Vl:lle, piispat erotettava?

Lukekaa mitä kristillinen kirkko on opettanut suhtautumisessa harhaopettajiin. Kirkko on joutunut miettimään asioita ennenkin, on koeteltu miten kirkkokuria sovelletaan.

”Missä synti ei ole julkinen emme voi erottaa ketään seurakunnasta, muuten voimme helposti nyhtää nisuja lusteen mukana”

Origenes: (Nielsen Gummerus: Kristillisen kirkon historia s. 193)


”Kirkkoisä Augustinus puhuukin sangen sattuvasti sanoessaan Wincentiukselle: Palvelkoot kuninkaat Kristusta, laatimalla lakeja Kristuksen hyväksi. Ja samoin hän sanoo Parmeniolle: Älköön rangaistuksen ankaruus nukkuko, kun rikos on tullut tunnetuksi ja se jokaisesta näyttää tuomittavalta. Synnin pitää, sanoo hän, ensin olla tunnettu ja julkinen; ei saa rangaistusta jouduttaa, ennen kuin on kaikki asianhaarat saatu tarkoin selville. Joskus luullaan harhaopiksi sellaistakin, joka oikein Jumalan sanan mukaan tutkittuna on puhdasta totuutta.”

Luther: Huonepostilla s. 211 (v. 1554)

Mitä suurempi on esimies, erityisestikin kirkollinen, sitä vähemmän hänen vikojaan tulee sietää, vaan ne on mitä kiivaimmin osoitettava vääriksi. Sillä ei sovi Jumalan sanan olla sidottu henkilön tähden eikä se saa tuntea mitään henkilöön katsomista.

Vastine Latomukselle s. 261

”Me emme siis salli hänen sanaansa loukattavan ainoaltakaan kohdalta. Uskonopista kysymyksen ollen me emme saa arvostella mitään pieneksi ja vähäiseksi, niin että meidän pitäisi tai että me voisimme sen heittää sikseen. Syntien anteeksiantamus näet kuuluu uskossa ja elämänvaelluksessa heikoille, niille, jotka tunnustavat syntinsä ja anovat päästöä, mutta ei oppia hämmentäville, he kun eivät tunnusta harhaansa ja syntiänsä, vaan vihamielessä puolustautuen väittävät sitä totuudeksi ja vanhurskaudeksi. Menettelyllään he saavat aikaan sen, että kadotamme syntien anteeksiantamuksen, kun väärentävät ja kieltävät sen sanan, joka julistaa syntien anteeksiantamusta ja tuo sen mukanaan. Tulkoot siis ensin kanssamme yksimielisiksi Kristuksessa, toisin sanoen, tunnustakoot syntinsä ja korjatkoot harhansa; jos meiltä silloin uupuu sävyisyyden henkeä, he voivat aiheellisesti meitä syyttää!”

Luther: Galatalaiskirjeen selitys s. 663- 664 (v. 1535)


”Paavilaiset ovat siis häijyjä, hirveitä tyranneja, heitä kun ei koskaan saa kunnolliseen keskusteluun ja väittelyyn, ja kuitenkin he harjoittavat murhia ja väkivaltaa. Tutkinnon ja tuomion tulee edeltää rangaistusta. Se, joka tahtoo tutkia harhaoppia, ei saa perustaa tuomiotansa mihinkään muuhun kuin Raamattuun.”

Luther: Huonepostilla s. 211 (v. 1554)


”Harhaoppiseksi ei voida sanoa sitä, joka on tietämätön jostakin uskonkappaleesta. Harhaoppiseksi tulee sanoa sitä, joka tieten tahtoen jatkuvasti rikkoo jotakin uskonkappaletta vastaan sekä julistaa tuota samaa uskonkappaleen vastaista oppia.”

Luther: En minä kuole vaan elän s. 56


Sillä he laskevat toisen perustuksen, mutta nämä pysyvät perustuksella, se on Kristuksen uskossa, tulevat autuaiksi ja kutsutaan Jumalan pyhiksi, vaikka heissä onkin heiniä, olkia, puuta, joka on poltettava pois Pyhän Raamatun tulella, vaikkakin ilman autuuden menettämisen vaaraa, kuten pyhä Augustinus sanoo itsestänsä: Errare potero, haereticus non ero, se on: Voinen kyllä erehtyä, mutta kerettiläisiksi en tahdo tulla. Syy tähän on se; että kerettiläiset eivät ainoastaan erehdy, vaan eivät myöskään tahdo antaa ojentaa itseänsä, puolustavat erehdystänsä oikeana ja taistelevat huomaamaansa totuutta ja omaa omaatuntoansa vastaan.
Sellaisista sanoo p. Paavali Tit. 3:10 - 11 Eriseuraista ihmistä pakene, koska häntä on kerta taikka kahdesti neuvottu, tietäen että senkaltainen on käännetty pois, ja syntiä tekee autokatakritos, se tietää, joka vastahakoisena ja ehdoin tahdoin tahtoo tulla tuomituksi harhauksessansa. Mutta p. Augustinus tahtoo kernaasti tunnustaa harhauksensa ja antaa ojentaa itseänsä. Sentähden hän ei voinut olla mikään kerettiläinen vaikka hän erehtyi. Samoin tekevät kaikki muutkin pyhät ja heittävät mielellänsä heinänsä, olkensa, puunsa tuleen, jotta itse pysyisivät autuuden perustuksella. Niin olemme mekin tehneet ja teemme edelleenkin.”

Luther: Kirkolliskokouksista ja kirkosta. s 50 (v. 1539)


”Päätös on jo tehty, hän lausuu. Siten on käypä kaikkien, jotka eivät minussa pysy. Heidät raivataan pois, niin kuin ensi psalmissa sanotaankin: Sen tähden ei jumalattomat kestä tuomiota, eikä syntiset vanhurskasten seuraa. Ensiksi heidät eroitetaan niiden joukosta, jotka oikein saarnaavat ja uskovat, s. o. kokouksesta eli Jumalan seurakunnasta. Tämä on kristikunnan varsinainen tuomiovirta. Omin silmin voi havaita, etteivät oikeat saarnaajat ja väärät saarnaajat, oikeat kristityt ja väärät kristityt kärsi toisiaan, vaan erkaantuvat toisistaan, sillä sana ja oppi erottaa sydämet. Niin muodoin emme voi pitää yhteyttä paavin joukkueen, kasteenkertojain ja muiden lahkolaisten kanssa, eivätkä hekään meidän kanssamme, vaan pysymme erossa, niin kuin talvi ja kesä. He eivät pysy oikean joukon eikä sanan yhteydessä, vaan heitetään pois, niin että jokaiselle käy selväksi, kuinka huonot ja kelvottomat oksat he ovat.”

Luther: Viinipuu ja oksat s. 73- 74 (v. 1519)