Syövän jälkeen

Anneli 33

En kaipaile neuvoja vaan haluanpa vain mietiskellä asioita ja miten muuttaa elämääni.

Olin 33 kun sairastuin syöpään ja koko ikäni siihen asti olin ollut sopusuhtainen eli 173cm ja noin 55-65kg. Lapsenkin jälkeen tullut paino lähti lisäliikunnalla aika nopeasti.

Sairastaessani leikkaukset lääkkeet voin hirveän huonosti ja ainoa mikä maistu oli cokis. Painoa kertyi vuodessa 82kg. Pitkien punnerrusten jälkeen olen nyt saanut sen pysymään noin 80kg mutta kaipaan yhä sitä kevyttä askelta jonka tietäisin minulla olevan jos saisin -15kg.

Kaksi vuotta ja monta epäonnistunutta laihista nyt on takana mutta huomaan että ruokailutottumukseni on muuttunut paljon joten eipä ole ihme ettei paino laske. Lisää ruokavalioon on tullut karkkeja sipsejä ja juotavia. Toisaalta alkoholista olen luopunut lähes kokonaan.

Minä tunnustan ja tiedän jo tässä iässä että minulla asia on korvien välissä. Tosi rankkojen elämänvaiheiden jälkeen uskon että haluan myö hyvitellä ja palkita itseäni. Halu olisi laihtua edes 5-10 kg mutta voimia ei ole kuin raahautua jääkaapille. Myös kaikki liikunta jota ennen rakastin mm. step-aerobic on niin kivuliasta että henkinen kantti ei kestä kivun tunnetta koska siitä tulee se kaikki ikävä mieleen.

Enpä tiedä mitä tehdä. Minut hyväksytään kyllä ja mieheni rakastaa minua mutta itse haluaisin jotain muuta...

Toivottavasti joku osaisi kertoa mitä painon kanssa voisin tehdä. Olen onnellinen enkä sairauttani haluaisi miettiä mutta kun se nyt painona on mukana joka päivä..

Anneli

14

1449

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Niin minullakin

      Valtaisat määrä kortisoonia syövän hoitojen aikana toivat monia kymmeniä kiloja lisää, eikä millään pois, ei sitten millään.

      • kannattaisi edes opetella f...

        Kortisonia ei käytetä syövän hoitoon. Ja ainakaan valtaisia määriä.


      • pelleriina
        kannattaisi edes opetella f... kirjoitti:

        Kortisonia ei käytetä syövän hoitoon. Ja ainakaan valtaisia määriä.

        Syövän hoidossa käytetään kortisonia. Miten edes kehtaat lähettää tuollaisen viestin ihmiselle, joka on kokenut jotain sellaista kuin syöpä. Mitäpä, jos lainaisit Pelle Pelottomalta mietintämyssyn ennen kuin alat kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Missä on sinun myötäelämisen kyky?


      • ja pyydän anteeksi!
        pelleriina kirjoitti:

        Syövän hoidossa käytetään kortisonia. Miten edes kehtaat lähettää tuollaisen viestin ihmiselle, joka on kokenut jotain sellaista kuin syöpä. Mitäpä, jos lainaisit Pelle Pelottomalta mietintämyssyn ennen kuin alat kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Missä on sinun myötäelämisen kyky?

        Eli tällä kertaa pilkka sitten sattui omaan nilkkaan. Luin nimimerkin "Niin minullakin" viestin huolimattomasti ja jäin luuloon, että tämä oli taas sitä kortisoni-ivailua. Syvin pahoitteluni huolimattomuudestani.


      • Niin minull...
        kannattaisi edes opetella f... kirjoitti:

        Kortisonia ei käytetä syövän hoitoon. Ja ainakaan valtaisia määriä.

        Mihin perustat tuon väitteesi ?


      • Höseltäjä
        Niin minull... kirjoitti:

        Mihin perustat tuon väitteesi ?

        Valitettavasti se olin nyt sitten minä, jonka tiedot eivät ole ajantasalle. Olen pahoillani, että näppis toimi ennen aivojani.


      • Mitä se kertoo ?
        ja pyydän anteeksi! kirjoitti:

        Eli tällä kertaa pilkka sitten sattui omaan nilkkaan. Luin nimimerkin "Niin minullakin" viestin huolimattomasti ja jäin luuloon, että tämä oli taas sitä kortisoni-ivailua. Syvin pahoitteluni huolimattomuudestani.

        Näitä huolimattomasti lukijoita näillä palstoilla riittää. Mitä se kertoo ihmisestä, hänestä itsestään ? Vihamielisyyttäkö ? Sitäkin.


    • pelleriina

      Kyselit tuossa, että mitä voisit painon kanssa tehdä ja minullekin tuli ensimmäisenä mieleen tuo kortisoni. Syövissäkin käytetään kortisonia ja ISOILLA annoksilla, joten jos siitä on kysymys, niin ei auta kuin aika. Minulla ei ole syöpää, mutta reumaan olen käyttänyt yli kaksi vuotta kortisonia ja se on kyllä aikas pirullinen lääke!

      Olen myös mietiskellyt, että kuinka ihmiset yleensä selviää syöpähoidoista, kun minulla muutama sytostaattipilleri reuman hoitoon, saa aikaan valtavan pahoinvoinnin. En voi edes kuvitella mitä olet joutunut kokemaan!

      Olisiko niin, että anna itsellesi aikaa toipua myös sieltä korvien välistä, olet joutunut kokemaan niin rankkoja asioita. Älä vaadi itseltäsi liikoja, vaan anna ajan hoitaa asiat ja ole armollinen myös itseäsi kohtaan. Ole vihainen, jos siltä tuntuu, eli miksi juuri minulle kävi näin. Älä tukahduta tunteitasi, sinulla on oikeus tuntea ne juuri sellaisina kuin ne tulevat.

      Paino on pieni asia kaiken sen muun rinnalla mitä syöpädiagnoosissa ja -hoidoissa joutuu kokemaan. Toivon sinulle aurinkoisia päiviä ja onnellisuutta elämään ja suuren halauksen näin kirjoituksen välityksellä!

      T: Pelle-Riina

    • 30kiloa ylimääräistä

      Kyllä se elimistö rankkojen solunsalpaajahoitojen jälkeen vähän mietiskelee miten reagoisi. Olin ainakin itse ihan "budhan" näköinen, lihava ja kalju. Nestettä pumpattiin niin paljon aina lääketipuksen aikana, että ei varmasti päässyt kuivumaan vaikkei 7 vuorokauteen pystynyt syömään mitään. Taas kolmeviikkoa tervehtymistä ja uusi kuuri, yhteensä 12 kertaa ja paino vain nousi. Painon nousua lisäsi myös se että kohtuni ja munasarjani poistettiin ja estrogeenintuotanto loppui. Olen ollut paljon urheilua ja liikuntaa harrastava ja koin olevani loukussa omassa kehossani. Kolme vuotta meni ennenkuin pystyin taas liikkumaan kunnolla, mutta paino vain nousi edelleen. En ole koskaan syönyt kovin rasvaista ruokaa enkä ole pullan ystävä ja olinkin ihan typertynyt siitä miksi en laihdu takaisin? Vasta nyt kun hoitojen loppumisesta on kulunut 9-vuotta paino on alkanut tippumaan aivan itsestään, hitaasti, mutta putoaa koko ajan. Huomasin että henkinen tila oli tavallaan lukko painonalenemiseen. Pelko syövän uusiutumisesta painoi. Vasta nyt uskallan sanoa että olen parantunut tai saanut uuden mahdollisuuden, enkä enää ryntää lääkäriin pienen flunssan takia luullen sitä keuhkosyöväksi. Pahan arven se sairaus sieluun jätti, mutta vasta henkisen toipumisen jälkeen voi alkaa fyysinen parantuminen. Suomessa on vasta viime vuosina alettu yhä enemmän ymmärtää ihminen kokonaisuudessaan, se että jos sielu ei voi hyvin ei voi ruumiskaan hyvin tai myös toisin päin. Mutta vieläkin henkinen hoito ja kunnollinen kuntoutus puuttuu syöpähoitojen ohesta. Kyllä se siitä pikku hiljaa painokin putoaa. Ollaan kuitenkin iloisia että saimme uuden mahdollisuuden, ainakin meille opetettiin suvaitsevuutta ja ymmärrystä siitä että elämä on liian kallis lahja tuhlattavaksi toisten arvostelemiseen.

      • Clarissa,

        Voi laidasta kuvitella noiden hoitojaksojen rankkuuden kun seuraan äidilläni samaa tilannetta. Sairaus on uusinut ja nyt kohta vuosi kolmen viikon välein mennyt hoito. Kyllä on ihme että fyysisesti niinkin hyvässä kunnossa, henkisesti onneksi vireä ja optimistinen taudista huolimatta.
        Onneksi sinulla jo pitkä terve jakso takana!
        Onnea ja iloisia ja valoisia päiviä sinulle edelleenkin.

        Kun itse sairastuin keuhkosarkoidoosiin joitakin vuosia sitten ja söin siihen kortisonia, saatoin todeta todeksi sen että se tosiaan kasvattaa ruokahalua. Minä en kuitenkaan syytä kortisonia ylipainostani, liikakiloja oli minulla jo ennestään, nuo kilot olivat vain jäävuoren huippu.
        Tietenkin on kurjaa, että nekin kilot piti kerätä, mutta ehkä ne eivät minulle olleet sellainen shokki kuin jollekin normaalipainoiselle sairastuneelle varmasti on ollut. Selkesti kuitenkin kortisoonin vaikutus on näkyvissä "lihomishistoriassani". Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa olin kerännyt 15 kiloa ylipainoa mutta kortisonia syötyäni lihoin vuodessa lähes 10 kiloa. Nyt kun ajattelen miten pidin itseäni aivan toivottoman lihavana noiden viidentoista ylipainokiloni kanssa, totean että minäkuvani on ollut aivan vääristynyt. Kun painoin naimisiin mennessäni 48 kiloa ja siinä vaiheessa kun painoin 58 kiloa pidin itseäni jo toivottaman lihavana ja tuntui siltä että sama antaa mennä samaa rataa. Kun oppii vähän tuntemaan itseään, näkee monia asioita toisessa, oikeassa valossa.


      • 30kiloa ylimääräistä
        Clarissa, kirjoitti:

        Voi laidasta kuvitella noiden hoitojaksojen rankkuuden kun seuraan äidilläni samaa tilannetta. Sairaus on uusinut ja nyt kohta vuosi kolmen viikon välein mennyt hoito. Kyllä on ihme että fyysisesti niinkin hyvässä kunnossa, henkisesti onneksi vireä ja optimistinen taudista huolimatta.
        Onneksi sinulla jo pitkä terve jakso takana!
        Onnea ja iloisia ja valoisia päiviä sinulle edelleenkin.

        Kun itse sairastuin keuhkosarkoidoosiin joitakin vuosia sitten ja söin siihen kortisonia, saatoin todeta todeksi sen että se tosiaan kasvattaa ruokahalua. Minä en kuitenkaan syytä kortisonia ylipainostani, liikakiloja oli minulla jo ennestään, nuo kilot olivat vain jäävuoren huippu.
        Tietenkin on kurjaa, että nekin kilot piti kerätä, mutta ehkä ne eivät minulle olleet sellainen shokki kuin jollekin normaalipainoiselle sairastuneelle varmasti on ollut. Selkesti kuitenkin kortisoonin vaikutus on näkyvissä "lihomishistoriassani". Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa olin kerännyt 15 kiloa ylipainoa mutta kortisonia syötyäni lihoin vuodessa lähes 10 kiloa. Nyt kun ajattelen miten pidin itseäni aivan toivottoman lihavana noiden viidentoista ylipainokiloni kanssa, totean että minäkuvani on ollut aivan vääristynyt. Kun painoin naimisiin mennessäni 48 kiloa ja siinä vaiheessa kun painoin 58 kiloa pidin itseäni jo toivottaman lihavana ja tuntui siltä että sama antaa mennä samaa rataa. Kun oppii vähän tuntemaan itseään, näkee monia asioita toisessa, oikeassa valossa.

        anteeksi jos olen utelias, mutta tuo keuhkosarkoidoosi taitaa olla syöpälajike??? Mikä syöpä äidilläsi on?? Kiinnostaa siksi että itse sairastin pitkälle levinnyttä munasarjasyöpää ja veljeni kuoli parivuotta sitten keuhkosyöpään ja lisäksi tunnen 13 henkilöä joiden perheessä esiintyy näitä kahta syöpää myös. Onkohan niillä jokin yhteys esim. perimässä?
        Minä painoin 65kg kun sairaus todettiin ja kahdessa vuodessa lihoin tuon 30kiloa. Enemmän minäkin pelkäsin tunnottomuutta jaloissani kuin murehdin kilojani. Olisin tottavie valinnut vaikka 150kg jos vaihtoehtona olisi ollut pyörätuoli loppuiäksi.
        Onneksi äitisi jaksaa olla optimistinen :) minulle ei kukaan sanonut että paranen, puhuttiin vain siitä että taudin kulkua voidaan hidastaa. Järjestelin jo asioita siihen malliin että tyttäreni elämä voisi jatkua ilman minua. Mutta elämän luoja päättikin toisin, siksi oikeastaan rakastan jokaista ylimääräistä kiloanikin, että olen saanut olla tyttäreni ja kahden ihanan lapsenlapsen kanssa. Voimia paljon myös sinulle ja äidillesi:) Ja myös ketjun aloittajalle Annelille :)


      • Clarissa,
        30kiloa ylimääräistä kirjoitti:

        anteeksi jos olen utelias, mutta tuo keuhkosarkoidoosi taitaa olla syöpälajike??? Mikä syöpä äidilläsi on?? Kiinnostaa siksi että itse sairastin pitkälle levinnyttä munasarjasyöpää ja veljeni kuoli parivuotta sitten keuhkosyöpään ja lisäksi tunnen 13 henkilöä joiden perheessä esiintyy näitä kahta syöpää myös. Onkohan niillä jokin yhteys esim. perimässä?
        Minä painoin 65kg kun sairaus todettiin ja kahdessa vuodessa lihoin tuon 30kiloa. Enemmän minäkin pelkäsin tunnottomuutta jaloissani kuin murehdin kilojani. Olisin tottavie valinnut vaikka 150kg jos vaihtoehtona olisi ollut pyörätuoli loppuiäksi.
        Onneksi äitisi jaksaa olla optimistinen :) minulle ei kukaan sanonut että paranen, puhuttiin vain siitä että taudin kulkua voidaan hidastaa. Järjestelin jo asioita siihen malliin että tyttäreni elämä voisi jatkua ilman minua. Mutta elämän luoja päättikin toisin, siksi oikeastaan rakastan jokaista ylimääräistä kiloanikin, että olen saanut olla tyttäreni ja kahden ihanan lapsenlapsen kanssa. Voimia paljon myös sinulle ja äidillesi:) Ja myös ketjun aloittajalle Annelille :)

        Äidilläni on juuri tuo munasarjasyöpä. Suuri pahanlaatuinen kasvain saatiin poistettua leikkauksella mutta etäpesäkkeitä, joita ei voitu poistaa jäi vatsanpeitteille, suolistoon ym.
        Mielenkiintoinen sinänsä tuo teoriasi noiden tautien yhteyksistä. Niistä en tiedä, mutta tuo munasarjasyöpä on sitä lajia että lääkäri oli kehottanut mahdollisia siskoja tai tyttäriä tarkkailemaan itseään.

        Keuhkosarkoidoosista ei tiedetä hirveästi mitään. Kun minulla se pitkäaikaisen kuumeilun ja väsymisen jälkeen dioagnosoitiin kun keuhkoista löytyi ylimääräisiä möykkyjä, lääkäri totesi että siitä on helppo saada kaikki tieto mitä on olemassa, koska sitä ei ole paljon. Eräs tuttu patologi sanoi että aina kun tiedetään että "asiakas" on sairastanut sarkoidoosia, tehdään tarkkoja tutkimuksia, koska taudista tiedetään niin vähän. Sen verran etukäteen osattiin sanoa, että puolet paranee kahdessa vuodessa ja lopuilla kestää kauemmin. Pari vuotta se minullakin vei, että sai kontrolleja harventaa.


      • Anneli 33
        Clarissa, kirjoitti:

        Äidilläni on juuri tuo munasarjasyöpä. Suuri pahanlaatuinen kasvain saatiin poistettua leikkauksella mutta etäpesäkkeitä, joita ei voitu poistaa jäi vatsanpeitteille, suolistoon ym.
        Mielenkiintoinen sinänsä tuo teoriasi noiden tautien yhteyksistä. Niistä en tiedä, mutta tuo munasarjasyöpä on sitä lajia että lääkäri oli kehottanut mahdollisia siskoja tai tyttäriä tarkkailemaan itseään.

        Keuhkosarkoidoosista ei tiedetä hirveästi mitään. Kun minulla se pitkäaikaisen kuumeilun ja väsymisen jälkeen dioagnosoitiin kun keuhkoista löytyi ylimääräisiä möykkyjä, lääkäri totesi että siitä on helppo saada kaikki tieto mitä on olemassa, koska sitä ei ole paljon. Eräs tuttu patologi sanoi että aina kun tiedetään että "asiakas" on sairastanut sarkoidoosia, tehdään tarkkoja tutkimuksia, koska taudista tiedetään niin vähän. Sen verran etukäteen osattiin sanoa, että puolet paranee kahdessa vuodessa ja lopuilla kestää kauemmin. Pari vuotta se minullakin vei, että sai kontrolleja harventaa.

        Hei!

        On näköjään hyvä että avasin keskustelua koska samoja elämäntilanteita tallanneita on täällä monta ja niitä jotka ovat seuranneet vierestä rakkaansa taistelua.

        Itse en rehellisesti edes osaa ajatella onko kivuliaampaa henkisesti sairastaa vai katsoa vierestä rakkaansa sairastamista. Muistan hyvin miten äkäinen mieheni oli koska nähtävästi hän tunsi suurta avuttomuutta seuratessaan vierestä voimatta auttaa muuta kuin olemalla lähellä.

        On totta että ylipaino on ongelmana vähempiarvoinen mutta uskon että minulla tästä ylimääräisestä eroonpääsy auttaisi myös siihen henkiseen paranemiseen ja siihen että voisi palata edes siihen lähes normaaliin.

        Toisaalta jos joku on pystynyt 9 vuotta myöhemmin pudottaa paino alas on minullakin siihen mahdollisuuksia sitten joku päivä.

        Tsemppiä kaikille ja onni lähtee pienistä asioista.

        Hyvää kevättä..

        Anneli


    • poissa

      Hei!

      Minulle tuli reilusti painoa kilpirauhasleikkauksen jälkeen. Sairaus ei tietenkään ole läheskään niin vakava kuin syöpä, mutta ikävät kilot ovat edelleen muistona, joten tiedän miltä lisäkilot tuntuvat. Nyt on kyllä jo 12 kiloa lähtenyt, mutta matkaa on edessä vielä aika paljon!

      Tuo 12 kiloa on lähtenyt sillä, että olen vähentänyt hiilihydraattien määrää. Lähinnä perunat, pastan ja riisin olen jättänyt pois, syön leivistä pelkästään ruisleipää ja muutenkin täysjyvätuotteita. Tavallisen sokerin tilalla käytän hedelmäsokeria; sen mitä nyt sokeria tulee käytettyä... Ja proteiinien määrää olen jonkun verran lisännyt ja kasvikunnan tuotteita syön yhtä paljon kuin ennenkin.

      Asiasta löytyy nykyään paljon tietoa, eikä vhh-ruokavalio tarkoita pelkästään Atkinsin dieettiä, joten ei kannata pelästyä! Jo pelkästään noilla mainitsemillani muutoksilla saatat huomata eron.

      Tämä vain vihjeeksi! Kukin kehitelköön itselleen sopivan ruokavalion kokeilemalla. Tämä tehosi minuun... :) Ja esim. ravitsemusterapeutilta voi saada hyviä vinkkejä ruokavalion suunnitteluun!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      263
      16822
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5414
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2560
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2036
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1755
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      986
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      948
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      30
      861
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      856
    Aihe