Millä perusteella akateeminen äiti/isä parempi?

Pohdintaa, kiitos!

Tätäkin keskustelua on varmaan käyty useita kertoja, mutta haluan nyt ainakin itse pohtia tätä aihetta jälleen.

Kuten monet muutkin asiat, miksi tämäkin tuodaan esille vain teinivanhempien keskustelupalstalla? Onhan varmasti iäkkäämilläkin vanhemmilla "vain" ammatillinen koulutus taustalla, osalla ei välttämättä sitäkään.

Esimerkiksi omat vanhempani ovat olleet yrittäjiä pian 30 vuotta. Heillä ei ole kummoisia koulutuksia. Tietysti se ei ole mitenkään harvinaista, kun kyseessä on 50-luvulla syntyneet ihmiset. Siltikin, olen äärimmäisen ylpeä vanhemmistani. He ovat todella opettaneet meille lapsille työnteon merkityksen ja kasvattaneet meidät aikanaan erittäin hyvin. Emme koskaan olleet päiväkodissa, vaan saimme elää ja olla kotona lapsuutemme.
Sivistyneisyydestä voisin vielä mainita sen verran, että äitini tietää erittäin paljon asioita, vaikka kouluja ei ole käynytkään. Kiitos siitä lukemiselle ja tieteisohjelmien ja dokumenttien katselemiselle. Äiti osasi lapsuudessakin aina vastata kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin avaruudesta eläimiin ja luonnosta lääketieteeseen. Tietokilpailukysymyksetkään eivät tuota vaikeuksia. (Nostin tuon esille, koska eräässä keskustelussa väitettiin, ettei kouluja käymätön tiedä juuri mitään asioita yleistiedosta)

Itse olen nyt äiti ja ammatiltani lähihoitaja. Olenko sen perusteella huonompi äiti kuin akateemisesti koulutettu? Väitän kyllä vastaan. Lapsen isäkin on "duunari" ja vakituisessa työpaikassa. Väitän, että meidän työmme on erittäin tärkeää koko yhteiskunnalle. Lapsellammekaan ei mielestäni ole mitään hävettävää siinä, mitä teemme työksemme.

Joskus on todella surullista nähdä lapsia, joiden vanhemmilla ei ole aikaa heille. Tämäkin kulkee valitettavasti OSITTAIN käsi kädessä koulutuksen kanssa. Mitä korkeammin koulutettu, sitä vähemmän aikaa lapsille. SILTI arvostan suuresti myös korkeasti koulutettuja äitejä, sillä mielestäni he ovat rohkeita, kun ovat uskaltaneet ruveta "uraäideiksi".

Äiti on minulle tärkeä ihminen, samoin isoäidit. Koulutuksella ei ole mitään merkitystä siihen. Oma tyttäreni on minulle tärkeintä elämässä ja toivon, että hänkin tulee arvostamaan minua ja isoäitejään, katsomatta koulutuksiin.

Kaikille teiniäideille ja -isille haluan sanoa, että opiskelu kannattaa. Sehän on selvää, että nykyään on oltava ammatti, että pärjää ja työllistyy. Kokemuksesta voin sanoa, että opiskelu onnistuu kyllä pienen lapsen äitinäkin hyvin. Silti haluan painottaa nyt sitä, ettei koulutuksen määrällä voida mitata, millainen äiti tai isä olet. Jokainen ammatti ja työ ovat tärkeitä! (Vaikka nyky-yhteiskunnassa luotetaankin ehkä liikaa johtoasemissa oleviin ihmisiin..ja palkankorotuksia satelee heille enmmän kuin muille)

Hyvää kevään jatkoa kaikille tasapuolisesti!

T: Ex-teiniäiti, lähihoitaja.

15

1367

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • turvaa muuttuvassa

      maailmassa. Kun on "kunnon" koulutus, on helpompi ponnistaa eteenpäin vaikka ammattia ei löytyisi - monet ammatit nykyisin ovat soveltuvia monelle alalle.

      Itse luulisin että yleisesti ajatellaan että akateeminen vanhempi kykenee antamaan lapselleen enemmän, henkisessä ja maallisessa mielessä, Dr. Phil taisi käsitellä tätä kotiäiti-uraäiti asetelmaa eräässä jaksossaan.

      Akateemiset kotiäidit kouluttautuvat kehittääkseen itseään, mutta myös kyetäkseen ymmärtämään maailmaa ympärillään, ja kyetäkseen antamaan lapselleen enemmän. Akateemisuus ei tarkoita sitä että olisi vähemmän aikaa lapselleen, se on niin kiinni alasta moniko tietää esim. että lastentarhan opettaja on akateeminen ammatti?? Markkinatalouteen suuntautunut voi joutua viettämään paljonkin aikaa työpaikalla, sen sijaan esim. opettaja pääsee kotiin 6 h työpäivän jälkeen! Akateemiset ihmisethän usein käyvät nimenomaan koulun ensin loppuun ja hankkivat sitten vasta lapsen, koska kireän koulu- ja työtahdin välissä ei ole aikaa lapselle.

      Siihen en ota kantaa, onko lapsen parempi päiväkodissa vai kotona, itse olin perhepäivähoidossa 2&3-vuotiaana, 4.ikävuoden seurakunnan päiväkerhossa muutaman tunnin päivittäin ja sitten 5.ikävuosi päiväkodissa ja 6 eskarissa. Ja ihan hyvin olen pärjännyt, läheiset välit vanhempiin. Ei se aika mikä erossa ollaan, vaan se YHDESSÄ vietetty aika..

      Muuten, oma äitinikin on lähihoitaja.. Palkassa ei todellakaan hurraamista, ja jos on oman kämpän velat niskassa niin ei siinä kauheasti kotona istuksittu.. Isä myös matalapalkka-alalla. Vanhempani halusivat minun saavan kaiken sen mitä he itse eivät olleet saaneet. Tai ainakin mahdolliuuden valita mitä haluan tehdä. Kun he olivat nuoria, ei urputettu että ei päästy sinne unelmaopiskelupaikkaan, kunhan päästiin johonkin niin että sai töitä! Nyt ihmiset vänisevät kun ei duuni maista, ei innosta opiskella.. On tottakai surkeaa jos joutuu 40 vuotta olemaan työssä jota inhoaa ja katsoo kelloa että milloin pääsee pois, mutta joskus pitää vaan purra hammasta koska se palkka tarvitaan. Mutta tyhmä ei saa olla, mikä järki on jättää koulu kesken kun tekee niin mieli lasta? Kuin jos kävisi teininä sen amiskan läpi ja tekisi sitten vaikka lapsen..

      Kouluttautua voi monella tapaa. Jos äitisi on ollut kiinnostunut ympäröivästä maailmasta, on helppoa "kouluttaa" itse itseään kotonakin: lukemalla lehtiä, seuraamalla ajankohtaisohjelmia, uutisia.. Ei sen tarvitse olla yliopiston kirjoista tankattua tietoa.

      Avoimessa yliopistossakin opiskelee "duunareita" jotka vain sattuvat haluamaan sivistämään itseään, ilman että tarvitsee tehdä sen suurempaa eforttia ja sitoutua pitkiin opiskeluaikoihin.

      Itse kokisin tuon eron 50-luvun sukupolven ja nykypäivän teinien kesken sen, että 50-luvulla ei ollut mahdollisuuksia. Sen aikaiselle yläasteellekin PYRITTIIN tasokokeiden kautta! Jos ei ollut ala-asteella ollut tarpeeksi fiksu ja filmaattinen, yläasteen ovet eivät avautuneet (itse ainakin ala-asteella olin vielä niin lapsi ettei koulu kiinnostanut ja taatusti en olisi päässyt yläasteelle pyrittäessä - ja yllätys yllätys, nyt olen yliopistossa) yläasteelle. Samoin ylioppilas oli jotain mille nostettiin kadulla hattua - nykysin kuka tahansa voi päästä ylioppilaaksi, jopa viitosen arvosanoilla laahaten (jota katsoessa pistää kyllä vähän miettimään että olisikohan tuonkin paikka ollut siellä työssäoppimisessa tai amiksessa jos lukeminen ei kiinnosta?).

      Nykyisin teineillä on niin paljon valinnanvaraa, etteivät he osaa enää tehdä päätöksiä. Kun sormi menee suuhun, on helppo lyödä kaikki läskiksi ja vääntää lapsi. Siihen pystyy kuka tahansa. Duunareita tarvitaan, mutta olisi hyvä kouluttautua EDES duunariksi, kuin jättää koko koulu kesken. Koulutus mikä koulutus - KUNHAN ON SELLAINEN!

      • ...........

        Ekanakaan, "kunnon koulutus" ei takaa työpaikkaa edes nyt, saatika jos kaikki opiskelisivat korkealla. Koulutus ei takaa onnea ja hyvää perheidylliä. Usea akateeminen ihminen elää uraputkessa, jossa lapsi jää taustalle (eikä tässä auta kulissit mitään)! Ei kannate uskoa julkisuus antaa luulla. Ei ne akateemiset ihmiset ole yhtään sen paremmassa asemassa kuin duunaritkaan, eikä varsinkaan yhtään sen onnellisempia. Talous voi olla apremmassa jamassa, mutta voitte uskoa, että tuo se tullessa jotain sinne toisellekin puolelle!

        Enkä sitten ole katkera. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja akateemiselle uralle hakeutunut. Lapset kylläkin kasvatin opsikelujen ohella, "köyhissä oloiss" jos niin voi sanoa. Ja hyvin ollaan pärjätty.

        Muistakaa ihmiset, tehkää sitä työtä mikä on teille ns kutsumus ammatti ja hankkikaa lapset silloin kun siltä tuntuu. Typerää ajatella, että pitää olla hyvä ammatti, oma talo ja auto, ennen lapsen hankintaa! Nyky- yhteiskunnassa ei heitteille nuin vain jäädä!


    • lapseton 18-v

      Kuulostaa siltä, että sait sysäyksen kirjoittaa viestisi minun viestistäni, joten vastaan.

      Ei minun ollut tarkoitus sanoa, että akateemiset ihmiset ovat parempia kuin duunarit, eikä varsinkaan, että he ovat parempia vanhempia. Muistaakseni viestissäni sanoinkin, että yhteiskunta tarvitsee duunareita (ja vieläpä määrällisesti enemmän kuin akateemisia henkilöitä). Arvostan ihmisiä heidän persoonallisuutensa, en koulutuksensa perusteella.

      Viestilläni yritin kritisoida oppimishaluttomuutta. Yläasteelta muistan iänikuisen vinkunan "Mitä tällä tekee OIKEESSA elämässä?"
      Puolustat vanhempiasi turhaan, viestissäni tarkoitin moittia ihmisiä, jotka eivät HALUA oppia. Vanhempasi ovat ilmeisen fiksua väkeä (vaikka nyt tietokilpailut ei ehkä mitään todistakaan), koska he ovat nimenomaan ottaneet asioista selvää ja sivistäneet itseään. En voi ymmärtää ihmisiä, joita ei kiinnosta oppia mitään.

      Toin tämän asian julki teiniäitipalstalla, kun tuossa sattui sopiva topikki olemaan. Yhtä lailla mua ärsyttää neljäkymppiset vanhatpojat, jotka kysyy, että mitäs sillä oikeinkirjoitustaidolla tekee oikeessa elämässä.

      (Tämä on kyllä rumasti sanottu, mutta maltan tuskin odottaa, kun peruskoulun kesken jättäneet tyttöset tulevat keuhkoamaan siitä, kuinka oikeasti uranaiset on ihan p*skoja äitejä jne.)

    • meitä kaikkia

      täällä tarvitaan, niin akateemisia kuin duunareitakin. Ei sekään pidä paikkansa, että akateemisilla on aina pitkiä päiviä. Tiesittekös että yrittäjillä vasta pitkiä työpäiviä onkin?! Ja loppujen lopuks tekeekö se raha sitten jonkun onnelliseksi? Tottakait jokaisen tulisi kouluttautua, käydä peruskoulu loppuun ja sitten edes amis. Mutta onnellinen ja pärjäävä voi olla jopa ammattikoulun käynyt ihminen!! ;))

    • opiskejatyttönen

      itse pyrin arvostamaan kaikkia, olis sitten mikä koulutus tahansa tai ei ollenkaan koulutusta. toivoisin myös muilta samaa. mieheni kotona ollaan kovastikin sitä mieltä että kyllä tässä on ilman koulujakin pärjätty. ja hyvin he ovat elämässään pärjänneetkin. arvostan todella heidän tekemäänsä työtä.

      itse kuitenkin opiskelen yliopistossa ja valmistun vuoden sisällä. mieheni isä tuskin tietää mikä se yliopisto on ja sitä rataa. koskaan ei minulta kysellä että miten koulussa menee ym. olin koulun ohessa töissä ja siitä sitten jo irtosi jotain juttua. no, hankalahan se on keskustella asiasta mistä ei mitään tiedä...

      en tällä tarkoita missään tapauksessa sitä, että olisin parempim kuin he, mutta en kyllä huonompikaan.

      ei siinä mitään, että ei ole kouluja käynyt ym. mutta toivoisin todella hieman ymmärrystä. joskus tuntuu niin kovin pieniltä heidän kuvionsa, olisiko ehkä aika vähän katsoa ympärilleen.

      lapsia haluan sitten kun olen kouluni käynyt. haluaisin toki että olisin muutakin kuin lapsia varten. mieheni äiti nimittäin on kyllä töissä, mutta mies ja lapset ovat hänen elämänsä keskipiste. eikä hänen kanssaan oikein muusta voi keskustella. ja nyt kun itselläni ei ole lapsia niin sitten keskustelen mieheni äidin kanssa muiden sisarusten lapsista. häntäkään ei kiinnosta miten minulla menee. tai ehkä kiinnostaa, mutta ei kyllä näytä sitä mitenkään.

      niin parasta oli kun kahvipöydässä keskusteltiin. niin joku sanoi minulle, että kerroppa sinä kun olet kaikkein lukenein. siis ihan vitsimielessä. m ieheni isä sitten otti asiaan kantaa, että kyllä hän on lukenein, kun lukee kirjoja joka viikko. niin kuin lukeekin. älä ihmeessä!! asialla kun noin yleensä tarkoitetaan jotain muuta... haloo ja hyvää huomenta suomi!

      juu, aika sekava sepustus, myönnän. onnea kaikilla nuorille, vanhemmille, koulutetuilla ja vähämmän koulutetuilla äideillä! olemme kaikki tärkeitä näistä taustoista huolimatta.

      • opiskelijatyttönen

        anteeksi kirjoitusvirheet! taidan mennä nukkumaan...


      • on kyllä perää.

        Itsekin olen huomannut että on tosi rasittavaa yrittää pitää ystävyyttä ihmisiin jotka esim. ovat lopettaneet koulut peruskouluun, eli tietoa ei ole oikein mihinkään! Jutut pyörii siinä kodin piirissä, ja alkeelliset tiedot ympäristöstä ja sivistykseksi katsottava tieto, juuri vaikka tuo "lukenut", on miinuksen puolella..

        Minäkin yritän ymmärtää sitä että pahahan sitä on puhua yliopistosta jos itse vääntänyt kakarat 15-vuotiaana ja hyvä kun pääsi peruskoulusta kaupan kassalle istumaan. Ei siinä paljoa sivistystä ole.. Mutta sitä on vaikea ymmärtää ettei joku edes halua tietää siitä maailmasta! Ei ole minkään tason kiinnostusta noihin asioihin.

        On kuin saisi vihdoin happea kun pääsee nk. sivistyneiden joukkoon keskustelemaan oikeasti..

        Harmi vaan että tuo sivistymätön koulun keskeyttäjä oli ennen paras ystäväni. Nykyisin meillä ei ole keskenämme mitään puhuttavaa, koska minä olen ainoa joka joustaa keskustelun aiheissa.. Eikä vauvajuttuja jaksa koko ajan jauhaa! Varsinkin kun sivistystaso niissäkin on vähän sitä paskavaipan vaihtoa, sen sijaan että saataisiin esim. kunnollista pohdintaa aikaiseksi kasvatuksesta, kehittymisestä jne..

        Ihmetyttää vaan että mitähän sitten mahtaa tapahtua kun se lapsi kasvaa ja alkaa hankkia omaa elämää. Kun ne lapset on koko tän tytön elämä.. Toisaalta, voihan sitä tehdä niin kuin tämä koulut keskeyttänyt sanoi - sit mä teen lisää lapsia. Kyllä juu. Piirit on pienet.


    • 1977

      Kaikilla meillä on jonkinlainen työehtosopimus, joka aiheuttaa sen, että koulutus tasosta riippumatta kenenkään ei tarvitse vapaa-aikaansa työpaikkallaan viettää. Tietty tuntimäärä ollaan työssä. Yrittäjät ovat asia erikseen, niillä helposti työpäivä viruu suhteettomaksi, mutta pystyvät joustamaan myös toiseen suuntaan, kuten vanhempasi ovat tehneet. Eli perheen ajankäytöllä ei ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa, vaan ihmisten muiden intressien, mutta siinä saattaa olla perää, että korkeammalle kouluttautuneet harrastavat aktiivisemmin (vertaa; itsensä jatkuva kehittäminen..), jolloin yhteistä aikaa saattaa jäädä vähemmän.

      • hoitsu

        valitettavasti joka alalla ei voida sitä työehtosopimusta tuijottaa... hoitoalalla on "pakko" jäädä ylitöihin, jos on paljon sairaita potilaita hoidettavana. tai ei voi lähteä, kun pahimmassa tapauksessa potilaan henki voi olla kyseessä, eikä sijaisia saada. joskus pikkaisen kyllä väsyttää olla töissä 7-17, ja ilman ylityökorvauksia. mehän jäädään vapaaehtoisesti. tulevaisuus hiukan mietityttää, kun perheen perustaminen olisi mielsessä, mutta kun työ on tällastä hullunmyllyä.


      • 1977
        hoitsu kirjoitti:

        valitettavasti joka alalla ei voida sitä työehtosopimusta tuijottaa... hoitoalalla on "pakko" jäädä ylitöihin, jos on paljon sairaita potilaita hoidettavana. tai ei voi lähteä, kun pahimmassa tapauksessa potilaan henki voi olla kyseessä, eikä sijaisia saada. joskus pikkaisen kyllä väsyttää olla töissä 7-17, ja ilman ylityökorvauksia. mehän jäädään vapaaehtoisesti. tulevaisuus hiukan mietityttää, kun perheen perustaminen olisi mielsessä, mutta kun työ on tällastä hullunmyllyä.

        Ylitöistä saa korvausta ja tunnit saa takaisin, muuten niitä ei kannata tehdä, hyväntekeväisytenä siis. Jos noin on, että jossain joutuu hyväntekeväisyyytenä tekemään, niin se ei arvatenkaan ole sitten korkeammin koulutettujen ongelma, sillä he varmasti pitävät kiinni oikeuksistaan tarkemmin. Kysehän oli siitä, että hyvin koulutetut viettävät vähemmän aikaa perheensä parissa. Ja se lähti ilmeisesti oletuksesta, että koulutettu henkilökunta joutuu olemaan työssä enemmän kuin alhaisemman koulutuksen omaava...


    • alkuperäinen kirjoittaja

      Nyt, kun luin teidän kirjoituksianne, tuli mieleen eräs asia. Suomalaiset on varmaan kaikista kiinnostuneimpia ympäröivästä maailmasta vaikka meillä on melko vahva tuo omakin kulttuuri. Suomalaiset ovat mielestäni perustiedoiltaan kummiskin melko sivistyneitä, väittäisin.

      Tuli nimittäin väkisinkin mieleen esimerkiksi Yhdysvallat, jossa keskitytään vain omaan napaan... Suomalaisethan tietää melko hyvin, missä mikäkin maa sijaitsee jne. mutta nämä Pohjois-Amerikan kaverit eivät juurikaan Suomea tunne. Saatika sitten muitakaan pienimpiä maita Euroopassa. Eikä näissä kaikissa Euroopan maissakaan kyllä hyvin mene.. Kaiken huippu oli ehkä se, kun luokkakaverini kertoi jonkun saksalaisen (aikuisen,"fiksun" ihmisen) kysyneen, onko Suomessa jääkarhuja. Ja täydestä oli mennyt, kun luokkakaverini oli keronut isänsä metsästävän niitä :)

      Kyllä suomalaiset ainakin minun mielestäni ovat melko sivistynyttä kansaa. Suurin osa tietää melkoiset määrät esim. historiasta ja muista yleistiedollisista asioista. Mielestäni kaikkien ei kummiskaan tarvitse tietää "kaikkea kaikesta". Perustiedoillakin kyllä pääsee jo pitkälle. Ja jokainen työntekijähän osaa ja tietää paljon omasta alastaan, oli sitten vaikka siellä kaupan kassalla tai siistijänä. Minusta siinä ei ole mitään väheksyttävää, jos tietää eniten vaikkapa erilaisten kasvisten ja viljojen kasvatuksesta tai autoista.

      Itse olen ylpeä siitä, että tiedän lähihoitajana paljon ihmisen kehosta, lääkkeistä, sairauksista jne. Ja myös siitä, että osaan vaihtaa niitä vaippoja vanhuksille. Monet eivät tulekaan ajatelleeksi, että lähihoitaja tietää ja osaa muutakin kuin sen likaisimman homman... Lääkelaskut, anatomia, latina..
      Muuta yleistietämystä pidän yllä lukemalla ja katsomalla telkkarista asiaohjelmia. Itsensä sivistäminen "omatoimisesti" käy harrastuksesta.

      Mielestäni kaikesta huolimatta, edelleenkin, liikaa ajatellaan tuota koulutusta ÄITIYDEN kannalta. Ja onhan tämä sivistynyt nyky-yhteiskunta tuonut mukanaan paljon muita ongelmia väestölle, joista yksi on ehkä vähäpätöiseltä kuulostava uusavuttomuus. On se kummiskin huolestuttavaa, jos muuten niin "kirjaviisas" ihminen ei osaa leipoa tai tehdä erilaisia ruokia tai vaikkapa käsitellä pyykkiä. Heitä nimittäin on, yllättävää kyllä, melko paljon.

      • Kyllähän näitä

        uusavuttomia on sekä koulutetuissa että kouluttamattomissa. :) Mutta mielestäni "tavallisen työn tekijää" ei arvosteta tarpeeksi nykyään.


    • Nimetön

      Olen 31-vuotias nainen, tutkinnoiltani HuK ja LuK, pian myös FM matemaattis-luonnontieteellisestä tdk:sta. Lapsia ei ole.

      Äitini on aina ollut kotiäiti, koulutuksena kansakoulu, missä hän joutui kertaamaan yhden luokan. Hän ei varmasti koskaan kuvitellutkaan, että kukaan hänen lapsistaan lukisi ylioppilaaksi yliopisto-opinnoista puhumattakaan.
      Peruskoulun lopussa äitini yritti puhua minua jatkamaan talouskoulussa ja perusteli monin tavoin, miten hyödytöntä lukion käyminen on. Kahdesta pikkusiskostani tuli äitini vaikutuksesta ompelija ja työtön kotiäiti.

      Minä olen ollut perheen "musta lammas". En ole koskaan ollut kiinnostunut äitiydestä, käsitöistä tai taloudenhoidosta. Jostain syystä matematiikka ja tekniikka ovat kiehtoneet enemmän.
      Koko nuoruuteni ajan äiti hymähteli pilkallisesti näille taipumuksilleni ja valinnoilleni. Hänen mielestään naisesta, joka ei osaa villapaitaa neuloa, ei ole mihinkään.
      Minkäänlaista henkistä tukea tai kannustusta en ole opiskeluilleni saanut.
      Vasta aivan viime vuosina väheksyvä äänensävy on hieman vaimentunut, kun palkkatasoni on kohonnut äidin elättäjän eli isäni (pitkäaikainen tehdastyöläinen) tasolle ja yli. Vieläkin pilkallisia kommentteja silti esiintyy. Mitään ylpeyttä tyttärensä menestyksestä äiti ei tunne - eihän hän ymmärrä edes tutkintonimikkeitäni eikä sitä, mitä teen työkseni. Välit ovat tietenkin erittäin kylmät ja etäiset.

      Kuvittelen, että akateeminen äiti olisi enemmän ollut tukemassa ja kannustamassa valinnoissani. Toisaalta ehkä juuri se, että olen täysin itsenäisesti tehnyt valintani ja puskenut läpi opinnoissa, on tehnyt sisukkaaksi ja itsenäiseksi. Ehkä tämä on aika äärimmäinen esimerkki siitä, miten kouluttamaton vanhempi voi pyrkiä tukkimaan myös lapsensa kehityspyrkimyksiä.

      • alkuperäinen kirjoittaja

        Todella harmillista moinen. En tiedä yhtään vastaavaa tapausta.

        Mielestäni vanhempien kuuluu tukea lastensa uravalintoja, halusi lapsi sitten roskakuskiksi tai tohtoriksi.

        Itse en suosittelisi kummiskaan lapselleni hoitoalan ammattia, koska se ei todellakaan ole mikään helppo ala fyysisesti eikä henkisesti. Poikkeus on se, jos lapseni todella kiinnostuu hoitoalasta. Silloin tukisin häntä täydellisesti. Toivon vain, että hän löytää jonkun alan joka häntä todella kiinnostaa. Mitään merkitystä ei ole sillä, mikä ala on kyseessä tai kuinka pitkälle hän haluaa kouluttautua.

        Omaksi tehtäväkseni koen parhaiten sen "elämän koulun" opettamisen.


    • äitee +4

      ensinnäkin ennenkuin unohdan niin jopa lähihoitajalle kuuluu ylitöistä palkka tai aikahyvitys samassa suhteessa. Ylityö on aina vapaaehtoista siihen ei voi pakottaa joten maksut ei siitä kiinni. Jos on viranhaltija niin virka velvoittaa jäämään töihin, mutta siitäkin maksetaan ja jos ei ole virkaa niin lopulta tullaan hierarkiassa sille tasolle jossa virka löytyy ja se tulee töihin muiden puuttuessa esim ylihoitaja tms. Liian kilttejä vaan on kaikki hoitsut..

      Itse asiaan..

      Akateemisella äidillä ei ole ammatista tietysti riippuen enempää taitoja äidiksi kuin kellään muullakaan. Talouteenkaan on turha vedota sillä akateemisten työttömien ja alipalkattujen määrä kasvaa koko ajan ja pätkätyöt ovat kohta yleisempiä kuin missään muualla. Monasti työ nimenomaan rajottaa perhe-elämää ja siten heikentää äitiyttä.

      Eikä ammatti tai sen puute paranna äitiä jos äitiys ei muuten suju. Talouskaan ei ole kaikki kaikessa vaan moni teiniäitikin on hyvä äiti iästään ja koulutuksestaan ja taloudestaan huolimatta. Uraäideissä taas on liikaa niitä joilla ei ole aikaa perheelle eikä haluakaan vaan kasvattaminen ja hoito jätetään muille.. Köyhällä ei ole varaa moiseen?

      Elintaso on myös asia jota moni ei ajattele kovinkaan paljoa. Kun on totuttu tiettyyn tasoon niin siitä on vaikea luopua. Jos on paljon itsenäisiä menoja ja harrastuksia niin niistä luopuminen voi olla todella vaikeaa. Jos on eletty kädestä suuhun ja tehty mihin rahat riittää niin ei siinä elintaso juuri tipu lasten myötä joskaan ei nousekkaan. Uraisä ei jää kotiin koska tulot tippuu niin paljon ja mersu ja vene pitää maksaa, tehtaalaisella se pienempi palkka ei juuri haittaa..

      Vanhempain illassa taannoin puhui eräs luennoitsija joka selosti akateemisuuden vaikutusta lasten koulunkäyntiin. Akateemisten vanhempien lapsi on usein myös akateeminen ja duunarin duunari, työttömän työtön.. ei siis luuloa vaan tutkittua juttua. Koska aina joku onnistuu nousemaan omasta luokastaan ylemmäs on jonkun vajottava alas? Kouluttamattomien nuorien määrähän on kasvussa jälleen. Mutta millaisia suorituspaineita ja motiiveja on akateemisilla lapsilla? En muista kuulleeni että kirurgin ja lakimiehen lapsi olisi putkari tai keittäjä, lähihoitaja tms. Ainakin duuni on jotain vähän hienommalta kuulostavaa.. Prepataanko lasta siis olemaan suorittaja ja selviytyjä jo pienestä asti vai tuleeko se perheen kulttuurista? Tietoa arvostavassa ymnpäristössä tiedon hankinta on yhtä luonnollista kuin aikanaan sepän pojalle takominen, miten käy alisuorittajan tai epäonnistujan? Onko lapsi lapsi ja rakas vaikka ei olisi "tavista" kummoisempi..

      Muuten yrittäjäperheiden lapset ovat usein myös yrittäjiä..

      Hyvä talous luo turvaa, mutta taloutta takaa työ ja palkka ja palkan taso. Itse tienasin enemmän kuin akateeminen työtoverini koska meillä oli eri liitto ja ala vaikka käytännössä liki sama työ. Kouluttamaton (kaikki koulut kesken..)mieheni tienaa enemmän kuin minä vuosia lukeneena.. Molemmilla vakituiset työt eikä niiden loppumisesta pelkoa. Olemme tyytyväisiä tilanteeseen..

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16685
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5370
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2545
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2010
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1742
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      975
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      941
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      849
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      843
    Aihe