Mahtaako olla muita kuulolla joilla vastaavaa ja neuvoja? Meillä on äiti ollut alkoholisti jo varmaan nelisen vuotta (niin että minä olen tietoinen) ja minun ja veljieni sanomisista ei ole ollut mitään hyötyä tai apua tähän asti. (Itse olen 25v. ja veljet 20 ja 17.)
Nyt ollaan päästy siihen asteeseen jotta äiti jättää menemättä töihin jollei sitä jatkuvasti joku vahdi. Ja taas kerran kuultiin viikko takaperin äidiltä lupauksia ja uutta yritystä ja niin pois päin. Viikon sitä iloa sitten kesti, että äiti oli selvinpäin aina kun sinne meni, mutta niinpä vain isänpäivänä oli taas kaljat kehissä ja ilmeisesti myöskin masennuslääkkeet siinä samassa. äidin sisko jäi sinne yötä vahtimaan jotta aamulla saisi mutsin töihin. Nuorempi veli (ainoa joka enää asuu kotona) lähti isän luokse yötä ja itse menin töihin yöksi.
Kymmenen hyvää ja kaksitoista kaunista on kuultu ja aina ne päättyy kun sosiaalinen vahtiminen lerpahtaa päiväksikin. Niin kauan kun siellä joku vahtii niin hyvä, mutta heti silmän vältettyä auto starttaa kohti nesteen kaljahyllyä.
Nyt pitäisi jaksaa tukea äitiä tässä, mutta millä ilveellä kun itsellä on voimat aivan loppu. Tekee mieli heittää pyyhe kehään, että juo sitten itsesi hengiltä saatana ja alkaa elää elämää ilman äitiä. Tällä hetkellä on vain suuri pettymys ja viha, kun selvä kausi päättyi kestettyään viikon. Välillä tekisi mieli lähteä ja haistattaa, toisaalta painaa huoli veljistä.
Alkaa oma pää jo pehmetä kun päivästä toiseen vahtii ja soittelee ja pelkää josko taas kaljapullo aukeaa ja kenelle siitä sitten puhuisi? Kun äidin alkoa on salaillut jo vuosia niin ei sitä vain kahvitauolla työkavereille ilmoiteta että ai niin mun äiti on alkkis ja mulla pettää pää...Onhan tässä nyt mukana yrittämässä äidin sisko, eräs äidin ystävä ja myös äidin pomo, mutta silti ei jaksa enää. Nyt olisi kai mahdollisuus saada äiti raitistumaan. mutta nyt ei enää itse jaksa. Ja viha painaa tällä hetkellä päälle, kun ei kolme lasta riitä äidille motivaatioksi raitistua.
Olisi mukava, kun voisi elää ilman jatkuvia tunnemyrskyjä toivosta pettymykseen ja rakkaudesta vihaan, ilman jatkuvaa vahtimista. Unet pyörii levottomina päässä ja aina väsyttää. Pitäisi kai hakea apua, mutta steriili terapeutin huone ei nyt tunnu hyvältä vaihtoehdolta sekään. Haluaisin itselleni äidin, selvän äidin.
Nyt ollaan päästy siihen asteeseen jotta äiti jättää menemättä töihin jollei sitä jatkuvasti joku vahdi. Ja taas kerran kuultiin viikko takaperin äidiltä lupauksia ja uutta yritystä ja niin pois päin. Viikon sitä iloa sitten kesti, että äiti oli selvinpäin aina kun sinne meni, mutta niinpä vain isänpäivänä oli taas kaljat kehissä ja ilmeisesti myöskin masennuslääkkeet siinä samassa. äidin sisko jäi sinne yötä vahtimaan jotta aamulla saisi mutsin töihin. Nuorempi veli (ainoa joka enää asuu kotona) lähti isän luokse yötä ja itse menin töihin yöksi.
Kymmenen hyvää ja kaksitoista kaunista on kuultu ja aina ne päättyy kun sosiaalinen vahtiminen lerpahtaa päiväksikin. Niin kauan kun siellä joku vahtii niin hyvä, mutta heti silmän vältettyä auto starttaa kohti nesteen kaljahyllyä.
Nyt pitäisi jaksaa tukea äitiä tässä, mutta millä ilveellä kun itsellä on voimat aivan loppu. Tekee mieli heittää pyyhe kehään, että juo sitten itsesi hengiltä saatana ja alkaa elää elämää ilman äitiä. Tällä hetkellä on vain suuri pettymys ja viha, kun selvä kausi päättyi kestettyään viikon. Välillä tekisi mieli lähteä ja haistattaa, toisaalta painaa huoli veljistä.
Alkaa oma pää jo pehmetä kun päivästä toiseen vahtii ja soittelee ja pelkää josko taas kaljapullo aukeaa ja kenelle siitä sitten puhuisi? Kun äidin alkoa on salaillut jo vuosia niin ei sitä vain kahvitauolla työkavereille ilmoiteta että ai niin mun äiti on alkkis ja mulla pettää pää...Onhan tässä nyt mukana yrittämässä äidin sisko, eräs äidin ystävä ja myös äidin pomo, mutta silti ei jaksa enää. Nyt olisi kai mahdollisuus saada äiti raitistumaan. mutta nyt ei enää itse jaksa. Ja viha painaa tällä hetkellä päälle, kun ei kolme lasta riitä äidille motivaatioksi raitistua.
Olisi mukava, kun voisi elää ilman jatkuvia tunnemyrskyjä toivosta pettymykseen ja rakkaudesta vihaan, ilman jatkuvaa vahtimista. Unet pyörii levottomina päässä ja aina väsyttää. Pitäisi kai hakea apua, mutta steriili terapeutin huone ei nyt tunnu hyvältä vaihtoehdolta sekään. Haluaisin itselleni äidin, selvän äidin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi ja tuttua tarinaa,ei ole ihme että holisti juo,se on ihme että on juomatta.Itse join itseni aikoinaan paskaojan reunalle ja löytmämällä AA:n sain vuosien rännin poikki,nyt on jo toistakymmentä vuotta saanut elää päivä kerrallaan ilman uskoon tuloa tai muuta "holhousta"-suosittelen.
Hänen on myönnettävä itselleen oma ongelmansa, hakeuduttava itse esim. AA-kerhoon, siitä olen hyvää palautetta kuullut monilta. Niin kauan kun hän ei itse myönnä olevansa holisti, ei häntä yleensä kukaan voi auttaa, uskonnosta ym. hönpästä turha hakea apua, rukoilemalla sitä ei saa.
Tämä se karmean tuttu tarina ja me olemme voimattomia alkoholistin ongelman edessä.
Kääntykää AL-ANON puoleen se on perheryhmä niille jotka elävät juomaongelman keskellä. Löydät sen puhelinluettelosta ja on vaikea tietää onko paikkakunnallasi tällainen ryhmä. itse olen käynyt sellaisessa ja on todella voimaa antava. Siellä sinua ymmärretään heti kättelyssä.
Te saatte apua ja tukea uskomattoman paljon
AL-ANON:ISTA
Voit kysyä tietoja AA:sta se on taas Nimettömät Alkoholistit miesten ja naisten toveriseura jonka jäseneksi pääsemisen ainut vatimus on halu lopettaa juominen. Ei ole lohtu että meitä on paljon eli montakertaa enempi kuin mitä alkoholistia.
Mutta ole avoin ja kerro vaikka sitten kahvirastilla että - kuulkaa kaverit että nyt on asia näin ja niin edelleen...
Se todella on suuri helpotus vaikka ehkä tunnet että sinulla on vaikeaa kertoa siitä onhan se ongelma joka meitä läheisriippuvia vaivaa me usein salaamme sen.
Kysyin itseltänikin monta kertaa että miksi tein niin.
Nyt on toisin olen vahva avoin puhun kaikille ja en häpeä koska ei se ole minun häpeä.
Tämä on vakava perheen murhe ja silloin on juuri nuo kaikki tunteiden myrskyt niin masentavia.
Antakaa äitinne hoitaa itse oman ongelmansa se on hänen itse tehtävä ette te voi häntä auttaa siinä jotta hän lopettaisi juomisen.
Siis jos ei itse ole kunnossa niin ei voi auttaa muitakaan. Siinähän se. Aikaisemmin teimme niin, että äiti sai olla yksinään aina ryypätessään. Ilmoitimme vain kylmästi, että emme tule jos ei pää ole selvä. Nuorin veli yöpyi isän luona. Kotona sitten hakkasin kiukuspäissäni miehen nyrkkeilysäkkiä. Ei uskalla kuitenkaan ihan ulkopuolelle heittäytyä, kun pelkää seurauksia. Josko se sitten todellakin juo itsensä hengiltä. kuitenkin olisi kiva olla äiti olemassa.
Kuvittelin, että meidän lasten rakkaus olisi ollut riittävä syy, mutta ei. Oli aika kova paikka huomata se. Uskonto taas ei ole koskaan kuulunut meidän perheeseen, joten rukoilu ei suju.
Löysin omalta paikkakunnaltamme al-anon kokouksia ja ajattelin mennä sinne pistäytymään jos saisi purettua mieltään. Ja kerättyä sitä rohkeutta ensin...Ja uskokaa tai älkää niin tässä samalla sitä itse mietin, etten saisi rasittaa muita ongelmillani kun niitä on jokaisella itselläänkin.
Kiitos kaikille jotka ovat vastanneet. On ihana lukea muiden mielipiteitä niin saa itsekin vähän etäisyyttä tilanteeseen. Tunnistan kyllä itsestäni tuon läheisriippuvaisuuden. On tässä itsessäänkin kehitettävää vaikka useankin elämän ajaksi. Jos aloittaisi petraamalla itsetuntoaan....
Taitaa olla ihan paras kun annatte äidin juoda niin paljon kuin sielu sietää ja lopetatte yhteyden pidon (tai edes huolehtimisen) kunnes ymmärtää raitistua. Nyt kun nuorin veljesikin alkaa olla aikuinen niin pärjäätte varmasti keskenänne ja isänne tuella.
Nyt äitinne ei takuulla lopeta juomistaan, kun kerran holhoatte häntä jatkuvasti, niin hän on ns. teidän vastuulla.
Itselläni on hieman vastaavanlaisia kokemuksia tuttava piiristä ja sitten kun itsekin olen tuolla alkoholisoitumisen asteella, niin toivoisin että minunkin läheiseni toimisivat kyseisellä tavalla.
oma äitini on juonut yli 12 vuotta, ite oon nyt 19 ja pikkuveljeni 18- ja 15-vuotiaat.
äitini on jo vuosia sitten erotettu töistä, oli sairaanhoitajana ja usein päissään töissä. jäänyt muutamaan otteeseen rattijuoppoudesta kiinni (ajanut satoja ja satoja kertoja aivan umpipäissään).
vanhempani asuvat yhä edelleen yhdessä, ilmeisesti isäni vain rakastaan häntä niin älyttömästi, tai sitten ei vain ole sydäntä jättää yksin, koska jos jäisi yksin niin joisi taatusti hengiltä ittensä. isäni on töiden takia runsaasti poissa kotoa tosin ja äitiä pitäisi joka minuutti jonkun vahtia ettei lähtis viinakauppaanja ainoastaan nuorempi veljeni asuu enään kotona. oli todella suuri helpotus aikoinaan muutta kotoa pois lukion alettua, sai vähän etäisyyttä tähän asiaan, eikä koko elämä pyörinyt aidin juomisen ympärillä.
terapioita on kokeiltu, niistä ei mitään hyötyä. ainut toivo olisi,että äiti suostuisi ottamaan kapselin(antabus tai joku vastaava) joka tekee juomisen mahdottomaksi, mutta tähän hän ei suostu vaikka kuin on yritetty. ja suomen laki kun on niin perseestä,että alkoholistille ei voi tuota vasten tahtoaan antaa.
Onnea vain teillekin!
Joo samaa meillä on ajateltu, mutta pakkohoitoon ei saa jollei akuutisti uhkaa omaa tai toisen henkeä. Tabletteja ei meilläkään suostuta ottamaan ja ihonalaista antabuskapseliakaan ei voi laittaa vastoin toisen tahtoa. Jos saisin käsiini kapselin niin laittaisin sen itse äidille vaikka väkisin. Olen itse hoitoalalla joten laittaminen ei ole ongelma...
En ole saanut itseäni niskasta kiinni, että menisin jonnekin ryhmään joten en osaa sanoa auttaisiko se meitä.
Siinä on kanssa paha lähteä ilmoille kun ensin on asiaa salailtu vuosia. Ensin oli vain runsaanlaista juomista ja vasta nelisen vuotta sitten alettiin puhua alkoholismista. Vaikkei sillä nimikkeellä mitään väliä ole, juoppo kuin juoppo. Kyllä viinaa aina saa ja saamaton alkoholisti on kyllä tautisen nopea jos pitää viina hakea kun silmä välttää.
Teillä ei äiti ole siis ollut selvinpäin käytännössä koko teidän elinaikana. Minä sentään tiedän millainen äiti on ollut. Siis ennen kuin viina tuli kuvioihin. Meillä vanhemmat sitten erosi enemmän tai vähemmän kyseisen asian takia, vaikkei niillä mikään lämmin suhde ollut ennen eroakaan. Vaikka alkaa tässä itselläkin äiti häipyä mielestä äitinä, kun keskustelut on yhtä soperrusta ja jos sattuu pää olemaan vähänkin selvä niin se kipittää heti jonnekin lukkojen taakse, ettei tarvitsisi puhua. Siinähän sitä sitten ollaan.
Kiitos vastauksestasi ja toivottavasti teillä alkaisi jossain vaiheessa selvetä. Onhan niitä raitistumisia tapahtunut jonkin elämänmuutoksen tai muun järkytyksen myötä.
viesti sinulle alkoholistin tytär, yritä vielä saada klinikan kautta äitisi hoitojaksolle AA-toimintaperiaatteiden mukaiseen hoitokotiin, esim. Hoitokoti Tuhkimo Enossa. Sos.Huolto kyllä antaa maksusitoumuksia. Kannattaa, tietää avun saanut toipunut alkoholistiäiti.AA:n auttava puhelin neuvoo myös. Kysymys on tunne-elämän sairaudesta, joka tulee itse tiedostaa, eneenkuin alkaa toipua.Sinä voit myös ottaa yhteyttä Alkoholistien Aikuiset Lapset ry:hyn, sieltä saat voimia ymmärtää, miten vaikeasta sairaudesta on kysymys. Voimia tarvitaan, uskon, että saat apua.
Tosi juttu. Moni alkoholisti on muuttanut elämänsä tajuttuaan oman vastuunsa siitä, sen sijaan että vastuu ja syy elämän epäonnistumisista olisi aina vieritettävissä muille. Ja suosittelen esim. Sisäinen Sankari-kirjan lukemista sinullekin.