Elämä voittaa!

Tämän palstan lukeminen on vähintääkin outoa ellei ahdistavaakin ja muistuttaa itsestäni vielä vuosi sitten.
Voin vihdoin yli kahden vuoden jatkuvan ja JOKAPÄIVÄISEN ahmimis-oksentamis-rumban jälkeen sanoa että taidanpa olla terve! Puoleen vuoteen eivät nämä ns. "ajanvietteet" ole kuuluneet arkeeni. Vaikka kävin ravitsemusterapeutit ja psykologit vuoden ajan läpi eivät ne edistäneet parantumistani. Keskeytin molemmat käynnit, koska ne herättivät lähinnä "kapinan" tunteen ja pitivät koko syömishäiriö/bulimia aiheen kokoajan mielessä. Elämä ja ajatusmaailma pyörivät ruuassa ja painossa. Joka hetki... ahdistavaa... ja niin pieni ja kiduttava maailma...
Sen takia mietin tässä että miten koette tämän kaltaisten palstojen vaikuttavan teidän sairauteenne?
Itselläni näiden lukeminen jotenkin vain antoi kuvan että "hei tämähän on ihan normaalia kun muutkin tekevät näin!"
Täältä saa sen kuvan että se (vaihe?) vaan kuuluu elämään.. oikeuttaa oman käytöksen...
Tottakai täällä on faktoja ja asiaa mitä ja mihin tämä sairaus johtaa mutta eikö olisi helpompaa päästä eroon jos ei tekemiset (esim. koneella olo) liittyisi mitenkään bulimiaan tai syömishäiriöihin? Itselläni auttoi kun vain jätin kaikki kymmenet syömishäiriösivustoni pois ja pistin aikani ja ajatukseni ihmissuhteisiini.
Kysyn vain mielenkiinnosta, itse nautin vasta nyt elämästä ja nuoruudestani(18v) täysillä heitettyäni (toiv. mukaan)ikuiset hyvästit bulimialle!

Elämä voittaa! :>