Ei tainnut Urkki oikein lämmetä Karjalan Liitolle! Erittäin hieno sivusto E. Luukasta ja sodan jälkeisestä politiikasta, Kekkosestakin!
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka1.htm
Karjalaa palauttamassa Kekkosen luona... taisi mennä munilleen tuo käynti ja Urkilta äänet seuraavissa vaaleissa!
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/lukali.htm#osa11
Kekkosen luona puhumassa Karjalan kysy-myksestä 1967 Lähi-idän 7-päiväisen sodan jälkeen.
Liiton uusi puheenjohtaja Urho Kähönen muisteli vierailua vuonna 1980:
– Määrättynä kellonaikana tulimme presidentinlinnaan. Odotimme jonkin aikaa, ja sitten adjutantti vinkkasi, että Kekkonen ottaa vastaan.
– Vierailusta tuli kamala. Kekkonen suututti meistä jokaisen, Leppälästä alkaen. Vastaanotto oli kerta kaikkiaan hurja. Jos hän olisi ollut lohikäärme, niin varmasti olisi niellyt meidät kaikki. Kekkosen ulkomuoto oli kuin kuoleman viikatemiehellä. Hän ei käskenyt meitä edes istumaan. Sitten hän vei meidät pieneen huoneeseen, jossa oli pyöreä pitkuliainen pöytä.
– Viittasin puheenjohtajalle, että istumatta me emme tästä talosta heti lähde. Kekkonen toivotti meidät niin kuin pois meneväksi. No, sitten istuttiin pöydän ympärille. Ja Kekkonen alkoi hyökätä. Kysyin, saammeko me tukea asiallemme, että päästään keskustelemaan. Kekkonen puolestaan kysyi, minkä takia olemme tulleet?
– Sanoin että presidentti on antanut meille luvan, ja mainitsin paperistamme. Kekkonen sanoi, ettei hän mitään papereita lue ja alkoi haukkua meitä, että me olemme hänen ulkopolitiikkansa häiriötekijöitä.
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka1.htm
Karjalaa palauttamassa Kekkosen luona... taisi mennä munilleen tuo käynti ja Urkilta äänet seuraavissa vaaleissa!
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/lukali.htm#osa11
Kekkosen luona puhumassa Karjalan kysy-myksestä 1967 Lähi-idän 7-päiväisen sodan jälkeen.
Liiton uusi puheenjohtaja Urho Kähönen muisteli vierailua vuonna 1980:
– Määrättynä kellonaikana tulimme presidentinlinnaan. Odotimme jonkin aikaa, ja sitten adjutantti vinkkasi, että Kekkonen ottaa vastaan.
– Vierailusta tuli kamala. Kekkonen suututti meistä jokaisen, Leppälästä alkaen. Vastaanotto oli kerta kaikkiaan hurja. Jos hän olisi ollut lohikäärme, niin varmasti olisi niellyt meidät kaikki. Kekkosen ulkomuoto oli kuin kuoleman viikatemiehellä. Hän ei käskenyt meitä edes istumaan. Sitten hän vei meidät pieneen huoneeseen, jossa oli pyöreä pitkuliainen pöytä.
– Viittasin puheenjohtajalle, että istumatta me emme tästä talosta heti lähde. Kekkonen toivotti meidät niin kuin pois meneväksi. No, sitten istuttiin pöydän ympärille. Ja Kekkonen alkoi hyökätä. Kysyin, saammeko me tukea asiallemme, että päästään keskustelemaan. Kekkonen puolestaan kysyi, minkä takia olemme tulleet?
– Sanoin että presidentti on antanut meille luvan, ja mainitsin paperistamme. Kekkonen sanoi, ettei hän mitään papereita lue ja alkoi haukkua meitä, että me olemme hänen ulkopolitiikkansa häiriötekijöitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oli lähinnä poliittista kauraa. Hänellä ei ollut todellisia pyrkimyksiä alueen palauttamiseksi koska hän oli yhteistoimintamies KGB:n kanssa.
Kyllä tunnistettu. Kapin kopioita. Heh heh.
http://www.parsa-afghanistan.org/
Karjalan palauttaminen oli Kekkoselle tärkeä asia ja hän yritti sitä kaikin voimin presidenttikautensa alkuvuosina. Joidenkin lähteiden mukaan hän edistyikin Hrutsevin kanssa Karjalan-neuvotteluissa, mutta Hrutsevin kaatuminen pysäytti keskustelut. Hän yritti vielä palata asiaan ystävystyttyään Kosyginin kanssa, mutta muun neuvostojohdon (Bresnev) peräänantamattomuus vei vähitellen Kekkoselta toivon.
Ehkäpä juuri se, etteivät neuvostoliittolaiset suostuneet korjaamaan Kekkosen veriseksi vääryydeksi kokemaa Karjalan ryöstöä, sai hänet pohtimaan keinoa koko Neuvostoliiton kaatamiseksi, ja mahdollisuutta Karjalan saamiseksi takaisin sitä tietä. Kekkosen junaileman ETYK:in ansiosta alkoi Neuvostoliiton lähtölaskenta. Kekkonen itse ei ehtinyt Neuvostoliiton romahtamista nähdä.
Kekkosen jälkeinen presidentti Mauno Koivisto oli Karjala-kysymyksen suhteen hyvin torjuva, eikä tehnyt asian eteen mitään. Ehkäpä juuri Venäjän heikkouden aikana Jeltsinin kaudella Kekkosen kaltainen määrätietoinen johtaja olisi saanut palautettua Karjalan jossain muodossa lähempään yhteyteen Suomen kanssa.
Venäjän jälleen voimistuttua portti Karjalan palauttamiseksi on sulkeutunut – ehkäpä ikuisiksi ajoiksi. Kekkosta siitä ei voi syyttää. Hänen nerokas ETYK-siirtonsa ohjaili tapahtumia ikään kuin luoden haudan takaa vielä yhden mahdollisuuden Karjalan saamiseksi takaisin.
Sitä ei käytetty.
Kekkonen Karjalaa palauttamassa, ainoa mikä kiinnosti, oli Karjalaisten ÄÄNET vaaleissa!
Ei tainnut Urkki oikein lämmetä Karjalan Liitolle! Erittäin hieno sivusto E. Luukasta ja sodan jälkeisestä politiikasta, Kekkosestakin!
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka1.htm
Karjalaa palauttamassa Kekkosen luona... taisi mennä munilleen tuo käynti ja Urkilta äänet seuraavissa vaaleissa!
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/lukali.htm#osa11
Kekkosen luona puhumassa Karjalan kysy-myksestä 1967 Lähi-idän 7-päiväisen sodan jälkeen.
Liiton uusi puheenjohtaja Urho Kähönen muisteli vierailua vuonna 1980:
– Määrättynä kellonaikana tulimme presidentinlinnaan. Odotimme jonkin aikaa, ja sitten adjutantti vinkkasi, että Kekkonen ottaa vastaan.
– Vierailusta tuli kamala. Kekkonen suututti meistä jokaisen, Leppälästä alkaen. Vastaanotto oli kerta kaikkiaan hurja. Jos hän olisi ollut lohikäärme, niin varmasti olisi niellyt meidät kaikki. Kekkosen ulkomuoto oli kuin kuoleman viikatemiehellä. Hän ei käskenyt meitä edes istumaan. Sitten hän vei meidät pieneen huoneeseen, jossa oli pyöreä pitkuliainen pöytä.
– Viittasin puheenjohtajalle, että istumatta me emme tästä talosta heti lähde. Kekkonen toivotti meidät niin kuin pois meneväksi. No, sitten istuttiin pöydän ympärille. Ja Kekkonen alkoi hyökätä. Kysyin, saammeko me tukea asiallemme, että päästään keskustelemaan. Kekkonen puolestaan kysyi, minkä takia olemme tulleet?
– Sanoin että presidentti on antanut meille luvan, ja mainitsin paperistamme. Kekkonen sanoi, ettei hän mitään papereita lue ja alkoi haukkua meitä, että me olemme hänen ulkopolitiikkansa häiriötekijöitä.
Kekkonen ei halunnut kysymystä esille julkisesti. Hän huomautti vuonna 1956 Karjalan Liitolle jyrkkäsanaisesti Liiton vaatimuksista ottaa asia esille Neuvostoliiton kanssa ja pyysi että Karjalan asiasta vaiettaisiin julkisuudessa.