Aamu alkoi kuten tavallisesti isänpäivät, lahjoja laulua ja kakkua.. paremmalla ruualla jne.
Ennen neljää mies lähti muka käymään työpaikallaan. soitin hänelle kahdeksan aikoihin ja kuulin että äänestä että hän oli juonut.. lupauksista huolimatta.. lisäksi valehteli ettei ollut.
Kävin sitten hakemassa! hänet baarista.. tuli hieman korotettua ääntäkin kotona ja lopulta uhkasin ensi kesänä (kun lapsilla loppuu koulu) lähteä täältä.. tätä miehen kaljoittelua on kestänyt jo ainakin 5vuotta, pikkuhiljaa määrien ja juomispäivien lisääntyessä. Samoin on lisääntyneet valehtelut ja tupakalta baariin katoamiset.
Taaskin tuli lupauksia juomisen lopettamisesta (se on kuulemma helppoa!) ja vakuutteluja ettei syy ole minun. Raha-asiat kuulemma aiheuttavat juomista, mutta syitä on aina löytynyt erilaisia.
Kaveristaa, jolla jää ryyppy joskus päälle, hän puhuu halveksivasti.. muistutin kyllä et vasta häneltä jäi iteltäkin työpäivä kaljoittelun takia väliin.
En enää tiedä mitä tehdä.. en voi/jaksa suunnitella elämää eteenpäin hänen kanssaan.. toivoa ja pettyä vähänväliä. Olisi nyt kuvitellut että hän olisi edes isänpäivän ollut kotona.. leikkinyt kerrankin lastensa kanssa.
Mutta mitä ero tekee hänelle? Miten lapset selviävät sen yli, koska lähtisin puolen Suomen päähän oman sukuni luo.. sillä eihän minulla ole tällä paikkakunnalla juuri mitään.. muutama ystävä, ei omia sukulaisia, ei töitä.
Mitenkä teillä onnistui isänpäivä, toivottavasti paremmissa merkeissä..
Ennen neljää mies lähti muka käymään työpaikallaan. soitin hänelle kahdeksan aikoihin ja kuulin että äänestä että hän oli juonut.. lupauksista huolimatta.. lisäksi valehteli ettei ollut.
Kävin sitten hakemassa! hänet baarista.. tuli hieman korotettua ääntäkin kotona ja lopulta uhkasin ensi kesänä (kun lapsilla loppuu koulu) lähteä täältä.. tätä miehen kaljoittelua on kestänyt jo ainakin 5vuotta, pikkuhiljaa määrien ja juomispäivien lisääntyessä. Samoin on lisääntyneet valehtelut ja tupakalta baariin katoamiset.
Taaskin tuli lupauksia juomisen lopettamisesta (se on kuulemma helppoa!) ja vakuutteluja ettei syy ole minun. Raha-asiat kuulemma aiheuttavat juomista, mutta syitä on aina löytynyt erilaisia.
Kaveristaa, jolla jää ryyppy joskus päälle, hän puhuu halveksivasti.. muistutin kyllä et vasta häneltä jäi iteltäkin työpäivä kaljoittelun takia väliin.
En enää tiedä mitä tehdä.. en voi/jaksa suunnitella elämää eteenpäin hänen kanssaan.. toivoa ja pettyä vähänväliä. Olisi nyt kuvitellut että hän olisi edes isänpäivän ollut kotona.. leikkinyt kerrankin lastensa kanssa.
Mutta mitä ero tekee hänelle? Miten lapset selviävät sen yli, koska lähtisin puolen Suomen päähän oman sukuni luo.. sillä eihän minulla ole tällä paikkakunnalla juuri mitään.. muutama ystävä, ei omia sukulaisia, ei töitä.
Mitenkä teillä onnistui isänpäivä, toivottavasti paremmissa merkeissä..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuttu tilanne lapsuudenkodistani. Oma isäni piilotteli pulloja, joi salaa, ja joka juhlista tuli kantokunnossa pois, jos ei joutunut putkaan. Lupasi aina parantaa tapansa, pyyteli meiltä lapsiltakin anteeksi, mutta juoppo on aina juoppo. Onneksi oma mieheni ei ryyppää! Tänään olin itse töissä, mutta lapset keittivät iskälleen kahvit ja antoivat itsetehdyt kortit. Voimia sinulle elämässäsi! Päätös on vaikea.
En tajua, miten viitsit soitella perään tai hakea äijää kapakasta? Kai se omin avuinkin sieltä pääsee? Tarviiko tuollainen porsas muka kakkua ja kahvia... ulos vaan pakkaseen! Ei kannata tuhlata elämäänsä dokun hyysäämiseen, kyllä ne lapsetkin tajuaa paljon enemmän, miltä näyttää. Ei se oo niille hyväksi.
et kävin hakeen sen.. kyllä se taitaa olla sen verran nolo nyt ettei karkaa enää baariin. Se valehtelu/ asioiden kiertely on pahinta..
Ja tuo miten se kohtelee lapsiaan.
Mutta jos ei tyyli muutu, niin kesällä miehellä ei ole riesana akkaa ja lapsilaumaa.. me muutamme toiselle puolelle Suomea!
Saapi anakin aikaa yrittää..
Älä sano kesällä, sano nyt.
Anna miehen valita, sinä ja lapset tai viina. Ja viikon paro koeaikaa. Ekasta kännistä kamat kasaan ja kaasu pohjaan.
Päätös on tietenkin vaikea, mutta ajattele lastesi tulevaisuutta, heillä on koko elämä edessään.
Mietit mitä ero tekisi lapsillesi, Mieti mitä se tekee lapsillesi , jos ette eroa. Tilanne saattaa olla paljon, paljon stressaavampi piilopullojen kanssa kuin erolapsena. Ei se eronjälkeenkään helppoa ole, ei itselle eikä lapsille, mutta jos lapsia ajattelet, niin muista myös toinen puoli asiassa. Et pysty itsekään olemaan täysillä lastesi äiti jos voit miehesi takia huonosti.
Koita mielumminkin jotain muuta kuin eroamista.
Ei se elämä yleensä ainakaan helpotu yksinhuoltajana.
Välität hänestä kumminkin vielä jonkin verran.
...mutta minusta sinun kannattaa ennemmin kuunnella omaa sisintäsi.
Olet jo ajatellut kesään asti odottavasi, suunnitelmasi ovat kuitenkin selkeät. Pysy niissä ja luota itseesi. Tunteesi miestäsi kohtaan näkyy siinä, että haluat antaa hänelle vielä aikaa kesään asti. Päätöksesi helpottuu, jos teet selkeät tavoitteet, kerrot ne hänelle, etkä tingi.
Jos muutos ei tapahdu pakonkaan edessä, ainakin miehesi joutuu miettimään. Toteuta se, mitä lupaat, älä vain uhkaile. Muista pitää kuitenkin itsestäsi huolta. Kun pelin sävelet on selvät, on riitelykin turhaa. Sinulla on kesään asti aikaa tehdä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Toki pidän peukkua, että suunnitelmat osoittuvat kesään mennessä turhiksi. Aurinkoa sinulle! Iloitse lapsistasi!
Hei Sirpa, huomio kiinnittyi heti viestisi loppuun: ei omia sukulaisia, ei työtä. Kun itselläni oli sama tilanne silloin, kun lapset olivat pieniä, niin se mitä tekisin toisin,tällä järjellä ajatellen,enemmän jättäisin lapset isänsä hoitoon ja hakisin itselleni harrastuksia: jumpparyhmät, kansalaisopiston kurssit, puoluetoiminta tai vapaaehtoistyö, esim.. Jos taas on niin, ettei lapsia uskalla jättää isänsä vastuulle, niin ehkei hänen kanssaan uskalla asuakaan. Hyvää jatkoa!
Miksi "pilata" oma ja lasten elämä
yhden alkoholistin vuoksi?
Sano että juominen loppuu tai lähdet
takaisin kotipaikkakunnallesi.
Onhan se vaikeaa antaa oikeita
neuvoja täysin tuntemattomana ja tuon
kirjoituksesi perusteella mutta
kyllä alkoholisti on alkoholisti
eikä siitä niin vaan muututa.
Itsellä on eka lapsi tulossa ja
tiedän että hän tulee olemaan minulle
kaikki kaikessa,
toivottavasti saat asiasi järjestymään!
Paljon voimia sinulle!
Mitä helvettiä se isänpäivä siihen kuului?
Oletitko että se jotenkin estäisi äijääsi ryyppäämästä?
Sinussa se vika on... sanoi äijä mitä tahansa. Eihän tuollaiselle riivinraudalle voi suoraan sanoa.
Lähde heti. Tee palvelus miehellesi.
Mitä siinä kesää odotat? Taitaa olla mukavuustekijä koko helvetin avioliittonne.
En ainakaan ennen avioliitoani ollut semmoinen..
Ja jos se tekee minut riivinraudaksi että vuosien miehen kaljoittelun jälkeen ja lupauksien pettämisen jälkeen sanon hänelle suorat sanat.. niin olen riivinrauta.
Kyllä ihminen saisi edes lapsilleen antamansa lupaukset pitää, ja mielelllään kunnioittaa myös toista.
eihän se kovin fiksua ollut että hain hänet baarista pois.. muttei miehenikään toiminta kovin kivaa ollut. Varsinkaan kun hän on voinut tehdä oman päänsä mukaan melkeimpä kaikissa asioissa, ja ainoat joustajat perheessä ovat lapset ja minä.
Eihän mikään estä juomista, jos ei se itsestä lähde.. siinä olet oikeassa.
Mukavuusliitosta: Minun olisi paljon helpompi olla ja kasvattaa lapset yksin, koska toinen ei olisi lupaamssa jos minä kiellän, totuutta kiertämässä ja pahoittamassa kaikkien mieltä. Saisin apua omalta lähisuvultani lastenhoidossa, ja isältäni he näkisivät "kunnollisen" miehen mallia. Suurimmaksi osaksi perheen menoista (yhteisistä) maksan minä, miehen maksussa on talolainat ja autolaina ja yrityksensä menot.. joita myös minä nykyään makselen. Joten taloudellisesti se olisi ihan sama missä lasten kanssa asuisin.. lapsista ei hänen tarvitsisi minulle maksaa, mielummin olisin ilman niitä alatusmaksuja.
Joten mikä minut pitää mieheni luona.. Oiskohan tuo Sinulle ehkä tuntematon tunne eli rakkaus.. ja toiveet yhteisestä tulevaisuudesta, jossa hän huomioisi edes lapsensa paremmin.
Sama se minusta.. kuhan ei niin usein pettäisi ja valehtelisi lapsillensa ja olisi heidän kanssaan joskus..
No, ei kai tämä Sinun mielipiteisiisi taida kuitenkaan vaikuttaa..
Mutta ei sillä ole minulle suuresti väliä..
Minäkin alan elämään elämääni, enkä ole enään vain pelkkä äiti/vaimo.. minullakin saa olla haaveita,ystäviä, harrastuksia. Jos ei yhdessä miehen kanssa niin sitten vain omiani
Miksi siis vaivauduit näin pitkän ajan jälkeen vastaamaan tämänkaltaisen miehen, joka ei ehkä tunne edes käsitettä rakkaus, mielipiteenilmaisuun?
Omituinen tapaus!
Vedän sen riivinraudan takaisin. Sinusta on hyvää vauhtia tulossa tyypillinen kyyninen yksinhuoltajatapaus, joita mahtuu 13639 tusinaan.
Jaa että miksi vastasin nyt, enkä aikaisemmin.. no koska mulla on elämää muuallakin kuin virtuaalimaailmassa.. lauma lapsia ja koti joita hoitaa, ne kun kuitenkin ovat tärkeintä elämässäni. Niin ja mies jota yritän pitää hyvänä myös, jossain välissä silloin kun hän on kotona.
Surettaa kun mies ei huomaa mitä ihania hetkiä hän menettääkään ollessaan poissa kotoa.. ja tällä en tarkoita itseäni, vaan niitä ainutlaatuisia hetkiä lasten kanssa.
Jokaisessa meissä on vikaa, joten kyllä syytä tähän löytyy niin minussa, miehessä, miehen vahvassa äidissä jne.
Et siis pysty huomaamaan miehen toiminnassa mitään väärää tai parannettavaa?
Voisinhan minä (miehelle parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa) ottaa ja lähteä.. ja jättää hänelle lapset.
Eipä olisi kyynistä yksinhuoltaja-akkaa..
Ainut vain etten tuota ratkaisua tee.
Hohhoijjaa... kylläpä sulla on asiaa ja rakentavia mielipiteitä. Ei kait nyt ihmistä voi riivinraudaksi noin kevein perusten tulkita!
Stressaantuneena ihminen tulee tehneeksi asioita, joita itsekään ei hyväksy, kai myös sinä ? Inhimilinen hätähän tässä on kyseessä, ja tosiasia on se, ettei alkoholi ainakaan onnea lisää. Kyllä ne kaljan kittaajat ovat melkoisia riivinrautoja itsekin. Ja pirun sekavia sönkköjä joilla on selkäranka kuin lapamadolla. Yritä sitten sellaista kutsua aviomieheksi ja lasten isäksi. Kohtuus kaikessa. Ilkeäisitkö moisia mielipiteitä huudella kasvotusten kellekään tuntematta minkäänlaista noloutta... mutta taitaa olla niin, että ihminen on ihmiselle susi.
p.S. Mulla ei ole lapsia, en ole siis yksinhuoltaja - ja mieskin on kotona
En tiedä sinun ja miehesi "taustaa" ja siksi kannan ottoni on varmaankin hieman vaikeaa!
/Hyvin monet asiat vaikuttavat -moneen asiaan!jne.
Onko yhteisiä harrasteita? asioita joissa yhdessä tekeminen voisi "lähentää" ja sitoisi sillätavalla teitä yhteen yhteisten asioiden kautta. Miehet ovat "sillee" vähän ikuisia lapsia että heitä pitäisi vähän "rapsutella" että pysyvät virkeenä. Jostain kumman syystä mies (jotkut) täytyy herätellä huomaamaan vastuunsa jos eivät sitä muuten älyä.Naisilla on jotenkin "luonnostaan" oleva hoivavietti joka pitää "pesän" kunnossa ja "pesueen" kasassa!(sallinet sanoa)! Ero on kova ratkaisu aina kaikinpuolin ja tuo varmasti vaikeita tilanteita eteen . Taloustilanteet ym.... ovat usein sellaisia joissa ihmiset ovat toisistaan riippuvaisia jo perheen toimeetulon takia ja tietenkään ei sovi unohtaa sitä alkuperäistä TUNNE asiaa toista osapuolta kohtaan. Onhan se joskus kuitenkin ollut yhteen johtava elementti jossa yhdessä ollaan ikäänkuin"nivouduttu" yhteen!
En varmaankaan pysty oikeaa neuvoa antamaan koska jokainen elämän tilanne on oman kaltasensa.
Keinotekoiset "menot" jonnekin ja selitykset niihin ovat Alkoholismin yksi suuria tunnusmerkkejä ja niiden hoito voi viedä pitkäänkin,tietenkin tapauskohtaisesti riippuen.
JOS! olet valmis ehkä pitkäänkin hoito prosessiin,niin se koskettaa koko perhettä mahdollisesti "jonkin aikaa!" Kaiken alku tietysti on se ,onko miehesi halukas tuohon hoitotoimeen? jos on,niin paikallinen sosiaalitoimipiste tai A-klinikka voi johdattaa
jonkin tietyn hoitotoimipisteen.
"Motkottaminen" ei kenties ole mikään oikea asenne ,vaan kenties jopa vain pahentaa tilannetta? Asioitten rohkea kohtaaminen ja halu niiden selvittelyyn on kuitenkin se parempi vaihtoehto,sekä selvien rajojen määrittely ilman "uhoa"!joka vain saisi toisen nuosemaan vain varpailleen ja veisi uuteen kenties vielä pahempaan "kierteeseen"! Oikopäätä älä mene tekemään mitään harkitsemattomia ratkaisuja vaan "silmäile" tilanteen kehitystä maltillisesti ja vasta sitten tee anasyysi jatkotoimiasi varten.
/ Liika "hyysääminen" ei ole hyväksi vaan se voi "tuudittaa" toisen osapuoleen "luulemaan" että tuo sinun passaaminen kuuluukin asiaan ja alkaa pitää sitä itsestään selvyytenä. HUOM!!!alkoholisti on sellainen,ja tunne-elämältään hyvin pinnallinen mutta "herkkä". Hän voi samassa silmänräpäyksessä olla itkua vääntävä"lapsi" ja/tai muriseva "karhu"!
/Selvitä hänelle rauhallisesti tietyt ehdot joissa jatkossa mennään. Älä murjo hänen "miehisyyttään" äläkä anna kuitenkaan hänen "suoltaa" enään tekovalheita joilla saa sinut "pysymään kotona"!
Alkoholismi ei ole sellainen että siitä paranee "sormia napsauttamalla"! Nämä kaikki on otettava huomioon. Kysy itseltäsi oletko ITSE siihen valmis.
Miehesi todennäköisesti tulee kysymääm että etkö enään rakastakaan häntä? Johon voit tietenkin vastata että tottakai rakastat,mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä että sinun täytyy alkaa "matelemaan" hänen edessään!
Kerro sanasi hänelle SELVÄSTI ilman VIHAN sävyä,maltillisesti ja rauhallisesti.
Pidä siitä huoli että hän myös KUULEE sanasi ettei ala samaan aikaan tekemään jotain ikäänkuin saisi sillä huomion jonnekin muualle!
Olen huomaavinani että olet ihminen joka kulkee "jalat maassa"! ja varmaan löydät sopivan toimintatavan tässä vaikeassa asiassa!Ymmärrän tilanteesi ja olen hyvin liikuttunut,sillä tiedän tuon kaiken koska itse olen käynyt läpi tuon omakohtaisesti entisenä alkoholistina.
Olen 56v mies ja raittiina olen saanut olla vuodesta -80 lähtien. Olen avioliitossa ja yhteinen taival alkoi v-83. Mennessämme aivioon kerroin tulevalle vaimolleni entisestä ongelmastani ja kuinka se joskus mielialassani vaikuttaa . lyhytjännitteinen/äkkipikainen!Mielialat liikkuvat ääripäästä toiseen!
Vaimoni mietti hetken ja oli valmis ottamaan "riskin" ja niin olemme olleet pian 20 v avioliitossa! Joskus on ollut jotain pientä mieliala paineita mutta koska olen oppinut huomaamaan että toinen ihan oikeasti minusta välittää niin se on kannustanut minua itseänikin yrittämään ponnistelemaan.
Toisistaan aidosti välittäminen on tärkeää.
Toivottavasti sait tästä jotain pohdittavaa!?
Mulla ei oikeastaan ole muuta kuin koti ja muutama kaveri ja seurakunnan avoin kerho. Olen nyt lähtenyt kyläilemään päivällä kun osa lapsista on koulussa, siivota saa/kerkiää muulloinkin. Miehellä harrastuksena on soittaminen, ja onkin hyvä että on löytänyt jotain josta pitää.
Olen vuosien aikana ollut kiltti; olen nalkuttanut, olen yrittänyt olla huomaamatta kaljoittelua, ja välistä olen huutanut ja raivonut.. mikään ei auta. Viimeksi hänen lupauksensa juomattomuudesta kesti 4 kokonaista päivää. Täysraittiiksi ei tarvitsekkaan ruveta, mutta haluaisin että aikaa olisi lapsille ja minua kunnioitettaisiin ees senverran että kysyttäisiin voisiko lähteä/ kertoisi minne menee.
Nämä tuli tässä äkkiä mieleeni.. Onnea ja voimia sinulle ja vaimollesi!
Mielipiteitäsi oli todella mukava lukea. Olet oiva esimerkki alkoholismiin taipuvaisesta ihmisestä: lämmin ja herkkä ihminen. Olen todella iloinen puolestasi, asiasi ovat nyt ilmeisesti hyvin. Onneksi olkoon :)!
Alko-ongelman ollessa "päällä" ihmisestä näkyy helopsti vain se karumpi puoli. Puhun alkoholistin tyttären näkökulmasta. Ilokseni huomaan, että olen ehkä tavoittanut itse oikean suhtautumistavan isääni. Välimme ovat nykyään ihan lämpimät, vaikka kausittaiset juopottelut sotkevatkin sovittuja suunnitelmia - viimeeksi isänpäivänä.
Olimme avomieheni kanssa matkustaneet 270 km, olin leiponut tuliaisia ja ostanut isänpäivälahjaksi metsästysaiheisen kirjan. Kävimme muissa kyläpaikoissa ennen sovittua tapaamisaikaa ja kuinka ollakaan, kaksi tuntia ennen h-hetkeä isä soittaa tuhannen tuiterissa "ettei pääsekään sovittuun tapaamiseen". Vähän keitti, avomiehen jätin äitini luo ja ajoin kiukusta kihisten soittamaan isän ovikelloa. Ulkoisesti onnistuin kuitenkin olemaan tyynen rauhallinen, annoin lahjat ja toivotin hyvää isänpäivää. Isä oli hyvin nolo, kuin uitettu koira. Olin hetken sisälläkin ja kuuntelin valituksia siitä että minulla ei ole varattu isälle aikaa kuin pienen rajatun ajan verran (koska en voinut siirtää tapaamista seuraavaan päivään)- hänelle itselleen ei käynyt aiempi ajankohta, koska oli ollut aamupäivän hirvimetsällä. No, tuttuahan tämä kaikki on, joten tyydyin vain toteamaan, että olin istunut äitini luona kaksi tuntia odottamassa tapaamista ja että kyllä nyt harmitti. Seuraava päivä ei käy, koska olimme sopineet menevämme mieheni isän luo toiselle puolelle Suomea.
ELI SIRPA2:lle tiedoksi, softbearin neuvoja kannattaa todellakin kuunnella. Oikea tapa käsitellä humalaista miestä on todellakin tämä resepti: tiukka asenne, tyyni pinta ja turhaa riitaa ei kannata jäädä ylläpitämään. Humalassa fiksustakin miehestä tulee täysi tollo. No, oma isäni soitti minulle jälkeenpäin "muka vahingossa" ja pahoitteli omalla tyylillään tapahtunutta. Pahoittelut on osattava lukea rivien välistä, ja tiedan että tämänkin kaltainen anteeksipyyntö on isältäni todella suuri ele. Vieläpä vilpitön sellainen, joten osaan sitä myös arvostaa. Lisäksi luulen että moinen häpeä riittää opetukseksi aikuiselle miehelle - eli sen kerran kun saamme tapaamisen sovittua, uskon hänen myös tästälähtien pitävän sopimuksesta kiinni.
Aiemmin isä on pohjalaisena miehenä harrastanut mykkäkoulua ja kiukuttelua. Esim. täysin normaalisti päättynyt puhelinkeskustelu saa yllättävän käänteen, kun hän soittaa ja peruu kaikki tapaamiset tasan vuosi aiemmin tapahtuneiden asioiden vuoksi. Tämä on täysi totta, tapahtui toissa jouluna. Itse en tietenkään osannut aluksi yhdistää suuttumusta vuoden vanhoihin tapahtumiin, kun minuutta aiemmin olimme toivotelleet hyvät viikonloput. Lisäksi aihe oli se että olin vuotta aiemmin tullut tekemään jouluksi paistia isälleni ja moittinut häntä siivottomuudesta - asunnossa oli tuskin imuroitu vuoteen ja likaisia vaatteita lojui siellä täällä. Isässäni on hieman boheemin vikaa ja taiteilijasielu tästä luonnollisesti loukkaantui niin, että päätti aloittaa mykkäkoulun tasan vuoden jälkijunassa. Seurasi siis todellakin vuoden kestänyt mykäkoulu, jonka syyn sain tietooni vasta jälkeenpäin. Tuona aikana emme olleet minkäänlaisessa tekemisissä isän kanssa, hän ei vastannut puheluihini, ei tekstiviesteihini. Silloin tällöin kännykkäni soi keskellä yötä ja langan päässä oli joku isän juopottelukaveri. Kyllä oli mukavaa. Kokemus on osoittanut, että alkoholi teke mukavastakin miehestä todella hankalan persoonan.
Mutta ilmeisesti vietetyt "erämaakaudet" ja iän tuoma viisaus ovat pehmentäneet isäni luonnetta niin että hän osaa jo jopa pyytää anteeksi, vilpittömästi, sen sijaan että pitäisi mykkäkoulua ja rypisi itsesäälissä. Tämä pienikin muutos tuntuu tyttären näkökulmasta todella hyvälle, ainakin tiedän etten ole hänelle yhdentekevä ihminen, váikka alkoholiongelma on edelleenkin olemassa. Luoja yksin tietää, onko pohja vielä saavutettu. Isäni on kuitenkin onnistunut pysymään työelämässä, on ihmisenä erittäin pidetty henkilö, ja minun ainoa isäni. Soisin hänelle kaikkea hyvää. En silti nöyristele, enkä siedä oikuttelua.
Kurjaltahan tuo tilanne kuullostaa. Otan osaa.
Itse sain teini-ikäiseltä tyttäreltä lahjan. Vaimo ei sen sijaan mitään juhlallisuuksia katsonut aiheelliseksi järjestää. Hänen mielestään kun minussa ei liene mitään juhlimisen arvoista. Olo on kuin lattiarätillä. Tämmöistä tällä kertaa.
oma isäni on oikea superisukki!!!
reuma on ja niihin Hyvin vahvat lääkkeet, mutta eipä se Isukkiani hidasta, ehei... Isukki vetää viinaa joka päivä. ei muista minun syntymäpäivääni, eijei... ei pikkuveljeni.
kun kyläilemään menin Isukilleni ja hänen naisystävälleen, niin kas, illalla jo 22.00 aikaan sain soitella poliisia kun Isukkini naistaan hakkasi. seuraavana päivänä urhea Isukkini baarissa (jonne minut mukaansa otti) itki minulle, että rakastaa ja tahtoo anteeksi. juu, ja minä isäntyttönä annan anteeksi.
aikaa kului ja löysin itselleni poikaystävän, kaksi vuotta seurusteltuamme keksimme mennä kihloihin. voi sitä ilon päivää, suunnittelin äitini kanssa kaikki kahvitukset ja muut. soitin kolme päivää aikaisemmin Isukille ja pyysin häntä juhlistamaan ainoan tyttärensä iloa. Isukkini lupasi ja vannoi. kun päivä tuli ja soitin Isukilleni että missä viipyy, että joko tulossa. ehei, piruparka, tuiterissa jo kahdelta päivällä, "ei kuules tyttö isi ei nyt pääse...."
Isukki ei päässyt.
nyt olen sitten oppinut jo boikotoimaan Omaa Isukkiani, kun hänellä oli syntymäpäivät, en onnitellut. kun oli isänpäivä, ei korttia, ei puhelua, ei mitään. viettäköön Isukkini isänpäivää uuden huoransa kanssa. tyttö on yhdeksäntoista, minua 1 1/2 vuotta vanhempi. voi helevetin helevetti minä sanon....
Isukki, mitä sinä teit...
Otan osaa. Ota sinä ero.