Sain "vahingossa" tietää että poikaystäväni syö mirtazapin(?) nimistä lääkettä...eikös se ole jonkinlainen mielialalääke? Hän ei siis tiedä, että minä tiedän, sillä hän oli unohtanut reseptin pöydälle ja uteliaana ihmisenä luin sen..:(
En tiedä miten ottaisin asian puheeksi poikaystäväni kanssa, sillä haluaisin että hän itse uskaltaisi avautua asiasta minulle. Hän on kyllä kertonut että käy terapeutilla, mutta en siis tiennyt että hän syö mitään lääkkeitä. En tiedä syökö hän lääkettä masennukseen vai jonkinlaisiin ahdistus/paniikkihäiröihin, sillä tiedän, että hänellä on hyvinkin vaikea menneisyys takanaan, joten nuo paniikki/ahdistuskohtauksetkin ovat mahdollisia.
Hän on kuitenkin täysin normaali nuori ihminen, hänellä on todella hyvä työpaikka, hyvä opiskelupaikka, paljon ystäviä, hän on todella siisti ulkoisesti, siis pukeutuu hyvin ja pitää huolta itsestään, hän on hyvin puhelias, huumorintajuinen, osaa puhua tunteistaan ym.
Eli siis voiko kyseessä olla masennus??? Minua huolestuttaa kun mietin, että onko ihminen oma itsensä kun hän syö masennuslääkkeitä? Eli onko hän lääkettä syödessään se ihminen joka hänen "pitäisikin" olla vai jotenkin "feikki"? Onko hän oikeasti se ihminen, jonka luulenkin hänen olevan? (kauhean vaikeasti sanottu!)
Varmasti minun pitäisi tästä asiasta puhua itse asianomaisen kanssa, mutta en tiedä miten ottaisin sen puheeksi? Miten tällaisesta asiasta voisi puhua hienovaraisesti? En halua, että poikaystäväni luulee, että tunteeni häntä kohtaan jotenkin muuttuisivat tms, koska asia ei ole niin. Välitän hänestä hirveästi, eikä minua tämä asia muuten haittaa, paitsi sen takia, että olen hirveän huolissani hänestä enkä haluaisi että hänellä on paha olla! Kärsin itsekin pienenä ahdistus/paniikkikohtauksista, joten nämä asiat eivät ole minulle ihan vieraita kuitenkaan.
Joten voisiko joku auttaa vastaamaan näihin kysymyksiin..???
En tiedä miten ottaisin asian puheeksi poikaystäväni kanssa, sillä haluaisin että hän itse uskaltaisi avautua asiasta minulle. Hän on kyllä kertonut että käy terapeutilla, mutta en siis tiennyt että hän syö mitään lääkkeitä. En tiedä syökö hän lääkettä masennukseen vai jonkinlaisiin ahdistus/paniikkihäiröihin, sillä tiedän, että hänellä on hyvinkin vaikea menneisyys takanaan, joten nuo paniikki/ahdistuskohtauksetkin ovat mahdollisia.
Hän on kuitenkin täysin normaali nuori ihminen, hänellä on todella hyvä työpaikka, hyvä opiskelupaikka, paljon ystäviä, hän on todella siisti ulkoisesti, siis pukeutuu hyvin ja pitää huolta itsestään, hän on hyvin puhelias, huumorintajuinen, osaa puhua tunteistaan ym.
Eli siis voiko kyseessä olla masennus??? Minua huolestuttaa kun mietin, että onko ihminen oma itsensä kun hän syö masennuslääkkeitä? Eli onko hän lääkettä syödessään se ihminen joka hänen "pitäisikin" olla vai jotenkin "feikki"? Onko hän oikeasti se ihminen, jonka luulenkin hänen olevan? (kauhean vaikeasti sanottu!)
Varmasti minun pitäisi tästä asiasta puhua itse asianomaisen kanssa, mutta en tiedä miten ottaisin sen puheeksi? Miten tällaisesta asiasta voisi puhua hienovaraisesti? En halua, että poikaystäväni luulee, että tunteeni häntä kohtaan jotenkin muuttuisivat tms, koska asia ei ole niin. Välitän hänestä hirveästi, eikä minua tämä asia muuten haittaa, paitsi sen takia, että olen hirveän huolissani hänestä enkä haluaisi että hänellä on paha olla! Kärsin itsekin pienenä ahdistus/paniikkikohtauksista, joten nämä asiat eivät ole minulle ihan vieraita kuitenkaan.
Joten voisiko joku auttaa vastaamaan näihin kysymyksiin..???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oma kokemukseni liittyy lahinna SSRI laakkeisiin (mirtatsapiinihan on kai SNRI laake, eli lisaa serotoniinipitoisuuden lisaksi nonadrenaliinin maaraa aivoissa), ja voin sanoa etta en todellakaan ole feikki laakkeita syodessani. Olen silloin normaali, kun taas masennuksen tai ahdistuksen iskiessa olen ihmisraunio, jonka ajatukset ovat aivan epanormaalin negatiivisia.
Mina myos olen paallisin puolin erittain parjaava ja menestyva ihminen, mutta masennuksesta ja ahdistuksesta olen silti karsinyt pitkalti lapsuudenkokemusteni (ja ehka muos geeniperiman) takia. Laakkeet ovat kuitenkin antaneet minulle mahdollisuuden normaaliin elamaan, joskin toivon, etta terapian avulla pystyn joskus viela elamaan myos ilman laakkeita.
otsikossa käyttämäni lääkemerkki, en tiedä kumpaa sorttia se on, varmaankin SSRI. Täsmälleen samat ajatukset ja kokemukset, syyt ja seuraukset kuin nimimerkillä "vinkkelis". Olen 31 v mies. Oma lääkkeiden käyttö alkoi 2 vuotta sitten vaikean eron yhteydessä. Nyt olen lopettelemassa. Ei näiden lääkkeiden syömisessä mitään ihmeellistä ole. Mutta esimerkiksi omalta kohdalta tiedän, että nyt kun olen lopettamassa lääkitystä, on muuten terveydestä pidettävä tosi hyvää huolta (esim. liikunta), ettei masennus uusiudu. Kyse on nimenomaan normalisoinnista!!!!
Jospa kysysit minkä takia käy terapeutilla??
Ei masennus tai lääkkeet mikään kumma juttu oo
onhan ne todella yleisiä, mut kylhän ne silti voi olla arkapaikka jollekkin.
sanoa hänelle,että vahingossa satuit näkemään reseptin. Masennuslääkkeet kiihdyttävät mielihyvähormonin,serotoniinin tuotantoa. Ihmiselle siis vain korvataan tämä tuotanto normaaliksi, joten hänestä ei tule mitenkään feikki, epänormaali tai ylipirteä. Masennuslääke auttaa häntä olemaan normaali. Masennus on sairaus, niinkuin mikä tahansa muukin. Kun hän pääsee sairaudesta eroon, on hän samanlainen kuin nytkin masennuslääkkeiden avulla, myöskin vielä onnellisempi ihminen. Sano hänelle, että olet hänen tukenaan, jos hänellä on kerrottavaa tai paha olla, ja että hän voi vapaasti kertoa sinulle tuntemuksistaan, eikä se vaikuta suhteeseenne mitenkään. Kyllä hän sitten avautuu sinulle jos haluaa. Jos ei avaudu, niin hän ei välttämättä vain osaa puhua muille kuin terapeutilleen.