Onko sinulla joka päivä huono olo yksinäisyytesi tähden vai iskeekö ahdistus, masennus vain ajoittain? Itselläni tulee joskus parisen viikkoa kestäviä aikakausia kun tuntuu, että koko elämälläni ei ole mitään tarkoitusta ja olen varma, että tulen olemaan koko loppuelämäni tällainen nössö, yksinäinen tylsimys. No, näin minä ajattelen AINA, mutta joskus on helpompia aikoja ja joskus sitten nuo ajatukset ovat todella voimakkaita ja olen hyvin ahdistunut monia päiviä.
Välillä yksinäisyyteni ei häiritse niin paljon, vaikka yleisesti häpeänkin sitä enkä haluaisi että kukaan saa tietää. En halua enää ajatella millainen tulevaisuus minulla tulee olemaan kun se pelottaa niin. Haaveilu jopa ihan pienistä asioista, kuten vaikka siitä että saisin kerättyä rahat autoon, ei kannata. Kuitenkin tulee jotain joka estää sen. Haaveilu ja etenkin jonkin asian suunnittelu on aivan turhaa.
Nyt kuitenkin kun vuodet vierivät ja olen jäänyt "ulkopuoliseksi" niin yksinäisyys on alkanut enemmän vaivata. En muista koska olisin viimeksi oikein kunnolla nauranut. Etenkin pelkään etten koskaan löydä mukavaa miestä ja olen "ikuisesti yksin", niin kuin me monet täällä palstalla pelkäämme.
Välillä yksinäisyyteni ei häiritse niin paljon, vaikka yleisesti häpeänkin sitä enkä haluaisi että kukaan saa tietää. En halua enää ajatella millainen tulevaisuus minulla tulee olemaan kun se pelottaa niin. Haaveilu jopa ihan pienistä asioista, kuten vaikka siitä että saisin kerättyä rahat autoon, ei kannata. Kuitenkin tulee jotain joka estää sen. Haaveilu ja etenkin jonkin asian suunnittelu on aivan turhaa.
Nyt kuitenkin kun vuodet vierivät ja olen jäänyt "ulkopuoliseksi" niin yksinäisyys on alkanut enemmän vaivata. En muista koska olisin viimeksi oikein kunnolla nauranut. Etenkin pelkään etten koskaan löydä mukavaa miestä ja olen "ikuisesti yksin", niin kuin me monet täällä palstalla pelkäämme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene ravintolaan, deittaa netissä, vastaa lehti -ilmoitukseen. Seuralaiset eivät tule ovellesi kolkuttamaan. Siitä se lähtee.
Mie en enää pelkää että yksinäisyys jatkuu elämän loppuun saakka jos jatkuu niin jatkuu! Ei se pelko asiaa paremmaksi tee! Olen mie huonojen kausien myötä mietynyt vakavasti itsemurhaa ja väliin kuitenkin mahtuu niitä hyviä aikoja kun osaa rakastaa itseään vaikka kukaan muu ei rakasta. Hyvien päivien takia yrittevä jatkaa yksinäistä elämää.
Minulla on noita parempia kausia ainoastaan muutaman vuoden välein ja ne kestävät yleensä pari viikkoa kerrallaan, muuten olen masentunut ja ahdistunut kaiken aikaa.
Jos yrittää ahkeramminkin käydä ravintoloissa tai vastailla deitti-ilmoituksiin, silloin ahdistuu vain entisestään kun näkee miten kaikkialla on vain sellaisia ihmisiä jotka säännönmukaisesti eivät ole millään tavoin kiinnostuneita.
Suvussani on paljon suurperheisiä. Sanovat, että yksinäisen elämä on turha elämä.
Luulin, etten jaksaisi elää yli 50v. mutta ylipä olen.
Olen alistunut tilanteeseeni, mutta kun entisiä ja nuorempiakin juoppokavereita
lähtee joka vuosi ympäriltä, niin sainpa viinapirun pois. Siitä hyvä mieli.
On minulla tilapäissuhteita ollut, mutta paha eturauhasvaiva vei senkin ilon.
Sanon naisille suoraan, ettei "vilu enää kapaja". Nauruiksi menee.
Sukulaiset olen jättänyt. Mennyttä mikä mennyttä.
Mulla on huono olo vain ajoittain, joten en sitten tiedä aiheuttaako yksinäisyys mulle masennusta vai päinvastoin. Joskus nimittäin nautin yksinolosta niin paljon,että ihmettelen sitä miksi en voi nauttia siitä koko ajan.Olen silloin muutenkin energinen, eikä aikani riittäisikään muille.Sitten kun yksinäisyyden tunne iskee hakeudun helposti saatavaan seuraan, jonne en oikeastaan haluaisi ollenkaan, kun siihen liittyy minulla alkoholin liikakäyttöä ja masennun sen jälkeen vain entistä enemmän.