miten klassikko määritellään?

Hankalaa määritellä, mutta jos leffalla on katsojia vielä 20-30v julkaisun jälkeen, niin eiköhän sitä voi tituleerata klassikoksi

Klassikkous määritellään monasti myös muulla tavoin kuin vuosiluvuilla. Jos sanoisimme, että jos elokuvalla on esim. 30 v. ikää ja sitä edelleen ilkeää katsella, olisi jokainen elokuva klassikko, sillä kyllä jokaiselle elokuvalle vielä joku innokas katsoja löytyy, jonka mielestä filmi ei ole vanhentunut.

Täsmällisempänä määritteenä voisi pitää sitä, että että klassikko kiteyttää olennaisen omasta ajastaan, tyylistään, genrestään. Esim. Matrix (ensimmäinen) on oman genrensä ehdottomin klassikko, muut eivät ole päässeet lähellekään. Samoin klassikko on Wedding March (1928, mykkä studiosuurelokuva), Uuno Turhapuro (suomalainen komedia) jne.

Tämä olennaisen kiteyttäminen yleensä johtaa siihen, että sitä jaksetaan katsoa uudelleen ja uudelleen, mutta se klassikkous voi samalla myös viedä katsojat ajan kuluessa - kuinka moni muu on nähnyt Wedding Marchin?

Itse määritän klassikon siten, että se on kestänyt aikaa vastaan 20-25 vuotta. Lähden siitä, että tuo aika on se kriteeri. Hyväksyn täysin sen, että makuasiat hieman vaihtelee ja eri ihmisillä on tulkintaerimielisyyksiä asian suhteen.

Aika on sikäli jännä seikka, että joitakin elokuvia se kultaa ja toiset se murskaa. Varsin usein jonkun ajan hittileffat vanhenee ajan myötä armottomasti. Tässä ketjussa oli esillä esimerkiksi Matrix. Matrix oli erittäin suosittu, mutten usko siitä klassikkoa tulevan. Tuollainen popmusiikilla ryyditetty väkivalta (tai toiminta) kun tuppaa näyttämään huvittavalta ajan kuluessa, päivän tanssihiteistä kun auttamatta tulee vanhentunutta kamaa ja tällöin se saa myös kuvan tuntumaan hieman hassulta.

Kyllä toimintaleffakin voi olla klassikko. Terminatorista pn kulunut jo se 20 vuotta ja yhä se on yhtä toimiva kuin ilmestyessään, joten siinä on yksi hyvä aikaa kestävä leffa.

Termi klassikko tietysti ihan ensalkuun viittaa siihen et elokuvan tekemisestä on jo jonkun verran aikaa, usein monia vuosia, ei se voi olla ihan pari vuotta sitte tehty jos mielii olla klassikko.

Klassikko on yleensä elokuva jota on vuoskaudet tai kymmenet arvostettu, harvemmin joku surkee b-elokuva tai yhdentekevyys, vaikka oiski tehty 40 vuotta sitten, muodostuu mikskään klassikoks.

Klassikko-nimi siis viittaa siihen et elokuva on aina vaan yhtä mielekkään ja vaikuttavan tuntunen riittävän monille, useimmat klassikot on kriitikoiden arvostamia ja kestäny hyvin aikaa.

Sitte on tietysti esim kömpelöhköjä omituisia elokuvia joista toiset tykkää, toiset ei, ja niillä on vakiintuneet tykkääjäkuntansa ja näitä kutsutaan usein termillä kulttielokuvat. Kulttielokuvan ei tarvitse olla kauheesti kriitikoiden hehkuttama, sen ei tarvitse olla varsinaisesti hyvä, mut kulttielokuvassa on usein jotain sellasta hiukan outoa ja vaikeesti määriteltävää joka jää kiehtomaan ja jonka takia ko. elokuvaa ei voi määritellä täysin yhdentekeväks. Seikat voi olla tietosta camp-tyyliä, tahatonta komiikkaa (esim. Ed Woodit) tai sitte kulttielokuva voi olla ihan oikeesti laadukas ja esim persoonallinen indie-eloluva, esim Gus van Sandt Jr:n Drugstore Cowboy.
Tietenki kulttielokuvakin voi olla klassikko.