Karjalan palauttaminen oli Kekkoselle tärkeä asia ja hän yritti sitä kaikin voimin presidenttikautensa alkuvuosina. Joidenkin lähteiden mukaan hän edistyikin Hrutsevin kanssa Karjalan-neuvotteluissa, mutta Hrutsevin kaatuminen pysäytti keskustelut. Hän yritti vielä palata asiaan ystävystyttyään Kosyginin kanssa, mutta muun neuvostojohdon (Bresnev) peräänantamattomuus vei vähitellen Kekkoselta toivon.
Ehkäpä juuri se, etteivät neuvostoliittolaiset suostuneet korjaamaan Kekkosen veriseksi vääryydeksi kokemaa Karjalan ryöstöä, sai hänet pohtimaan keinoa koko Neuvostoliiton kaatamiseksi, ja mahdollisuutta Karjalan saamiseksi takaisin sitä tietä. Kekkosen junaileman ETYK:in ansiosta alkoi Neuvostoliiton lähtölaskenta. Kekkonen itse ei ehtinyt Neuvostoliiton romahtamista nähdä.
Kekkosen jälkeinen presidentti Mauno Koivisto oli Karjala-kysymyksen suhteen hyvin torjuva, eikä tehnyt asian eteen mitään. Ehkäpä juuri Venäjän heikkouden aikana Jeltsinin kaudella Kekkosen kaltainen määrätietoinen johtaja olisi saanut palautettua Karjalan jossain muodossa lähempään yhteyteen Suomen kanssa.
Venäjän jälleen voimistuttua portti Karjalan palauttamiseksi on sulkeutunut – ehkäpä ikuisiksi ajoiksi. Kekkosta siitä ei voi syyttää. Hänen nerokas ETYK-siirtonsa ohjaili tapahtumia ikään kuin luoden haudan takaa vielä yhden mahdollisuuden Karjalan saamiseksi takaisin.
Sitä ei käytetty.
Ehkäpä juuri se, etteivät neuvostoliittolaiset suostuneet korjaamaan Kekkosen veriseksi vääryydeksi kokemaa Karjalan ryöstöä, sai hänet pohtimaan keinoa koko Neuvostoliiton kaatamiseksi, ja mahdollisuutta Karjalan saamiseksi takaisin sitä tietä. Kekkosen junaileman ETYK:in ansiosta alkoi Neuvostoliiton lähtölaskenta. Kekkonen itse ei ehtinyt Neuvostoliiton romahtamista nähdä.
Kekkosen jälkeinen presidentti Mauno Koivisto oli Karjala-kysymyksen suhteen hyvin torjuva, eikä tehnyt asian eteen mitään. Ehkäpä juuri Venäjän heikkouden aikana Jeltsinin kaudella Kekkosen kaltainen määrätietoinen johtaja olisi saanut palautettua Karjalan jossain muodossa lähempään yhteyteen Suomen kanssa.
Venäjän jälleen voimistuttua portti Karjalan palauttamiseksi on sulkeutunut – ehkäpä ikuisiksi ajoiksi. Kekkosta siitä ei voi syyttää. Hänen nerokas ETYK-siirtonsa ohjaili tapahtumia ikään kuin luoden haudan takaa vielä yhden mahdollisuuden Karjalan saamiseksi takaisin.
Sitä ei käytetty.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten nyt yhtäkkiä valtavasti korostetaan Kekkosen Karjala takaisin! aikeita.
Minulla ei ole kyllä minkäälaista havaintoa tuolta ajalta, että jossakin olisi ollut puhetta Karjalan takaisinvaltauksesta.
Voihan Kekkonen voinut olla asialla mutta kyllä kai hänen on siinä täytynyt sitten aika yksin olla.
Tuskin se nyt olisi paljon tulta ottanut.
Kertooko taru saiko hän mitään tukea Karjala hankkeelleen. Epäilen.
Vanhanenhan näkyy olevan oikein kiihkovastustaja oikein toisessa polvessa, vaikka ovat sentään asianomaisia.
Kekkonen piti asiaa esillä neuvotteluissa Neuvostoliiton johdon kanssa mutta vaiensi keskustelun Suomessa.
Kylmän sodan suomettuneessa Suomessa Karjalasta vaiettiin julkisesti ja poliittiset neuvottelut käytiin salassa. Presidentti Paasikivi yritti pari kertaa ottaa asian esille. Paasikiven muistelmien mukaan hän ajatteli YYA-sopimuksen jatkamisen hintana olevan Karjalan palautus. Kylmän sodan aikana Kekkosen lisäksi erityisesti ministeri Johannes Virolainen oli tunnettu palautuksen puolestapuhuja. Absolutistina tunnettu Virolainen lupasi ottaa ryypyn, kun Karjala palautuu.
Kekkonen otti asian useasti esille neuvotteluissaan Neuvostoliiton edustajien kanssa. Saimaan kanavasta neuvoteltaessa hän ehdotti, että kanavan lähialueet ja Viipuri vuokrattaisiin Suomelle. Ne kuitenkin jäivät Neuvostoliitolle vuonna 1963 solmitussa sopimuksessa. Vuonna 1968 Kekkonen ehdotti Brežneville Viipurin alueen palauttamista, mutta Brezhnev ei suostunut. Kekkonen ei halunnut kysymystä esille julkisesti. Hän huomautti vuonna 1956 Karjalan Liitolle jyrkkäsanaisesti Liiton vaatimuksista ottaa asia esille Neuvostoliiton kanssa ja pyysi että Karjalan asiasta vaiettaisiin julkisuudessa.
Kekkonen piti palautusta suurena unelmana ja palautumattomuutta suurimpana epäonnistumisenaan. Keskeinen argumentti hänellä oli Saksojen kysymys. Kun Neuvostoliitto ehdotti Saksan demokraattisen tasavallan tunnustamista, Kekkonen sanoi hinnaksi Karjalan palautuksen. Max Jakobson kertoo kirjassaan Tilinpäätös, että Karjalan palautus oli Kekkoselle pakkomielle. Erityisesti Porkkalan palautuksen yhteydessä 1955 Kekkonen ja Paasikivi toivoivat myös muiden alueiden palautusta. Kekkonen keskusteli asiasta suurlähettiläs Lebedevin kanssa, mutta Neuvostoliitolla ei ollut tähän halua.
ETYK-konferenssia järjestellessään, eikä enää koskaan sen jälkeenkään, Kekkonen ei ottanut palautusta esille.
....olisi todella yrittänytkin järjestää asiaa jotenkin ihan tosissaan; ei se poissuljettua kyllä ole.
Kun Karjalan Liitto arvosteli kesän aikana Virolaista, Kekkonen kääntyi entisen puheenjohtajan Eemil Luukan puoleen. Tamminiemestä tuli kirje pari päivää ennen neuvostopanssareiden vyörymistä Prahaan.
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/lukali.htm#osa11
"Tamminiemi 21.8.1968
Ministeri Eemil Luukka.
Hyvä Veli,
Olen levottomuudella seurannut sitä keskustelua, joka Karjalan Liitonkin piirissä on pantu käyntiin Karjalasta. Kun Sinä olit KL:n puheenjohtajana ei tällaista etujamme vaarantavaa puuhailua esiintynyt.
Asia ei parane torikokouksissa, mutta vakavasti pahenee. Niissä yhteyksissä, joissa se on ollut vähänkin mahdollista, olen virittänyt keskustelun, tietäen sen arkaluontoisuuden ja monesti tietäen sen tuloksettomuuden.
Minut on yllättänyt se, että eräät karjalaiset ovat alkaneet syytellä Virolaista, joka hallituksen jäsenenä on koettanut palauttaa mielet rauhallisen harkinnan teille.
Toivotan Sinulle ja perheellesi hyvää terveyttä.
Urho Kekkonen"
"...Olen levottomuudella seurannut sitä keskustelua, joka Karjalan Liitonkin piirissä on pantu käyntiin Karjalasta. Kun Sinä olit KL:n puheenjohtajana ei tällaista etujamme vaarantavaa puuhailua esiintynyt.
Asia ei parane torikokouksissa, mutta vakavasti pahenee. Niissä yhteyksissä, joissa se on ollut vähänkin mahdollista, olen virittänyt keskustelun, tietäen sen arkaluontoisuuden ja monesti tietäen sen tuloksettomuuden..."
Ei Karjalan Liiton uholla olisi asiaa viety eteenpäin.