Keskustelun merkitys

Onko tällä palstalla tai millään muulla lihavuutta käsittelevällä keskustelupalstalla mitään merkitystä yhdellekään ylipainoiselle? Yllätyksekseni voin todeta, että näillä keskusteluilla on ollut minulle jotain annettavaa, oikeasti. Täällä on kuitenkin tällä hetkellä suurin osa aivan asiallisia keskustelijoita, joten keskustelun taso on suhteellisen hyvä. On ollut mielenkiintoista lukea "kanssakärsijöiden" ajatuksia, mutta myös niitä tekstejä joissa on valotettu sitä puolta, mitä yipainoisista ajatellaan. Ylipainoisuushan on aikalailla tabu keskustelunaihe normaaleissa ihmissuhteissa. Harvoin kuulee ympäristöltään mitä asiasta ajatellaan. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin hienotunteisia eikä halua loukata kanssaihmisiään.

Täällä on tullut monia hyviä ajatuksia esille, jotka ovat avanneet silmiä totaalisesti. Lihavuuden syvimmistä syistä ei koskaan voi keskustella liikaa. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että harvoin suuri ylipaino johtuu vain siitä että ollaan itsekurittomia ja laiskoja vätyksiä. Varsinkin kun ajattelen, että suurin osa meistä varmaan elämässään sentään saa paljon aikaan muilla elämän osa-alueilla. Olen täällä kertonutkin, että sisälläni elää suru jota en saa itkemällä pois. Vielä nuorena aikuisena olin hoikkaakin hoikempi mutta parikymmentä vuotta lohduttanut itseäni ruoalla. Nyt olen pikkuhiljaa oivaltamassa mistä asiassa on kysymys ja olen pääsemässä asian ytimeen. Enää en laihduta. Sen päätöksen olen tehnyt ja silti painoni on pudonnut jo puolikymmentä kiloa. Olen oppinut ajattelemaan ruokaa ruokana jonka tarkoitus on vain tyydyttää nälkäinen vatsa ja etsimään muunlaisen tyydytyksen muualta. Kun pystyy vähentämään ruokamääriää ja syömään ylipäätään erilaista ruokaa, pystyy siitä mitä syö, oikeasti nauttimaan.

Kun aikaisemmin laihdutin normaalipainoon, kyse oli todellakin laihdutuskuurista. Tavoitteeseen päästyäni palasin entisiin tapoihini ja eipä mennyt monta vuotta kun kilot oli korkoineen kerätty takaisin. En ollut tiedostanut, miksi olin lihonut, joten laihduttamisesta ei ollut minulle mitään hyötyä.

Kuitenkin tuona lyhyenä aikan normaalipainoisena koin sen miten ihanaa oli sovitella vaatteita kun lähes mikä tahansa rekistä vetäisty vaate näytti hyvältä. Tuon vuoden lähes asuin sovituskopeissa:)
Entisenä vaatefriikkinä kärsin suunnattomasti, kun vaatteita on niin vaikea löytää. Haluan myös laihtua ennenkuin ehdin sairastua loppuiäkseni johonkin sairauteen, jonka voi laihduttamalla karistaa kannoiltaan. Mutta nuokaan pointit eivät ole olleet riittäviä kimmokkeita ennenkuin olen päässyt itseni kanssa tasapainoon ja alkanut kuunnella sisäistä "sarasvuotani" kuten jossakin lehdessä hauskasti kuvattiin. Ulkopäin tulevat paineet eivät auta laihtumisessa, siihen pitää olla sisäinen tarve ja motivaatio kohdallaan.
Niinpä tälläkin palstalla ne normaalipainoiset, jotka näyttävät ottaneen elämäntehtäväkseen ylipainoisten mollaamisen, eivät noilla keinoin auta asiaa. Sydämen sivistys on mielestäni tärkeintä sivistystä elämässä eikä sitä mielestäni osoita sellainen ihminen, joka tuomitsee ihmiset sellaisista asioista joista ei ole itsellä mitään kokemusta. On helppoa ulkopäin elää toisten elämää ja tietää mitä näiden pitäisi tehdä parempaa elämää elääkseen. Ylipaino ei ole ainoa asia missä voisi neuvoa kanssaihmisiään muuttamaan elämäänsä. Jokaisen elämässä on osa-alueita mikä jollekin toiselle voi näyttää kauhistukselta. Jokainen ihminen on kuitenkin arvokas sellaisena kuin on ja oppii aikanaan omista virheistään, joten toisten elämän päsmäröiminen mielestäni kertoo eniten päsmäröijän omista ongelmista. On helpompi kohdistaa syyttävä sormi toisten ongelmiin kuin käydä kohti omiaan.

Joten jatketaan keskustelua hyvät ystävät, on ollut viimeaikoina ilo ja nautinto lukea tekstejänne!