Siskoni ahdistaa minua.

Mä en ainakaan koskaan käynyt 19-vuotiaana missään baarissa tai ravintolassa yksikertaisesti siksi etteivät ne kiinnostaneet yhtään. Tulihan siitä sanomisia kavereilta että olen erakko, ylimielinen ja ties mitä, mutta koska en pidä baarielämästä en kokenut luontevaksi mennä mukaan. Olen nyt 26 enkä vieläkään ole missään käynyt mutta se ei ole elämääni haitannut. En sanoisi että on normaalia että kaikki 19-vuotiaat menevät joka viikonloppu jonnekin, kyllä kyse on yleensä vain tietystä porukasta eikä koko ikäryhmä. Sitä pitää tehdä niin kuin itse haluaa eikä mitä muut käskee sillä muuten tulee itselle vain huono olo.

Sun vaiko siskon?
Varmaankin sinun, mutta aina on ihmisiä jotka haluavat rienata. Siskosi on jollain tapaa todella kypsymätön, koska ei tajua, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia kuin hän tai hänen mielikuvansa täydellisestä sosiaalisesta ihmisestä.

Sano sille, että kyseessä on kuitenkn SUN elämä ja aikuisena ihmisenä elät sitä niin kuin lystäät eikä se ole hänen huolenaiheensa, missä tapaat ihmisiä ja ketä. Kuitenkin ihmisiä tapaa muuallakin kuin baarissa. Ignoroi siis koko ihminen ja käske hänen olla hiljaa, jos ei ole muuta puhuttavaa.

Mulla on äiti, jolla on toisinaan tapana ahdistella minua jokseenkin samalla tavalla. Hän soittaa minulle perjantai-iltana, minä vastaan ja hän pitää minulle järkyttävän saarnan siitä, miksi nökötän kotona enkä lähde ulos. Sitten jos olen ulkona, kävelyllä, hänen soittaessan, niin hän pitää saarnan siitä, miten typerää on käydä kävelyllä yksin "tähän aikaan illasta". Minusta taas kymmenen/yhentoista maissa on mukavinta käydä kävelyllä. Jos olen unohtanut puhelimen pois päältä, niin hän soittaa, kysyy olenko kenties kuollut kun en ole pitänyt puhelinta päällä. Hassua, sillä yleensä kuolleet eivät kuitenkaan vastaa puhelimeen ja vakuuttele toiselle olevansa elävien kirjoissa.

Jotenkin olen kuitenkin onnistunut vapautumaan tuon ihmisen taakasta. Negatiiviset yhteydenotot ovat vähentyneet, kun olen sanonut, että teen niin kuin parhaaksi katson, eikä minun tarvitse vastata teoistani hänelle eikä kenellekkään muullekkaan. Nykyään tosin joudun kuuntelemaan yksiyiskohtaisia selostuksia sukulaisteni elämästä, joita en ole nähnyt vuosikausiin, mutta ei se mitään. Pääasia, että mun elämä ei ole enää se keskusteluitten pääaihe.

Siskohan on vaan huolissaan susta. Etkö muka tunne olevasi yksinäinen? Sisko ehkä ajattelee että löytäisit vaikka jonkun kivan miehen jonka kanssa sit lötkötellä pihalla tai sohvalla. Ei kai sun nyt aina tarvis ruveta käymään baarissa tai muus vastaavas. Kunhan löytäisit jostain jonkun mukavan kelle soittaa kun huvittaa. Kysy siskolta mikset voi joskus lähteä hänen porukkaansa mukaan vaikka ns. sivuhenkilöksi, sitten voisit katsastella sattuisiko näkymään sinun mielestä kiinnostavaa ihmistä.

"Tänpä vuoksi vietän viikonloppuni ja kaiken vapaa-aikani lähes aina yksin. Minua ei nykyään häiritse se, sillä olen sopeutunut siihen. Tietenkin joskus ahdistaa, mutta yleensä annan asian olla. Tänään ainakin tuntuu siltä etten välittäisi vaikka joutuisin viettämään kaikki loppuelämäni viikonloppuillat tv:stä katsellessa."

Viisitoista vuotta elämää eteenpäin. Uskotko uskovasi vielä silloinkin, ettei sinua vaivaisi, että annoit ajoittain ahdistavan yksinäisyyden vain olla. Veikkaatko, että voit tuolloin muistella mukavaa nuoruutta. Vai tarviitseeko sitä edes mielestäsi voida? Häiritsee lapsellinen ajatus elämän ainutkertaisuudesta, mikä aina unohtuu. Kai siskoasi kiusaa sama tunne, minkä rivien välistä voi lukea; näyttää, ettet siltikään olisi tyytyväinen elämääsi.

(Osittain kirjotin uskotellakseni, että asenteen muuttaminen juhliin, elämään ja kaikkeen on itsellänikin paikallaan. Huolimatta kuinka vaikeaa ensimmäisen askeleen ottaminen on.)

Kuka sinua muka estää tekemästä niin kuin haluat? Ei suinkaan siskosi, vaan sinä itse!! Se on aivan omissa käsissäsi, miten toimit. Ei siskosi voi sinua mihinkään pakottaa, jos et itse siihen suostu. Itse olet vain lepsu ja annat toisten määräillä. Turha syyttää siskoasi, katso vain peiliin, siellä se syyllinen luuraa.

mua ei hirveesti kiinnosta käydä baareissa ja mua se ei haittaa, mutta tuntuu että muille se on hirvee ongelma. Muut ei pysty ymmärtään että mua ei oikeesti kiinnosta ryypätä. Ehkä mä sitte oikeesti oon outo.
Mä vaan en pysty ymmärtään miks ei voi olla oma itsensä vaan muut yrittää sovittaa mua johonkin muottiin.