Näin meillä,
Aamulla heräsin ennen seitsemään lasten kanssa, jotta äiti saa nukkua, kun on väsynyt. Olisi ehkä hieman väsyttänyt minuakin.
Syötän pojat, siivoan keittiön, laitan koneen tiskaamaan. Siivoan olohuoneesta rojut. Tyhjennän pyykkikoneesta sinne jääneet pyykit, laitan seuraavan koneen pesemään.
Leikin hetken poikien kanssa, istun sohvalle lukemaan lehteä. Nuorempi nousee jalkaa vasten ja alkaa kitistä, kello käy kymmentä, välipalan aika. Vaimo herää ja tulee olohuoneeseen avaten aamun: "Miks sä huudatat sitä poikaa!" En huudattanut, poika ehti kitistä kymmenen sekuntia.
Seuraavaksi keittiöön poikaa syöttämään. Vaimo perässä, ottaa kaapista vesilasia. Vaimon toinen lause aamulle: "Mikset sä voi laittaa näitä astioita oikeille paikoilleen, mulla on aina hirvee työ järjestellä!"
Seuraavan kommentin aistin ilmassa: "Mikset ole laittanut aamiaista?" En jäänyt odottamaan. En sanonut mitään, alko väsyttää, menin nukkumaan. Oli kiva isänpäivä. Ehdittiin vielä siivoamaan ja kestitsemään vaimon sukulaisia. Lahjankin saan, kunhan käyn itse ostamassa tällä viikolla...
Tulipa vaan mieleen, että mitä kävisi, jos hoitaisin äitienpäivän yhtä tyylikkäästi;)
Aamulla heräsin ennen seitsemään lasten kanssa, jotta äiti saa nukkua, kun on väsynyt. Olisi ehkä hieman väsyttänyt minuakin.
Syötän pojat, siivoan keittiön, laitan koneen tiskaamaan. Siivoan olohuoneesta rojut. Tyhjennän pyykkikoneesta sinne jääneet pyykit, laitan seuraavan koneen pesemään.
Leikin hetken poikien kanssa, istun sohvalle lukemaan lehteä. Nuorempi nousee jalkaa vasten ja alkaa kitistä, kello käy kymmentä, välipalan aika. Vaimo herää ja tulee olohuoneeseen avaten aamun: "Miks sä huudatat sitä poikaa!" En huudattanut, poika ehti kitistä kymmenen sekuntia.
Seuraavaksi keittiöön poikaa syöttämään. Vaimo perässä, ottaa kaapista vesilasia. Vaimon toinen lause aamulle: "Mikset sä voi laittaa näitä astioita oikeille paikoilleen, mulla on aina hirvee työ järjestellä!"
Seuraavan kommentin aistin ilmassa: "Mikset ole laittanut aamiaista?" En jäänyt odottamaan. En sanonut mitään, alko väsyttää, menin nukkumaan. Oli kiva isänpäivä. Ehdittiin vielä siivoamaan ja kestitsemään vaimon sukulaisia. Lahjankin saan, kunhan käyn itse ostamassa tällä viikolla...
Tulipa vaan mieleen, että mitä kävisi, jos hoitaisin äitienpäivän yhtä tyylikkäästi;)
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuli vain mieleeni kuinkahan usein sanon samanlailla.. vaikka aina ei sitä pahalla tarkoitakkaan.
Ihanaa että jaksat olla lastesi kanssa, he ainakin arvostavat sitä. Toivottavasti vaimosikin osaisi..
Mutta onhan aina ihmisiä joille ei mikään kelpaa. Tai tyylinä on sanoa kaikesta, välttämättä ei ees huomata että loukkaa toista. Mulla anoppi on tuon tyylin ihmisiä
meillä sentään mies sai lahjan jo viikolla (nahkahanskat tarpeeseen) ja lapsilta kans.. olivat tehneet tossut ja t-paidan ja kortteja. Mutta tuntuu että hän ei osaa arvostaa niitä.
Sinulla itselläsi on paha mieli teidän tilanteesta, meillä lapsilla ja minulla.. paitsi nyt aamulla kait miehelläkin kun ajattelee vähän (siis toivottavasti)
Yrittäkää keskustella asioista nätisti.. tärkeintähän on että koko perhe yrittää ja puhaltaisi yhteen hiileen.. ei se missä kupit on. (meillä lapset tyhjentää joskus tiskikoneen, ja astiat on tietenkin aivan "väärissä" paikoissa.. mutta pääasia on että tyhjensivät. Kyllä ne vähällä etsimisellä pienestä keittiöstä löytyy)
Tuli muuteen mieleen tapaus n6v sitten.. olimme mieheni kanssa matkoilla ja äitini siskoni olivat lapsia katsomassa.. olivat tulleet oks.tautiin.. äiti sisko olivat siivonneet paikat jne.. ja minä ensimmäisenä sanoin: täällä haisee oksennus.. äiti loukkaantui aika pahasti, vaikka tarkoitin sitä että joku on sairaana, en halunnut mollata heitä.. vaan mielessäni oli huoli lapsista ja sitä että äitini ja siskoni olivat tuon souvin joutuneet kestään. Selitykset eivät vaan tehonneet..
Pitäisi oppia varomaan noita lipsautuksia..
mutta hyvää loppuvuotta teille..
Ei sinullakaan Tuomas parisuhde taida toimia.
Eikö vaimosi tosiaankaan huomioinut isänpäivää, vaan teetti sinulla tuon kaiken?
Olisit käynyt edes kaljalla. Joku raja täytyy kyllä vetää ihmisten, ja miehienkin pinnanvedätykselle.
Kestämisiä!!!!
Tunnen jonkinverran sinun päivästäsi jo menneiden vuosien ajoilta.
Olen sen tyypinen isä että teen kotitöitä siinä kuin vaimonikin.
Meillä neljä lasta jo kyllä aikuisia joten nyt ei enään lpset ole tässä arjen kuvioissa mukana. Silti noita sattuu kommelluksia puolin sun toisin ja se on aivan inhimillistä ei ajatella kuka nyt arjessa ja väsyneenä ajattelee mitä sanoo.
Ole onnellinen että saat tehdä kotona töitä ei kaikki miehet edes siihen kelpaa eikä varmaan kykenisikkään vai olenko väärässä?
En kaipaa ylistystä sen kummemmin isänpäivänä kuin muinakaanpäivinä. Tiedän mitä olen tehnyt ja teen se on minun asiani kunnioittaa itseäni ja perhettäni.
Älä odota mitään vaan elä perheesi vuoksi onnellisena isänä.
Ostin kukkia josku joka viikonlopuksi mutta en enään, sekin tulos vaimoni muutamasta harkitsemattomasta sanasta.
Jos ostan kukkia niin ostan niitä itselleni en ojenna niitä kenellekkään erikseen.
Kalja kapakkaan en taas uhraa omaa hyvää ja arvokasta aikaani.
Itsekkin työskentelen kotona, ja hoidan käytännössä kodin siivoamisen, piha yms. sellaiset työt joissa olen parempi kuin avovaimoni. Vaatehuolto kuuluu taas vaimolleni. Mielestämme töiden jako on ihan kivasti hoidettu.
Oli taas kiva palata rutiineihin eilisen jälkeen, kun joku muukin kuin minä itse arvostaa tekemääni työtä. Avovaimoni tuntee varmaan äitienpäivän jälkeen samoin, esim. viemällä hänet johonkin kivaan paikkaan syömään.
Tälläkin palstalla näyttää olevan niitä joille ei merkitse muut kuin hän itse jotain.
Kyllä mielestämme parisuhteeseen kuuluu toisen hemmottelu niinä harvoina päivinä joihin siihen on mahdollisuus.
Olisi elämä aika yksitoikkoista jos toinen ei mitenkään huomioisi toista osapuolta esim isän- tai äitienpäivänä.
Voisiko Vesimies tarkentaa miten teillä huomioidaan nämä arjen pikku ilot? Kapakassa notkuminen ja kaljalla käynti on mielestäni pikkuisen eri juttu.
Olisi kiva, kun tuntisi itsensä ja panoksensa arvostetuksi. Etenkin kun itse tietää, kuinka hyvä mieli siitä arvostuksen osoittamisesta tai kukkapuskan antamisesti itsellekin tulee.
Parisuhteeseen kuuluu ehdottomasti toisen hemmottelu. Mikä se sellainen parisuhde on, jossa puolisot huolehtivat omista tarpeistaan ja se riittää? Lastenhoidon lisäksi? Lapsia hoitavat kaverukset?
arjen pikkuilot huomioidaan mutta ei mitenkään isän tai äitienpäivien merkeissä ei ole tarvetta langeta kaupalliseen tekopyhään välittämiseen.
Se ei saa rasittaa kumpaakaan ja ensinnäkin se on lapsille tarkoitettu päivä ei vaimoni ole minun äiti enkä minä hänen isä hän on lasteni äiti ja minä lasteni isä.
Annan sen kunnioitettavan mahdollisuuden omille lapsilleni jos haluavat hyödyntää markkinointia kuten äitien-/isänpäivä on. Olen siinä onnellisessa asemassa että lapseni niin usein antavat minulle kiitosta kääntymällä puoleeni ja keskustelemme asioista joista vaan voi puhua kun suhteet ovat isään turvallisen luotettavat.
Me vaimoni kanssa arvostamme toistemme tekemisiä. Eikä ole kyse siitä vaan kyse on siitä että saa olla kotona kun on kotonaan. Saan tehdä mitä osaan ja haluan tehdä vaimoni ja perheeni hyvinvoinnin eteen ja omaksi ilokseni olla onnelline.
Ainahan sitä on sanomista toisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Mutta siitä ei saa jyntyä masennusta on nähtävä myös mahdollisuudet.
Tiedän sen että vaimoni arvostaa enempi tekemisiäni ja myös minä hänen tekemisiään kuin että jos toisin/toisi kukkia joka viikon loppu tekemättä mitään konkreettista.
Toisen hemmottelu niinä harvoina päivinä - se on se jota en kannata/kannusta parisuhteessa. Eikö miehellä/vaimolla ole muuten omaa mielihalua tai mielikuvitusta näyttää sitä arjessa?
Meillä ei ole niitä harvoja päiviä vaan meillä on jokainen päivä "ruusun" arvoinen joka tuntuu niin rakastettavalt.
Rutiinimainen ruusun antaminen on kohdallani pannaan julistettu. Voisin kerto tarkemminkin miksi mutta en näe sitä aiheelliseksi.
En ole oma hyväinen vaan ajattelen maanläheisesti elämän ihanuuksia hyvin laaja katseisesti johon kuuluu hyviä ystäviä, laajaa sukua unohtamatta jota emme itse ole valinneet.
Kaunis miellyttävä ilmapiiri kotona sekä ulkona puutarhassa jossa kasvaa molempien lempikukkia, eli ei sitä kaupallista ruusuin palkitsemista/arvostamista meillä kaivata.
Ja vielä mikä sen parempaa kuin itse valmistettu ruoka josta saa yhdessä nauttia ja vielä useammin kuin pari kertaa vuodessa.
Itsehän ehdotit kaljoilla käymistä, jota en taas ehdottaisi kenellekkään.
Mikä onni ja autuus siitä sitten löytyisi?
No ehkä aihe ostaa ruusu vaimolle.
Mielestäni silloin sitä olisi todella lyöty mies.
En todellakaan odota näiltä erityisiltä päiviltä mitään, ne ei saa häiritä onnellista elämääni. Kuten tämä että ei tarjoilla kahvia sänkyyn juuri erityisesti isänpäivänä.
Onko äidin tai isän muistaminen tekopyhää välittämistä???
Kertoisitko milloin tai miten opetit lapsillesi toisen huomioon ottamista, jos et tee sitä edes äitienpäivänä, vaikkei lastesi äiti olekkaan sinun äitisi???
Voihan vedota tietenkin vaikka kaupallisuuteen tai mihin vaan jos ei halua tai voi ymmärtää asioita tältä kantilta.
Tuomas yritti selittää kirjoituksessaan että hänen vaimo ei huomioi häntä EDES isänpäivänä, vaikkakin hän ei olekkaan muutakuin hänen omien lastensa isä. Jonkunhan täytyy ohjata noita lapsia arvostamaan isäänsä tai äitiään, ja nämä "kaupallistetut" äitien -ja isän päivät on mielestäni oivallisia hetkiä tähän opetustarkoitukseen.
Vaimoni antoi minulle lahjaksi sukkia ja pitkät kalsarit. Mitä sillä on väliä vaikka hän ostikin ne juuri kaupallistettuna isänpäivänä, eikä jonain arkilauantaina, koska ostettava niitä on joka tapauksessa. Ihan kiva vetää taas uudet sukat jalkaan, ja ajatella lämmöllä vaimoa joka näki vähän vaivaa puolestani, kun itse en ensimmäisenä ajattele kaupassa käydessäni esim. sukkia.
Mikähän soppa siitä syntyisi jos minäkin jättäisin joululahjat ostamatta lapsilleni vedoten kaupalliseen hömpän pömppään.
Omat lapsemme on mielestämme ansainneet joka ikisen lahjan esim. jouluna, jonka he saavat.
Ruokaa teemme toisillemme n.350 kertaa vuodessa, ja ihme kokki saa olla jos esim. äitien päivänä ulos syömään vienti ei säväytä.
Kaljalla käynnistä mainitsin, koska suurin osa suomalaisista miehistä tykkää käydä kaljalla joko iloitakseen tai surressaan jotain. Vesimies ei kuulu kaiketi tähän enemmistöön, joka näin raavaalla tavalla tuo julki mielialojaan.
Tuomakselle toivotan jaksamista. Se voi olla aika vaikeaa huomioida toista seitsemän lapsen kanssa, mutta ehkä jouluna asiat on paremmin.
Ettei olisi appiukkosi tuo Vesimies?
että ei edes joululahjoja anneta toisillemme.
On muuten muitakin ja vielä parempia tapoja opettaa lapsilleen toisen huomioon ottamista kuin vaan yhtenä eli kahtena päivänä vuodesta jouluna.
Meillä on niin luonnolista huomion antaminen että ei siinä tarvitse almanakan mukaan elää että koska saan antaa sitä huomiota toiselle.
Opetin lapsilleni sitä joka päivä ja vieläkin vaikka ovat jo aikuisia.
Mutta en missään tapauksessa lahjomisella.
Meinaan että elämänarkeen kuuluu nuo Tuomaan selitykset joiden kanssa hänen tulee elää sovussa ja ei niihin kannata takertua varsinkaan isänpäivänä.
Oli niitä samankaltaisia kokemuksia minullakin aikoinaan tekevänä isänä vaikka ei vaan isänpäivänä.
On vaan kasvettava miehenä isän ja aviopuolison roolissa joka ei ole niin itsestään selvyys.
On opittava elämään "vaikeuksien" yli eikä antauduttava toisensa panetteluun, kysymyksiin tai vastauksiin jotka ei aina niin läpeensä ajateltuja taida olla kovinkaan monella. Ei mielestäni silloin varsinkaan kun on juuri herännyt.
Mutta ymmärrän että nitä tilanteita on muulloinkin eli on otettava huomioon toisensa ja kuunneltav mitä toinen haluaa sanoa.
Mitä ruokailuun tulee niin taidan sitten olla se ihme kokki kun ravintola ruoka ei kiinnosta.
Kuten jo nimimerkkini sanoo olen Vesimies "raavaalla tavalla" se tarkoittaa minulle aivan toista kuin sinä annat sen julki.
Äidin tai isän muistaminen ei missään tapauksessa ole tekopyhää välittämistä.
Kirjoitinko todella niin epäselvästi?
Tekopyhää se on kun almanakassa lukee Äitienpäivä, Isänpäivä ja silloin muistetaan ostaa ne ruusut,sukat jne.....
Hyvä Vesimies, olet löytänyt onnesi auvolan. Älä kuitenkaan tuomitse muita, jotka etsivät onneaan toisin tavoin. Meillä äitiä muistetaan Äitienpäivänä, Lapsia syntymäpäivinä, kaikkia joulun. Vaan ei muistettu isää Isänpäivänä. Konteksti taitaa olla hieman erilainen kuin Sinun täydellisessä maailmassasi?
Onnea valitsemallasi tiellä
Tuomas
että ei se tuo onnea sinun "auvolaan" vaikka almanakan mukaan teillä muistetaankin paitsi ei Isänpäivää.
Jos tykkäät että minun maailmani on täydellinen niin se on sinun asiasi. Mutta etsi onneasi uudella tavalla koska ei elämä ole mitenkään sidottu isänpäivään.
Näytä lapsillesi että olet isä joka välittää heistä.
Myös vaimollesi että sinä rakastat häntä vaikka ei isänpäivänä täyttänyt odotuksiasi.
Kyllä mieskin voi kasvaa miehenä kun vain antaa siihen mahdollisuudet.
Anteeksi jos en ymmärrä mitä vikiset, haluathan olla rakastettu?
Elä sen mukaisesti ota opiksesi jos joku tekee sinulle mielestäsi väärin tilanteissa kun haluat olla herkkä ja ota vastaan kun toinen antaa huomiota.
Tutki myös itseäsi miten annat tilaa puolisollesi oletko hyvä arkisissa tilanteissa antamaan huomiota vai alistutko vaikenemalla.
Kuten kirjoitit että -menit nukkumaan, pettymyksestäkö? Miksi et ollut vahva jo vain poikiesi ja puolisosi tähden.
Ei lahjaa anneta siksi että odotetaan lahjaa takaisin. Pidä se kaunis asia mielessäsi että annat lahjan omasta tahdostasi etkä almanakan kaupallisten merkkien mukaan ja sitten odottamalla vastalahjaa kun on sinun vuorosi. Kuten kait huomasit että se ei toimi jos jokin menee pieleen, vaikka sitten lahjan saitkin.
En mitenkään meinaa tätä pahalla vaan toivon sinulta ymmärrystä puolisoasi kohtaan. Tiedän aika hyvin miten on olla työssäkäyvä isä ja hoitaa kotia, laittaa ruokaa sekä hoitaa lapsia mitä se nyt tuo tullessaan. Rakastaa ja olla rakastettu vaikka sitten autoremontti olisi tehtävä kaikestahuolimatta.
Kait vielä vapaa ajan harrastuketkin vievät osan ajasta.
Enkä tuomitse onnesi etsintää sanon että se ei tule onneksi jos odotat sitä väärin perustein ja ehkä vääränä päivänä kuten nyt sinulle kävi. Ota onnestasi vaarin kun se kohdallesi tulee vaikea sitä on kenenkään muun sanoa mikä on sinun onnesi tunne.
Sen se tekee ruusun haistelu.
Harrasta sinä vaan nojatuolipohdiskeluasi.
Olet antamassa minulle meta-tason ohjeita tuntematta minua tai tilannetta missä olen. Ihmettelen suuresti, millä perusteella.
Muutenkin kirjoituksesi on sisällötöntä paatosta ja pseudofilosofista löpinää. Jos olet onnistunut itsellesi mokomalla onnellisuuden tunteen hankkimaan, onnitteluni.
Minä en kuitenkaan näe onnellisuutena tilannetta, jossa minä olen ainoa antava osapuoli, se ei mielestäni vastaa parisuhteen tarkoitusta. Jos sinä pidät tuollaista tilannetta oikeudenmukaisena ja tyydyttävänä, se on sinun ongelmasi.
En kaipaa hymistelyäsi antamisen ihanuudesta, sitä ihanuutta olen saanut kokea riittävästi.
"Myös vaimollesi että sinä rakastat häntä vaikka ei isänpäivänä täyttänyt odotuksiasi."
Just, kohtele ihan miten vaan, kyllä minä rakastan?
"Kyllä mieskin voi kasvaa miehenä kun vain antaa siihen mahdollisuudet.
Anteeksi jos en ymmärrä mitä vikiset, haluathan olla rakastettu?"
Kvasifiloisofiasi ei avaudu minulle, tuskin osaat itsekään selittää, mitä tarkoitit.
Kasvamisesta totean lyhyesti "Siperia opettaa".
"Elä sen mukaisesti ota opiksesi jos joku tekee sinulle mielestäsi väärin tilanteissa kun haluat olla herkkä ja ota vastaan kun toinen antaa huomiota."
Ja sekavammaksi vaan muuttuu... Miten voin ottaa opikseni, kun joku tekee minua kohtaan väärin? Miten voin ottaa vastaan, jos toinen ei anna huoniota?
"Kuten kirjoitit että -menit nukkumaan, pettymyksestäkö? Miksi et ollut vahva jo vain poikiesi ja puolisosi tähden."
Anteeksipyyntöni, en ole täydellinen, onneksi sinä olet.
"Ei lahjaa anneta siksi että odotetaan lahjaa takaisin. Pidä se kaunis asia mielessäsi että annat lahjan omasta tahdostasi etkä almanakan kaupallisten merkkien mukaan ja sitten odottamalla vastalahjaa kun on sinun vuorosi. Kuten kait huomasit että se ei toimi jos jokin menee pieleen, vaikka sitten lahjan saitkin."
Mutta jos minulle ei kukaan anna lahjaa edes almanakan kaupallisten merkkien mukaan? Mistä päättelit, etten anna lahjoja muuten? En ole lahjaa vielä saanut.
"En mitenkään meinaa tätä pahalla vaan toivon sinulta ymmärrystä puolisoasi kohtaan. Tiedän aika hyvin miten on olla työssäkäyvä isä ja hoitaa kotia, laittaa ruokaa sekä hoitaa lapsia mitä se nyt tuo tullessaan. Rakastaa ja olla rakastettu vaikka sitten autoremontti olisi tehtävä kaikestahuolimatta."
Edelleen ajatus ymmärryksen osoittamisesta puolisolleni alle listaamiesi asioiden perusteella on outo. En ymmärrä kyseenalaista logiikkaasi.
"Enkä tuomitse onnesi etsintää sanon että se ei tule onneksi jos odotat sitä väärin perustein ja ehkä vääränä päivänä kuten nyt sinulle kävi. Ota onnestasi vaarin kun se kohdallesi tulee vaikea sitä on kenenkään muun sanoa mikä on sinun onnesi tunne."
Tekstisi on kokonaisuudessaan alentuva ja tuomitseva. Onnitteluni siitä, että olet moraalisesti valaistunut ja tiedät ne Oikeat Onnellisuuden perusteet.
Vaikea otta onnesta vaaria, jos onnesta ei näy välaustakaan.
Hymistelysi on oksettavaa. Kirjoituksestasi paistaa läpi, ettet ole koskaan ollut merkittävän ongelman edessä, tai vaihtoehtoisesti et osaa pitää puoliasi, ihmiset kävelevät ylitsesi.
Ja toivottavasti oletkin.
Otan osaa. Taitaa olla jo liian myöhäistä neuvoa, mutta älä vaan jää yksin hautomaan pahaa mieltäsi. Kerro vaimollesi olevasi pettynyt ja surullinen ja että toivot seuraavan isänpäivän sujuvan erilaisissa merkeissä. Kostonkierteeseen ei kannata lähteä... eli siis äitienpäivänkin tuhoamiseen. Jos rehellinen puhe ei mene perille, niin on aika alkaa harkita eroa.
Olikos vaimollasi joku erityinen syy väsymykseensä?
...lohduttaa, kun tietää, ettei ole yksin....
Ihmetyttää, kun se ihana elämäni nainen, joka minut nai, on muuttunut sellaiseksi, että tulee vilu kun sen näkee... pojat kasvaa, elämä valuu, vaimo kiukuttelee, itseäkin kiukuttaa... mutta mitäs teet? Oma elämä on mennyt, vaimolla on huonosti - pilaisinko vielä poikienikin elämän jättämällä kaiken?
Miehellä ei saa olla tunteita, miehellä täytyy olla tunteet, miehen pitä kyetä ja pystyä, miehen pitää olla pehmo...mikä minä sitten olenkaan....