on elämäni. Piilossa kaikelta maailmalta, pimeässä vaatehuoneen nurkassa kokoan itseäni pala palalta. En tule toimeen yhdenkään ihmisen kanssa todellisessa maailmassa, sillä jo kolmen sanan sanominen tuottaa ongelmia, paniikkia ja arvatenkin verenpaineen kohoamista, hikoilua, sydämen tykytystä...ja jälkeenpäin mietin mitä sanoin ja sanoinko jotenkin oudosti.
Kunpa olisi enemmän aikaa vetäytyä yksinäisyyteen kokoamaan ajatuksia, olisi ihanteellista olla jossain kaukana luonnon keskellä, katsella hiljalleen lipuvia pilviä ja hengittää raikasta ilmaa. Se olisi parasta terapiaa ihmissuhteissa ja uravalinnassa epäonnistuneelle, kohta loppuunpalavalle nuorelle ihmiselle. Voi, jospa se olisikin niin helppoa irtautua tästä kaikesta...
Nuoruuden herkässä kehitysvaiheessa imin itseeni vaikutteita mm. Zane Greyn ja Louis L'Amourin vahvasti romantisoiduista lännenkirjoista ja yhäkin, lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen elän haaveissani tuota alkukantaista maailmaa ja sehän ei sovi tämän päivän elämään. On jotenkin helppoa tässä tilanteessa vaipua itsesääliin ja eristäytyä yhä enemmän ihmisistä, mutta tiedän että se ei ole oikea tie, sillä ihminen on alkujaan laumaeläin.
Sisäänpäin kääntyneisyys ilmenee mm. omien elintoimintojen pakonomaisena tarkkailuna (näiltä osin ajatukseni kuuluisivat kaiketi mielenterveys-palstalle), tilanteessa jossa tiettyjen toimintojen tarkkaileminen aihuttaa sitten häiriötiloja ja outoa käyttäytymistä, ehkä stressi on lopulta se mikä laukaisee astmaoireita, rytmihäiriön tapaisia tuntemuksia ja mm. vatsaoireita. Uskon näiden olevan ns. psykosomaattisia oireita, ja monesti näihin auttaisi kuulemma keskusteleminen, ehkä psykoterapia, mutta sille tielle en halua lähteä, en halua leimautua pienellä paikkakunnalla mielisairaaksi, ja jäädä koukkuun erilaisiin mielialalääkkkeisiin.
Olen mies, on työpaikka, asunto, perhe, puitteet elämälle löytyvät mutta minussa asuva toinen minäni (toinen sukupuoli jopa?) etsii yhä niitä kanavia joissa voisin avoimesti puhua tunteistani ja minulle tärkeistä asioista.
Ehkä tämä hetken mielijohteesta naputeltu vuodatus auttaa jaksamaan vähäksi aikaa. Kaiken takana uskon kuitenkin olevan yksinäisyyden jota ei edes oma perhe ole pystynyt käsittämään tai auttamaan. t. m30
Sisäänpäin
6
765
Vastaukset
- jonkun kanssa
juteltava noista jutuista. Pian sä et enää vaan yksinkertaisest jaksa. Ja ei kannata todellakaan ajaa itseensä mihinkään epätoivoisten tekojen pisteeseen. Sitä paitsi ei se ole mikään häpeä hakea ammattiapua, sitä vartenhan ne ihmiset siellä työtään tekevät.
Varaa heti huomenna aika kuntasi mielenterveystoimistolta. Huomaat kun olet apua vähän aikaan saanut, että saat elämänilosi takaisin. Eikä niitä lääkkeitä ole mikään pakko kenenkään syödä, muttei niistä haittaakaan välttämättä ole.
Sylikaupalla tsemppiä ja aurinkoisia päiviä !- Täällä yksi nuori
nainen, jonka KOKO ELÄMÄ on totaalisen tuhottu kaltaistesi "hyväätarkoittavien" terapiafriikkien toimesta. Lahjakas ja herkkä taiteilija on julkisesti leimattu mielisairaaksi ja siitä häpeän taakasta ei KUKAAN TERVE ja NORMAALI ihminen nouse ehjään sosiaaliseen elämään.
- terapiasta avun saanut
Täällä yksi nuori kirjoitti:
nainen, jonka KOKO ELÄMÄ on totaalisen tuhottu kaltaistesi "hyväätarkoittavien" terapiafriikkien toimesta. Lahjakas ja herkkä taiteilija on julkisesti leimattu mielisairaaksi ja siitä häpeän taakasta ei KUKAAN TERVE ja NORMAALI ihminen nouse ehjään sosiaaliseen elämään.
Varmasti oikeasti tarkoitetaan hyvää, kun kehotetaan ammattiapua hakemaan. Sillä on moni (myös minä) saanut uuden elämän, että on uskaltautunut apua hakemaan, vaikka se vaikeaa onkin.
Ketään ei sen perusteella leimata mielisairaaksi, että hakee apua, sitä paitsi näillä ammattiauttajilla on vaitiolovelvollisuus.
Itse ei ole pakko juuri kenellekään kertoa, että käy esim. terapiassa, minä en ainakaan ole kertonut kenellekään jolle se ei kuulu.
En silti häpeä sitä, että olen niin heikko että tarvitsen apua. Kukaan ei täällä selviä yksin, vaikka moni niin tahtoo ajatellakin. (Niin ajattelin ennen itsekin.) Jos joku pitää minua mielisairaana tämän takia, ei se haittaa minua, kun itse tiedän että olen ihan terve. - Miss Sunshine
terapiasta avun saanut kirjoitti:
Varmasti oikeasti tarkoitetaan hyvää, kun kehotetaan ammattiapua hakemaan. Sillä on moni (myös minä) saanut uuden elämän, että on uskaltautunut apua hakemaan, vaikka se vaikeaa onkin.
Ketään ei sen perusteella leimata mielisairaaksi, että hakee apua, sitä paitsi näillä ammattiauttajilla on vaitiolovelvollisuus.
Itse ei ole pakko juuri kenellekään kertoa, että käy esim. terapiassa, minä en ainakaan ole kertonut kenellekään jolle se ei kuulu.
En silti häpeä sitä, että olen niin heikko että tarvitsen apua. Kukaan ei täällä selviä yksin, vaikka moni niin tahtoo ajatellakin. (Niin ajattelin ennen itsekin.) Jos joku pitää minua mielisairaana tämän takia, ei se haittaa minua, kun itse tiedän että olen ihan terve.yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Jos toinen vaihtoehto on tuskastella, miksi jäädä siihen olotilaan kitumaan? Ei se ole todellakaan heikkoutta hakea apua. Päinvastoin. Itsekin olen joskus myöntämään voimieni loppumisen, ja auttava käsi on yllättävän lähellä. Siitä pitää ymmärtää vain ottaa kiinni. Siitä se lähtee, päivä kerrallaan.
- aloit...
Ehen, olen jo kerran elämässäni hakenut apua psykologilta ja mihin se johtikaan? Vuosikaudet kestävään lääkehelvettiin, syöksykierteeseen jossa minusta oli hyvää vauhtia kehittymässä nuori eläkeläinen, suorastaan huonekasvi, jonka elämällä ei ole mitään merkitystä. Arvaa kuinka on pitänyt taistella noustakseni jaloilleni ja uuteen elämään?
Se on vaan mulla, ja varmaan monella muullakin niin, että elämä kulkee tietyissä sykleissä, eikös sitä sanotakin että ihmiselämässä on keskimäärin yksi pahempi kriisi n. 7 vuoden välein? No, joka tapauksessa psyykiatrit pumppaavat potilaansa pahimmassa tapauksessa sellaiseen tokkuraan ettei ns. normaali elämä edes kiinnosta sen jälkeen.
Kun ympäriltä puuttuvat kaverit ja harrastukset, onko silloin todella edes aihetta mennä mielenterveystoimistoon? Toki mulla näitä psyykkisiä oireita on taas ilmaantunut, mutta kyllä näiden kanssa pärjäisin jos elämälle löytyisi mielekästä sisältöä työn ja muiden pakollisten kuvioiden lisäksi.
Ja itseni tuntien, en ole kyllä mitenkään vaarallinen itselleni tai muille, korkeintaan poltan itseni loppuun.
- Vaihtoehto
ja laskut on kaikille (normaaleille) varmaan tuttuja tapahtumia. Toisinaan niitä on vain vaikea hyväksyä. Mutta siihen auttaa tekemällä jotain poikkeuksellista jonka varmasti pystyy tekemään loppuun asti, että siitä voi nauttia onnistumisen iloa ja eteenpäinmenoa. Oman olotilan mukavuus on oltava ensimmäisellä sijalla, mutta sitä ei saa tehdä toisen kustannuksella. Kyllä siitä elämä nousee arvoonsa. Kavereita saa pienellä ystävällisellä avuliaisuudella ja pienillä sanoilla, joskus jopa vain katse ja hymy antaa toiselle rohkeutta lähestyä. Kuitenkin oma perhe pitäisi pitää etusijalla, jos ei kerran ole kasvatettu "ylipääsemättömiä" erimielisyyksiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216772Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235403- 1152555
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152026Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361753Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111983- 59947
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28857Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43853