Olen huomannut,että minulla ei ole elämää. Minulla ei ole mitään muuta jäljellä, kuin tyhjä kuori ja sekin hyvin hapero.
Itsekunnioitus on pyyhkäisty pois ja itsesuojeluvaistoa ei ole tainnnut ikinä ollakkaan. Vittuako tässä? Metsän laitaan haulikon kanssa vai?
Töissä pidän kulisseja pystyssä viimeiseen asti ja olen se perkeleen hyvä työntekijä, joka tekee vielä toistenkin tekemättömät työt. Kuulemma hyvä kuuntelija ja välittävä ihminen. Mutta kukaan ei tajua sitä, kuinka vitun pihalla mä olen koko touhusta??? Mielisairaala kutsuisi, jos joku tajuaisi tilanteeni.
Tapanani on tottakai ihastua aina niihin luusereihin ja varattuihin miehiin , jotka eivät loppupeleissä saa minua tuntemaan mitään. MIKÄÄN EI TUNNU MILTÄÄN!
Olenkin pohtinut, että pitäisiköhän sitä iskeä vaikka puukko polveen, että tuntisi edes hetken verran jotakin.
Hulluhan minä olen, ensimmäisenä sen itse valmis myöntämään!!
EI helvetti, kertokaa nyt joku tervejärkinen, millä saisin otetta tästä elämästä??
Itsekunnioitus on pyyhkäisty pois ja itsesuojeluvaistoa ei ole tainnnut ikinä ollakkaan. Vittuako tässä? Metsän laitaan haulikon kanssa vai?
Töissä pidän kulisseja pystyssä viimeiseen asti ja olen se perkeleen hyvä työntekijä, joka tekee vielä toistenkin tekemättömät työt. Kuulemma hyvä kuuntelija ja välittävä ihminen. Mutta kukaan ei tajua sitä, kuinka vitun pihalla mä olen koko touhusta??? Mielisairaala kutsuisi, jos joku tajuaisi tilanteeni.
Tapanani on tottakai ihastua aina niihin luusereihin ja varattuihin miehiin , jotka eivät loppupeleissä saa minua tuntemaan mitään. MIKÄÄN EI TUNNU MILTÄÄN!
Olenkin pohtinut, että pitäisiköhän sitä iskeä vaikka puukko polveen, että tuntisi edes hetken verran jotakin.
Hulluhan minä olen, ensimmäisenä sen itse valmis myöntämään!!
EI helvetti, kertokaa nyt joku tervejärkinen, millä saisin otetta tästä elämästä??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotenkin pystyin sisäistämään noi kaikki mitä kerroit tuossa, tarkoitan, että minulla samaisia piirteitä, kilttejä ja hyviä ihmisiä kyllä hyväksikäytetään. Itsekin antaa periksi monesti tai oikeastaan aina kaikissa asioissa, sitten kyrpii koko juttu. Olenkin tullut siihen tulokseen että en avaa ovea enkä vastaile luuriin. Rakennan omat vahva sisäiset muurit joihin ketään ei pääse sisään. Tässä olen viimeaikoina lukenut raamattua, en siis ole kuitenkaan uskovainen, mutta se on antanut ymmärrystä ja näkemystä joihinkin asioihin.
Tuo sama tunne minulla on ollut jo pitkään! Tuntuu että en ole yhtään mitään, mulla on paljon kaikkea, on työ, aikaa vievä harrastus jne. Silti mikään ei tunnu miltään, millään ei ole merkitystä.
Elän parisuhteessa, minulla on lapsi. Puoliso täyttää narsistin tunnusmerkit ja on kai osaltaan syönyt elämäniloni pois ja siksi olen täyttänyt elämääni kaikenlaisella touhulla mikä ei loppuviimein merkkaakaan mitään. Tänään on taas tuntunut olo erityisen masentuneelta, haluaisin vaan mennä nukkumaan ja pysyä siellä, mutta kun en voi. Lisäksi vielä sotkin elämääni suhteilemalla varatun miehen kanssa. Ja tietysti epätoivoinen toivoton ihastus on vienyt loputkin voimat. Se että mulla oli hyvää seksiä tämän miehen kanssa sai mut entistä surullisemmaksi, miksi en pääse tästä nykyisestä eroon, miksi kestän tätä kun haluaisin nauttia toisen ihmisen sylistä ja kosketuksesta. Mutta kun on saanut vuosikaudet kuunnella tappouhkauksia ja muuta vastaavaa, ei jotenkin vaan ole voimaa riuhtaista itseään irti vaan sitten sitä saattaa sortua niinkin typerään kuin pettämiseen.
Mutta tällä hetkellä olen vain ihmisen kuori, jossa ei sisältöä ole. Ja juuri kukaan ei halua kuunnella minua ja pahaa oloani, enkä siitä kyllä monellekaan edes kertoa voi.
Jokaisesta eo. kirjoituksesta löysin palan itseäni.