Äiti-kertaa-kolme..olen seurannut viestejäsi ja todennut,että tyttäresi saa olla todella onnellinen,että omistaa sinun kaltaisesi äidin ! :) Haluankin kysyä sellaista,että koska huomasit tyttäresi sairauden ? Epäilitkö missään vaiheessa syömishäiriötä vai tuliko se täytenä yllätyksenä? laihtuiko tyttäresi lyhyessä ajassa rajusti vai miten? Suuttuiko,jos huomauttelit syömisestä? Anteeksi,että utelen,mutta olen vain kiinostunut.Itse sairastan anoreksian ja ortodeksian sekoitusta.Mitä tyttärellesi nykyään kuuluu?
Toivotan hyvää kesän alkua ja toivon voimia sinulle ja parantumista tyttärellesi ! :)
Toivotan hyvää kesän alkua ja toivon voimia sinulle ja parantumista tyttärellesi ! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
merkkejä oli aluksi,
mutta paino romahti
vuoden vaihteessa.
Osittain täytenä
yllätyksenä, kyllä.
Kun hän kuitenkin söi,
määrä vain oli, ja on,
liian pieni.
Ei hän hyvin voi
vieläkään. Paino
on todella alhainen
eikä vieläkään myönnä
sairastavansa.
Myös moni veriarvo
on aivan päin honkia,
välillä pulssi on todella
alhainen, kuten verenpainekin.
Henkisesti hän on pirteämpi
kun sairaalassa ollessaan,
tosin melko ailahtelevainen.
Voimia sinullekin kestää
sairautesi tuomat taakat.
Onko yhtään valoa putken
päässä eli miten sinut
olet sairautesi kanssa?
No mulla nyt ei ole mitään ns. diagnisoitua anoreksiaa,mutta jotain ongelmia on..todella kieroutunut suhde omaan vartaloon ja ruokaan.Koko ajan laihdutan,mutta sorrun usein ahmimaan ja en oksenna niitä pois,eli en laihdu kovin nopeaa.Haluisin vaan olla niinku sillon ku painoin 6 kg enemmän..söin mitä halusin,olin onnellinen.Nyt kaiken aikaa stressaan syömisestä jne.Koko ajan vaan mielessä kalorit ja lihoaminen.Tää vie kaiken energian.