mä oon ny 14 vee likka,,, äiti ja isä eros ku olin 5vee, muutettiin samantien, äiti löysi uuden miehehn ja taas muutettiin, ne eros, muutettiin ja taas uus mies, auttiin sentäs muutama vuosi samas paikas kunnes taas muutettiin äidin ja sen miehen riidan takia,,,pari kertaa viä muutettiin,ennenks äiti eros kokonaan siit äijästä,,, Se oli koko ajan tuota samaa rimpsua,,, ja usein musta tuntu et mä jäin sivuun,,,ehkä joo itsesääliä, mut olin tuolloin vastan.8vee. Mulla oli vammainen pikkuveli, hän ei pystyny tekemään mitään,,ei edes puhumaan,,,hän oli kuin vauva, mut ikäisensä koossa. kyllä munki piti sitä usin hoitaa, jos äiti ei ollu kotona. aluks se oli raskasta, mut siihen tottu.Kun me muutettiin viimeisen kerran, mun pikkuveli kuoli,,,10vee.tiedettiinhän se et se kuolis mut se sattu,,, ja paljo. oltiin koko vuosi maas,,, mikäään ei tuntunu miltää,,, äiti sent's löysi tosi mukavan miehen,,, kaikki tuntui nyt menevän aiva hyvin ja olin tyytyväinen,,, mulla oli paljo kavereita, koulu meni tosi hyvin etc... Sitte tämä äidin uus mies oli yks yö hakannu äiteen,,, niin et oli mustasilma ja kaikki,,, äiti anto tämän anteeks kunnes se tapahtu uudestansa,,, enää ei jaksettu,,, ja äitini jättti sen miehen..sitteb n.puol vuotta, ku åiti otti sen takas, se sano, et mies oli ollu mustasukkainen ja että se on muuttunu,,,ja taas luulin minäkin niin. mut se meidän kotielämä rupes olemaan helvettiä,,, äiti oli muuttunu paljo, mummoni o alkoholisti,,,samoin oikea isäni joka usein käy meillä räkäkännis,, Itse halusin päästä kaikesta irti, rupesin käymään bileis jne,,, no siit tuli sit siin et rupesin polttaan ja ryyppään,,, mut niin tekee kaikki,,,melki... äiti tosin ei tykänny,,, mut mä en kestäny,,, Viikko sit heräsin siihen ku isäpuoleni yritti raiskata äiteeni... menin väliin ja siihen loppu tämän mielenvikaisen ja äitini suhde, lopullisesti. Vaikka en paljo kestä äitiä, ni silloin kolahti, mun aitille ei tehdä mitään pahaa, me ollaan ho koettu kaikki,, miks ei enää mitää hyväää,,, mun koulu menee ny paskasti ja oon masentunu,,,niinku monet,,, mut jatkan vain elämääni etsien määränpäätä, jota ei ole.... kiitti et jaksoitte lukee, mun oli pakko ny avautua,,,,
niinpä niin
jonna
1125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi pientä ressukkaa! Eihän sinun iässäsi kuuluisi tuollaista kokea. Onko mahdollista jutella äitisi kanssa, voisiko hän tulla toimeen ilman isäpuolta sinulle? Äidilläsi on niin paljon omia ongelmia, että sinä joudutkin olemaan hänelle äitinä.
Tuntuu että äidilläsi on itsellään pahoja tunteita ja kokemuksia, kun hän ei löydä paikkaansa elämässä. Voisitteko yhdessä mennä mielenterveystoimistoon tai perheneuvolaan juttelemaan?
On hienoa, että rohkenit kirjoittaa palstalle. Sinulla on ihmeelliset voimat ja ymmärtäväinen mieli. Voi kunpa äitisi huomaisi miten rakastava tytär hänellä on!
Puhu myös kouluhoitajan kanssa, niin saat tukea ja apua koulunkäynnissä.
Rukoilen puolestanne ja toivon teille kaikkea hyvää.