Ajoin 500km autolla. muutaman kerran oli todella vaikeaa siellä maantiellä jonossa mennä. kymmeniä kilometrejä. satoja kilometrejä, jonoa ja köröttelyä... mutta kun liikenne harveni oli ihan kiva ajella kun aurinkokin laski. ei mitään tuskaa. kerran jouduin pysähtymään ruokapaikkaan matkalla syömään jotain ja vessaan.
ruokapaikan aula oli iso (humppila) ja tuntui vaikealta ylittää se aula ja lähteä kävelemään kohti vessaa. huojui ja heilui koko maailma. mutta tässä sitä vaan ollaan, selvitty ajamisesta ja taukopaikasta hengissä. kohtaus yltyi siellä ravintolan puolella mutta söin hampurilaisen loppuun vaikka mieli teki juosta ulos ja päässä ja mielessä myllersi ja kaikki ne vieraat ihmiset ja kaikki. ja tässä sitä ollaan. eli kohtauksen tynkää tuli mutta siihen ei kuoltu.
mitään lääkkeitä en syö.
kyllä oli kohtauksen jälkeen ARMOTON VÄSY:)
Mutta tsemppiä kaikille!
ruokapaikan aula oli iso (humppila) ja tuntui vaikealta ylittää se aula ja lähteä kävelemään kohti vessaa. huojui ja heilui koko maailma. mutta tässä sitä vaan ollaan, selvitty ajamisesta ja taukopaikasta hengissä. kohtaus yltyi siellä ravintolan puolella mutta söin hampurilaisen loppuun vaikka mieli teki juosta ulos ja päässä ja mielessä myllersi ja kaikki ne vieraat ihmiset ja kaikki. ja tässä sitä ollaan. eli kohtauksen tynkää tuli mutta siihen ei kuoltu.
mitään lääkkeitä en syö.
kyllä oli kohtauksen jälkeen ARMOTON VÄSY:)
Mutta tsemppiä kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mahtavaa, olet kyllä sitkeä sissi.
Olitko yksin matkassa ?
Minäkin luulen, että pystyisin sen 500 km ajamaan, jos vieressä istuisi henkilö, joka on ajotaitoinen. Yksin en uskaltaisi lähteä, tai no senhän voisi laittaa tavoitteeksi :)