Poikaystävä ei halua

Mitä ihmeellistä tossa on? Mun muija frendi oli niin siveellinen ettei se edes masturboinut. Kun halusin kiusata sitä runkkasin aina heti duunista tultuani ennenku neiti tuli kotiin. Joskus jaksoin kiusata pitkäänkin sitä. Ai että kun oli ilo sanoa ei tänään kulta kun toinen tulee viereen ja on ihan selvästi tosi puutteessa.

Sadistiset huvit kullakin.

Suhteemme on muuten melko hyvällä pohjalla. Halimista ja suutelemista on paljon ja poikaystävä kehuu usein. Poikaystävä ei "pakota" suuseksiin tai painosta ja hänelle käy myös jos en haluaisi tehdä sitä ikinä. Hän pitää sitä vaan ns. hyvänä lisänä. Ongelman selvittäminen on hankalaa sillä poikaystävä pitää minua valittavana eikä halua että "yleistän" suhdettamme verraten sitä "normaaliin" suhteeseen. Kun sitten pääsemme hommiin poikaystäväni kyllä haluaa tyydyttää minua mutta ei kovin kauaa. Uskon myös että kyseessä voisi olla itsekkyys vaikka poikäystäväni on muuten todella kiltti ja huomaavainen. Tunnen vaan itseni hieman aivopestyksi ja olen kyllästynyt syihin miksi emme harrastaneet seksiä (muut tekemiset, kuukautiset ym) ja väittämisiin että suhde on kunnossa ja normaali ilman sitä että seksiä harrastetaan useammin. Olemme olleet yhdessä kuitenkin jo 3 vuotta eikä asia ole helppo ratkaista erolla.en usko että kyseessä olisi erektiohäiriö.

jokin vialla? kirjoitti:

Suhteemme on muuten melko hyvällä pohjalla. Halimista ja suutelemista on paljon ja poikaystävä kehuu usein. Poikaystävä ei "pakota" suuseksiin tai painosta ja hänelle käy myös jos en haluaisi tehdä sitä ikinä. Hän pitää sitä vaan ns. hyvänä lisänä. Ongelman selvittäminen on hankalaa sillä poikaystävä pitää minua valittavana eikä halua että "yleistän" suhdettamme verraten sitä "normaaliin" suhteeseen. Kun sitten pääsemme hommiin poikaystäväni kyllä haluaa tyydyttää minua mutta ei kovin kauaa. Uskon myös että kyseessä voisi olla itsekkyys vaikka poikäystäväni on muuten todella kiltti ja huomaavainen. Tunnen vaan itseni hieman aivopestyksi ja olen kyllästynyt syihin miksi emme harrastaneet seksiä (muut tekemiset, kuukautiset ym) ja väittämisiin että suhde on kunnossa ja normaali ilman sitä että seksiä harrastetaan useammin. Olemme olleet yhdessä kuitenkin jo 3 vuotta eikä asia ole helppo ratkaista erolla.en usko että kyseessä olisi erektiohäiriö.

siis mihin on kiire nykyaikana rakastelun aikana?Ainut mistä ei ehkä kannata myöhästyä on työ!Panostakaa seksiin siis kyselkää toisiltanne ihan perinpohjin mitä haluavat seksistä!Sanokaa selvästi että nyt haluttaa niin älyttömästi seksiä että äkkiä rakastelemaan vaikka keskellä päivää.Ja ulkona voi yhtä hyvin rakastella ,ei kannata välittää jos naapurit katsovat teidän rakastelua!

mies35 kirjoitti:

siis mihin on kiire nykyaikana rakastelun aikana?Ainut mistä ei ehkä kannata myöhästyä on työ!Panostakaa seksiin siis kyselkää toisiltanne ihan perinpohjin mitä haluavat seksistä!Sanokaa selvästi että nyt haluttaa niin älyttömästi seksiä että äkkiä rakastelemaan vaikka keskellä päivää.Ja ulkona voi yhtä hyvin rakastella ,ei kannata välittää jos naapurit katsovat teidän rakastelua!

No eipä tuota ittiäkään huvittanu panna samaa pimppaa enää kahen seurustelu vuoden jälkeen. Loppuajasta piti kuvitella naivansa jotain vierasta naista et sai hoidettua hommat kotiin. Mitä te ihmiset nysväätte yhen saman kanssa iät ja ajat? Vaihtelu virkistää mieltä ja kehoa!

jokin vialla? kirjoitti:

Suhteemme on muuten melko hyvällä pohjalla. Halimista ja suutelemista on paljon ja poikaystävä kehuu usein. Poikaystävä ei "pakota" suuseksiin tai painosta ja hänelle käy myös jos en haluaisi tehdä sitä ikinä. Hän pitää sitä vaan ns. hyvänä lisänä. Ongelman selvittäminen on hankalaa sillä poikaystävä pitää minua valittavana eikä halua että "yleistän" suhdettamme verraten sitä "normaaliin" suhteeseen. Kun sitten pääsemme hommiin poikaystäväni kyllä haluaa tyydyttää minua mutta ei kovin kauaa. Uskon myös että kyseessä voisi olla itsekkyys vaikka poikäystäväni on muuten todella kiltti ja huomaavainen. Tunnen vaan itseni hieman aivopestyksi ja olen kyllästynyt syihin miksi emme harrastaneet seksiä (muut tekemiset, kuukautiset ym) ja väittämisiin että suhde on kunnossa ja normaali ilman sitä että seksiä harrastetaan useammin. Olemme olleet yhdessä kuitenkin jo 3 vuotta eikä asia ole helppo ratkaista erolla.en usko että kyseessä olisi erektiohäiriö.

Sinä olet ollut kolme vuotta elämästäsi saman miehen kanssa, joka ei halua seksiä. Jo KOLME vuotta!

Mieti mitä tulee tapahtumaan kun suhdettanne on jatkunut kuusi vuotta. Jos miehesi esimerkiksi eron pelossa suostuisikin antamaan seksiä tämän vuoden loppuun saakka sinua tyydyttävästi, on se kolmen vuoden jälkeen taas hiipunut siihen että joudutte seksistä riitelemään. Tämä on luonteen kiertokulkua. Aivan sama juttu on perheväkivallassa. Lyövä puoliso itkee ja parkuu ja vannoo ettei ikinä lyö, mutta taas seuraavana viikonloppuna lupaukset unohtuvat, sen takia tuollaisesta kierteestä pitää irrottaututa.

Sinä et tule saamaan häneltä tyydyttävää seksiä ikinä, jos seksi on laimentunut jo kolmessa vuodessa siihen että joudutte riitelemään siitä! Ihmettelen sitäkin, miten voit kestää sitä että miehesi runkkaa, mutta ei kuitenkaan anna sinulle seksiä - Sellainen ei ole lainkaan tervettä!

Älä tuhlaa elämääsi, vaan pistä hänet jakoon ja ota itsellesi uusi mies. Tottakai se kirpaisee, koska joudut määrittelemään ja sen jälkeen luomaan tulevaisuutesi uudestaan ja kestämään surun siitä, että menetit hyvän kaverin. Mutta mietihän, että hän ei ole tällä hetkelläkään muuta kuin KAVERI, ei puoliso. Hänhän on melkein kuin veljesi. Ei veljen kanssa sekstailla, eikä kaverin kanssa sekstailla, mutta PUOLISON KANSSA HALUTAAN SEKSTAILLA KOKO AJAN!

Seksuaalisuus ja seksi ei ole paristuhteessa millään tavalla pieni asia. Se on itseasiassa parisuhteen perusta. Kavereista ei välitetä, vaikka he naisivat kenen kanssa tahansa - taputetaan vaan selkään, mutta parisuhteessa, seksiä ei harrasteta kuin oman puolison kanssa. Seksi on myös niin suuri asia, että se vaikuttaa muutenkin parisuhteeseen. Pieni särö alkaa kasvaa pikkuhiljaa rakoseksi joka murentaa ja kaivertaa suhdetta. Puolisoiden seksuaalisuus on myös sellainen asia jonka täytyy kohdata toisensa täysin yksi yhteen - seksi on parisuhteen liima. Jos se ei toimi ollenkaan, niin se antaa periksi, joko räksähtäen kerralla poikki tai antaen hiljalleen periksi. Teillä suhde on antamassa hiljalleen periksi, vaikka sitä et ehkä vielä usko.

Älä uhraudu kaverisuhteelle, vaan ole terveesti itsekäs ja erotkaa ystävinä. Jos sinun tarpeesi on saada joka päivä seksiä vähintään kerran, niin sinun ei tarvitse tehdä siitä kompromissia ja harrastaa sitä kerran kahdessa kuukaudessa, jos miehesi tarpeet ovat seksiä vain kerran vuodessa.

Miehelläsi on jokin paha trauma seksiä kohtaan, joka pitää selvittää vaikka sitten terapeutin avulla jos hän ei halua muuten asiasta avautua. Jo sekin kertoo että hänellä on pahoja ongelmia, jos hän ei halua niistä sinun kanssasi puhua. Kenen muun kanssa seksielämästä voi puhua, jos ei oman puolison?

Jos ei muu auta, niin pyydä häntä lukemaan vaikka tämä ketju kokonaan, että miehesi ymmärtää mikä on sitä normaalia elämää parisuhteessa.

Et sinä ole tarkoittanut yleistää "normaalia" parisuhdetta, vaan sitä että, normaalissa parisuhteessa harrastetaan seksiä niin paljon kuin kumpikin sitä haluavat. Se tarkoittaa kompromissia, mutta yleensä tuo kompromissiratkaisu sopii muutenkin parin elämänrytmiin ja kummankin halut pysyvät silloin tasapainossa. Teillä se ei selvästikään ole tasapainossa, mikä taas tekee siitä epänormaalia.

Sekin kuulostaa erittäin typerältä ja itsekkäältä, että miehesi kuvittelee olevansa jotenkin "erityinen", joka on sellaisen yläpuolella että tarvitsisi seksiä. Se kertoo jotain hänen itsekkyydestään, että hän masturboi joka päivä, mutta jättää sinun himosi huomioimatta. Kun kerran sinä olet suostunut kompromissiin, niin vaadi häneltäkin omaa osuutta kompromissiin, eli sitä että hän lopettaa masturbointinsa kokonaan. Jos hän ei siihen pysty, niin pakkaa välittömästi kamasi ja hanki parempi mies joka kykenee hoitamaan parisuhteen velvollisuudet.

Ja usko pois. Minä olen itse kokenut sen kun tyttöystävä ei halua lainkaan seksiä. Muutaman vuoden riitelyn ja ryytymisen jälkeen, oli erovuosi surua, mutta sen jälkeen löysin uuden naisen ja alkoi ilon ja kunnioituksen, sekä rakkauden vuodet. Nämä vuodet ovat olleet moninkerroin tyydyttävämpiä kuin nuo kärsimykset ja riitelyt ja olen onnellinen siitä että tein sen ratkaisun että lähdin pois epänormaalista ja epätyydyttävästä suhteesta.

jokin vialla? kirjoitti:

Suhteemme on muuten melko hyvällä pohjalla. Halimista ja suutelemista on paljon ja poikaystävä kehuu usein. Poikaystävä ei "pakota" suuseksiin tai painosta ja hänelle käy myös jos en haluaisi tehdä sitä ikinä. Hän pitää sitä vaan ns. hyvänä lisänä. Ongelman selvittäminen on hankalaa sillä poikaystävä pitää minua valittavana eikä halua että "yleistän" suhdettamme verraten sitä "normaaliin" suhteeseen. Kun sitten pääsemme hommiin poikaystäväni kyllä haluaa tyydyttää minua mutta ei kovin kauaa. Uskon myös että kyseessä voisi olla itsekkyys vaikka poikäystäväni on muuten todella kiltti ja huomaavainen. Tunnen vaan itseni hieman aivopestyksi ja olen kyllästynyt syihin miksi emme harrastaneet seksiä (muut tekemiset, kuukautiset ym) ja väittämisiin että suhde on kunnossa ja normaali ilman sitä että seksiä harrastetaan useammin. Olemme olleet yhdessä kuitenkin jo 3 vuotta eikä asia ole helppo ratkaista erolla.en usko että kyseessä olisi erektiohäiriö.

Ahaa. Hämäävää kun puhut poikaystävästä vielä kolmen vuoden jälkeen. Tuli jotenkin sellainen käsitys, että juttu olisi ihan tuore, jolloin eroaminen olisi ihan selvä ratkaisu ennen kuin toiseen kiintyy liiaksi.

Asia ei ehkä olekaan niin yksinkertainen, mutta silti olisin vahvemmin erovaihtoehdon kannalla vaikkakin parisuhdetta voi kehittää, jos molemmat sitä haluavat. Kaikki on silloin mahdollista.

Minkä ikäisiä olette?

Syyt ovat tietenkin tekosyitä sille, että ei halua myöntää että ei vain haluta. Hän ei haluaisi myöskään loukata sinua jatkuvalla torjumisella.

Kerropa, oliko teillä alkuaikoina seksi vilkkaampaa tai oliko ylipäätään tätä "normaalia" seksiä?

Puheet normaaliudesta kannattaa heittää romukoppaan. Kysymys on vain siitä, mitä itse tunnet sisimmässäsi. Mieti, kuinka paljon kaipaat rakkautta, läheisyyttä ja seksiä. Mitä hän sitten haluaa? Olisiko hän onnellisempi, jos hän olisi naisen kanssa, joka olisi vähemmän halukas.

Mitä vähemmmän on seksiä parisuhteessa, sitä vähemmän se myös merkitsee. Itsestään selväähän se on. Esimerkiksi kerran kuussa on minusta yhtä tyhjän kanssa ja silloin mieluummin etsisin tyydytystä läheisyydestä ja unohtaisin koko seksin. Paitsi, että hyvien kokemusteni takia en malttaisi elää niin seksitöntä elämää vaan hakisin uuden kumppanin.

Halukkaalla ihmisellä seksi on merkitykseltään noin kolmannes suhteesta, jopa puolet, jos sellaista ylipäätään pystyy arvioimaan. Jos molemmat on näin halukkaita ja saavat tyydytyksensä, sellainen suhde on mitä hienoin ja kestävin. Erään määritelmän mukaan rakkaus ei ole muuta kuin kiitollisuutta hyvästä seksistä. Kuulostaako kornilta? Tarkemmin ajatellen ei, koska mielestäni seksi ei voi olla todella hyvää ilman, että kaikki suhteessa on muutenkin kunnossa.

Katsotaanpas sitten vaihteeksi asiaa positiivisesti. Hän siis masturboi. Kuinka usein? Eräs täällä kirjoitti, että se on itsekästä. Ei ole. Miehen tai naisenkaan masturbointi ei ole koskaan itsekästä, likaista tai turhaa eikä sillä ole koskaan tarkoitus tietoisesti loukata toista. Se ei suoranaisesti kilpaile seksin kanssa, koska kysymys on niin eri asiasta. Tottakai, jos mies on just runkannut, niin hän ei heti halua sun kanssa, mutta muuten runkkaaminen on vain hyvästä. Ainakin hänellä on seksuaalisisa haluja ja testosteronitaso on riittävä. Tälläkin palstalla on esiintynyt toivottomia miestapauksia, joilla halut ei riitä edes runkkaamiseen. Jollei testosteronia erity tarpeeksi, mitään haluja ei voi olla.

Ongelman ratkaisu on saada hänen halunsa kohdistumaan sinuun. Mietitään sitä.

poeka kirjoitti:

Sinä olet ollut kolme vuotta elämästäsi saman miehen kanssa, joka ei halua seksiä. Jo KOLME vuotta!

Mieti mitä tulee tapahtumaan kun suhdettanne on jatkunut kuusi vuotta. Jos miehesi esimerkiksi eron pelossa suostuisikin antamaan seksiä tämän vuoden loppuun saakka sinua tyydyttävästi, on se kolmen vuoden jälkeen taas hiipunut siihen että joudutte seksistä riitelemään. Tämä on luonteen kiertokulkua. Aivan sama juttu on perheväkivallassa. Lyövä puoliso itkee ja parkuu ja vannoo ettei ikinä lyö, mutta taas seuraavana viikonloppuna lupaukset unohtuvat, sen takia tuollaisesta kierteestä pitää irrottaututa.

Sinä et tule saamaan häneltä tyydyttävää seksiä ikinä, jos seksi on laimentunut jo kolmessa vuodessa siihen että joudutte riitelemään siitä! Ihmettelen sitäkin, miten voit kestää sitä että miehesi runkkaa, mutta ei kuitenkaan anna sinulle seksiä - Sellainen ei ole lainkaan tervettä!

Älä tuhlaa elämääsi, vaan pistä hänet jakoon ja ota itsellesi uusi mies. Tottakai se kirpaisee, koska joudut määrittelemään ja sen jälkeen luomaan tulevaisuutesi uudestaan ja kestämään surun siitä, että menetit hyvän kaverin. Mutta mietihän, että hän ei ole tällä hetkelläkään muuta kuin KAVERI, ei puoliso. Hänhän on melkein kuin veljesi. Ei veljen kanssa sekstailla, eikä kaverin kanssa sekstailla, mutta PUOLISON KANSSA HALUTAAN SEKSTAILLA KOKO AJAN!

Seksuaalisuus ja seksi ei ole paristuhteessa millään tavalla pieni asia. Se on itseasiassa parisuhteen perusta. Kavereista ei välitetä, vaikka he naisivat kenen kanssa tahansa - taputetaan vaan selkään, mutta parisuhteessa, seksiä ei harrasteta kuin oman puolison kanssa. Seksi on myös niin suuri asia, että se vaikuttaa muutenkin parisuhteeseen. Pieni särö alkaa kasvaa pikkuhiljaa rakoseksi joka murentaa ja kaivertaa suhdetta. Puolisoiden seksuaalisuus on myös sellainen asia jonka täytyy kohdata toisensa täysin yksi yhteen - seksi on parisuhteen liima. Jos se ei toimi ollenkaan, niin se antaa periksi, joko räksähtäen kerralla poikki tai antaen hiljalleen periksi. Teillä suhde on antamassa hiljalleen periksi, vaikka sitä et ehkä vielä usko.

Älä uhraudu kaverisuhteelle, vaan ole terveesti itsekäs ja erotkaa ystävinä. Jos sinun tarpeesi on saada joka päivä seksiä vähintään kerran, niin sinun ei tarvitse tehdä siitä kompromissia ja harrastaa sitä kerran kahdessa kuukaudessa, jos miehesi tarpeet ovat seksiä vain kerran vuodessa.

Miehelläsi on jokin paha trauma seksiä kohtaan, joka pitää selvittää vaikka sitten terapeutin avulla jos hän ei halua muuten asiasta avautua. Jo sekin kertoo että hänellä on pahoja ongelmia, jos hän ei halua niistä sinun kanssasi puhua. Kenen muun kanssa seksielämästä voi puhua, jos ei oman puolison?

Jos ei muu auta, niin pyydä häntä lukemaan vaikka tämä ketju kokonaan, että miehesi ymmärtää mikä on sitä normaalia elämää parisuhteessa.

Et sinä ole tarkoittanut yleistää "normaalia" parisuhdetta, vaan sitä että, normaalissa parisuhteessa harrastetaan seksiä niin paljon kuin kumpikin sitä haluavat. Se tarkoittaa kompromissia, mutta yleensä tuo kompromissiratkaisu sopii muutenkin parin elämänrytmiin ja kummankin halut pysyvät silloin tasapainossa. Teillä se ei selvästikään ole tasapainossa, mikä taas tekee siitä epänormaalia.

Sekin kuulostaa erittäin typerältä ja itsekkäältä, että miehesi kuvittelee olevansa jotenkin "erityinen", joka on sellaisen yläpuolella että tarvitsisi seksiä. Se kertoo jotain hänen itsekkyydestään, että hän masturboi joka päivä, mutta jättää sinun himosi huomioimatta. Kun kerran sinä olet suostunut kompromissiin, niin vaadi häneltäkin omaa osuutta kompromissiin, eli sitä että hän lopettaa masturbointinsa kokonaan. Jos hän ei siihen pysty, niin pakkaa välittömästi kamasi ja hanki parempi mies joka kykenee hoitamaan parisuhteen velvollisuudet.

Ja usko pois. Minä olen itse kokenut sen kun tyttöystävä ei halua lainkaan seksiä. Muutaman vuoden riitelyn ja ryytymisen jälkeen, oli erovuosi surua, mutta sen jälkeen löysin uuden naisen ja alkoi ilon ja kunnioituksen, sekä rakkauden vuodet. Nämä vuodet ovat olleet moninkerroin tyydyttävämpiä kuin nuo kärsimykset ja riitelyt ja olen onnellinen siitä että tein sen ratkaisun että lähdin pois epänormaalista ja epätyydyttävästä suhteesta.

Ymmärrän kyllä kuinka tärkeää seksi on parisuhteessa ja sen kuinka varoittavaa on että ongelmia seksielämässä esiintyy jo nyt, mutta tarkoitukseni olisikin saada syyn siihen että miksi näin on. ´Suhteemme seksielämä ei suinkaan ole ollut samanlainen koko kolmen vuoden ajan mutta viimeinen kk on ollut hankala sen suhteen. Suhteemme seksi on ollut todella hyvää monia vuosia mutta yhtäkkinen (tai tavallaan parin kuukauden sisällä) on tapahtunut pelottava muutos mitä en ymmärrä. Uskon että kyseessä on itsekyyttä tai seksielämä on kärsinyt muiden riitojen takia. En aio jämähtää tähän suhteeseen jos se on jatkuvaa, mutta ennen eroa haluaisin tehdä kaiken mahdollisen. Parin päivän aikana olemme pystyneet keskustelemaan asiasta.osa ongelmaa on se että itse olen melko avoin keskusteluissa, mutta uskon että asiasta kunnolla puhuminen saa poikaystäväni hieman noloksi tai on kolaus miehisyydelle tai jotain vastaavaa:) Toivon että saamme seksielämän pelaamaan sillä olemme paljon muuta kuin sisaruksia tai kavereita. (hellyyttä on todella paljon) Rakastan häntä kuitenkin enemmän kuin mitään maailmassa ja tiedän että häntä parempaa ei maailmassa ole. Jos hän ei merkitsisi minulle näin paljoa olisin jo tehnyt asialle jotain ratkaisevaa. Kiitos paljon kaikille vastanneille. Näen asiat nyt eri tavalla.

4kymppinen kirjoitti:

Ahaa. Hämäävää kun puhut poikaystävästä vielä kolmen vuoden jälkeen. Tuli jotenkin sellainen käsitys, että juttu olisi ihan tuore, jolloin eroaminen olisi ihan selvä ratkaisu ennen kuin toiseen kiintyy liiaksi.

Asia ei ehkä olekaan niin yksinkertainen, mutta silti olisin vahvemmin erovaihtoehdon kannalla vaikkakin parisuhdetta voi kehittää, jos molemmat sitä haluavat. Kaikki on silloin mahdollista.

Minkä ikäisiä olette?

Syyt ovat tietenkin tekosyitä sille, että ei halua myöntää että ei vain haluta. Hän ei haluaisi myöskään loukata sinua jatkuvalla torjumisella.

Kerropa, oliko teillä alkuaikoina seksi vilkkaampaa tai oliko ylipäätään tätä "normaalia" seksiä?

Puheet normaaliudesta kannattaa heittää romukoppaan. Kysymys on vain siitä, mitä itse tunnet sisimmässäsi. Mieti, kuinka paljon kaipaat rakkautta, läheisyyttä ja seksiä. Mitä hän sitten haluaa? Olisiko hän onnellisempi, jos hän olisi naisen kanssa, joka olisi vähemmän halukas.

Mitä vähemmmän on seksiä parisuhteessa, sitä vähemmän se myös merkitsee. Itsestään selväähän se on. Esimerkiksi kerran kuussa on minusta yhtä tyhjän kanssa ja silloin mieluummin etsisin tyydytystä läheisyydestä ja unohtaisin koko seksin. Paitsi, että hyvien kokemusteni takia en malttaisi elää niin seksitöntä elämää vaan hakisin uuden kumppanin.

Halukkaalla ihmisellä seksi on merkitykseltään noin kolmannes suhteesta, jopa puolet, jos sellaista ylipäätään pystyy arvioimaan. Jos molemmat on näin halukkaita ja saavat tyydytyksensä, sellainen suhde on mitä hienoin ja kestävin. Erään määritelmän mukaan rakkaus ei ole muuta kuin kiitollisuutta hyvästä seksistä. Kuulostaako kornilta? Tarkemmin ajatellen ei, koska mielestäni seksi ei voi olla todella hyvää ilman, että kaikki suhteessa on muutenkin kunnossa.

Katsotaanpas sitten vaihteeksi asiaa positiivisesti. Hän siis masturboi. Kuinka usein? Eräs täällä kirjoitti, että se on itsekästä. Ei ole. Miehen tai naisenkaan masturbointi ei ole koskaan itsekästä, likaista tai turhaa eikä sillä ole koskaan tarkoitus tietoisesti loukata toista. Se ei suoranaisesti kilpaile seksin kanssa, koska kysymys on niin eri asiasta. Tottakai, jos mies on just runkannut, niin hän ei heti halua sun kanssa, mutta muuten runkkaaminen on vain hyvästä. Ainakin hänellä on seksuaalisisa haluja ja testosteronitaso on riittävä. Tälläkin palstalla on esiintynyt toivottomia miestapauksia, joilla halut ei riitä edes runkkaamiseen. Jollei testosteronia erity tarpeeksi, mitään haluja ei voi olla.

Ongelman ratkaisu on saada hänen halunsa kohdistumaan sinuun. Mietitään sitä.

kiitos viestistä josta oli paljon apua! Näen suhteessamma miettimisen ja poikaystäväni kanssa keskutelun jälkeen mahdollisia ongelmia joita voin itsekin parantaa katsoakseni jos se vaikuttaisi seksielämään. Ehkä kýseessä ei ole itsekkyys vaan suhteessamme olevat muut ongelmat. Olemme vielä melko nuoria ja uskon että molemmin puoleiset pienetkin muutoksen voisivat auttaa. Tässä vaiheessa en ole valmis eroamaan tämän asian vuoksi vaikka se onkin merkittävä sillä huomaan että suhteessamme on jotain todella erityistä koska olemme selvinneet monista ristiriidoista. En kuitenkaan aio jämähtää suhteeseen joka ei toimi vaikka kaikki mahollinen olisi yritetty. Kiitos vielä.

semmosta kirjoitti:

No eipä tuota ittiäkään huvittanu panna samaa pimppaa enää kahen seurustelu vuoden jälkeen. Loppuajasta piti kuvitella naivansa jotain vierasta naista et sai hoidettua hommat kotiin. Mitä te ihmiset nysväätte yhen saman kanssa iät ja ajat? Vaihtelu virkistää mieltä ja kehoa!

hahaha tietämätön