Minulla on nyt sellaista vaikeampaa asiaa. Mitkä tarkalleen ottaen ovat "kummien velvollisuudet"? Suostuin reilut kymmenen vuotta sitten sukulaislapsen kummiksi. Lapsi asuu n. 400 kilometrin päässä ja asui jo silloin. Syntymäpäiviksi ja jouluiksi olen aina laittanut lahjat, kirjoja ja leluja sen mukaan mitä rahat myötä antavat. Lapsen vanhemmat ovat varakkaita, joten en sitten osaa sanoa ovatko lahjani tämän kotonaan prinsessana kohdellun lapsen mielen mukaisia.
Tapaamisia on ollut pari kertaa vuodessa. Nyt lapsi haluaisi jostakin syystä tulla tänne meille, mutta... Varttuessaan lapsesta on tullut, anteeksi vain, todella epämiellyttävä persoona. Se, mitä leikki-ikäisessä pidettiin vain lapsen itsekkyytenä (joka kasvamisen ja kasvatuksen seurauksena häviäisi) on vain pahentunut. Tälle 12-vuotiaalle maailma on vain häntä varten. Kaikki on tehtävä hänen tahtonsa mukaan. Joskus saan tältä lapselta sähköpostin, enkä ihan oikeasti TAJUA, mitä hän yrittää sanoa. Mitään tervehdystä siinä ei ole, ei mitään kysymisiä kuulumisista, vaan ihan suoraan vain omien juttujen kuvausta ja poks, maili poikki ihan yhtä tylysti kuin alkoikin.
Koskaan en ole lahjoista ja korteista saanut mitään kiitosta. En tekstiviestillä, en sähköpostilla, en puhelimitse. En lapselta itseltään, enkä hänen vanhemmiltaan. Joskus olen kysynyt, että tuliko paketti perille. Sitten sanotaan että ai jaa, se.. joo tulihan se. Ei kiitosta.
Mutta asiaan. Lapsen vanhempien mielestä kummin velvollisuus on juosta itsensä henkihieveriin huvipuistoissa lapsen ehdoilla. 4 tuntia huvipuistoa ei riitä, vaan siellä pitää olla aukiolosta kiinni menoon asti. Ja koko sen ajan lapsi hölpöttää ja pölöttää, välittämättä kuunteleeko kukaan. Olen huomannut vieraiden ihmisten joskus katsovan tätä lasta kummeksuvin ilmein.
Onko väärin olla haluamatta "omaa kummilasta" kesälomalla tänne meille? En yksinkertaisesti jaksa sitä alituista vaatimusta elämysten järjestämisestä ja kuten sanottu, varttuessaan tämä lapsi on hyvin etäällä meistä ja arvoistamme. Meille lomat ovat rentoutumisen aikaa, mutta tämä pikku prinsessa reissaa vanhempineen ulkomailla ja huvipuistoissa monta kertaa kesässä. Ei siinä mitään, sehän on perheen oma asia, mutta meillä eletään toisin. Ja tämä lapsi on ainakin tehnyt selväksi, että se toisin eläminen on väärin elämistä, kaiken pitää tapahtua hänen ehdoillaan.
Ystäviäänkin tämä lapsi aina haukkuu, oikein ihmettelen että miksi sellaisia sitten edes ystäviksi kutsuu. Uskoisin ystävyyssuhteiden luomisen olevan vaikeaa tälle maailmannavalle. Toisten huomioon ottaminen on arvostettu piirre lastenkin keskuudessa.
Tälle lapselle ei merkitse mitään se, vaikka ympärillä ihmiset kaatuisivat kuolleena maahan, kunhan vain hänellä on hauskaa. Onko tämä tavallista??
Onko normaalia, että 12-vuotias ei osaa kätellä, kiittää, sanoa ole hyvä?
Onko väärin, että en halua kotiini tällaista lasta? Kummiksi alkamista olen katunut moneen otteeseen. Kummilla kun on lapsen vanhempien mielestä kovasti paljon näitä materiaalisia yms. velvotteita. Uskonnosta sen sijaan ei lapselle saa sanoa sanaakaan.
Kuinka estää tällainen vierailu kohteliaasti? Kyllä loukkaantuisivat vanhemmat verisesti, jos saisivat tietää, kuinka monen mielestä tämä lapsi on epämiellyttävä tapaus tai suorastaan häiriintynyt.
Kummiksi en ainakaan enää koskaan ala. Sinänsä sääli, koska monet lähipiirin lapset ovat todella mukavia pieniä ihmisiä ja voisihan kummilapsestakin sellainen tulla. Mutta tämä yksi kokemus on minulle ollut enemmän kuin tarpeeksi.
Epämiellyttävä tilanne..
7
1467
Vastaukset
- Toinen Samanlainen
En osaa varsinaisesti muuta sanoa, kuin että minulla on vähän samantapainen tilanne oman kummityttöni kanssa. Hän ei sinällään koe olevansa maailmannapa eikä tee mitään häiritsevää, mutta jostain syystä - niin kauhealta kuin se kuulostaakin - minä en vaan kertakaikkiaan jotenkin osaa olla tämän lapsen kanssa, enkä pidä hänestä. Yleensä pidän lapsista, vieraammistakin, mutta tämän lapsen kanssa on suorastaan vastenmielistä olla. Ja siitä on sitten kauhean huono omatunto, puhumattakaan, kun vältän viimeiseen asti tilanteita joissa pitäisi hänen tai hänen vanhempiensa kanssa olla. Eli on huono omatunto siitä, kun emme tapaa, ja jos harvoin tapaamme, en oikeasti haluaisi.
Kummiksi minua kysyttiin, vaikka en sen läheisempi ollut vanhempien kanssa. Suostuin, en edes silloin tiennyt että voisi kieltäytyäkin, nuori kun olin. Pahimmalta tuntuu, kun näen, että tytöllä on joku hätä, hän näyttää jollain tavalla masentuneelta tms. Samalla kun haluaisin auttaa, en halua kuulla enkä olla enempää tekemisissä. Kai tässä osaksi vaikuttaa se, että olen joutunut käymään oman perheeni takia todella kovan koulun, ja tässä kummitytön perheessä on paljon samoja tekijöitä kuin omassa lapsuudenperheessäni oli. Liikaa haavoja, liikaa muistoja, en halua tietää heidän oloistaan.
Tästä yhdestä huonosta kokemuksesta huolimatta suostuin, kun minua toisen kerran pyydettiin kummiksi. Toinen kummilapseni, jonka vanhempien kanssa on todella hyvät välit, on ehkä paras asia mitä minulle koskaan on tapahtunut. Toivottavasti sinäkin uskallat vielä toisen kerran ruveta kummiksi. Kai nämä asiat ja negatiivisetkin tunteet ovat vain elämää, vaikka välillä tuntuvatkin sitä suuremmilta. :)
Ja vielä: eihän sinun sitä tyttöä tarvitse luoksesi ottaa jos et halua. Itse ainakin aion sanoa (minua jo kysyttiin hoitajaksi, mutta en suoraan vastannut mitään), että minulla on lomaa niin harvoin, etten halua sitoutua mihinkään lomallani niin kauan kuin ei omia sitoumuksia ole.- Epä Toivoinen
Kiitos vastauksesta. On siis kohtalotovereitakin! Minäkin tunnen syyllisyyttä siitä, että en pidä tästä lapsesta. Yleensä nimittäin ovat aika harvassa ne lapset, joista en pidä. Lapselle on valmis antamaan paljon anteeksi, koska hän on lapsi. Mutta sellaista sydämetöntä itsekkyyttä ja täydellistä tapojen ja huomaavaisuuden puutetta on vaikea kestää.
Kai tässäkin perheessä jotain ongelmia on, nuoremmalla lapsella dysfasia ja tämä 12-vuotias on sairaalloisen liikapainoinen. - siksask
Epä Toivoinen kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. On siis kohtalotovereitakin! Minäkin tunnen syyllisyyttä siitä, että en pidä tästä lapsesta. Yleensä nimittäin ovat aika harvassa ne lapset, joista en pidä. Lapselle on valmis antamaan paljon anteeksi, koska hän on lapsi. Mutta sellaista sydämetöntä itsekkyyttä ja täydellistä tapojen ja huomaavaisuuden puutetta on vaikea kestää.
Kai tässäkin perheessä jotain ongelmia on, nuoremmalla lapsella dysfasia ja tämä 12-vuotias on sairaalloisen liikapainoinen.ongelmilla ja dysfasialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Liikalihavuudella voi olla, mutta se on taas toinen juttu.
Et uskalla kohdata omia mörköjäsi, siksi et halua nähdä tätä lasta, samoin kuin tuo toinenkin.
Ja tuo kirjoittaminen, olen sanut itse myös noita tökstöks-viestejä,kertooko se nykyajan äidinkielenopetuksen tasosta,ehkä. - Epä Toivoinen
siksask kirjoitti:
ongelmilla ja dysfasialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Liikalihavuudella voi olla, mutta se on taas toinen juttu.
Et uskalla kohdata omia mörköjäsi, siksi et halua nähdä tätä lasta, samoin kuin tuo toinenkin.
Ja tuo kirjoittaminen, olen sanut itse myös noita tökstöks-viestejä,kertooko se nykyajan äidinkielenopetuksen tasosta,ehkä.Niin, siis mitä "mörköjäni" en uskalla kohdata?? Onko se jotenkin omituista, että huonokäytöksinen, vaativa ja itsekäs varhaisnuori ei ole toivevieras ainakaan tässä kodissa?
Minusta on melko erikoista, että kyseisen perheen KUMPIKAAN lapsi ei tietyssä mielessä ole "normaali". Toinen ei päässyt aloittamaan koulua oman ikäluokkansa mukana (=epäsosiaalista käytöstä, dysfasiaa) ja toinen on todellakin sairaalloisen liikapainoinen. Minun mielestäni nämä ilmiöt kertovat kyllä jotakin perheestäkin. Lapset ovat pienestä pitäen ihan oman itsensä varassa mitä ruokaan ja syömiseen tulee. Vanhemmat, uraohjukset, syytävät lapsukaisille rahaa, ja rahat menevät Mäkkäriin sun muualle. Helpompi katsokaas tehdä niin, kun toinen vaihtoehto on riiteleminen ja vekaroiden totuttaminen terveelliseen kotiruokaan. Kotiruokaa taas ei tehdä, kun sille ajalle on vanhemmilla parempaa käyttöä. - Epä Toivoinen
Epä Toivoinen kirjoitti:
Niin, siis mitä "mörköjäni" en uskalla kohdata?? Onko se jotenkin omituista, että huonokäytöksinen, vaativa ja itsekäs varhaisnuori ei ole toivevieras ainakaan tässä kodissa?
Minusta on melko erikoista, että kyseisen perheen KUMPIKAAN lapsi ei tietyssä mielessä ole "normaali". Toinen ei päässyt aloittamaan koulua oman ikäluokkansa mukana (=epäsosiaalista käytöstä, dysfasiaa) ja toinen on todellakin sairaalloisen liikapainoinen. Minun mielestäni nämä ilmiöt kertovat kyllä jotakin perheestäkin. Lapset ovat pienestä pitäen ihan oman itsensä varassa mitä ruokaan ja syömiseen tulee. Vanhemmat, uraohjukset, syytävät lapsukaisille rahaa, ja rahat menevät Mäkkäriin sun muualle. Helpompi katsokaas tehdä niin, kun toinen vaihtoehto on riiteleminen ja vekaroiden totuttaminen terveelliseen kotiruokaan. Kotiruokaa taas ei tehdä, kun sille ajalle on vanhemmilla parempaa käyttöä.Meitä mörköpelkoisia taitaa sitten olla aika paljon. Meihin kuuluvat lapsen toiset kummit, molemmat isovanhemmat ja kouluterveydenhoitaja. Varsinainen salaliitto tämä.
- vain kieltäytyä
Epä Toivoinen kirjoitti:
Meitä mörköpelkoisia taitaa sitten olla aika paljon. Meihin kuuluvat lapsen toiset kummit, molemmat isovanhemmat ja kouluterveydenhoitaja. Varsinainen salaliitto tämä.
Etkö voisi vain sanoa että sulle ei käy lapsen vierailu, jos se tuntuu olevan epämiellyttävä? Että sulla on kiireitä ja muita menoja?
- vastentahtoisesta
vain kieltäytyä kirjoitti:
Etkö voisi vain sanoa että sulle ei käy lapsen vierailu, jos se tuntuu olevan epämiellyttävä? Että sulla on kiireitä ja muita menoja?
kummiudesta jos ei oikein natsaa.
Eikös näin voisi tehdä.
Itselläni oli kummi ja ei me oikein taidettu koskaan pitää toisistamme. Tai oikeastaan minä itse vaistosin pienenä sen.
Lapsen logiikalla luulinkin sen johtuvan minusta.
Kai minussa on joku vika,tottakai.
Yritin ja yritin kun sinne aina pistettiin kylään.
Aikuisenakin vielä ostelin hulluna lahjoja ja yritin vaikka mitä.
Lopulta kun itse olin jo 30 ja kummiparka 46 kysyin,miksi tämä ei toimi,pitää vaan seurustella sinnikkäästi vaikka joku mättää.
Voihan veljet,tämä vastasi että kummiksi pakotettiin.
Itse asiassa hän vielä lisäsi että koko minun syntymäni oli vastemielinen tapaus.
Että hän ei olisi koskaan tullut syntymäpäivilenikään jos olisi voinut valita.Hänellä oli voimakas dominoiva äiti jota piti totella.
Näin ennenvanhaan,johan tässäkin oli sulattelemista.
Surettaa kyllä kaikki ne minun epätoivoiset yritykset saada hänet pitämään itsestäni.
Kaipa hänellä oli sitten kurjempaa.
Onneksi sai sanottua,muuten olisin miettinyt tätä meidän suhdetta lopunikää,niin outoa se oli.
En tiedä onko tästä mitään apua kenellekkään,mutta ehkä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216772Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235403- 1152555
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152026Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361753Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111983- 59947
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28857Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43853