Hei. Kuinka teidän muiden mielestä on tälläinen asia, kun sairastan paniikkihäiriötä ja ahdistuneisuutta, mutta tuntuu että se on asiana oikea mustavaate, ei uskovainen voi olla ahdistunut tai paniikissa, ja muutenkin saan hiukan ihmeellistä kommenttia osakseni, olen vain joutunut valvomaan aika paljon ja se puhkaisi paniikin ja ahdistuneisuuden.
Onko minun kuvitelmaani, että tämä asia on tabu?
Onko minun kuvitelmaani, että tämä asia on tabu?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuka tahansa voi sairastua paniikkihäiriöön, se on sairaus siinä kuin mikä tahansa muukin. Etkä todellakaan ole ainoa joka sairastaa kyseistä sairautta tässä maailmassa. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä kukaan normaali lähimmäistään rakastava ihminen sinuun sen vuoksi suhtaudu sen kummemmin. Pikemminkin tarjoaa apuaan. Asiattomat kommentit muiden ihmisten taholta eivät ainakaan tilannettasi helpota, mutta jos joku on niin ymmärtämätön ja sivistymätön, voit senkin yrittää antaa hänelle anteeksi kun hän ei tiedä mitä tekee. Paniikkihäoriöön on saatavissa tehokasta apua, suosittelisin sinua ottamaan yhteyttä lääkäriisi. Voimia ja siunausta Sinulle!
Kaikki ihmiset eivät ymmärrä elämää niin laajasti, siksi eivät osaa ehkä ymmärtää ja hyväksyä jotain joka ei ole itselle tuttua. Tiedän paniikkihäiriöistä, se on oire siinä missä moni muukin. Koita olla välittämättä jos tälläinen asia on jollekin toiselle hankala ymmärtää ja hyväksyä. Meidänkin jotka koemme että ymmärrämme jotain ehkä kokemuksista viisaampana pitää tietysti hyväksyä sekin ettei kaikilla ole samanlaista ymmärrystä ja kokemuksia. Tällä häiriöllä ei ole tietenkään uskon kanssa mitään tekemistä. Toivottavasti asiat järjestyy niin että saat nukutuksi...
Minulla on myös paniikkihäiriö. Olen opetellut elämään sen kanssa ja lääkärissäkin olen käynyt ja saanut jotain lääkettäkin. Ei mitään pöperöitä joista menee pää ihan sekaisin, vaan oireita lieventävää lääkettä. Jos paniikkihäiriö on sinulla vasta alkanut, hakeudu heti hoitoon. Silloin on parantuminen nopeampaa ja todennäköisempää. Itse olen alkanut puhumaan asiasta lähimmille ihmisillle joiden kanssa olen puhunut ihan KAIKESTA,mutta tästä aiemmin vaiennut. Ilokseni olen huomannut, että olen saanut ymmärrystä osakseni. Ne jotka eivät ymmärrä, saavat olla ymmärtämättä. Eihän tämä tartu! :) t. Körttityttö
ettei uskonasioilla ole paniikkihäiriön kanssa mitään tekemistä? Voisin kuvitella, että saattaisi ollakin, koska psyyke ja uskonasiat toimivat ihmisaivoissa samalla alueella.
Vaimolta saaduin taipumuksin on meidän kolmella lapsella ollut myös taipumusta paniikkihäiriöihin.
Ne tilanteet on tulleet useimmin valvomisen jälkeen ja tilanteissa joissa on jotain jänniteitä ympäristöstä kuten juna, hissi tai linja-auto tai muu väkijoukko, sekä nukkumaan mennessä.
Asiaan on auttanut aina yksi diapami tai kaksi
ottajan koosta ja tilanteesta riippuen.
Hae lääkeresepti ensi avuksi !
Hyvä ystävä! Olen vl nuori nainen ja sairastanut paniikkihäiriötä ja ahdistuneisuutta useita vuosia, mukana myös masennus. Helppoa ei ole ollut, mutta olen saanut osakseni ymmärtämystä ja tukea. Sekä ammattiauttajilta että läheisiltä.Nämä asiat eivät ole tabuja, riippuu ihmisestä millaisia kommentteja saa osakseen.Usko ja sairaus ovat toisistaan riippumattomia asioita, ne eivät liity toisiinsa millään tavalla.Todellakin kuka tahansa meistä voi sairastua näihin sairauksiin.Mene rohkeasti lääkärin puheille, että saat apua vaivoihin.Tiedän minkalaisia kärsimyksiä ne aiheuttavat.Toivon sinulle jaksamista!
taitaa olla varsin yleinen ahdistuksen syy. Kun ihmistä riittävästi pelotellaan synnillä ja taivaspaikan menetyksellä, niin ahdistuuhan sitä vahvempikin aikuinen, lapsesta puhumattakaan.
Ehdotan, että menet ensiksi paikkakuntasi mielenterveystoimiston puheille. Se on pääosin ilmainen paikka. Kerrot tilanteesi tarkoin, uskonto mukaan luettuna. Tiedät varmaan, että em. toimiston työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus, joten antamasi tiedot eivät vuoda esimerkiksi seurakuntasi tietoon.
Diapam ym. pamit ovat riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, eikä niistä ole kuin ensiavuksi. Parempi, joskin hitaammin vaikuttava vaihtoehto on mielialalääkitys, valitettavan kallis tosin.
Terapia mielenterveystoimiston kautta on ilmainen ja saattaa hyvinkin olla riittävä apu.
Kiitos vastauksistanne.
Minä olen lääkärillä-yksityisellä puolella potilaana, olen saanut Remeron lääkityksen 7-vuotta sitten, jota silloin puoli vuotta söin, joten en ole juuri tähän todellakaan sairastunut..
Ja tiedän, että lääkkeistä apua olisi, mutta en viitsi niitä syödä, olen välillä todella hyvässä kunnossa, mutta sitten taas tulee todella vaikeaa aikaa ja kaikki vain ahdistaa.
Minä olen kylläkin saanut osakseni aivan lähipiiristä sellaisia kommentteja, että ei uskovainen vain voi ahdistua.. Niin.
Olen ollut vl-seuroissa jossa puhuja selitti masennuksen ja toivottomuuden olevan syntiä. Ks kun masentunut on toivoton ja luopunut uskosta Jumalan hyvyyteen.
muistaakseni kuullut seuroissa enkä allekirjoita alkuunkaan että masennus olisi muka syntiä.
Ehdottaisin joitakin terapia kertoja koska olen kuullut juttuja että auttaa.
Ei niitä saa sekoittaa keskenään. Tosin joillakin saattaa olla molemmat sairaudet. Ja ennenpitkää paniikki johta myös helposti masennukseen hoitamattomana. Alkutilanteissa diapami katkaisee helposti ahdistavan paniikkitilan. Tilapäisesti käytettynä ei siitä ole mitään vaaraa.
http://www.introspekt.fi/artikkelit/paniikki.html
... rauhallisen hiljaisuuden keralla parhaat avut normalisoimaan häiriötilanne.
joka tilanteeseen. Eiköhän niitä tilaneita opi hallitemaan !?
Tuo päiväperhosen mainitsema toisen ihmisen läheisyys varmaan auttaa parhaiten.
Ja puhuminen.
Erään ihmisen mielipide, että ne ihmisten keksimiä monet asiat. No meitä on moneksi, mutta kaikki ei ole samanlaisia.
On sellaisia herkkiä ihmisiä ja kovia ja kaikkea siltä väliltä.
...helposti jo yhden diapamin jälkeen kun rauhoittuu samalla ja kun saa unen päästä kiinni.
Kainalossa ihminen rauhoittuu kummasti.
Kokemusta näin on.
Ei yksi pilleri harvoin otettuna ole vahingoksi ollenkaan. Paniikkihäiriökin esiintyy liiallisen valvomisen ja muun liian rasittumisen myötä helpommin. Joten näitä tilanteita on syytä välttää missä se syntyy. Ja kokemuksesta kummasti oppiikin.
Minulle se Remeron vaihdettiin 2 vuotta sitten Fevarin nimiseen mielialalääkkeeseen,koska se remeron väsytti päivälläkin.Minun osalta onnistunut valinta.En kylläkään sairasta paniikihäiriötä vaan masennusta.
Paniikkihäiriöön ei todellakaan määrätä hoidoksi rauhoittavia lääkkeitä, koska ne aiheuttavat voimakasta riippuvuutta ja eivät paranna mistään ketään. Myös lievä masennuslääkitys voi auttaa, samoin psykoterapia. Mutta nimenomaan puhtaaseen paniikkihäiriöön hoitona on esim. Propral.(beetasalpaaja).
Sen sijaan määrätään beetasalpaajia, jotka eivät ole rauhoittavia, vaan estävät paniikkikohtauksiin kuuluvat fyysiset oireet kuten sydämen tykytyksen ja hikoilun ja käsien puutumisen yms. Paniikkikohtaushan on nimenomaan häiriö, jossa esiintyy fyysisiä oireita.
Sellaista sanovat jotka ovat lääketiedettä lukeneet,että Diapam on yksi pahimpia riippuvuuta aiheuttavia lääkkeitä.
Kyllä uskovainenkin voi olla ahdistunut ja masentunut, ilman muuta. Olemmehan ihmisiä samalla tavalla kuin muutkin.
Sinulta aloittaja kysyisin, että oletko harkinnut terapiaa ja oletko käynyt paniikkikoulua? Lääkkeet auttavat hoitamaan oireita, mutta terapian avulla voit saada syvemmällä tasolla olevat asiat käsiteltyä sekä ahdistuneisuutesi ja paniikkihäiriösi hallintaan. Kerron tämän kokmuksesta! Ota hetimiten selvää mahdollisuuksistasi päästä terapiaan.
Paniikkihäiriö ja ahdistus on siitä syystä vaikea ilmentymä, kun se alkaa ruokkia itse itseään. Siis voi tulla paniikki siitäkin, että vain pelkää sitä, että joutuu paniikkiin.
Josku reissuun lähtiessä unohtui tabut kotiin ja sitten yhtä-äkkiä huomasi, että mitäs, jos nyt iskee paniikki ja ei ole tabut mukana.