Voi voi..

Eli..

Kyseessä on tuntipolle. Se oli jokin aika sitten mulla vuokralla ja olin ainoa ihminen joka vastasi hevosesta (=tietty kun oli mulla vuokralla!). Ratsastin hevosen itse, laitoin varusteet, hoidin sen aina joka päivä kuntoon. Laitoin rasvaa vuohisiin ja suun pieliin jos oli tarve, loimitin sen kunnolla jos ulkona oli satanut vettä ja hevonen oli märkä. Hain sen tarhasta ja tappelin sen kanssa kun ei meennannut antaa itseään kiinni jne. Kirosin pollen ja kun sen kiinni sain, kumminkin vain rapsuttelin sitä kaulassa ja otsasta, annoin suukon turvalle ja jatkettiin matkaa.. Juteltiin ja syötin sille aina pikkaisen ruisleipää, kiitokseksi kaikesta siitä mitä sinä päivänä tapahtui. Rapsuttelin illalla sitä karsinassa ennen kuin lähdin tallilta jne.

Nyt polle on taas tuntikäytössä, ja tuntuu pahalta nähdä kuinka sillä ratsastetaan monta tuntia päivässä, kuinka ihmiset lätkivät sitä raipalla ja kuinka sille tulee lyöttämiä, kun ihmiset kiireissään eivät harjaa sitä kunnolla. Silti tämä musasukka raataa valittamatta ja nöyränä ja minulle tulee paha olo ja säälittää katsellessa sitä.

Polle toimi niin hyvin kun oli yhden ihmisen hoivassa. Se tiesi kenen kanssa on tekemisissä ja tiesi että voi luottaa minuun.

Onko tämmöinen "sääliminen" normaalia? Ehkä minulla on vaan niin kova ikävä sitä..