Balladi Savonlinnasta.

On meillä kaunis kaupunki ja
ja ei niin kaunis Rulesi.
On linna virran keskellä,
ja päättäjämme perseestä.

On tori tehty kullasta,
senhän näkee hinnoista,
kun kahvikuppi kustantaa,
jo saman mitä soskust saa.

Kesä meil on yhtä juhlaa,
oopperaan kun rahat tuhlaa,
joilla moni töitä saisi,
elämisen kustantaisi.

Heinäkuussa pystys silta,
odotellaan koko ilta,
Kun kiiluhammas vitivalkee,
ylpeydestä paatis halkee.

Hienohelmat kynnet lakkaa,
laulu raikaa kädet hakkaa,
kulttuuria korkeaa,
ei kukaan turha nähdä saa.

Kun syksy koittaa lasketaan tappio,
taas elämä voittaa, jatkuu rappio.
ja vihdoin tutun sävelen,
taas laulaa miehet rantojen.

Se laulu kertoo tarinan,
koskettavan, hupaisan,
kaupungista vailla järkee,
jossa syödään raakaa särkee.

Jossa mikään ei oo koskaa hyvin,
asukkaiden huoli syvin,
Että tulee väkeä tummaa,
jotka kaikki tuet pummaa.

Mistä saadaan kaljarahat,
häviääkö kaljamahat,
kyseleepi miehet rantain,
yhteiskunnast huolta kantain.

Vihreänä kateudesta,
vihaa lietsoo nahkatukka,
sateliittilautasesta
aiheen otti poikarukka.
Mistä repi siihen rahat,
pakolaiset tummat pahat,
Ostiko sen meidän laskuun,
käden työntää tyhjään taskuun.

Sitten poika toteaa,
tästä Hassan maksaa saa,
jokaista tummaa kiharaa,
tänä yönä pelottaa.