Olen ollut jo jonkinaikaa ihan vetämätön. En fyysisesti vaan henkisesti. Mikään kodin ulkopuolinen asia ei kiinnosta ja työstä sanouduin irti, koska en yksinkertaisesti jaksanut mennä sinne enää. Olen ihan kuin jonkinlaisessa lamassa. Saatan istuskella pitkät ajat vain paikallani ja tuijotella kaukaisuuteen. Teen tietyt hommat kuin robotti ja ilo on kadonnut elämästä. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja arki on kieltämättä rankkaa, koska nuorempi lapsistani on vammainen.
Olen ajatellut hakea apua lääkäristä, mutta pelkään, että lääkäri pitää minua vain työtä vieroksuvana laiskajaakkona.
En oikein itsekään enää tiedä, kuka olen ja mikä olen. Aivan kuin olisin sivusta katsoja omassa elämässäni.
Olen ajatellut hakea apua lääkäristä, mutta pelkään, että lääkäri pitää minua vain työtä vieroksuvana laiskajaakkona.
En oikein itsekään enää tiedä, kuka olen ja mikä olen. Aivan kuin olisin sivusta katsoja omassa elämässäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin pian kuin pääset. Sinullahan on aivan selvät masennuksen oireet.
Pyydä lääkäriltä masennukseen lääkkeitä.
olet selkeästi masentunut..lievästi tai vakavammin. Mene lääkäriin, kerro nuo jutut sille ja saat varmasti lääkityksen sekä apua :)Laiskuutta se ei ole..tiedän sen koska itse olen kokenut saman
että kerkesit sanoa itsesi irti työpaikastasi.
Olisit ollut mielestäni sairasloman tarpeessa.
Et kertonut ikääsi. Monesti nämä masennus-,loppuunpalamisvaivat ovat yleisiä 35-50 v iässä.
Se on monesti merkki siitä , että elämässä on jotain vialla.
Itselläni on takana 7 vuoden masennusjakso. Minulla on vieläkin lääkitys. Ilman lääkkeitä ja terapiaa en itse olisi elävien kirjoissa.
Lapseni ovat 11 ja 13 vuotiaat.
Läheiset ei oikein näissä vaivoissa ole avuksi.
Parasta olisi vertaistuki. Ihminen joka itse tietää miltä tuntuu on hyvää seuraa.
Itse huomasin ettei edes lääkäri pysty lukemaan
minun mielenliikkeitä.
Aluksi en suostunut lääkitykseen, mutta lopussa oli pakko nöyrtyä ottamaan apu vastaan.
Nyt olen kiitollinen, että hoito on tepsinyt.
Ihmisenä olen myös aivan erilainen kuin ennen sairastumista. Nykyään arvostan itseäni ihmisenä,
vaikka olisin puolikuntoinen loppuelämäni.
Voimia sinulle ja hae ihmeessä apua pian.