Onko työ ihmisen mitta? Mitä kiireisempi ihminen, sitä "tärkeämpi" ja arvokkaampi yhteiskunnalle? Onko pakko painaa itsensä "piippuun" , jotta voisi kehua omalla tärkeydellään?
Entäs laiskuus? Onko se hyve vai pahe? Voitko laiskotella "hyvillä mielin"?
Kumpi teistä "syö" parisuhdetta enemmän; työhulluus vai laiskuus?
Entäs laiskuus? Onko se hyve vai pahe? Voitko laiskotella "hyvillä mielin"?
Kumpi teistä "syö" parisuhdetta enemmän; työhulluus vai laiskuus?
Vastaukset 11
Vanhimmat
...Että laiskuus on hyve. Tyttäreni niin kauniisti äitienpäivä korttiin oli runoillut, että äiti on laiska. Näin sen täytyy olla siis HYVE. Toisaalta kaksi laiskaa aikuista samassa perheessä saa hyvän harmoonisen olotilan aikaiseksi. Toimii meillä, ei kukaan nipota tyhjänpäiväisistä, kuten esim. "villakoirista "jotka jo ovella kävelee meitä vastaan.
että eräs rouva oli päässyt eroon villakoirista hyvin kätevästi. Ovi auki - läpiveto päälle ja koirat marssivat ulos kaikessa sovussa ;) Tuli kai ahtaanpaikan kammo :)
...Varma haluanko oikeesti niistä "villakoirista" eroon, kun toi tyttö siinä kortissa vielä niin kauniisti aneli, josko hän sais koiran. Leikkiköön viel niillä "villakoirilla", syksyllä sit LÄPIVETOO!!
Tulokset ratkaisevat.
Tolkuttomalla touhottamisella voi hämätä muita ja pettää itseään mutta silloin helposti unohtuu ko. toiminnon tavoite.
Sopiva laiskuus inspiroi mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä ja yhdistyneenä kohtuulliseen askarointiin antaa parhaan tuloksen.
Mietittävä vielä tekeekö työtä itsensä vuoksi vai jostain muusta syystä. Todistaakseen jotain jollekulle. Tehdäkseen itsensä tarpeelliseksi, tärkeäksi tms?
Itse en ymmärrä yhteyttä parisuhteen 'syömiseen'?
Kai nyt joku tolkku kaikilla on? Jos ei niin sitten täytyy etsiä syitä parisuhteen perusteista!
toinen on AINA töissä, niin mites sitten käy suhteen? Nimim. kokemusta on. Ei muuten ole kiva.
Itse olin 12 vuotta kaikki viikot, viikonloppuja lukuunottamatta, työmatkoilla.
Katsoimme sen tulevaisuudensuunnitelmiamme ajatellen tarpeelliseksi.
Ei se mitään säröä aiheuttanut.
En raaskinut pitää lomiakaan 3,5:een vuoteen vaan vaimo lomaili lastemme kanssa.
Tosin sitten sanoi, että tuohon ahneuteen täytyy tulla loppu.
Lopetimme molemmat 50 vaiheessa työnteon, perustuen aiemmin tehtyyn suunnitelmaan.
Nyt on valinnan vapaus omien tekemisten ja harrastusten suhteen.
Teimme oikeat ratkaisut!
Ei aina kaikki ole kivaa mutta jos on tavoitteet ja selkeä, ajallinen takaraja, niin ainakaan meillä tuo epämiellyttävä, 12-vuoden välivaihe, ei aiheuttanut vahinkoa.
Liioittelin! Vaimolla oli parin kuukauden sopeutumiskausi kotiin jäämiseni jälkeen.
Ruokaa saa kantaa selkä vääränä (minä olen nyt kantanut).
Astioita likaantuu (ostimme ensimmäisen tiskikoneen).
Paikat sotkeentuvat (siivoamme yhdessä).
Hän toipui shokista!
tilanteen mukaan mentävä, mutta joskus työtä voi käyttää myös "pakopaikkana".
Itse kyllä arvostan, että sain olla kotona, kun lapset olivat pieniä.
Eipä heti tullut mieleen.
Totta on.
Kahden tuttavaperheemme ukot roikkuvat työn syrjässä viimeiseen hetkeen.
Toinen olisi saanut potkut ilman luottamusmiesasemaansa.
Työkavereiden väittämää. Vaimon tuntien jopa uskon.
Toinen 'viihtyy' työpaikallaan ilman ylityökorvauksia pelaten tietsaripelejä.
Kaksinainen vaikutus. Satunnaisesti ohiajava tj. katsoo että siellä sitä Pekan huoneessa valot palavat.
Ja, on poissa kotoa vaikka sielläkin olisi kone.
Samalla työpaikalla minun kanssani.
voi hyvin mielin,kun on saanut edes jotenkin päivän hommat putkeen....tänäänkin heitin ketarat kohti kattoa kesken kaiken ja ihan ilman omantunnon tuskia..:)
Kakspiippuinen juttu varmaan, mutta JOS voisitte valita, niin ottaisitteko loman lomana vai rahana?
Mielestäni "liika" kostautuu aina. Ihminen ei ole kone. Oma työni ei onnistu, jos ei taukojumppaa jne. Jos teet liikaa, olet äkkiä rampana ;)
Periaatteessa kai olen työhullu, kotonakin viihdyn parhaiten kun mulla on joku homma meneillään, kuten nyt esim. tuo remppa. Nautin siitä että saan jotain aikaiseksi, jos vaan pitää tuijottaa telkkaria tuntuu että aika valuu hukkaan. Työ auttaa mua myös henkisesti. Kun välillä tuntuu ettei oikein jaksais tsempata, alan vaan mekaanisesti tekemään jotain, ja kun saan jotain valmiiksi olen taas tyytyväinen. Äkkiä viikkosiivous, puhtaat vaatteet kaappiin ja elämäni on sittenkin hallinnassa.
Myönnän, menee se joskus liiallisuuksiinkin. Se onkin vissiin seuraava koulutusprojekti, miten opin laiskottamaan hyvällä omatunnolla vaikka tekemistä löytyisi.