira lapsen kanssa leikkiessä, louskuttaa leukojaan, eli näykkii ilmaa lapsen vieressä, joskus näykkäsee myös lapsen kättä, kun olen kysynyt, miksi tähän ei puututa, on vastauksena ollut että koira on nuori ja se on vain niin innoissaan, ja että eihän se koskaan opi jos leikkiminen kielletään, minä taas ajattelen että viisi vuotias lapsi ei ole velvollinen tai sopiva opettamaan koiralle mitään. tässä perheessä leikit on todella rajuja ja koira on isokokoinen, lapsi leikkii koiran kanssa vetoleikkejä jotka häviää joka kerta, kun lapsi ottaa lelun maasta koira ottaa lelun heti suuhunsa kaataa lapsen maahan ja ottaa lelun lapselta pois, monesti lapsi möyrii maassa makuullaan ja koira tepastelee lapsen päällä, mutta tämähän on vain leikkiä.. Sitten kun koira näykkäsee lasta se retuutetaan niskasta huutojen säestyksellä, ja tästä koiran pitäisi oppia. Itse näen tilanteen että koira tulkitsee lapsen käytöksen hyvinkin kirjaimellisesti, lapsi on heikko, kun häviää vetokisailun, se nöyristelee koiran edessä, kun leikkiessä möyryää lattialla ja koira on sen yläpuolella, ja kun tämä sallitaan, niin mielestäni on aika kummallista, että koiran pitäisi sitten ymmärtää rangaistus.
Koittaa sanoa, että kun koiran kanssa selvästi on ongelma, niin ongelmaa hoidetaan rangaistuksella, jota koira ei ymmärrä, vaikka suhde on koiraan retuperällä.. Itse tuossa tilanteessa reagoisin jo siihen että koira lapsen kanssa leikkiessä käyttää voimaa, eli pyrkii voittamaan tuon vetokisan eikä välitä siitä että lapsi kaatuu.. Eli koiran annetaan käyttäytyä todella huonosti, mutta sille ei tehdä mitään koska se ei meitä ihmisenä häiritse, mutta ei ajatella miltä tilanne koiran näkökulmasta näyttää, sitten selätetään ja haukutaan, kun koira menee liian pitkälle, mutta siltikään ei hoideta ongelmaa vaan oiretta.. Juu, kyllähän on sekavaa..

Lue lisää

Itse kielsin pennun ja lasten leikit kokonaan keskenään. Joskus annoin remuta, kun olin itse vahtimassa. Tämän tein juuri siitä syystä että lapsi ei osaa käyttäytyä oikein koiran kanssa. Tuon kaiken edellä kuvaamasi lisäksi lapset antoivat huomiota hyppimisestä, haukkumisesta ja vinkumisesta. Ei hyvä.

nuutti kirjoitti:

Otetaan vaikka esimerkiksi yksi tuttavaperheen tilanne. Siellä koira pitää perheen lasta alempiarvoisenaan. Tästä olen heille yrittänyt sanoa monet kerrat, koira lapsen kanssa leikkiessä, louskuttaa leukojaan, eli näykkii ilmaa lapsen vieressä, joskus näykkäsee myös lapsen kättä, kun olen kysynyt, miksi tähän ei puututa, on vastauksena ollut että koira on nuori ja se on vain niin innoissaan, ja että eihän se koskaan opi jos leikkiminen kielletään, minä taas ajattelen että viisi vuotias lapsi ei ole velvollinen tai sopiva opettamaan koiralle mitään. tässä perheessä leikit on todella rajuja ja koira on isokokoinen, lapsi leikkii koiran kanssa vetoleikkejä jotka häviää joka kerta, kun lapsi ottaa lelun maasta koira ottaa lelun heti suuhunsa kaataa lapsen maahan ja ottaa lelun lapselta pois, monesti lapsi möyrii maassa makuullaan ja koira tepastelee lapsen päällä, mutta tämähän on vain leikkiä.. Sitten kun koira näykkäsee lasta se retuutetaan niskasta huutojen säestyksellä, ja tästä koiran pitäisi oppia. Itse näen tilanteen että koira tulkitsee lapsen käytöksen hyvinkin kirjaimellisesti, lapsi on heikko, kun häviää vetokisailun, se nöyristelee koiran edessä, kun leikkiessä möyryää lattialla ja koira on sen yläpuolella, ja kun tämä sallitaan, niin mielestäni on aika kummallista, että koiran pitäisi sitten ymmärtää rangaistus.
Koittaa sanoa, että kun koiran kanssa selvästi on ongelma, niin ongelmaa hoidetaan rangaistuksella, jota koira ei ymmärrä, vaikka suhde on koiraan retuperällä.. Itse tuossa tilanteessa reagoisin jo siihen että koira lapsen kanssa leikkiessä käyttää voimaa, eli pyrkii voittamaan tuon vetokisan eikä välitä siitä että lapsi kaatuu.. Eli koiran annetaan käyttäytyä todella huonosti, mutta sille ei tehdä mitään koska se ei meitä ihmisenä häiritse, mutta ei ajatella miltä tilanne koiran näkökulmasta näyttää, sitten selätetään ja haukutaan, kun koira menee liian pitkälle, mutta siltikään ei hoideta ongelmaa vaan oiretta.. Juu, kyllähän on sekavaa..

Lue lisää

No,ensinnäkin tuon ikäisen lapsen ei paranisi yksinään leikkiä koiran kanssa.Eikä missään nimessä nuoren koiran kanssa,jolla vielä nuo elämisen systeemit ei muutenkaan ole hallussa.
Sitten ne leikit,mitä leikittäisiin ( vanhemmat mukana),pitäisi olla jotain rauhoittavia,ei kiihdyttäviä.
Noi vetoleikit on muutenkin sellaisia,että niitten harrastamista kannattaa tarkoin harkita .Esim.tietyntyyppisillä koirilla (roduilla)ne nostaa liikaa kierroksia,ja voi tulla ongelmia,jos hommaa ei klaarata oikein.
Muutenhan koulutuksessa niistä on apua,jos on tietyntyyppinen koira ja itse klaaraa homman.

Tuossa tekstissäsi,mitä ymmärsin,muutenkin homma on mielestäni pielessä.
Ensinnäkin,aivan liian rajua touhua.Koira käy selkeästi ylikierroksilla ja vaara on melko suuri,että jotain vahinkoa tulee tapahtumaan,jos tuo touhu jatkuu.
Koira ei saisi myöskään näykkiä missään tilanteessa,ei edes leikkiessä.

Koiraa myös kohdellaan aivan väärin,kun ensin koira " ajetaan" tilanteeseen,jossa se kuumenee ja sitten alkaa käyttäytyä kovakouraisesti.Siitä sitten rankaistaan,vaikka tilanteet ensin selkeästi itse aiheutetaan.Täysin epäloogista ja omituista touhua,joka taatusti stressaa koiraa.Jos kaikki " kasvatus" on tuossa perheessä tuollaista,niin sääliksi käy koiraa.

Toi touhu nyt on lähtenyt jo ihan pieleen.Jos hommaan haluaa jotain järkeä,niin noi rajut leikit pitäisi lopettaa ja koiralle alkaa myös systemaattisesti alkaa OPETTAA rauhallista ja hyvää käytöstä tenavan kanssa.Siis opettaa sitä oikeaa,ei rangaistuksen avulla,johon koira on ensin " pakotettu".
Tärkein olisi,että nuo ihmiset hakisivat tietoa koiran käyttäytymisestä ja kasvatuksesta,sillä jos oma käytös on täysin epäloogista kaikessa muussakin,niin hommat ei tule onnistumaan ja paljon muitakin ongelmia varmasti vielä ilmaantuu...

Niin ja oma mielipiteeni luun tai ruuan puolustamisesta.
Suurimmassa osassa se johtuu epävarmuudesta.Harvemmin suorasta agressiosta,saati dominanssista.

Minun periaatteni on,kuten jo sanoin,että meillä ei koirat murise luista tai ruuasta minulle.Eikä ole vielä kukaan sitä tehnytkään.Kaiken saan myös ottaa tarvittaessa pois ja suusta räkäistään ulos,jos haluan.
MUTTA,kaikki nuo opetan koirille.Lähtökohta on se,että koirat luottaisi kaikkiin (omituisiinkin niiden mielestä :O) )tekemisiini niin,että tietävät,että en asemaani käytä väärin.
Se luottamus kun on kaikkein tärkein asia mielestäni,kun halutaan koiran ylipäätään tottelevan mahdollisimman hyvin ja ilman turhia " vääntöjä" asioista...

No tässä nyt jotain.Nyt pihahommiin pienen tauon jälkeen... :=)

molossi kirjoitti:

No,ensinnäkin tuon ikäisen lapsen ei paranisi yksinään leikkiä koiran kanssa.Eikä missään nimessä nuoren koiran kanssa,jolla vielä nuo elämisen systeemit ei muutenkaan ole hallussa.
Sitten ne leikit,mitä leikittäisiin ( vanhemmat mukana),pitäisi olla jotain rauhoittavia,ei kiihdyttäviä.
Noi vetoleikit on muutenkin sellaisia,että niitten harrastamista kannattaa tarkoin harkita .Esim.tietyntyyppisillä koirilla (roduilla)ne nostaa liikaa kierroksia,ja voi tulla ongelmia,jos hommaa ei klaarata oikein.
Muutenhan koulutuksessa niistä on apua,jos on tietyntyyppinen koira ja itse klaaraa homman.

Tuossa tekstissäsi,mitä ymmärsin,muutenkin homma on mielestäni pielessä.
Ensinnäkin,aivan liian rajua touhua.Koira käy selkeästi ylikierroksilla ja vaara on melko suuri,että jotain vahinkoa tulee tapahtumaan,jos tuo touhu jatkuu.
Koira ei saisi myöskään näykkiä missään tilanteessa,ei edes leikkiessä.

Koiraa myös kohdellaan aivan väärin,kun ensin koira " ajetaan" tilanteeseen,jossa se kuumenee ja sitten alkaa käyttäytyä kovakouraisesti.Siitä sitten rankaistaan,vaikka tilanteet ensin selkeästi itse aiheutetaan.Täysin epäloogista ja omituista touhua,joka taatusti stressaa koiraa.Jos kaikki " kasvatus" on tuossa perheessä tuollaista,niin sääliksi käy koiraa.

Toi touhu nyt on lähtenyt jo ihan pieleen.Jos hommaan haluaa jotain järkeä,niin noi rajut leikit pitäisi lopettaa ja koiralle alkaa myös systemaattisesti alkaa OPETTAA rauhallista ja hyvää käytöstä tenavan kanssa.Siis opettaa sitä oikeaa,ei rangaistuksen avulla,johon koira on ensin " pakotettu".
Tärkein olisi,että nuo ihmiset hakisivat tietoa koiran käyttäytymisestä ja kasvatuksesta,sillä jos oma käytös on täysin epäloogista kaikessa muussakin,niin hommat ei tule onnistumaan ja paljon muitakin ongelmia varmasti vielä ilmaantuu...

Niin ja oma mielipiteeni luun tai ruuan puolustamisesta.
Suurimmassa osassa se johtuu epävarmuudesta.Harvemmin suorasta agressiosta,saati dominanssista.

Minun periaatteni on,kuten jo sanoin,että meillä ei koirat murise luista tai ruuasta minulle.Eikä ole vielä kukaan sitä tehnytkään.Kaiken saan myös ottaa tarvittaessa pois ja suusta räkäistään ulos,jos haluan.
MUTTA,kaikki nuo opetan koirille.Lähtökohta on se,että koirat luottaisi kaikkiin (omituisiinkin niiden mielestä :O) )tekemisiini niin,että tietävät,että en asemaani käytä väärin.
Se luottamus kun on kaikkein tärkein asia mielestäni,kun halutaan koiran ylipäätään tottelevan mahdollisimman hyvin ja ilman turhia " vääntöjä" asioista...

No tässä nyt jotain.Nyt pihahommiin pienen tauon jälkeen... :=)

Lue lisää

Esimerkkinä ehkä vähän huono, mitä ajoin takaa tuossakin että koiraa ei katsota kokonaisuutena, vaan puututaan joihinkin tiettyihin asioihin miettimättä miksi koira toimii kuten toimii. Minä en koskaan kurita koiraa jostain tietystä virheestä, vaan katson peiliin ja pitkään ja mietin miten omalla käytöksellä olen saanut koiran kuvittelemaan että käytös olisi hyväksyttävää. Mitä neuvoja yleensä saa lukea lähes joka ongelmaan ovat lähinnä sitä miten koiran saa joko lahjottua tai pelottelemalla pois jostain käytösmallista, eikä juurikaan ajatella mikä koiran saa toimimaan näin..

nuutti kirjoitti:

Esimerkkinä ehkä vähän huono, mitä ajoin takaa tuossakin että koiraa ei katsota kokonaisuutena, vaan puututaan joihinkin tiettyihin asioihin miettimättä miksi koira toimii kuten toimii. Minä en koskaan kurita koiraa jostain tietystä virheestä, vaan katson peiliin ja pitkään ja mietin miten omalla käytöksellä olen saanut koiran kuvittelemaan että käytös olisi hyväksyttävää. Mitä neuvoja yleensä saa lukea lähes joka ongelmaan ovat lähinnä sitä miten koiran saa joko lahjottua tai pelottelemalla pois jostain käytösmallista, eikä juurikaan ajatella mikä koiran saa toimimaan näin..

Lue lisää

Minulla on juuri tuon tyyppinen 1,5v seropikoira joka pyrkii leikkimään lapsen käsillä. Ns. nappasee ilmaa käsien edessä ja välillä sormet suussa. Mitä koirani silloin ajattelee??? Ja kiellosta yleensä lopettaa mutta välillä on sanottava monesti jos on leikkisällä tuulella. Kertokaa mitä sen päässä pyörii ja kuinka minun tulisi toimia???

On muuten todella hienoa että näistä aiheista kirjoitetaan.
Itse olen ensikoiran omistaja ja koirani on todella dominoiva. Olen lukenut kasan kirjoja, käyn netissä etsimässä tietoa ja juossut kaikki koirakoulut läpi ja edelleen koirani ajatusmaailma on minulle mysteeri... Jos vain osaisin lukea sen ajatuksia ja virheitä on varmasti tullut tehtyä ja useasti. Luottamuspula on siis suuri.

**** kirjoitti:

Minulla on juuri tuon tyyppinen 1,5v seropikoira joka pyrkii leikkimään lapsen käsillä. Ns. nappasee ilmaa käsien edessä ja välillä sormet suussa. Mitä koirani silloin ajattelee??? Ja kiellosta yleensä lopettaa mutta välillä on sanottava monesti jos on leikkisällä tuulella. Kertokaa mitä sen päässä pyörii ja kuinka minun tulisi toimia???

On muuten todella hienoa että näistä aiheista kirjoitetaan.
Itse olen ensikoiran omistaja ja koirani on todella dominoiva. Olen lukenut kasan kirjoja, käyn netissä etsimässä tietoa ja juossut kaikki koirakoulut läpi ja edelleen koirani ajatusmaailma on minulle mysteeri... Jos vain osaisin lukea sen ajatuksia ja virheitä on varmasti tullut tehtyä ja useasti. Luottamuspula on siis suuri.

Lue lisää

Pointti juuri oli se että, vaikka koira selvästi toimii väärin, silti koiran toiminta on ymmärrettävää, tai luonnollista.. Koira ei varmaankaan aikuisten käsiä pure, mutta kuitenkin lapsen.. kun ajattelee miten koirat itse toimivat, kun koira leikkiessä näykkäisee toista koiraa, se kuuluu leikkiin, koirat painivat, mutta jos toista koiraa ei painiminen huvita se yleensä jähmettyy paikalleen ja tuijottaa purijaa ehkä irvistää, ja poistuu paikalta, lapsi käyttäytyy usein kuten koira joka on valmis leikkiin, lapsi nostaa kädet ylös ja hyppää nopeasti taaksepäin, koira tulkitsee sen leikkiinkutsuna, kun aikuisena kun koira näykkäisee lopetan leikin siihen paikkaan. Lapsi ei pysty hallitsemaan kehoaan kuten aikuinen, eikä sitä voi lapselta vaatiakkaan. Käytännössä kumpkaan ei tee mitään väärää, siksi kiellot eivät tehoa, koira tekee ainoallla tavalla jonka osaa eli koirien tavalla.

nuutti kirjoitti:

Pointti juuri oli se että, vaikka koira selvästi toimii väärin, silti koiran toiminta on ymmärrettävää, tai luonnollista.. Koira ei varmaankaan aikuisten käsiä pure, mutta kuitenkin lapsen.. kun ajattelee miten koirat itse toimivat, kun koira leikkiessä näykkäisee toista koiraa, se kuuluu leikkiin, koirat painivat, mutta jos toista koiraa ei painiminen huvita se yleensä jähmettyy paikalleen ja tuijottaa purijaa ehkä irvistää, ja poistuu paikalta, lapsi käyttäytyy usein kuten koira joka on valmis leikkiin, lapsi nostaa kädet ylös ja hyppää nopeasti taaksepäin, koira tulkitsee sen leikkiinkutsuna, kun aikuisena kun koira näykkäisee lopetan leikin siihen paikkaan. Lapsi ei pysty hallitsemaan kehoaan kuten aikuinen, eikä sitä voi lapselta vaatiakkaan. Käytännössä kumpkaan ei tee mitään väärää, siksi kiellot eivät tehoa, koira tekee ainoallla tavalla jonka osaa eli koirien tavalla.

Lue lisää

Varmaankin suurimmalle osalle koirista tuntuu lapsen kohtelu jo aikaisessa vaiheessa muuttuvan niin että koira kohtelee lasta silkkihansikkain teki lapsi mitä tahansa. Toiset ymmärtävät että koska aikuisten käsiä ei näykitä niin ei näykitä lapsen käsiäkään. Sitten ovat nämä jotka tulkkaavat lapsen käytöstä, ja varmaankin pitävät lasta rymykaverinaan. Koska vaikka koira näykkii lapsen käsiä, se kuitenkaan ei tarkoituksella satuta lasta, se ei tunnu käsittävän että koira ja ihminen ovat eri asia, siinä missä koiraa voi näykkäistä ja se kuuluu asiaan, ihmisen iho meneekin rikki..

nuutti kirjoitti:

Varmaankin suurimmalle osalle koirista tuntuu lapsen kohtelu jo aikaisessa vaiheessa muuttuvan niin että koira kohtelee lasta silkkihansikkain teki lapsi mitä tahansa. Toiset ymmärtävät että koska aikuisten käsiä ei näykitä niin ei näykitä lapsen käsiäkään. Sitten ovat nämä jotka tulkkaavat lapsen käytöstä, ja varmaankin pitävät lasta rymykaverinaan. Koska vaikka koira näykkii lapsen käsiä, se kuitenkaan ei tarkoituksella satuta lasta, se ei tunnu käsittävän että koira ja ihminen ovat eri asia, siinä missä koiraa voi näykkäistä ja se kuuluu asiaan, ihmisen iho meneekin rikki..

Lue lisää

Tulipas vielä mieleeni, onko muilla koira suhtautunut lapseen erilailla, jos ovat olleet talossa jo ennen lapsen syntymää, ja niiden jotka ovat tulleet taloon myöhemmin, kun lapsi on jo isompi?
Meillä ne jotka ovat talossa olleet ennen kuin lapsi syntyi, kohtelevat lasta todella hellästi ja kunnioittavasti, mutta koira joka tuli taloon kun lapsi oli jo isompi on tarvinnut sitten ohjausta..
Omat päätelmät tässä on ollut, että koirat jotka ovat nähneet miten äitinä suhtautuu lapseensa hyvinkin suojelevasti kun se on vielä vauva, vaikka koiria ei käsketty pitämään mitään kymmenen metrin hajurakoa lapseen, ne silti vauvan lähellä ollessa viestittivät joka solullaan minulle, että eivät aio mitään pahaa. Sama asenne on sitten säilynyt kun lapsi on kasvanut.

nuutti kirjoitti:

Otetaan vaikka esimerkiksi yksi tuttavaperheen tilanne. Siellä koira pitää perheen lasta alempiarvoisenaan. Tästä olen heille yrittänyt sanoa monet kerrat, koira lapsen kanssa leikkiessä, louskuttaa leukojaan, eli näykkii ilmaa lapsen vieressä, joskus näykkäsee myös lapsen kättä, kun olen kysynyt, miksi tähän ei puututa, on vastauksena ollut että koira on nuori ja se on vain niin innoissaan, ja että eihän se koskaan opi jos leikkiminen kielletään, minä taas ajattelen että viisi vuotias lapsi ei ole velvollinen tai sopiva opettamaan koiralle mitään. tässä perheessä leikit on todella rajuja ja koira on isokokoinen, lapsi leikkii koiran kanssa vetoleikkejä jotka häviää joka kerta, kun lapsi ottaa lelun maasta koira ottaa lelun heti suuhunsa kaataa lapsen maahan ja ottaa lelun lapselta pois, monesti lapsi möyrii maassa makuullaan ja koira tepastelee lapsen päällä, mutta tämähän on vain leikkiä.. Sitten kun koira näykkäsee lasta se retuutetaan niskasta huutojen säestyksellä, ja tästä koiran pitäisi oppia. Itse näen tilanteen että koira tulkitsee lapsen käytöksen hyvinkin kirjaimellisesti, lapsi on heikko, kun häviää vetokisailun, se nöyristelee koiran edessä, kun leikkiessä möyryää lattialla ja koira on sen yläpuolella, ja kun tämä sallitaan, niin mielestäni on aika kummallista, että koiran pitäisi sitten ymmärtää rangaistus.
Koittaa sanoa, että kun koiran kanssa selvästi on ongelma, niin ongelmaa hoidetaan rangaistuksella, jota koira ei ymmärrä, vaikka suhde on koiraan retuperällä.. Itse tuossa tilanteessa reagoisin jo siihen että koira lapsen kanssa leikkiessä käyttää voimaa, eli pyrkii voittamaan tuon vetokisan eikä välitä siitä että lapsi kaatuu.. Eli koiran annetaan käyttäytyä todella huonosti, mutta sille ei tehdä mitään koska se ei meitä ihmisenä häiritse, mutta ei ajatella miltä tilanne koiran näkökulmasta näyttää, sitten selätetään ja haukutaan, kun koira menee liian pitkälle, mutta siltikään ei hoideta ongelmaa vaan oiretta.. Juu, kyllähän on sekavaa..

Lue lisää

Meillä - ja myös rodun paikallisen jaoston tottis jne. piireissä - koirat on koulutettu ja koulutetaan yhä ns. vanhanaikaisesti. Ovat tyytyväisiä, onnellisia ja tottelevaisia. Henk. koht. olen sitä mieltä, että puudelien omistajat ja ns. eläinystävät vinkukoot mitä haluaa, mutta vanhat konstit ovat monessa kohdin parempia kuin pussillinen uusia.

Esimerkki: olin yrittänyt saada koiraani (1,5 v narttu) seuraamaan. opettanut kuukausitolkulla. Seurasi metrin, haahuili, seurasi.. Ts. tuli perässä kuin matkalaukku. Tottiskentällä kysyin hyvin kokeelta, maalimiehenäkin toimivalta neuvoa. Ko. henkilö otti koiran remmiin, laittoi kaulaan täyskuristan kaulaimen niin, että se ei kuitenkaan kuristanut, lelu (kapula) käteen ja menoksi. Joka kerta kun koira jätätti, ohjaaja kiskaisi remmistä napakasti. Pari minuuttia tätä ja nyt koira seuraa. Repikää siitä makkaralla ja lässynläällä kouluttamista taas lopuksi ikäänne. Kyllästyttää niin tämä ns. uuden linjan koulutus. Mitään ei vaadita ja kaikki on yhtä kivakivakivaa. Ehkä se sitten sopii niille puudeleille, en tiedä.

perinteinen malli kirjoitti:

Meillä - ja myös rodun paikallisen jaoston tottis jne. piireissä - koirat on koulutettu ja koulutetaan yhä ns. vanhanaikaisesti. Ovat tyytyväisiä, onnellisia ja tottelevaisia. Henk. koht. olen sitä mieltä, että puudelien omistajat ja ns. eläinystävät vinkukoot mitä haluaa, mutta vanhat konstit ovat monessa kohdin parempia kuin pussillinen uusia.

Esimerkki: olin yrittänyt saada koiraani (1,5 v narttu) seuraamaan. opettanut kuukausitolkulla. Seurasi metrin, haahuili, seurasi.. Ts. tuli perässä kuin matkalaukku. Tottiskentällä kysyin hyvin kokeelta, maalimiehenäkin toimivalta neuvoa. Ko. henkilö otti koiran remmiin, laittoi kaulaan täyskuristan kaulaimen niin, että se ei kuitenkaan kuristanut, lelu (kapula) käteen ja menoksi. Joka kerta kun koira jätätti, ohjaaja kiskaisi remmistä napakasti. Pari minuuttia tätä ja nyt koira seuraa. Repikää siitä makkaralla ja lässynläällä kouluttamista taas lopuksi ikäänne. Kyllästyttää niin tämä ns. uuden linjan koulutus. Mitään ei vaadita ja kaikki on yhtä kivakivakivaa. Ehkä se sitten sopii niille puudeleille, en tiedä.

Lue lisää

Kohtuus kaikessa, itse en alennu koiriini väkivaltaa käyttämään, koska minulla ei ole tarvetta koiralle joka tekee asioita koska pelkää rangaistusta, tuohan on se helpoin tapa, kun mielikuvitus loppuu niin tulee remmistä. Mutta ei nuo helpolla silti pääse, rangaistuksia käytetään, mutta ei todellakaan jos ei seuraamista osaa, siinä voi kyllä ohjaaja miettiä omia motiivejaan, ja kiinnostavuuttaan koiran silmissä. Totuus on että koira ei opi yksinkertaisiakaan asioita, jos ei kuuntele ohjaajaa, toiset vetävät turpaan, minä en..

perinteinen malli kirjoitti:

Meillä - ja myös rodun paikallisen jaoston tottis jne. piireissä - koirat on koulutettu ja koulutetaan yhä ns. vanhanaikaisesti. Ovat tyytyväisiä, onnellisia ja tottelevaisia. Henk. koht. olen sitä mieltä, että puudelien omistajat ja ns. eläinystävät vinkukoot mitä haluaa, mutta vanhat konstit ovat monessa kohdin parempia kuin pussillinen uusia.

Esimerkki: olin yrittänyt saada koiraani (1,5 v narttu) seuraamaan. opettanut kuukausitolkulla. Seurasi metrin, haahuili, seurasi.. Ts. tuli perässä kuin matkalaukku. Tottiskentällä kysyin hyvin kokeelta, maalimiehenäkin toimivalta neuvoa. Ko. henkilö otti koiran remmiin, laittoi kaulaan täyskuristan kaulaimen niin, että se ei kuitenkaan kuristanut, lelu (kapula) käteen ja menoksi. Joka kerta kun koira jätätti, ohjaaja kiskaisi remmistä napakasti. Pari minuuttia tätä ja nyt koira seuraa. Repikää siitä makkaralla ja lässynläällä kouluttamista taas lopuksi ikäänne. Kyllästyttää niin tämä ns. uuden linjan koulutus. Mitään ei vaadita ja kaikki on yhtä kivakivakivaa. Ehkä se sitten sopii niille puudeleille, en tiedä.

Lue lisää

Olen itsekin sitä mieltä että tämä lässytys alkaa olla todella tympäisevää. Opetin koiralle vierellämenon hyvinkin alkukantaisesti. Kokeilin namuilla, kokeilin leluilla, kokeilin vaikka millä, ei ikinä pysynyt vierellä vaan lähti edelle. Sitten kyllästyin, otin koiran hihnaan ja kun yritti vierellä -käskyn jälkeen lähteä edelle, läimäytin rintakehään. En puhu nyt hakkaamisesta tai mistään väkivaltaisesta vaan yksinkertaisesti läimäyttämisestä. Pari kertaa tarvitsi läimäyttää ja sen jälkeen koira tiesi mitä tarkoittaa vierellä ja sitä käskyä on syytä totella.

Olen aina ollut sitä mieltä, että toki voi kokeilla helliäkin keinoja koiran kouluttamiseksi. Mutta jos hellät keinot eivät pure, en itse jaksa alata niitä nysväämään vaan otan kovemmat keinot käyttöön. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Koira ei ole minulle ihminen, vaan lemmikki, ja minä olen pomo. En leiki sen kanssa sisällä, ruokaa se saa vain ruoka-aikana, lenkillä se ei vedä, vastaan tuleville se ei rähjää. Innokas se toki on, ikää ei ole kuin kohta vuoden verran, mutta kunhan se kasvaa, uskon, että päästään vielä siihen pisteeseen jossa koira on juuri sellainen kuin tahdon: rauhallinen kaveri joka ei ole kerjäämässä huomiota ja kunnioittaa toiveitani.

semmu kirjoitti:

Olen itsekin sitä mieltä että tämä lässytys alkaa olla todella tympäisevää. Opetin koiralle vierellämenon hyvinkin alkukantaisesti. Kokeilin namuilla, kokeilin leluilla, kokeilin vaikka millä, ei ikinä pysynyt vierellä vaan lähti edelle. Sitten kyllästyin, otin koiran hihnaan ja kun yritti vierellä -käskyn jälkeen lähteä edelle, läimäytin rintakehään. En puhu nyt hakkaamisesta tai mistään väkivaltaisesta vaan yksinkertaisesti läimäyttämisestä. Pari kertaa tarvitsi läimäyttää ja sen jälkeen koira tiesi mitä tarkoittaa vierellä ja sitä käskyä on syytä totella.

Olen aina ollut sitä mieltä, että toki voi kokeilla helliäkin keinoja koiran kouluttamiseksi. Mutta jos hellät keinot eivät pure, en itse jaksa alata niitä nysväämään vaan otan kovemmat keinot käyttöön. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Koira ei ole minulle ihminen, vaan lemmikki, ja minä olen pomo. En leiki sen kanssa sisällä, ruokaa se saa vain ruoka-aikana, lenkillä se ei vedä, vastaan tuleville se ei rähjää. Innokas se toki on, ikää ei ole kuin kohta vuoden verran, mutta kunhan se kasvaa, uskon, että päästään vielä siihen pisteeseen jossa koira on juuri sellainen kuin tahdon: rauhallinen kaveri joka ei ole kerjäämässä huomiota ja kunnioittaa toiveitani.

Lue lisää

keinot on monet, itse en käytä palkkana en namuja enkä leluja, ääni riittää, edes pennulle ei mitään temppuja opeteta namin avulla, pentu oppii nopeasti seuraamaan käden liikkeitä, ja koska itse viestivät eleillä, on jokikinen tajunnut ilman nakkia tai rättiä. Tässä sitten tarvitaan sitä että ohjaaja osaa olla kiinnostava, enkä tarkoita lässytystä, tai sitä että tulee hihnasta jos ei kuunnella. Tästä varmasti monet ovat erimieltä, mutta minulle riittä että koirat tottelevat aina eikä vain silloin kun kädessä on jokin palkka.

perinteinen malli kirjoitti:

Meillä - ja myös rodun paikallisen jaoston tottis jne. piireissä - koirat on koulutettu ja koulutetaan yhä ns. vanhanaikaisesti. Ovat tyytyväisiä, onnellisia ja tottelevaisia. Henk. koht. olen sitä mieltä, että puudelien omistajat ja ns. eläinystävät vinkukoot mitä haluaa, mutta vanhat konstit ovat monessa kohdin parempia kuin pussillinen uusia.

Esimerkki: olin yrittänyt saada koiraani (1,5 v narttu) seuraamaan. opettanut kuukausitolkulla. Seurasi metrin, haahuili, seurasi.. Ts. tuli perässä kuin matkalaukku. Tottiskentällä kysyin hyvin kokeelta, maalimiehenäkin toimivalta neuvoa. Ko. henkilö otti koiran remmiin, laittoi kaulaan täyskuristan kaulaimen niin, että se ei kuitenkaan kuristanut, lelu (kapula) käteen ja menoksi. Joka kerta kun koira jätätti, ohjaaja kiskaisi remmistä napakasti. Pari minuuttia tätä ja nyt koira seuraa. Repikää siitä makkaralla ja lässynläällä kouluttamista taas lopuksi ikäänne. Kyllästyttää niin tämä ns. uuden linjan koulutus. Mitään ei vaadita ja kaikki on yhtä kivakivakivaa. Ehkä se sitten sopii niille puudeleille, en tiedä.

Lue lisää

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Kun koira tulee tiettyyn ikään ja se taatusti OSAA pyydetyn asian, sitä voi ja PITÄÄ koiralta vaatia. Ohjaaajan käskyjen totteleminen ei ole päivästä kiinni eikä siitä luisteta kierimällä vaikkapa selällään. Se, mikä sopii millekin koiralle on koirasta kiinni. Pehmeä koira menee kellariin kovast komentamisesta, siksi meille ei pehmeitä rotuja tulekaan.

Jokainen tosiaankin kouluttaa koiransa niin kuin parhaaksi näkee, mutta lopen kyllästynyt olen näihin eläinrääkkäys sun muihin vastaaviin kommentointeihin, jos koira fyysisillä pakotteilla laitetaan tekemään mitä on pyydetty. Tervetuloa tottiskentälle katsomaan vaikkapa "vanhan liiton" sakuäijiä. Siellä on sch1, evl1, bh:t, pakit sun muut. Eikä taatusti ole makkaralla tehtyjä.

m-li kirjoitti:

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Kun koira tulee tiettyyn ikään ja se taatusti OSAA pyydetyn asian, sitä voi ja PITÄÄ koiralta vaatia. Ohjaaajan käskyjen totteleminen ei ole päivästä kiinni eikä siitä luisteta kierimällä vaikkapa selällään. Se, mikä sopii millekin koiralle on koirasta kiinni. Pehmeä koira menee kellariin kovast komentamisesta, siksi meille ei pehmeitä rotuja tulekaan.

Jokainen tosiaankin kouluttaa koiransa niin kuin parhaaksi näkee, mutta lopen kyllästynyt olen näihin eläinrääkkäys sun muihin vastaaviin kommentointeihin, jos koira fyysisillä pakotteilla laitetaan tekemään mitä on pyydetty. Tervetuloa tottiskentälle katsomaan vaikkapa "vanhan liiton" sakuäijiä. Siellä on sch1, evl1, bh:t, pakit sun muut. Eikä taatusti ole makkaralla tehtyjä.

Lue lisää

En itse ainakaan leimaa ketään eläinrääkkääjäksi, vaikka koiraa fyyisesti kuritettaisiinkin, kunhan sen tekee oikein. Eläinrääkkääjäksi tarvitaan paljon enemmän kuin muutama isku tai pyöräytys, ja siinä vaaditaan omistajaltakin koko joukko henkisiä ongelmia. Varmasti on koiria, tiettyjä rotuja ja yksilöitä, joille tuo on sopiva keino, vaikkakaan ei ainoa, saada koira tajuamaan että ketä kuunnella, mutta en itse aivan helposti lähtisi sitä suosittelemaan ainakaan tuntematta koiraa. Omalla rodulla tuo keino lähes poikkeuksetta pahentaisi asioita, fyysinen kuritus saa yleensä koiran taistelutahdon vain heräämään, ja vaikka koira alistuisikin se käytännössä osoittaa olevansa niskanpäällä hienovaraisemmin, suosituin keino koiralta taitaa olla kuurous..
Mainitut sakut ovat minun kokemusien perusteella kuitenkin hyvinkin helppoja koiria, sitten on haasteellisempia rotuja, joiden kunnioitus omistajan täytyy ansaita.

perinteinen malli kirjoitti:

Meillä - ja myös rodun paikallisen jaoston tottis jne. piireissä - koirat on koulutettu ja koulutetaan yhä ns. vanhanaikaisesti. Ovat tyytyväisiä, onnellisia ja tottelevaisia. Henk. koht. olen sitä mieltä, että puudelien omistajat ja ns. eläinystävät vinkukoot mitä haluaa, mutta vanhat konstit ovat monessa kohdin parempia kuin pussillinen uusia.

Esimerkki: olin yrittänyt saada koiraani (1,5 v narttu) seuraamaan. opettanut kuukausitolkulla. Seurasi metrin, haahuili, seurasi.. Ts. tuli perässä kuin matkalaukku. Tottiskentällä kysyin hyvin kokeelta, maalimiehenäkin toimivalta neuvoa. Ko. henkilö otti koiran remmiin, laittoi kaulaan täyskuristan kaulaimen niin, että se ei kuitenkaan kuristanut, lelu (kapula) käteen ja menoksi. Joka kerta kun koira jätätti, ohjaaja kiskaisi remmistä napakasti. Pari minuuttia tätä ja nyt koira seuraa. Repikää siitä makkaralla ja lässynläällä kouluttamista taas lopuksi ikäänne. Kyllästyttää niin tämä ns. uuden linjan koulutus. Mitään ei vaadita ja kaikki on yhtä kivakivakivaa. Ehkä se sitten sopii niille puudeleille, en tiedä.

Lue lisää

Koirat ovat niin erilaisia. Jopa saman rodun sisällä voi olla vaihteluita, etenkin, jos se on eriytynyt näy- ja käy-linjoihin. Itselläni on sikäli hassu tilanne, että koiran koulutti toinen perheenjäsen, mutta minä sitten omin koiran, kun tältä ihmiseltä loppui aika. Mutta en koskaan enää erehdy nykimään tätä koiraa pannasta, sitä kokeilin jätätykseen seuraamisessa ja koira vain poukkasi metrin päähän eikä parantanut yhtään. Ehkä minä en osannut tehdä pakotetta oikein. Silti koira seuraa nyt kotitokoilijaksi aika hyvin. Tätä koiraa on tosi helppo opettaa, näytän vain kädellä ja kun koira tekee, se palkataan. Kyseessä on siis ihan perinteinen pk-rotu, joka on kai alunperin koulutettu just puoliperinteisesti. Se on aika ohjaajapehmeä yksilö.

Alkuopetuksen teen kehulla ja makupaloilla kotona. En houkuttele herkulla vaan "komennan" kädellä näyttämällä. Liitän käskyn ja jätän käden pois koiran alkaessa yhdistää käskysanan liikkeeseen. Teen liikettä ulkona ja alan palkata lelulla, mikä lisää vauhtia. Vaatimustaso kasvaa koko ajan. Kuitenkin, kun koira on oppinut, sen on tehtävä. Kun koira ei vielä ihan osaa, en altista sitä virheelle. Ja palkkahan ei tule jos ei tee! Seuraamisessa palkataan ensin metristä, sitten kahdesta, koko ajan lisätään matkaa. Ja koira ei koskaan saa tietää, milloin palkka tulee, siksi sen pitää olla koko ajan oikein. Koira ei saa myöskään ehtiä tylsistyä.

Seurakoirille minun tapani sopii varmasti hyvin, mutta minulla ei ole hajuakaan, sopiiko se "tositoimiin". Riippuu varmasti paljon koirasta ja sen taustasta. Olen kokeillut naksutinkoulutusta, mutta tuo koira on jo niin kangistunut siihen, että näytän, mitä sen pitää tehdä. Mutta naksulla on kätevää merkata, mistä palkka tulee. Se sopiikin hyvin alkuopetukseen.

Olen siis kanssasi ainakin puoliksi samaa mieltä. Vanhat keinot ovat hioutuneet vuosikymmenien saatossa, kun niiden on huomattu toimivan. Niitä pitää kuitenkin osata käyttää. Kukaan tuskin alkaa nykiä pikkupentua kaulapannasta, vaan ohjaa sen aluksi oikealle paikalle, kehuu ja uudestaan, kunnes pentu alkaa tajuta, vasta kun se on oppinut, tulevat pakotteet. Ja "uusia" menetelmiä voi aina soveltaa, eikä vain tyrmätä suoralta kädeltä. Voi myös miettiä, miksi koira tekee väärin, ja korjata syyn eikä oiretta. Jos ohjaaja ei koiraa kiinnosta, paraneeko se nykimällä?

Meillä koira tottelee ilman lelua näköpiirissä. Pelkkä raaputus korvan takaa tutun onnistuneen suorituksen jälkeen riittää. Ja kokmennnus, jos koira yrittää karata, mikä on aika harvinaista.

m-li kirjoitti:

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Kun koira tulee tiettyyn ikään ja se taatusti OSAA pyydetyn asian, sitä voi ja PITÄÄ koiralta vaatia. Ohjaaajan käskyjen totteleminen ei ole päivästä kiinni eikä siitä luisteta kierimällä vaikkapa selällään. Se, mikä sopii millekin koiralle on koirasta kiinni. Pehmeä koira menee kellariin kovast komentamisesta, siksi meille ei pehmeitä rotuja tulekaan.

Jokainen tosiaankin kouluttaa koiransa niin kuin parhaaksi näkee, mutta lopen kyllästynyt olen näihin eläinrääkkäys sun muihin vastaaviin kommentointeihin, jos koira fyysisillä pakotteilla laitetaan tekemään mitä on pyydetty. Tervetuloa tottiskentälle katsomaan vaikkapa "vanhan liiton" sakuäijiä. Siellä on sch1, evl1, bh:t, pakit sun muut. Eikä taatusti ole makkaralla tehtyjä.

Lue lisää

Ja ne kivoilla konsteilla koulutetut hirviöt on sitten syytä pitää kotona. Ei huvita koira puistoissa törmätä "hyvin ennen ruokailua tottelevaan" pikku hitleriin, joka on pitänyt koko perhettä kauhunvallassa kotona, jos ei tehdä niinkuin "isäntäkoira" päättää.

Tuossa tuli montakin asiaa, mitä yritinkoko aiheen aloituksella ajaa takaa. Tuon itseäni niin huonosti julki, että tuo tulkittiin niin, että kysymyksessä oli koulutustekniikka... Tarkoitin siis juuri tuota, mitä johtajuus, miksi itse tuota olen tottunut kutsumaan, kenellekin merkitsee, en sitä miten koiransa on saanut tottelemaan, tai edes sitä mitä johtajuus käytännössä on, tuota ovesta kulkemista ja muita hulluja tapoja. Ehkäpä tosiaan tuo suhde on parempi sana, mutta mitä minä johtajuudella käsitän on että koira voi minuun luottaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että koira tuntee aina olonsa turvatuksi, ja jos ei tunne se voi hakea turvaa minulta ja minä hoitelen pahat asiat pois, ja sitä vastuuta, että koira on aina hallinassa.. Nuo koulutustekniikat on sitten asia erikseen, ei se että saat koiran hankkimaan ties mitä titteleitä tee sinusta johtajaa.

Tässä olen pohtinut tuota pehmeää koulutustapaa, en itse oikeastaan ole uskonut koko hommaan, enkä sitä itse käytä, mutta viimeaikoina on ollut pakko uskoa kun on nähnyt, että toimii. Tässä olen törmännyt erääseen ohjaajaan, joka tuota tekniikkaa käyttää, ja mainitaan nyt että rotu hänellä on dogo argentino, ei varmaankaan kukaan sano puudeliksi? Kun hän kertoi omista menetelmistään en uskonut, hävettää myöntää, ajattelin että kyllä jossain vaiheessa jotain pakotetta on käytetty. Kun tavattiin oli hänellä aikuinen koira, nyt sitten olen seurannut kun uusi pentu oppii samoilla periaatteilla. Oikein toteutettuna tuo tekniikka on toimiva, mutta myös haastava, en usko että itse pystyisin. Käytännössä, jos tuolla tavalla meinaa saada toimivan koiran, pitää ensinnäkin löytää se palkka, joka on aina, myös juuri aterian jälkeen ja rättiväsyneenä lenkin jälkeen, on tavoittelemisen arvoinen, omistaja tarvitsee melkoisesti koiratuntemusta että tietää mikä on milläkin hetkellä koiralle se tärkein ja paras asia, tämä henkilö ei siis käytä aina nakkia tai leikkiä, vaan palkkaa sillä mikä sopii juuri silloin, ja kun koiria seuraa huomaa että ne tavoittelevat palkkaansa jatkuvasti, ja jos jäävät ilman on se niille maailman pahin asia, pakote kai tämäkin, mutta esim. sana ei on molemmille koirille täysin vieras. Aikuinen koirista menee onnesta sekaisin kun ohjaaja suo sille hyväksyvän katseen, eli monista ennakkoasenteista, itse lukeuduin tähän porukkaan, huolimatta koira ei tee töitä nakille vaan ohjaajalle. Jos kentällä koira tekee virheen ohjaaja ei ole huomaavinaankaan vaan antaa koiralle seuraavan tehtävän, ja todella huomaa että koira tekee parhaansa jotta saisi palkkansa. Yleissivistys koirille on opetettu niin että koira on pennusta opetettu, että kun pentu vaikkapa toisen koiran ohittaessa haistelee omiaan, eli käytännössä ei edes tajua toista koiraa se saa palkan, tai auton ohittaessa, eli käytännössä pentu kai ei edes tajua mistä palkan saa, mutta kun alkaa isompana reagoimaan ohi meneviin koiriin palkka jää saamatta.. Eli käytännössä kai toimivana versiona pehmeistä tavoista kai on se että koira palkataan kaikesta ensimmäisinä viikkoina, jotta koira edes ymmärtäisi tavoitella palkkaa?
Itse tallaan kai sitä keskitietä, vaikka en koskaan kurita koiraa fyysisesta se todella saa tuta muilla keinoilla että nyt menit metsään, oltiin sitten kentällä tai kotona.

Johtajuusjutut taitavat tosiaan olla muotia. Useimmat koiraongelmat johtuvat varmaankin siitä, että omistaja ei ole osannut selvästi kertoa koiralle, mitä siltä halutaan tai mikä sen paikka on, tai on kasvattanut ja kouluttanut koiraansa väärin tai sille sopimattomalla tavalla. Eivätkä kaikki tajua, että minkä pemntuna oppii sen aikuisena taitaa Tai ehkä näin: mitä pentuna ei opi, ei sitä aikuisena osaa.

Enkä usko, että nuo syömis- ja ovistakulkujutut toimivat sellaisenaan, vaan pitää oikeasti ymmärtää, mitä koulutuksen taustana, tavoitteina ja keinoina on. Ja se kissanjahtaaminenhan on koiralle aika normaalia toimintaa. Mutta kiusallista sellaista. Siksi ollaan iloisia vietittömästä pullasta tai koirasta, joka osaa vastustaa kiusausta joko jonkun suuremman hyvän toivossa tai rangaistuksen pelossa.

Itse suhtaudun uusiin menetelmiin avoimin mielin. Toisaalta vanhat menetelmät sisältävät monta toimivaa keinoa... Optimaalinen koulutus on aina koira- ja ohjaajakohtaista. Ennen koulutin koiraa väärin, keinoni oli vain repiä ja riuhtoa rajusti jokaisesta väärin tehdystä jutusta. Ehkä joku pieni kehu oikeasta. Se ei sopinut koiralle, joka teki vain entistä enemmän pieleen.

En ole kääntynyt "vihreäksi". Tajusin vain, että nyt on muututtava. Nyt minulla on koira, joka oppii ja tottelee ja juoksee vapaana lenkillä. Se oli tietämättömyyttä ja huonoa luonnettani. Siitä opinkin, että hyvä johtaja on kärsivällinen, avoin, valpas ja todella halukas tuntemaan koiransa sellaisena kuin se on. Koulutuksessa ja suhteessa koiraan kumpikaan ääripää ei ole ideaali. Kokeilin naksutinta. Toimi, mutta koira oli liian kangistunut kaavoihin ja minä hidas reagoimaan. 12-vuotias kissa kyllä oppi sillä tempun, kun keksin, mikä on sen lempinami. Ajattelin kokeilla naksua, kun opetan seuraavaa koiraa. On nääs kätsy. kun opettaa liikkeitä teknisesti oikeiksi.

Neeta kirjoitti:

Johtajuusjutut taitavat tosiaan olla muotia. Useimmat koiraongelmat johtuvat varmaankin siitä, että omistaja ei ole osannut selvästi kertoa koiralle, mitä siltä halutaan tai mikä sen paikka on, tai on kasvattanut ja kouluttanut koiraansa väärin tai sille sopimattomalla tavalla. Eivätkä kaikki tajua, että minkä pemntuna oppii sen aikuisena taitaa Tai ehkä näin: mitä pentuna ei opi, ei sitä aikuisena osaa.

Enkä usko, että nuo syömis- ja ovistakulkujutut toimivat sellaisenaan, vaan pitää oikeasti ymmärtää, mitä koulutuksen taustana, tavoitteina ja keinoina on. Ja se kissanjahtaaminenhan on koiralle aika normaalia toimintaa. Mutta kiusallista sellaista. Siksi ollaan iloisia vietittömästä pullasta tai koirasta, joka osaa vastustaa kiusausta joko jonkun suuremman hyvän toivossa tai rangaistuksen pelossa.

Itse suhtaudun uusiin menetelmiin avoimin mielin. Toisaalta vanhat menetelmät sisältävät monta toimivaa keinoa... Optimaalinen koulutus on aina koira- ja ohjaajakohtaista. Ennen koulutin koiraa väärin, keinoni oli vain repiä ja riuhtoa rajusti jokaisesta väärin tehdystä jutusta. Ehkä joku pieni kehu oikeasta. Se ei sopinut koiralle, joka teki vain entistä enemmän pieleen.

En ole kääntynyt "vihreäksi". Tajusin vain, että nyt on muututtava. Nyt minulla on koira, joka oppii ja tottelee ja juoksee vapaana lenkillä. Se oli tietämättömyyttä ja huonoa luonnettani. Siitä opinkin, että hyvä johtaja on kärsivällinen, avoin, valpas ja todella halukas tuntemaan koiransa sellaisena kuin se on. Koulutuksessa ja suhteessa koiraan kumpikaan ääripää ei ole ideaali. Kokeilin naksutinta. Toimi, mutta koira oli liian kangistunut kaavoihin ja minä hidas reagoimaan. 12-vuotias kissa kyllä oppi sillä tempun, kun keksin, mikä on sen lempinami. Ajattelin kokeilla naksua, kun opetan seuraavaa koiraa. On nääs kätsy. kun opettaa liikkeitä teknisesti oikeiksi.

Lue lisää

Siinähän se tuli tuo asia mitä yritin sanoa mutta en osannut sanoiksi pukea:) Eli nuo ovesta kulkemiset ynnä muut eivät tee johtajaa, ja jos neuvon ei ohjeet ole että kun kuljet ovesta ja syöt ensin niin kaikki ongelmat ovat pois pyyhkäistyjä, mutta silti vänkään ja väännän, jos nuo tavat toimivat, ja mitä itse pidän tärkeimpänä, koira itse ne tarjoaa, niistä ei ole mitään haittaa, mutta siltikään en usko että jos koiran opettaa pennusta että nyt istut ja odotat kun mamma tästä kulkee, niin se ei sinun asemaa koiran silmissä kasvata mihinkään suuntaan. Mutta kun koirat tuon suorittavat ilman mitään erillistä käskyä, ne ovat hyvin toimivia osoittamaan joka koiralle oman paikan, oli sitten kyseessä perhe jossa koiria on yksi tai useampi. Itse tähän uskon silläkin että vaikka perheessä on monet vuodet ollut useampi koira, ei valtataisteluita ole siltikään käyty tappeluilla, vaikka asemat ovatkin muuttuneet, uskon että koirien oma kyky, oli se sitten opittu tai vaistonvarainen, vertaa nyt tähän ovista kulkemiseen, kun se pöydälle lyötiin, antaa minulle ne välineet että voin nämä vallanvaihdokset vahvistaa vaikka sillä ruokinnalla..
Tuolla pehmeiden tapojen esimerkillä hain sitä että myös tuo mollattu tapa toimii, oikein toteutettuna, mutta vaikka siinä koiralla on vain kivaa ja hauskaa koko ajan, se ei siitä tee mitenkään helpompaa, päinvastoin.

Neeta kirjoitti:

Johtajuusjutut taitavat tosiaan olla muotia. Useimmat koiraongelmat johtuvat varmaankin siitä, että omistaja ei ole osannut selvästi kertoa koiralle, mitä siltä halutaan tai mikä sen paikka on, tai on kasvattanut ja kouluttanut koiraansa väärin tai sille sopimattomalla tavalla. Eivätkä kaikki tajua, että minkä pemntuna oppii sen aikuisena taitaa Tai ehkä näin: mitä pentuna ei opi, ei sitä aikuisena osaa.

Enkä usko, että nuo syömis- ja ovistakulkujutut toimivat sellaisenaan, vaan pitää oikeasti ymmärtää, mitä koulutuksen taustana, tavoitteina ja keinoina on. Ja se kissanjahtaaminenhan on koiralle aika normaalia toimintaa. Mutta kiusallista sellaista. Siksi ollaan iloisia vietittömästä pullasta tai koirasta, joka osaa vastustaa kiusausta joko jonkun suuremman hyvän toivossa tai rangaistuksen pelossa.

Itse suhtaudun uusiin menetelmiin avoimin mielin. Toisaalta vanhat menetelmät sisältävät monta toimivaa keinoa... Optimaalinen koulutus on aina koira- ja ohjaajakohtaista. Ennen koulutin koiraa väärin, keinoni oli vain repiä ja riuhtoa rajusti jokaisesta väärin tehdystä jutusta. Ehkä joku pieni kehu oikeasta. Se ei sopinut koiralle, joka teki vain entistä enemmän pieleen.

En ole kääntynyt "vihreäksi". Tajusin vain, että nyt on muututtava. Nyt minulla on koira, joka oppii ja tottelee ja juoksee vapaana lenkillä. Se oli tietämättömyyttä ja huonoa luonnettani. Siitä opinkin, että hyvä johtaja on kärsivällinen, avoin, valpas ja todella halukas tuntemaan koiransa sellaisena kuin se on. Koulutuksessa ja suhteessa koiraan kumpikaan ääripää ei ole ideaali. Kokeilin naksutinta. Toimi, mutta koira oli liian kangistunut kaavoihin ja minä hidas reagoimaan. 12-vuotias kissa kyllä oppi sillä tempun, kun keksin, mikä on sen lempinami. Ajattelin kokeilla naksua, kun opetan seuraavaa koiraa. On nääs kätsy. kun opettaa liikkeitä teknisesti oikeiksi.

Lue lisää

Noissakin huomasi olevansa ihan keltanokka, vasta muutama vuosi sitten, kun tuli hankkineeksi ensimmäisen todella itsenäisen ja siihen myös jalostetun, tässä tapauksessa laumanvartijan, koiran. Samoilla periaatteilla mentiin myös tämän kanssa, mutta opettanut on enemmän kuin kaikki aikaisemmat yhteensä, vaikkei rutiinilla ole ainuttakaan kasvatettu. Liioiteltuna, siinä missä malikat tulee tapittaan silmiin että mitäs ny, kun lenkillä tulee jokin odottamaton tilanne, tämä tuskin huomaa minua ja pähkää päässään miten tulisi toimia, mutta silti vaikka tuo ei tule niin konkreettisesti neuvoa kyselemään, voi onnettomuuteen päättyvät tilanteet välttää omalla käytöksellä, vaikka näyttää että koira ei ota mitään kantaa mitä itse teen niin kyllä se silti seuraa jokaista elettäni ja reagoi niihin, onneksi mitään vakavaa ei ole sattunut, vaikka omalla itsevarmuudellani ja huonolla asenteella loin siihen kaikki mahdollisuudet, nyt asenne on korjattu ja uutta opitaan jatkuvasti.