Psykoosi vai ei?

Sanoin psykiatrille, että minulla on tunne, että koko maailma jahtaa minua. No, tuo tunne lienee psykoosin oire. Lääkäri kuitenkin tokaisi: "Sitten varmaan olet sitä mieltä, että minäkin jahtaan sinua." Se sai minut mietteliääksi. Periaatteessahan näin olisi oltava.

Yksinkertaisesti: missä menee psykoottisten kokemusten ja todellisuuden raja? Psykoosin oireitahan ovat (Janssen-Cilagin esitteen mukaan) mm. se, että psykoottinen ajattelu ei noudata normaalia logiikkaa ja epärealistiset uskomukset, joiden todenperäisyydestä sairas henkilö voi olla niin vakuuttunut, etteivät mitkään loogiset perustelut saa häntä muuttamaan mieltään. Mutta. Mitä jos onkin niin, että tämän hetken todellisuus ei noudata normaalia logiikkaa, että jos ihmiset ovatkin muuttuneet hysteerisiksi, ½-kuolleiksi "noita"vainoajiksi ja todellakin vainoavat minua juuri niin epäuskottavalla tavalla kuin epäilenkin?

Minusta tuntuu välillä, että tasapainoilen mielenhäiriöisyyden ja todellisuuden välimaastossa
- aivan kuin kaikki kokemani voitaisiin selittää kummalla tahansa, kuin koko käsite "mielisairaus" olisi kohdallani sulautunut todellisuuden kanssa epämääräiseksi "mössöksi". Rivien välistä lukeminen ja omituiset sattumat - mitä jos ne ovatkin todellisinta totta.