Hotihevoseni kuoli tänä aamuna. Eläinlääkäri kävi epäili ähkyä. Hoitoheppani oli ollut jo pari viikkoa väsynyt ja huono syömään. Ikää hepalla oli 16 vuotta. Kaikista ihmeellisimpää on, että näin viime viikolla hoitohevosestani painajaisia, jossa se lähti unen lopussa johonkin pois. Viimeisin uni oli kun hyvästelin sen. Ihmeellistä! Olen iloinen siitä, että edes jollakin tavalla hyvästelin sen. Hevonen oli mitä ihanin suomenhevosruuna!! Ymmärsin kuinka helposti rakkaita lemmikkejä menettää, vaikka luulee kaiken olevan hyvin. :(
suuri suru...
Robena
4229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tosi kurjaa, itsekkin olen hevosystäviä menettänyt kaksi joten tiedän tunteen..
siihen on yksi ainut lääke; toinen hevonen, ei auta unohtamaan,(miksi pitäisikään) mutta paikkaa "tyhjän" olon.
muistele niitä hyviä hetkiä...
itse itkin ensimmäisen hevoseni menetystä kolme päivää, sitten "heräsin" ja ajattelin että "herranjestas mulla on sukulaisia kuollut enkä ole niiden perään itkenyt.." ryhdistäydyin ja lähdin etsimään uutta heppaystävää joka onneksi löytyikin pian..
lohdutusta sinulle, kyllä se taas iloksi muuttuu :)
otan osaa!!!tiedän tasan tarkkaan et miltä susta tuntuu.. nyt joulukuus tulee vuosi ku mun hoitsuni kuoli.se oli katkassu jalkas tarhas..mä olin kans ihan rikki ku se jouduttii lopettaa,mut ei muutakaa voinu tehdä...toivottavasti sul on kans kavereit jotka tukee sua..tos o mun sähköposti osote et jos haluut jutel lisää..yritä jaksaa..!!
..se tuntuu varmasti pahalta,menettää sellanen jonka kanssa on tottunu touhuamaan päivittäin,mutta vielä pahemmalta se tuntuu kun se on ollut sun ihan oma..ja sitten sitä ei enää vaan ole,takasin sitä ei saa millään vaikka kuinka haluais,siihen ei auta muu kuin uppoutua välillä muistelemaan yhteisiä hetkiä..nim.äskettäin heppansa menettänyt..
otan osaa, nimittäin tiedän millasta on menettää rakas ystävä!!!
multa on viety niin monta hoitsua etten jaksa enää!!!ekaksi mulla oli hoitsuna russiruuna, se myytiin ja mulla oli sitä kauhee ikävä!en oo unohtanu viäkää sitä pollea vaik siit on jo 3.v
sitte otin hoitsux lv-ruunan jonka kaa mulla oli ihaninpii hetkiä!se oli mulle kaikki,paras ystävä ja se joka ymmärtää.noh,kerran menin tallille ja olin aiva siinä uskos että menisin maastoon sillä..ku avasin tallin oven (talli on yxäri),menin kattoon mun hoitsua ni se ei ollu sen karsinas,eikä muitten karsinas mutta siel oli 2 uutta heppaa..juoksin pihalle ja huutelin mun hoitsua,kiersin siis kaikki laitumet!kattoin kaikki karsinat viel ja sit yhtä heppaa katoin tarkemmin,mut se ei ollu mun hoitsu!sanoin hepalle että "sua en tuu koskaa rakastamaan" ja päätin mennä kysymään tallin omistajalta missä hoitsuni on.no se sano että "se on vaihdettu yhteen lv:seen,kuka ny sellasta paskaa kaipaa!"sitte juoksin talliin ja tajusin etten näe sitä enää koskaa!itkin ainaki puoli tuntia ja muistelin meidän hyvii hetkiä.sitte ei enää hyvittanu tehä mitään.no sitte viime kerralla menetin KAKS hoitsua samalla kerralla.se "uus heppa" joka oli tos äskeseski niin siitä tuli mun hoitsu ja sitte yx sh-ruunaki oli mun hoitsu.rakastin kumpaaki vaik sanoin että "sua en tuu rakastamaan" sille toiselle.no sitte ku tulin viime kesänä (siis mikä oli just)ni tiesin että se oli myyny mun hoitsut.nyt mulla on sh-ruuna joka on yli ihana mutta seki myydään joskus. :(
tällänen oli mun tarina!