OivaHärkönen kirjoittaa

!-:

Suomi ei ollut sellaisessa liitossa Saksan kanssa, missä liitto olisi perustunut johonkin tarkkaan nimenomaiseen sopimukseen kuten vaikkapa Naton puolustusliitto.

Suomi oli kuitenkin tiettyyn rajaan saakka tosiasiallisesti liitossa Saksan kanssa. Tämä de facto liitto rajoitti toimintavapauttamme, mutta samalla mahdollisti alussa menestyksellisen sodan venäläisiä vastaan.

Sellainen maa, joka on lentokenttiään ja alueitaan toiseen valtion käyttöön tämän hyökätessä niistä kolmanteen maahan, on selkeä osoitus tosiasillisesta liittosuhteesta. Saksa hyökkäsi nimittäin jo kolme päivää ennen kuin Suimi totesi olevansa sodassa NL:a vastaan Suomen maaperältä käsin NL:n kimppuun. Lisäksi Hitler radiopuheessaan totesi Suomen taistelevan Saksan rinnalla eivätkä suomalaiset tuolloin protestoineet tätä ilmoitusta vastaan.

Suomen ja Saksan sotilaallinen liitto oli sillä tavoin löyhä, että Suomen omat intressit menivät tällä rintamasuunnalla Saksan intressien edelle. Saksalaiset näyttivät tyytyvän tähän marssijärjestykseen. Ilmeisesti Saksalle riitti se, että Suomen rintama sitoi venäläisiä joukkoja. Suomen ja Saksan liitto ei myöskään ollut sen luontoinen, että suomalaisten sotilaiden olisi pitänyt lähteä vaikkapa Stalingradin taisteluihin tai Pohjois-Afrikkaan Saksan avuksi. Tässä mielessä on ymmärrettävää, että Suomi kykeni itse määrittelemään sotilaalliset tavoitteensa, mihin Pietarin valloitus ei kuulunut.

Vastaavasti Saksan Suomelle antama apu oli rajoitettua. Saimme vastineeksi vain sellaista apua, minkä saattoi sovittaa Suomen tavoitteenmääritykseen sodassa. Jos Saksa olisi määritellyt pohjoisen rintaman tärkeämmäksi omalta kannaltaan, se olisi tuonut tänne vahvuudeltaan moninkertaiset joukot, mikä olisi muuttanut tilanteen täysin toiseksi.

Suomi sai sodan loppuun saakka tarvikeapua Saksasta ja Suomessa oli joukko saksalaisia sotilaita sotimassa NL:a vastaan. He eivät olleet täällä vapaaehtoisina kuten esim. ruotsalaisia oli, vaan osana Saksan armeijaa ja sen tavoitteita. Näiden reunaehtojen rajaamassa liitossa Suomi oli ilman muuta Saksan kanssa.

Liittoutuminen Saksan kanssa tällä tavoin ei ollut mitään korkeimman johdatusta, vaan tietoinen poliittinen valinta. Tuo valinta tehtiin jo maaliskuussa 1940 talvisodan vielä kestäessä. Saksa lupasi Göringin suulla silloin Suomelle hyvityksen korkojen kera, jos Suomi suostuisi tekemään NL:n kanssa rauhan ja torjuisi silloin tarjotun länsiavun. Suomi torjui länsiavun ja solmi meille hyvin epäedullisen rauhan 13.3.1940. Sen jälkeen Suomi suuntautui vähitellen yhä vahvemmin Saksaan päin ja vastaavasti Saksa Suomeen. Saksan uudesta linjasta kertoo mm. se, että Hitler ei enää syksyllä 1940 suostunut pitämään kiinni etupiirijakosopimuksesta, vaan kielsi NL:a valtaamasta Suomea.