Paniikkihäiriö

Minulla on paniikkihäiriö, joka tosin nyt on ollut kontrollissa.

Se syntyy juuri noin kuin sanoit. Vietät pari vuotta tai enemmänkin ahdistuksessa. Tiristät itseäsi pienellä liekillä pannulla. Välillä menee paremmin, mutta trendi on alaspäin. Sitten tulee se kaunis päivä kun flippaat. Sen päivän varmaan muistaa jokainen? Itse olin sunnuntaina pizzeriassa syömässä kun aivan yllättäen iski hirveä hiki ja tuli tarve päästä pois. Siitä se lähti. Joka päivä tuli kohtauksia kunnes sitten menin lääkärille ja sain pillerit.

Tilanne missä eka kohtaus tulee ei ole IMHO tärkeä. Kaikki vauriot on tehty jo vuosia aikaisemmin. Siksi paraneminenkaan ei ole nopea prosessi. Itse söin pillereitä puoli vuotta ja nyt puolisen vuotta olen ollut ilman. Vieläkin tuntuu välillä pahalta, mutta paremmalta kuin ennen.

Suosittelen että pistät koko elämäsi suurennuslasin alle, lapsesta asti. Mietit miksi olet mitä olet ja mitä oikeasti haluat. Siis mitä sinä ITSE haluaisit olla. Näin minä tein ja teen edelleen joka yö kun valvon. Päätin että ylitöitä en tee jos ei huvita. Pomot työntäköön päänsä perseeseen. Aloitin paksujen kirjojen lukemisen. Yritän olla stressaamatta mistään. En tolkuta muille omia mielipiteitäni enkä väittele toisten mielipiteistä. En stressaa uutisista. Jos jotain pahaa tapahtuu niin so what elämä jatkuu. Yritän iskostaa päähäni ajatuksen: "Teen mitä teen, teen parhaani ja jos se ei riitä niin ei haittaa." Jos joku ei ajatuksesta pidä niin työntäköön päänsä p.....

Jokus ajattelee, kuinka hienoa olisikaan muuttaa maalle. Kantaa tuoli ulos ja istua ulkona avojaloin hassu hattu päässä. Hävittäisi kaikki kellot talosta. Eläisi vain siinä ja nyt ja olisi onnellinen asioista mitkä tapahtuvat juuri sillä hetkellä.

Veikkaan että omaa terapiaani kestää vielä muutaman vuoden. Aloita sinäkin omasi nyt. Olet sitten edes joskus kunnossa.

p.s. ja lääkkeet kannattaa ottaa. Itse söin Sepramia 20mg kuurin. Ei ollut sivuoireita. Kohtaukset sain kuriin ja helpotti. Suosittelen.

itselläni pari vuotta sitten alkoivat säännölliset paniikkikohtaukset pitkään jatkuneen koulustressin ja etenkin erittäin stressaavan ihmissuhteen tuloksena. Se on kehon tapa purkaa stressiä siinä tilanteessa.

tarvitse olla edes negatiivinen muutos elämässä kun voi jo laukaista paniikin.