Tietääkö kukaan mistä voisi kysellä tai löytää ns. isäkorvikkeen? Mulla pieni poika jonka isä ei ole tippaakaan kiinnostunut pojasta ja olisi todella kiva juttu kun poika sais vaikka korvikeisästä miehenmallia,oisko paremminkin kyseessä miehenmalli eikä korvikeisä =)
"korvikeisä"
Yh-äippä
221490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
olla hiukan vaikee löytää siihen hommaan sopivaa kaveria :=)
sellasia ole jossain,olen kyllä kuullut,taisit käsittää mun haun vähän väärin.Nämä ns.miehenmallit ovat pojille kavereina eivätkä äideille :)
meitä aina on kunhan vitsailin että pelkiä malleja voi olla vähissä:=))
sinulle:=)
jos en yltänyt sun huumorin tasolle vaikka mulla kyllä on erinomainen huumorintaju :)
oman paikkakuntasi sosiaalitoimistosta. Nimikkeellä tukihenkilö. Meillä oli tällainen tukihenkilön nimikkeellä kulkeva mies pojan "kaverina". Kävi kerran viikossa ja yhdessä kävivät esim. uimassa, luistelemassa ym.
Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallistoimisto
Ne kouluttaa tukihenkilöitä ja sieltä on mahdollista saada sellainen.
Tosin miehiä on tosi vähän tarjolla.
Tässäpä samalla teille miehet haaste.
Menkää tukihenkilökoulutukseen.
Teette monta pientä ja vähän isompaakin poikaa iloiseksi pienellä vaivalla.
Monelta pojalta puuttuu miehenmalli kokonaan
joten teitä tarvitaan.
Alinalle ja Tuulalle,minäpä ensi tilassa kyselen ja voin vaikka ilmotella kuinka meiän miehenmalli-jutun kanssa kävi =)
Heippa! Olen yhden lapsen isä. Anteeksi että kyselen, mutta miksi sinulle ei kelpaa ihan oikea mies. Ei korvike, ei malli, ei vain maanantaisin klo 18 - 19.
Ihan totta. Kaupungin kuppilat ovat väärällään miehiä. Urheilu- ja harrastekerhoissa voisit tutustua vaikka kuinka mukavaan mieheen. Minä olen kerran tutustunut mukavaan naiseen lasten leikkipaikalla. Osaisitko kertoa minulle? Olisin iloinen sinun vastauksesta.
mulle oikeakin mies kelpais mut en ole vaan löytäny sellasta,siinä on tietty vielä se riski että saattaa loppua koko homma ja mitäs sitten,jään nuolemaan näppejä ja hyvässä lykyssä poika on taas ilman miehenmallia suru puserossa.Ajattelin että tälläinen ns.varma mies olis ehkäpä kumminkin se parempi vaihtoehto.
Toivottavasti sait jotain tolkkua selostuksestani :)
Puhut totta. Ei kannata ruveta seurustelemaan. Ei vilkuilemaan ympärille. Ei katsomaan miestä silmiin - hän voisi ymmärtää katseesi väärin.
Olet oikeassa! Riskejä ei kannata ottaa! Ei kannata mennä vessaan pöntölle ja vetää vessaa istuallaan - vesi voi viedä sinut mennessään. Lapsen kanssa ei kannata mennä ulos - auto voi ajaa päälle, jotain voi pudota katolta, lapsi voi koskea koirankakkaan, .... Voi kauheeta.
Tulisipa nopeasti perjantai ja kello 18.00 ja korvikemies. Ja muista! Soita heti huomenna aamulla sossuun tai mannerheimiin. Kyllä joku toinen järjestää sinun asiat. Älä ota riskejä elämässä. Mee pakettiin, kotiin ja vedä verhot eteen. Ai niin lapsi. No mitä me lapsesta murehdimme. Ensin sinä sitten... muut.
vinkistä!
HELVETTIIN SEMMONEN MIES!! HANKI UUS!
todennäkösesti lapseton henkilö!
mutta mikä mies tollanen on jota ei oma lapsi kiinnosta??
pitäis kysyä siltä mieheltä,itse olen kysynyt mutta vastausta en saanut :)
Katselin viime viikolla tv:stä tullutta ohjelmaa jossa oli juttu korvikeisistä. Juttua katsoessa tuli mieleen, että yksinhuoltaja äideille pitäisi järjestää kurssi jossa pyrittäisiin opettamaan heille asioita jotka yleensä mies tekee.
Miksi äiti ei voi mennä esim. uimaan n. 10 vuotiaan poikansa kanssa uimahalliin? Ei vissiin osannut poika pestä tukkaansa, eikä samalle puolelle voi oikein mennä.
Naiset lässyttää ja paapoo ensin lapsensa piloille, jonka jälkeen (kun lapsen oma isä on turhautuneena kyllästynyt katselemaan sivusta ja häipynyt) ruvetaan kyselemään mistä saisi miesmallin tai korvikeisän jolla olisi pitkä pinna. Itse joudun päivittäin toimimaan miesmallina omille ja vähän toistenkin lapsille, että tiedän kyllä mistä puhun.
Yh-äidit voisitte mennä vähän itseenne ja ruveta kasvattamaan niitä murrosikää lähestyviä kullan-nuppuja. Siihen tarvitaan kyllä vähän "munaa". Näistä kullan-nupuista kasvaa sitten vailla rajoja ja arvoja kasvaneita äidin pikku kriminaaleja, tai muuten ongelmallisia nuoria.
Sosiaalitoimessa ovat jo paikkapaikoin huomanneet tämän ongelman, mutta vaikeeta tuntuu olevan ongelmien ratkaisu.
näkökanta mutta ei mielestäni pidä yleistää!
...palaamme siis sen totuuden ääreen, että naisilla ei kaikista yrityksistä huolimatta löydy edelleenkään "munaa".
Itse olen taipuvainen väittämään, että sitä kyseistä ominaisuutta (puhun luonteenpiirteistä) on luoja viisaudessaan antanut miehelle, naiselle taas kyvyn jakaa hellyyttä.
Uskon että (vanhemmuuteen)sopivan kombinaation löytymiseksi kuitenkin molempia ominaisuuksia (jämäkkyyttä ja hellyyttä)tarvitaan. Siis tarvitaan SEKÄ miehiä että naisia! Muuten voi yhdelle jos toiselle äidile pukata päälle jakomielitauti kun pitää tekeytyä yhtenä ja samana ihmisenä kodinhengettäreksi, pojan lätkäharrastuksen kannustajaksi, lumityön tekijäksi, soppavastaavaksi ja vanhempainilloissa juoksijaksi. Ei naisetkaan kaikkeen yksin pysty, vaikka kovasti tahtovatkin niin uskoa.
Itse haluan siis edelleen olla "munaton". Onneksi minulla on mies, joka on kotonaan saanut hyvän miehen mallin. Hänellä on itsellään isä, joka vielä tänäkin päivänä toimii omassa yrityksessään (perhekoti) erä- ja metsästyshenkisenä isänä myös niille, joilta oma isä "puuttuu". Kunnioitan miestäni ja tämän isää suunnattomasti, ihania miehiä molemmat!! Vaikka vähän juroja jässiköitä.
Neiti onnellinen
Nyt onkin puhe yksinhuoltajista.
Neiti Onnellinen voisi ruveta yksinhuoltajaksi niin eiköhän rupeisi jos ei nyt ihan muna, niin ainakin pippeli kasvamaan.
Jaksamista kaikille!
...nyt meni jutut jokseenkin ristiin, ehkä alkuperäinen ajatus ei oikein välittynyt suuntaan eikä toiseen?
rivienväliset ajatukseni yritin kohdistaa kaikille ISILLE. Tiedän toki että yh-äidit kasvattavat tiukan paikan tullen vaikka siivet selkäänsä, ei epäilystäkään. Kapinoin sitä vatsaan, että näin PITÄÄ olla.
Haluan sanoa kiitokseni kaikille niille isille, jotka hommansa hoitavat ja vastuunsa kantavat. Erityisesti vielä niille, jotka ovat "isän korvikkeina" muidenkin lapsille. Teidän kaltaisenne TOSI MIEHET tunnustavat samalla myös naisten ihmisarvon, annattehan äideille edes hetken mahdollisuuden henkilökohtaiseen aikaan.
Eikä minun tarvitse ruveta yksinhuoltajaksi tietääkseni mistä puhun: uskallan väittää ilman omakohtaista kokemustakin että valtaosa yh-äideistä TUSKIN kehuskelee sillä kuinka hienoa on, että lapsilta puuttuu isä ja kuinka mahtavaa on, kun saa kantaa miestenkin osan kasvatusvastuusta. Nainen EI yksinkertaisesti ole mies, eikä pysty täyttämään miehen paikkaa lapsen elämässä. Eikä mielestäni tarvitsekaan. Tämä e siis ole hyökkäys yh-äitejä kohtaan, pikemminkin toivoisin äitien tajuavan että on LUPA ottaa joskus rennostikin.
Taitaapa olla niin että jokaista nk.munan omistavaa yh-äitiä kohden löytyy siis ainakin yksi mies, joka on luovuttanut omansa pois... ikävä kyllä!
Itse en ole mieheltäni pyytänyt minkäänlaisia rakkauslupauksia, ainoastaan sen, että ei tee minusta yksinhuoltajaa. Toki asioiden sujuminen vatii minultakin toisen huomioivaa vuorovaikutusta ja kykyä yhteispeliin. Olen siis siinä suhteessa ripustautunut MIEHISEEN SANAAN ja LUOTAN siihen että lupaus myös pitää. Ja koitan räpistellä itsekin eteenpäin!
Minä myös toivotan voimia ja hyvää mieltä kaikille!
Kirjeesi oli täyttä asiaa.
Itsekkin joudun ehkä viikottain lasteni kautta kohtaamaan sen tosiasian ettei minustakaan olisi
äidiksi.
Nuorin 8v. sanoi tänäänkin äidilleen "älä hyysää".
Mutta arvatkaa onko hän toisaalta hyvin mielissään siitä että äiti antaa sitä lämpöä jota taas minä en osaa tai välitä antaa niin paljon kuin vaimoni.
Sen tasapainon löytäminen ja säilyttäminen on vaan silloin tällöin aika hankalaa. Ehkä siitä saamme kiittää sitä että jokainen päivä on erilainen.