Haistakkee paska!

fuuu

No kuule koitappa ite lähteä tuonne kaupungille käppäilemään ja mene vaikka kahvilaan ja katotaan kuinka monta ihmiskontaktia hankit siinä ajassa, YSTÄVISTÄ puhumattakaan. Mene sinne helvetin puistoon istumaan ja katotaan vaan lähdetkö kotimatkalle jonkun puhelinnumero taskussa, puhumattakaan siitä että lähtisit jonkun seurassa. Kuinkas monta kertaa sulle on joku jutellut jotain lenkkipolulla? Ai että sait oikein kaverin lenkkipolulta, tuosta noin vaan? Nyt pitäisi varmaan kaupan kassajonossakin ruveta ahdistelemaan ihmisiä kun sieltä voi hyvinkin saada kahdessa minuutissa loppuelämän kestävän upean ystävyyssuhteen? Älä edes puhu harrastuksista. Kun joukkuelajit ja muut kerhotoiminnat ei todellakaan kiinnosta niin miksi tuhlaisin rahaa ja aikaa niihin? Kyllähän mä jumpassa käyn, niin käy moni muukin eikä niille mitään viitti sanoa kun ei ole mitään sanottavaa. Mitä sekin muka hyödyttää?

Miksi elätte haavemaailmoissa? Perskutarallaa teidän kanssa!

42

3089

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • samaa mieltä

      Olet ihan oikeassa tuossa asiassa. Ei se niin helppoa ole ystäviä löytää, ei todellakaan!

      On siinä tietysti sekin puoli että ehkä joskus SAATTAA tutustua johonkin... Ja pakko se on myöntää, että ei siellä kotisohvalla ainakaan ole mitään mahdollisuutta kehenkään tutustua...

      • vielä...

        kun ei yritä mitään, niitä ystäviä ihan puolivahingossa em. paikoista voi saadakin! Kokemusta on!


      • kokenut!
        vielä... kirjoitti:

        kun ei yritä mitään, niitä ystäviä ihan puolivahingossa em. paikoista voi saadakin! Kokemusta on!

        Eilen kun menin töihin toisella bussilla kuin yleensä juttelin pysäkillä noin viiden minuutin ajan yhden mukavan tytön kanssa kun se tuli ensin kysymään neuvoa. Ei ole eka kerta kun niin tapahtuu, mutta jos aina menen samalla bussilla on siellä yleensä vain samat naamat ja niiden kanssa ei tule juteltua.


    • rumasielu

      ...sosiaalisten ihmisten v****ilua meille yksinäisille ja sosiaalisesti rajoittuneille!

      Nämä sosiaaliset ihmiset kun eivät itse ole ikinä joutuneet kärsimään Oikeasta Yksinäisyydestä, niin siksi he antavat noita järjettömiä neuvoja, joita eivät noudata edes itse. Meinaan, että eivät he itsekään tutustu ihmisiin lenkkipoluilla tai kassajonoissa. He vain haluavat nöyryyttää meitä yksinäisiä antamalla noita typeriä neuvojaan...

      Totta kai nämä ihmiset käyvät puistoissa ja kahviloissa jne. mutta eivät koskaan YKSIN. Sitten he ihmettelevät, miksi yksinäiset eivät käy kahviloissa, koska siellä on Niiiiiin mukava olla. No totta h******ssä siellä on mukava olla, jos ei mene sinne yksin. Lopuksi he väittävät, että ovat myös itse tutustuneet ihmisiin kahviloissa. Mutta järkihän sen jo sanoo, että on helppo tutustua ihmisiin RYHMÄNÄ. Nämä sosiaaliset ihmiset tutustuvat toisiin ihmisiin RYHMINÄ, eivät YKSIN.
      Siinä on aika iso ero.

      • missähän he

        sitten ovat tutustuneet niihin ihmisiin, joiden kanssa he ryhmänä käyvät ulkona? Jossainhan heidän on täytynyt ne ryhmänsä jäsenet tavata. Mystistä...

        Kurjaa on olla yksin, ja kaikki eivät ole yhtä hyviä tutustumaan muihin. Olen mielestäni aika sosiaalinen, enkä arastele jutella ventovieraille, mutta silti en ole tolla reseptillä onnistunut tutustumaan juuri kehenkään. Ehkä se vitsi on just siinä, mitä tuolla ylempänä kirjoitettiinkin: ehkä mä yritän liikaa.


      • rumasielu
        missähän he kirjoitti:

        sitten ovat tutustuneet niihin ihmisiin, joiden kanssa he ryhmänä käyvät ulkona? Jossainhan heidän on täytynyt ne ryhmänsä jäsenet tavata. Mystistä...

        Kurjaa on olla yksin, ja kaikki eivät ole yhtä hyviä tutustumaan muihin. Olen mielestäni aika sosiaalinen, enkä arastele jutella ventovieraille, mutta silti en ole tolla reseptillä onnistunut tutustumaan juuri kehenkään. Ehkä se vitsi on just siinä, mitä tuolla ylempänä kirjoitettiinkin: ehkä mä yritän liikaa.

        Näillä sosiaalisilla ihmisillä on ollut ystäviä AINA. Heidän ei ole koskaan tarvinnut käydä läpi tämmöstä tutustumis-problematiikkaa.
        Sosiaalisten ihmisten sosiaalisuus on lähtenyt jo päiväkodista/varhaislapsuudesta. Siitä asti heillä on ollut RYHMÄ.
        Tajuatko?


      • &possible

        Noinhan se on. Semmoista tyyppiä pidetään epänormaalina, joka nyt yksin yrittää tutustua muihin, mutta jos taas on on kaksi ryhmää ja jonkinlainen yhteys kummankin ryhmän välillä niin silloin ystävyyssuhteita muodostuu.


      • &possible
        rumasielu kirjoitti:

        Näillä sosiaalisilla ihmisillä on ollut ystäviä AINA. Heidän ei ole koskaan tarvinnut käydä läpi tämmöstä tutustumis-problematiikkaa.
        Sosiaalisten ihmisten sosiaalisuus on lähtenyt jo päiväkodista/varhaislapsuudesta. Siitä asti heillä on ollut RYHMÄ.
        Tajuatko?

        Noinhan se on, jos lapsena on ollut paljon ystäviä niin hyvin todennäköisesti on aikuisenakin.


      • Misguided
        rumasielu kirjoitti:

        Näillä sosiaalisilla ihmisillä on ollut ystäviä AINA. Heidän ei ole koskaan tarvinnut käydä läpi tämmöstä tutustumis-problematiikkaa.
        Sosiaalisten ihmisten sosiaalisuus on lähtenyt jo päiväkodista/varhaislapsuudesta. Siitä asti heillä on ollut RYHMÄ.
        Tajuatko?

        Näin ei todellakaan ole. Itse olen sosiaalinen. Ja silti koulukiusattu ,yksinäinen ja syrjitty läpi peruskoulun. Ystäviä ei siis todellakaan ole ollut AINA! Päiväkodissa en ole ollut päivääkään. Ja RYHMÄ on jo aivan naurettavaa! Koko lapsuuteni oli ulkopuolisuutta kaikesta ja kaikista. En edes tavannut parasta tuttuani koulun ulkopuolella.

        Sosiaalisuus voi olla kirous mikäli "normaalit" ihmiset vaivautuvat avoimuudesta. Ystäviä olen hankkinut sattumalta ja yhteisten kiinnostusten kautta. Mieti, mikä elämässäsi kiinnostaa sinua ja pyri löytämään kaltaistasi seuraa. Ylensä ihmisellä on kiinnostuksen kohteita, oli hän kuinka antisosiaalinen tahansa. Jos pidät kirjoittamisesta, liity johonkin pöytälaatikkokirjailijoiden seuraan. Samanhenkiset ihmiset omaavat usein luonteenpiirteitä useammallakin kuin yhdellä tavalla, eli mikäli tähtitiede kiinnostaa, voi olla että löytyy muitakin yhdistäviä tekijöitä.

        Toinen vaihe on kunnioitus. Kun olet samankaltaisessa seurassa, valitse tarkkaan ihmiset joita kunnioitat aidosti, heidän kanssaan ystävyys kestää parhaiten. Yleensä suomalainen tuntee tarvetta vastata kehuun kehulla, joten kerro toiselle mikä hänessä on hyvää. Näin hän saattaa kuin saattaakin tuoda sinusta hienoja piirteitä esille.

        Lopuksi haluaisin sanoa etten ole naivi tai usko ihmeisiin. Kokemuksesta tiedän että todellisuudessa jokainen ihminen havittelee omaa etuaan poikkeuksetta, mutta tämä voidaan valjastaa molempia osapuolia hyödyttäväksi kokonaisuudeksi, symbioosiksi, ystävyydeksi. Ihminen on sosiaalinen olento pohjimmiltaan, muutoin tällaiset asiat eivät sinuakaan hetkauttaisi, vai mitä?


    • ...sattumalta

      Ennen olin yksinäinen ja vetäytyvä, nykyään saan luotua kontakteja ihmisiin helposti. Mistä muutos? Yksinkertaisesti kiinnittämällä huomion muihin ihmisiin, ei itseen. Olemalla ystävällinen olematta tunkeileva. Positiivisella asenteella ja iloisuudella pääsee pitkälle. Jonkinlaista psykologista pelisilmää pitää myös olla. Olen myös oppinut tuntemaan itseäni paremmin, tekemään asioita joista nautin, sitä kautta on myös paljon puheenaiheita ja mielipiteitä joita voi toisten kanssa jakaa. Hiljainen ja vetäytyvä ihminen voi muuttua jos haluaa, on vain harjoiteltava sosiaalisia tilanteita!

      Siinä myös auttaa jos lähtee sosiaalisiin harrastuksiin mukaan, jos vaikka jokin oma juttu jossa on hyvä ja sitä kautta itsetunto kohoaa eikä tarvitse pyydellä anteeksi omaa olemistaan, voi aidosti kiinnostua muista ja olla varma itsestään. Se näkyy ulospäinkin jos on sinut itsensä kanssa ja on hyvä olo.

      Kaikille jotka potee yksinäisyyttä, kehoittaisin miettimään mistä asioista nauttii ja mitä tekee mielellään. Sitten tekee niitä asioita ensin yksin, vähitellen alkaa varmasti löytyä muita joiden kanssa esim. harrastusta voi jatkaa yhdessä. On paljon ns. yksilölajeja joita voi harrastaa porukassa jossa muutkin ovat yksin aluksi. Esimerkkinä kamppailulajit (peruskurssit) ja tanssi tai vaikka koiran lenkitys(oma tai lainattu).

      Huumori on myös hyvä tapa saada kontakteja ihmisiin, ja ainakin sillä keinoin saa kaikki hyvällä tuulelle. Tässä kun on ollut puhetta lenkillä tapaamisesta ym. niin itse voin sanoa että on minulle tultu juttelemaan niitä näitä hiihtoladulla, laskettelurinteessä, rullaluistellessa ja jopa ihan kävelylenkillä. Nykyisin teen mielellään asioita yksin, koska siten tulee tutustuneeksi uusiin ihmisiin ja saa mennä omien aikataulujensa mukaan. Porukalla sitä vaan on siinä omassa porukassaan. Positiivisella asenteella ja huumorilla pääsee kuulkaa pitkälle!!! Toivottavasti tämä auttaa jotakuta!

      • ....

        Et sitten viittinyt lukea ekapostausta.


      • rumasielu

        Lenkkipolku!
        Positiivinen asenne!
        Sosiaaliset harrastukset!

        JIPPII!

        Oliko kirjoituksesi jokin loanheitto, vai etkö vain lukenut aloitustekstiä?


      • se on.
        rumasielu kirjoitti:

        Lenkkipolku!
        Positiivinen asenne!
        Sosiaaliset harrastukset!

        JIPPII!

        Oliko kirjoituksesi jokin loanheitto, vai etkö vain lukenut aloitustekstiä?

        Mun mielestä ton jutun pointti oli se että positiivisuus oikeasti on se avainjuttu. Ja se oli mun mielestä erinomainen pointti. Niitä tuttuja kyllä tulee kun dumppaa ne murheet roskikseen. Yllättävistäkin paikoista..


      • kummissan

        auttaa :) Olen huomannut saman, että on oikeasti kivakin tehdä asioita yksin joskus. Ja silloin tosiaankin tutustuu uusiin ihmisiin. Enemmän kuin, että porukalla olisi liikenteessä :)


    • &possible

      Onhan tässä kirjoituksessa pointtia. Tälläkin palstalla annetaan noita tyhjänpäiväisyysneuvoja, että ystäviähän saa joka paikasta. Saahan niitä, mutta pitää olla todella sosiaalinen, että se on mahdollista.

      Huvittavia ovat esimerkit, joissa ystäviä saa vaikka kaupan kassajonosta tai jostakin puistosta. Eihän tältäkään palstalta saa ystäviä tai kukaan halua tutustua kehenkään, vaikka kaikki ovatkin "yksinäisiä".

      • too ironic

        Eipä palstalaiset toisiinsa halua tutustua. Alempana täl sivulla olevassa ketjussa joku manaili olevansa ainoa yksinäinen turussa.
        Ilmoitin olevani mukana kun joku mietti mahdollista tapaamista.
        Siihen tyssäs se ketju.


      • joku

        &possible: Onko mielestäsi huvittavaa, että nykyinen paras ystäväni löytyi juurikin jonottaessa, ei tosin kaupasta mutta vastaavasta yhtä usein käytetystä "palvelupaikasta"? Enkä tuntenut tätä ihmistä entuudestaan. Mikä asiassa on huvittavaa?


      • kaikille ei käy noin!
        joku kirjoitti:

        &possible: Onko mielestäsi huvittavaa, että nykyinen paras ystäväni löytyi juurikin jonottaessa, ei tosin kaupasta mutta vastaavasta yhtä usein käytetystä "palvelupaikasta"? Enkä tuntenut tätä ihmistä entuudestaan. Mikä asiassa on huvittavaa?

        "Mikä asiassa on huvittavaa?"

        Se, että se tapahtuikin amerikkalaisessa elokuvassa jota katsoit eilen iltapäivällä.


      • joku
        kaikille ei käy noin! kirjoitti:

        "Mikä asiassa on huvittavaa?"

        Se, että se tapahtuikin amerikkalaisessa elokuvassa jota katsoit eilen iltapäivällä.

        Hyvä nimimerkki "kaikille ei käy noin!": Kertomani juttu on aivan tosi, ei mikään elokuvajuttu. Aloin vaan jutella takanani jonottavan kanssa säästä, siitä se lähti. :)


      • joku
        joku kirjoitti:

        Hyvä nimimerkki "kaikille ei käy noin!": Kertomani juttu on aivan tosi, ei mikään elokuvajuttu. Aloin vaan jutella takanani jonottavan kanssa säästä, siitä se lähti. :)

        Kumpikaan meistä ei ollu humalassa tai minkään aineen vaikutuksen alaisena. :)


      • &possible
        joku kirjoitti:

        &possible: Onko mielestäsi huvittavaa, että nykyinen paras ystäväni löytyi juurikin jonottaessa, ei tosin kaupasta mutta vastaavasta yhtä usein käytetystä "palvelupaikasta"? Enkä tuntenut tätä ihmistä entuudestaan. Mikä asiassa on huvittavaa?

        No juu. Onhan se mahdollista, mutta todella epätodennäköistä.


    • kummissaan

      ihan oikeasti ihmiset tulevat juttelemaan erilaisissa paikoissa paljonkin ja puhelinnumeroitakin joskus antavat. Kun on itse avoin uusille asioille. Eri asia on sitten, mitä niistä seuraa.

      Sitäpaitsi kyllä ihminen, jolla on ystäviä tai joka on sosiaalinen voi myös tuntea itsensä joskus yksinäiseksi? Eivät ole poissulkevia.

      Tutustuminen on myös omasta asenteesta kiinni ja siitä kuinka suhtautuu siihen, että antaako ihmisille edes mahdollisuuden. Jos istuu happaman sitruunan näköisenä jossain niin voi olla, ettei monikaan uskalla tulla juttelemaan. Vaikka lopulta olisi kuinka mukava ja ystävällinen ihminen kyseessä.

      • fuuu

        Minä ainakin olen ujo enkä todellakaan lähde helposti heittämään huulta täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ETENKIN kun se koetaan Suomessa todella erikoiseksi tapahtumaksi.

        Kun istun puistossa tai kahvilassa aivan normaali ilme kasvoillani niin ei minulle kukaan tule puhumaan. Ja miksi tulisi? Eihän tuntemattomille ihmisille ole mitään kerrottavaa sellaisissa paikoissa!

        Uskokaa nyt, ei tuollaisissa paikoissa kukaan mene juttelemaan tuntemattomien kanssa ellei sitten ole helvetin humalassa.


      • kummissaan
        fuuu kirjoitti:

        Minä ainakin olen ujo enkä todellakaan lähde helposti heittämään huulta täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ETENKIN kun se koetaan Suomessa todella erikoiseksi tapahtumaksi.

        Kun istun puistossa tai kahvilassa aivan normaali ilme kasvoillani niin ei minulle kukaan tule puhumaan. Ja miksi tulisi? Eihän tuntemattomille ihmisille ole mitään kerrottavaa sellaisissa paikoissa!

        Uskokaa nyt, ei tuollaisissa paikoissa kukaan mene juttelemaan tuntemattomien kanssa ellei sitten ole helvetin humalassa.

        en siis tarkoittanutkaan, että olisit sitruunana, se oli vain sellainen yleisempi ilmaus, ehkä lähinnä sille, että jos itse hakee kontaktia muihin, niin helpommin tullaan juttelemaan. Siis on asenteeltaan avoin.

        Olen itsekin aika ujo (vaikkakin sosiaalinen mikä on tosi outo yhdistelmä sinsänsä), mutta ehkä jotkut ihmiset vaistoavat sen ja tulevat siksi juttelemaan? Siis ujouden.

        Niistä harrastuksista niin eihän joukkuelajit ole ainoa vaihtoehto? Voihan sitä vain samanlaisten kiinnostusten kohteiden kautta tutustua. Menee vaikka kurssille tekemään vieheitä perhokalastukseen ja pian onkin jo jossain koskessa huitomassa uuden ystävän kanssa? :)?

        Harrastuksista voi ehkä


      • SiiliII
        kummissaan kirjoitti:

        en siis tarkoittanutkaan, että olisit sitruunana, se oli vain sellainen yleisempi ilmaus, ehkä lähinnä sille, että jos itse hakee kontaktia muihin, niin helpommin tullaan juttelemaan. Siis on asenteeltaan avoin.

        Olen itsekin aika ujo (vaikkakin sosiaalinen mikä on tosi outo yhdistelmä sinsänsä), mutta ehkä jotkut ihmiset vaistoavat sen ja tulevat siksi juttelemaan? Siis ujouden.

        Niistä harrastuksista niin eihän joukkuelajit ole ainoa vaihtoehto? Voihan sitä vain samanlaisten kiinnostusten kohteiden kautta tutustua. Menee vaikka kurssille tekemään vieheitä perhokalastukseen ja pian onkin jo jossain koskessa huitomassa uuden ystävän kanssa? :)?

        Harrastuksista voi ehkä

        Tähän on nyt turha oikeastaan mitään vinkkejä kirjoitella, kun kyse on lähinnä alkuperäisen kirjoittajan tunteiden ja turhaumien purkamisesta. En kuitenkaan voinut olla kiinnittämättä huomiota tähän kohtaan:

        "Ennen olin yksinäinen ja vetäytyvä, nykyään saan luotua kontakteja ihmisiin helposti. Mistä muutos? Yksinkertaisesti kiinnittämällä huomion muihin ihmisiin, ei itseen. Olemalla ystävällinen olematta tunkeileva. Positiivisella asenteella ja iloisuudella pääsee pitkälle. Jonkinlaista psykologista pelisilmää pitää myös olla. Olen myös oppinut tuntemaan itseäni paremmin, tekemään asioita joista nautin, sitä kautta on myös paljon puheenaiheita ja mielipiteitä joita voi toisten kanssa jakaa. Hiljainen ja vetäytyvä ihminen voi muuttua jos haluaa, on vain harjoiteltava sosiaalisia tilanteita!"

        Vielä vuosi sitten olisin todellakin nauranut tuolle kommentille, mutta viime aikoina olen saanut todeta tuon pitävän paikkansa. Aloitin masennuslääkityksen muutama kuukausi sitten ja on suorastaan vaikea uskoa, miten helppo uusienkin ihmisten kanssa on nyt olla, rupatella ja jopa ystävystyä.

        Ennen olin pahantuulinen, hiljainen, vetäytyvä ja epäluuloinenkin. Olin masentunut ja ahdistunut. En väitä, että pelkkä lääke johtaa tähän, vaan toimiessaan se antaa ihmiselle uskoa itseensä ja auttaa suuntautumaan ulospäin. Ja - huom - auttaa näkemään rajallisuuden ja puutteellisuudet myös toisissa: aina ystävyyden nihkeä edistyminen ei olekaan kiinni itsestä.

        En tuputa mitään kenellekään. Halunnen vain esittää kollektiivisen anteeksipyynnön kaikille niille, joille olen nauranut päin naamaa, kun he ovat kannustaneet suuntautumaan ulospäin.

        Nyt minua harmittavat vain taakse jääneet lukemattomat vuodet, jolloin "sosiaalisuus" oli minulle lähinnä kirosana ja kaiken onnellisen pilkkaaminen suorastaan uskonto.


      • Nimetön
        kummissaan kirjoitti:

        en siis tarkoittanutkaan, että olisit sitruunana, se oli vain sellainen yleisempi ilmaus, ehkä lähinnä sille, että jos itse hakee kontaktia muihin, niin helpommin tullaan juttelemaan. Siis on asenteeltaan avoin.

        Olen itsekin aika ujo (vaikkakin sosiaalinen mikä on tosi outo yhdistelmä sinsänsä), mutta ehkä jotkut ihmiset vaistoavat sen ja tulevat siksi juttelemaan? Siis ujouden.

        Niistä harrastuksista niin eihän joukkuelajit ole ainoa vaihtoehto? Voihan sitä vain samanlaisten kiinnostusten kohteiden kautta tutustua. Menee vaikka kurssille tekemään vieheitä perhokalastukseen ja pian onkin jo jossain koskessa huitomassa uuden ystävän kanssa? :)?

        Harrastuksista voi ehkä

        Heippa vaan !

        Elämä on ihan liian lyhyt, jotta kannattaa alkaa ujostella joka asiassa eli jos on sellainen olo ja tunne että haluttaa jutella vaikkapa ihan ventovieraan kanssa kassajonossakin niin siitä vaan rohkeasti sillä mitäpä siinä menettää, saa korkeintaan julman mulkaisun, mutta eihä se tapa ja saattaapa olla et¨tä se kenelle juttelet onkin vastaanottavalla päällä ja siitä se juttu sitten lähtee liikkeelle ja johtaa vaikka mihin. Olen itse kokenut vaikka mitä kun olen vaan rohkeasti joskus heittäytynyt hommaan vaikka voin sanoa olevani pohjimmiltani ujo, mutta joskus on minullakin ns. avoimia ja rohkeita hetkiä, jotka olen älynnyt käyttää hyväkseni. Olen saanut kokea sellaisia juttuja, joita ei tapahdu edes elokuvissa joten kannustan muitakin heittäytymään peliin mukaan ja kokeilemaan.


      • fsafdf

        Tos tulikin mieleen itelle, en muista edes kenen mukana pari tälläistä uutta ystävää sitten siunaantuikaan, toinen ei näe selvää päivää niin kauan kun on rahaa, toinen taasen haluaa sekoittaa pään ihan millä tahansa, sitä alkaa miettimään että onko se kuitenkaan sen arvoista tutustua uusiin ihmisiin, itse olen lähes raivo raitis.


      • varovaiseksi tullut
        fsafdf kirjoitti:

        Tos tulikin mieleen itelle, en muista edes kenen mukana pari tälläistä uutta ystävää sitten siunaantuikaan, toinen ei näe selvää päivää niin kauan kun on rahaa, toinen taasen haluaa sekoittaa pään ihan millä tahansa, sitä alkaa miettimään että onko se kuitenkaan sen arvoista tutustua uusiin ihmisiin, itse olen lähes raivo raitis.

        mieheen joka asuu napurissa ja hän tuntu todella mukavalle,olisin halunnut jutella ja jutella mutta sitten ilmaantukin hänen naisystävä ja siihen loppu juttelut.
        Miestä ei ole näkyny mailla eikä halmeilla eli ei ole sinkkunaisen hyvä mennä juttelemaan kenen kanssa vaan esm.kassajonossa.


      • rumasielu

        ...eri asia olla sosiaalinen ja TUNTEA itsensä joskus yksinäiseksi, kuin OLLA yksinäinen...


      • kummissaan
        SiiliII kirjoitti:

        Tähän on nyt turha oikeastaan mitään vinkkejä kirjoitella, kun kyse on lähinnä alkuperäisen kirjoittajan tunteiden ja turhaumien purkamisesta. En kuitenkaan voinut olla kiinnittämättä huomiota tähän kohtaan:

        "Ennen olin yksinäinen ja vetäytyvä, nykyään saan luotua kontakteja ihmisiin helposti. Mistä muutos? Yksinkertaisesti kiinnittämällä huomion muihin ihmisiin, ei itseen. Olemalla ystävällinen olematta tunkeileva. Positiivisella asenteella ja iloisuudella pääsee pitkälle. Jonkinlaista psykologista pelisilmää pitää myös olla. Olen myös oppinut tuntemaan itseäni paremmin, tekemään asioita joista nautin, sitä kautta on myös paljon puheenaiheita ja mielipiteitä joita voi toisten kanssa jakaa. Hiljainen ja vetäytyvä ihminen voi muuttua jos haluaa, on vain harjoiteltava sosiaalisia tilanteita!"

        Vielä vuosi sitten olisin todellakin nauranut tuolle kommentille, mutta viime aikoina olen saanut todeta tuon pitävän paikkansa. Aloitin masennuslääkityksen muutama kuukausi sitten ja on suorastaan vaikea uskoa, miten helppo uusienkin ihmisten kanssa on nyt olla, rupatella ja jopa ystävystyä.

        Ennen olin pahantuulinen, hiljainen, vetäytyvä ja epäluuloinenkin. Olin masentunut ja ahdistunut. En väitä, että pelkkä lääke johtaa tähän, vaan toimiessaan se antaa ihmiselle uskoa itseensä ja auttaa suuntautumaan ulospäin. Ja - huom - auttaa näkemään rajallisuuden ja puutteellisuudet myös toisissa: aina ystävyyden nihkeä edistyminen ei olekaan kiinni itsestä.

        En tuputa mitään kenellekään. Halunnen vain esittää kollektiivisen anteeksipyynnön kaikille niille, joille olen nauranut päin naamaa, kun he ovat kannustaneet suuntautumaan ulospäin.

        Nyt minua harmittavat vain taakse jääneet lukemattomat vuodet, jolloin "sosiaalisuus" oli minulle lähinnä kirosana ja kaiken onnellisen pilkkaaminen suorastaan uskonto.

        ja omakohtainen juttu aiheesta! :)

        Luulen, että juuri ihmiset, jotka ovat selviytyneet vaikeuksista tietävät parhaiten, miltä tuntuu silloin kun on vaikeata, mutta myös ihan oikeasti, mitä asioille todellakin voi tehdä. Monissa erilaisissa asioissa huomaa, että neuvot joita on joskus saanut itsekin ovat olleet tosi hyviä, jälkikäteen sitä on aina viisaampi ja montaa kokemusta rikkaampi, kun välillä vähän tarpoo umpihangessa :) Silloin kannattaa olla vastaanottavainen muille, jos vain mitenkään pystyy. Vaikka hiljalleen.

        Ja tosiasia todellakin on niin, että juuri siksi, että on kiinnostunut muista ihmisistä eikä vain itsestään niin tutustuu helpommin ihmisiin. Ja on muutenkin sosiaalisempaa.

        Joka ainut ihminen on joissain tilanteissa epävarma, mutta harva mieltää sen muissakin!

        Taakse jääneitä vuosia ei kannata missään nimessä katua liian kauaa. Niistä kannattaa ottaa opikseen ja iloita siitä, että sentään jossain vaiheessa on huomannut, kuinka elämästä saa paljon enemmän irti. Jokainen, jolla on kurjia kokemuksia voisi loputtomiin niitä miettiä. Ja jokainen voi itse tehdä asioita ja valintoja, jotka tekevät oman elämän jatkosta paremman. Ja samalla myös ihmisten, jotka ovat ympärillä. Kukapa ei iloitsisi ystävän onnesta.

        Enkä nyt tarkoita, etteikö saisi olla surullinen asioista, joita on ehkä tapahtunut joskus tai parhaillaan tuntee, mutta kyllä itselle ja muillekin paljon antoisampaa, jos koittaa miettiä, mitä rakentavaa erilaisissa asioissa voisi olla ja miten niistä tilanteista voisi koittaa päästä yli.

        Ja juuri niin kuin sanoit - esimerkiksi vaikeuksien myötä tunnet itsesi paljon paremmin -ymmärrät myös muita paljon paremmin - kuin ehkä joku, jolla on aina ollut kovin helppoa elämässä. Yksinäisyyskin johtaa usein siihen, että on kosketuksissa itsensä kanssa.

        Lisäksi juuri vaikka terapia tai lääkkeet, uusien asioiden ehdottaminen - ei niiden tarkoituksena ole tehdä kenestäkään pöpiä tai olla jotain lentäviä lauseita, jotka vain ärsyttävät - vaan ihan oikeasti tuoda tukea ja helpotusta elämään, silloin kun on vaikeata. Yhä yleisempää nykyisin ja monelle avuksi. Ja hyvä niin, että ihmiset osaavat hakea apua, silloin kuin sitä tarvitsevat. Koska ne ihmiset, jotka uskaltavat niin tehdä auttavat samalla itse itseänsä sekä muita ja kehittyvät vaikeuksista, sen sijaan, että vaikeudet kehittyisivät edelleen.

        Sama logiikka pätee vaikka siinä, että päättää tehdä yksinäisyydelle jotain konkreettista. Yleensä aina jos on tyytymätön johonkin asiaan se vaatii ihan oikeata muutosta. Ja suurin osa ihmisistä on aika ihmeissään muutoksen edessä. Eikä se ole aina niin helppoa.

        Myös siinä olet oikeassa, että harjoitus tekee mestarin. Useinhan esimerkiksi työkseen esiintyvät ihmiset ovat luonteeltaan aika ujoja. Ovat kuitenkin tehneet asian eteen paljon töitä. Ja se näkyy lopputuloksessa. Ei sosiaalisuus ole juuri niin kuin sanoit sellainen avu, jota ei voisi harjoittaa. Me kaikki olemme joskus enemmän ja joskus vähemmän sosiaalisia.

        Hienoa, että elämäsi on muuttunut paremmaksi!
        Niinpä on meikäläisenkin erilaisten kokemusten myötä, ja eivät ehkä ole sieltä ihan tavallisimmasta päästä nekään kaikki :)


      • kummissaan
        rumasielu kirjoitti:

        ...eri asia olla sosiaalinen ja TUNTEA itsensä joskus yksinäiseksi, kuin OLLA yksinäinen...

        ihminen, joka joskus tuntee itsensä yksinäiseksi ja on sosiaalinen, on ehkä tehnyt asialle jotain oltuaan pitkään yksinäinen konkreettisesti?

        Kyllähän kirjoittamalla esimerkiksi tänne yksinäinen ihminen tekee sosiaalisen teon, ja on vähemmän yksinäinen - vaikka ei fyysisesti olisikaan kontaktissa kenenkään kanssa. Sekin voi olla hyvä alku muiden muassa, jos haluaa asiaan muutosta.


      • kummissaan
        Nimetön kirjoitti:

        Heippa vaan !

        Elämä on ihan liian lyhyt, jotta kannattaa alkaa ujostella joka asiassa eli jos on sellainen olo ja tunne että haluttaa jutella vaikkapa ihan ventovieraan kanssa kassajonossakin niin siitä vaan rohkeasti sillä mitäpä siinä menettää, saa korkeintaan julman mulkaisun, mutta eihä se tapa ja saattaapa olla et¨tä se kenelle juttelet onkin vastaanottavalla päällä ja siitä se juttu sitten lähtee liikkeelle ja johtaa vaikka mihin. Olen itse kokenut vaikka mitä kun olen vaan rohkeasti joskus heittäytynyt hommaan vaikka voin sanoa olevani pohjimmiltani ujo, mutta joskus on minullakin ns. avoimia ja rohkeita hetkiä, jotka olen älynnyt käyttää hyväkseni. Olen saanut kokea sellaisia juttuja, joita ei tapahdu edes elokuvissa joten kannustan muitakin heittäytymään peliin mukaan ja kokeilemaan.

        ..juuri tänään viimeksi rupattelin jonkun tätösen kanssa niitä näitä kulkuneuvoa odotellessa. Sekin oli piristävää, vaikka ei nyt ehkä elämää suurempaa kanssakäymistä.

        Puhumattakaan sitten, mitä kaikkea kivaa muuta voi elämä tuolla tavoin tuoda tullessaan!

        Kiva kuulla rohkaisevia juttuja.

        ..voihan sitä tuntea olonsa ujoksi, vaikka olisikin sosiaalinen? :)


      • kummissaan
        fsafdf kirjoitti:

        Tos tulikin mieleen itelle, en muista edes kenen mukana pari tälläistä uutta ystävää sitten siunaantuikaan, toinen ei näe selvää päivää niin kauan kun on rahaa, toinen taasen haluaa sekoittaa pään ihan millä tahansa, sitä alkaa miettimään että onko se kuitenkaan sen arvoista tutustua uusiin ihmisiin, itse olen lähes raivo raitis.

        joka paikassa on erilaisia ihmisiä. Ja se nyt tietenkin ei ole niin kivaa, jos noin käy.

        Ehkä seuraavalla kerralla tuleekin toivottavasti pari sellaista uutta ystävää, jotka ovat enemmän saman henkisiä :)


      • kummissaan
        varovaiseksi tullut kirjoitti:

        mieheen joka asuu napurissa ja hän tuntu todella mukavalle,olisin halunnut jutella ja jutella mutta sitten ilmaantukin hänen naisystävä ja siihen loppu juttelut.
        Miestä ei ole näkyny mailla eikä halmeilla eli ei ole sinkkunaisen hyvä mennä juttelemaan kenen kanssa vaan esm.kassajonossa.

        mitä jos koittaisit tutustua vähän siihen naisystäväänkin, niin voisit saada kaksi uutta ystävää naapurista? (vaikka ei tietty olekaan sama asia kuin tutustua romanttisessa mielessä).

        Puolisot ovat harvemmin mustasukkaisia, jos ovat itse mukana tutustumassa uusiin ihmisiin.
        ..vaikkakin kandee olla vähän varovainen, koska jotkut naiset ovat ihan uskomattoman mustiksia, ja luulevat, että se juttelee jonkun miehen kanssa tarkoitta heti suhdetta tai jotain.
        Mutta kun ottaa hänet mukaan keskusteluihin, silloin voi ehkä jatkaakin juttua :)

        Kyllähän kassajonossakin voi tehdä tuttavuutta. Ei sitä tarvitse heti syntyjä syviä jutella. Kommentoida vaikka, että "hyvännäköisiä kurkkuja". Seuraavalla kerralla kun saman ihmisen näkee jossain lähikaupassa niin voikin jo sitten hymyillä, ja kukapa tietää, miten juttu joskus lähtee luistamaan :)

        Toivottavasti unelmiesi mies vielä löytyy! Sinkkuna tosiaan usein tulee yksinäisiä tuntemuksia varmaan useimmille meistä.


    • Yksin oon

      Elä huuda... mulle tuli ihan oikeasti paha mieli :(

      Miks sä rähjäät meille? :(

      En mä oo tehny mitään pahaa :(

      • fuuu

        Noku mua kiukutti. :( Mut ei kiukuta enää. :)


      • kummissaan
        fuuu kirjoitti:

        Noku mua kiukutti. :( Mut ei kiukuta enää. :)

        mikäli kiukutus helpottanut :) ei se kiukkuilukaan aina niin vaarallista ole. Vaikka saattaakin olla, että joku sellaisesta pahoittaakin mielensä. Hyvä vain välillä vähän tuuletella tuntemuksia, jos eivät ole loukaavia!


    • Korppi*

      Ettekä te mitään yksinäisiä ole. Samassa kaupungissa asuvat muut ihmiset laittavat tänne sähköpostiosoitteitaan. Mutta hemmetti kun ette niihinkään vastaa. Jotkut ovat sentään valmiita heittämään ne niinsanotut verkot veteen. Siis haluatteko te oikeasti niitä ystäviä vai ette? Pelottaako? Onko yksin parempi kuin edes kokeilla onneaan? No joku ainakin yrittää.

      • joku

        ... laittaa sulle säpoa, eikö tullut perille?


      • Korppi*
        joku kirjoitti:

        ... laittaa sulle säpoa, eikö tullut perille?

        Mä sain joltain uskovaiselta viestiä. Mutta sellaiset ei oikein nappaa, kun ei ole yhtään mitään yhteistä. Jos se et ollut sinä, niin yritä uudelleen. Osoite on edelleen...

        ew2911@kolumbus.fi


    • lempi

      yhtään sellainen olo, että ehkä ihmisiin tutustuminen ei ole sittenkään niin vaikeata? :)

    • ...

      ..todennäköisyydellä samanhenkisistä ihmisistä joilla on samansuuntaiset kiinnostuksenkohteet. Ja kyllähän se silloin edellyttää sitä että on tällaisten ihmisten parissa(kassajonot ja lenkkipolut voi jättää suosiolla pois laskuista)

      Ystäviä voi saada vaikka ei olisi syntymäsosiaalinen tai omaisi laajaa kaveripiiriä varhaislapsuudesta

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17021
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5485
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2586
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2069
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1768
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1001
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      959
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      886
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      883
    Aihe