Mielipidettä kaipaisin...

Heippa!

Mun mielipide olis asiaan tammonen: Kerrot Matille mahdollisuudesta, etta han ei ehka ole lapsen isa ja Pekalle mahdollisuudesta, etta han voi olla tuleva isa. En tieda voidaanko isyytta sanoa odotusaikana vai pitaako odottaa lapsen syntymaa, kysy vaikka neuvolasta tai talla palstallakin varmasti joku osaa tahan vastata. Sitten vaan vastausta odotellessa.
En kunnolla ymmartanyt sun ja Matin tan hetkista tilannetta mutta jos et sita ollenkaan nae tai ole yhteydessa niin voithan kertoa nyt vain Pekalle mahdollisuudesta olla isa ja testata tama. Jos on negatiivinen niin olet sitten yhteydessa Mattiin, siis jos haluat. Hanhan jo luulee, etta on isa.
Muista myos ottaa Mattiin yhteytta siina tapauksessa, etta Pekka osoittautuukin isaksi. Kerrot, ettei han (Matti) olekkaan lapsesi isa.

Joka tapauksessa lapsen pitaisi saada mielestani tietaa kuka hanen biologinen isa on.

Onpa tilanne.. =) Itse odotan ensimmäistäni viikoilla 22 ja minulle on kyllä selvää kuka on lapseni isä, mutta itse en tiedä vielä omaa isääni. Luulin erästä miestä 12 vuotta isäkseni, mutta lopulta dna-testeissä paljastui, ettei kyseinen henkilö olekaan isäni. Sen jälkeen en ole "isääni" nähnyt, kun hänen nykyinen vaimonsa kieltää meidän tapaamisen. Vaikea kuvio selittää, mutta ymmärrät varmaan suurin piirtein... :/ Aikani kun tivasin äidiltäni tietoa biologisesta isästäni, hän lopulta antoi minulle erään miehen nimen ja lopulta kävimme hänenkin kanssa dna-kokeissa. Vastaus oli negatiivinen. Eli edelleen isättömänä elelen ja nyt olen jo sentään täysi-ikäinen! Luulen että mun kohalla en saakaan koskaan tietää oikeaa isääni, mutta nyt näiden kokemusten perusteella kehotan sinua lämpimästi heti vauvan synnyttyä tekemään isyystestin kun kerran niinkin helpolla pääset, että ei ole kuin 2 vaihtoehtoa. Jos ensimmäinen testi onkin negatiivinen, tiedät silloin, että sen toisen on oltava lapsesi isä, eikä toista testiä tarvitse tehdä. Vaikka sitten tulos ei miellyttäisikään sinua tai kyseistä miestä, on aina parempi että sinulla on se varma tieto lapsen isästä kun lapsi sitä jossain vaiheessa kysyy kuitenkin. Lapsella on siis oikeus molempiin vanhempiinsa ja ainakin varmaan tietoon siitä ketkä he ovat. Se, miten kyseiset isäehdokkaat suhtautuvat asiaan, on sitten sen ajan murhe, eikä siitä vielä kannata ottaa turhia paineita. Asia on nyt näin, eikä he kiukuttelemalla saa sitä käännettyä ympäri. Ota siis rohkeasti selvää, sillä 12 vuoden jälkeen oikeaa biologista isää voi olla jopa mahdotonta löytää vaihtuneiden osotteiden, puhelinnumerojen, paikkakuntien/maiden ja ehkä jopa vaihtuneiden nimienkin osalta. Toivon ettei kukaa joudu samanlaiseen isättömään tilanteeseen kuin minä nyt, sillä tietämättömyys lisää aina tuskaa ja puolethan minunkin geeneistä ovat peräisin isältäni, kuka se sitten onkaan.. =) Teetpä sitten asian kanssa niin tai näin, niin ainakin vissiin nyt mielipiteeni asiaan on selvä ja tuskin itsekään haluat elää epävarmuudessa saatika sitten valehdella Matille ja Pekalle ja mikä pahinta, omalle lapsellesi koko ikää.. Eli rohkeasti vain DNA-testiin!