pakko-ajatuksia vai

mustasukkaisuutta?

Onko jollain kokemuksia ns. pakko-ajatuksista? Siis pakkoneuroosi, johon liittyy vain ajatuksia. Itse olen ollut parisuhteessa noin 8kk, ja välillä mieleeni tulee (ilman mit. todellisuuspohjaa) inhottavia ajatuksia, jotka aliittyvät siihen, että kumppanini pettää/valehtelee. Pelkään erästä hänen tuttavaansa, jota hän ei ole edes nähnyt useaan kuukauteen! Silti mielessäni saattaa pyöriä jopa tunteja päässäni että mitä joshe näkevät, kumppanini ihastuu, ym .ym...Päähäni saattaa tulla samanlaisia inhotavia ajatuksia koskien myös hänen nykyisiä ystäviän, mutta niitä saan jotenkin hallittua. Tiedän että olen mustasukkainen, mutta en sairaalloisen, eikä minulla ennen tätä suhdetta ole esiintynyt vastaavia ajatuksia. Edell. parisuhteeni oli vaikea, siksi on vaikeaa luottaa. Silti, ei tuo ole normaalia.. Kommentoikaa KIITOS!

10

747

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ex-pakkoneurootikko

      Jos tarkoitat psykiatrian termiä "pakkoajatus", niin nuo ajatuksesi eivät sellaisia ole.

      Itselläni oli murrosiässä todella paha pakkoneuroosi, johon liittyi sekä pakkoajatuksia että -toimintoja.

      Mun pakkoajatukset oli sellaisia, että jotain sanaa täytyi mielessä toistaa/hokea satoja kertoja. Esim. koira, koira, koira, koira... niin kauan, että sain sen ikään kuin ajateltua "loppuun".

      Tällaisiin oireisiin tarvitsee aina psykiatrin apua ja lääkityksen. Ne eivät todellakaan mene itsestään ohi. Kyseessä on aivojen välittäjäaineen toimintahäiriö.

      Sun tapauksessa kyse on mielestäni "tavallisesta" mustasukkaisuudesta.

      • alkup.

        Niin, en usko että tämä on enää normaalia. Nytkin sain päähäni että mitä jos hänen ystävänsä on kiinostunut hänestä siinä mielessä (vaikka olenkin lähes varma ettei ole koska kys. ystävä esim. seurustelee ja kumppanini on myös sanonut ettei ole). Tämä inhottava ajatus vain pyörii päässä ja koska en saa sitä pois/ pysty hallitsemaan ajatuksiani, ahdistun valtavasti. Olen läh. aikoina kokenut useahkosti tälläistä ahdistumista, kurkkuun pistää ym. näiden inhottavien ajatuskulkujen seurauksena. Sinänsä en itsekään usko että kys. on pakkoajatukset puhtaimmillaan. Mutta jotain häikkää on.. Psykiatrille??


      • saman kokenut
        alkup. kirjoitti:

        Niin, en usko että tämä on enää normaalia. Nytkin sain päähäni että mitä jos hänen ystävänsä on kiinostunut hänestä siinä mielessä (vaikka olenkin lähes varma ettei ole koska kys. ystävä esim. seurustelee ja kumppanini on myös sanonut ettei ole). Tämä inhottava ajatus vain pyörii päässä ja koska en saa sitä pois/ pysty hallitsemaan ajatuksiani, ahdistun valtavasti. Olen läh. aikoina kokenut useahkosti tälläistä ahdistumista, kurkkuun pistää ym. näiden inhottavien ajatuskulkujen seurauksena. Sinänsä en itsekään usko että kys. on pakkoajatukset puhtaimmillaan. Mutta jotain häikkää on.. Psykiatrille??

        Mulla on täysin samoja tuntemuksia kuin sulla. Itse olen ajat sitten myöntänyt olevani sairaalloisen mustasukkainen. Se taas johtuu usein huonosta itsetunnosta. Tästä on vaikeaa "parantua", mutta tiettyjä ajatusmalleja on hyvä opetella. Esim. yritä luottaa itseesi ja kumppaniisi enemmän. Mieti, miten paljo tuhlaatkaan energiaasi tuollaisiin ihan turhiin ajatuksiin. Sen sijaan voisit täysillä keskittyä suhteenne hoitamiseen ja rakkaasi hyvänä pitämiseen. Kaikki tämä on toki paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse olen ajan kanssa saanut vähennettyä epäilyjäni paljon, ihan vaan järkeilemällä itselleni.

        Tsemppiä ja luonteenlujuutta toivotan sulle!


      • alkup.
        saman kokenut kirjoitti:

        Mulla on täysin samoja tuntemuksia kuin sulla. Itse olen ajat sitten myöntänyt olevani sairaalloisen mustasukkainen. Se taas johtuu usein huonosta itsetunnosta. Tästä on vaikeaa "parantua", mutta tiettyjä ajatusmalleja on hyvä opetella. Esim. yritä luottaa itseesi ja kumppaniisi enemmän. Mieti, miten paljo tuhlaatkaan energiaasi tuollaisiin ihan turhiin ajatuksiin. Sen sijaan voisit täysillä keskittyä suhteenne hoitamiseen ja rakkaasi hyvänä pitämiseen. Kaikki tämä on toki paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse olen ajan kanssa saanut vähennettyä epäilyjäni paljon, ihan vaan järkeilemällä itselleni.

        Tsemppiä ja luonteenlujuutta toivotan sulle!

        Edelleenkään, en usko olevani sairaalloisen mustasukkainen. Eikä siihen liity ihan käytännössä esim. toisen menojen rajoittaminen ja se ettei itse edes tajua olevansa mustasukkainen? Kumppanikin on sanonut, etten ole sairaall. mustasukk. Asia mikä ahdistaa, on ne tietyt harvat ihmiset, joiden vuoksi ahdistelen, ja ahdistelen..Ainakin ahdistus saa alkunsa jostain ilkeästä ajatusmallista, jonka jälkeen tajuankin vain ahdistukseni. Ja tosiaan, tämä on jo ihan fyysistä, kurkkuun pistää ym.


      • Ex-pakkoneurootikko
        alkup. kirjoitti:

        Niin, en usko että tämä on enää normaalia. Nytkin sain päähäni että mitä jos hänen ystävänsä on kiinostunut hänestä siinä mielessä (vaikka olenkin lähes varma ettei ole koska kys. ystävä esim. seurustelee ja kumppanini on myös sanonut ettei ole). Tämä inhottava ajatus vain pyörii päässä ja koska en saa sitä pois/ pysty hallitsemaan ajatuksiani, ahdistun valtavasti. Olen läh. aikoina kokenut useahkosti tälläistä ahdistumista, kurkkuun pistää ym. näiden inhottavien ajatuskulkujen seurauksena. Sinänsä en itsekään usko että kys. on pakkoajatukset puhtaimmillaan. Mutta jotain häikkää on.. Psykiatrille??

        "normaalia" mustasukkaisuutta, mutta jotain mustasukkaisuutta silti?? En tunne sua, joten en hirveesti voi kommentoida. Mutta sen tiedän, että psykiatrisia pakkoajatuksia nuo ei voi olla. Ja on ihan hyvä, että olet miettinyt myös psykiatrin juttusille menoa, jos susta tuntuu, että et yksin pääse noista ajatuksista eroon. Se on jo askel kohti parempaa tulevaisuutta! ONNEA MATKAAN! Mä uskon, että onnistut!


      • alkup.
        Ex-pakkoneurootikko kirjoitti:

        "normaalia" mustasukkaisuutta, mutta jotain mustasukkaisuutta silti?? En tunne sua, joten en hirveesti voi kommentoida. Mutta sen tiedän, että psykiatrisia pakkoajatuksia nuo ei voi olla. Ja on ihan hyvä, että olet miettinyt myös psykiatrin juttusille menoa, jos susta tuntuu, että et yksin pääse noista ajatuksista eroon. Se on jo askel kohti parempaa tulevaisuutta! ONNEA MATKAAN! Mä uskon, että onnistut!

        niin, kuten tuossa kommentoin toisellekin vastaajalle, en ole sairaanloisen mustasukkainen, ainakaan siitä hankkimieni tietojen pohjalta. Mustasukkainen kyllä olen ja pelkään että jtn pahaa tapahtuu - aiempi ihmissuhteeni oli hyvin vaikea. Itsetuntoni on ollut aina kohdallaan, oikeasti, joten en usko tämän sitäkään olevan. Ja tosiaan, jokin yksittäinen ajatus voi laukaista minussa monen tunnin ahdistuksen.. -> ei kai sekään ole mustasukkaisuutta vaan se että tietyissä tilanteissa tuntisi mustasukkaisuutta?


      • Ex-pakkoneurootikko
        alkup. kirjoitti:

        Edelleenkään, en usko olevani sairaalloisen mustasukkainen. Eikä siihen liity ihan käytännössä esim. toisen menojen rajoittaminen ja se ettei itse edes tajua olevansa mustasukkainen? Kumppanikin on sanonut, etten ole sairaall. mustasukk. Asia mikä ahdistaa, on ne tietyt harvat ihmiset, joiden vuoksi ahdistelen, ja ahdistelen..Ainakin ahdistus saa alkunsa jostain ilkeästä ajatusmallista, jonka jälkeen tajuankin vain ahdistukseni. Ja tosiaan, tämä on jo ihan fyysistä, kurkkuun pistää ym.

        Totta kyllä, että usein ahdistus aiheuttaa fyysisiä oireita. Niitä voi olla vaikka minkälaisia. Itselleni tuli rytmihäiriöitä :(


      • Mä tiedän mistä sä puhut
        alkup. kirjoitti:

        niin, kuten tuossa kommentoin toisellekin vastaajalle, en ole sairaanloisen mustasukkainen, ainakaan siitä hankkimieni tietojen pohjalta. Mustasukkainen kyllä olen ja pelkään että jtn pahaa tapahtuu - aiempi ihmissuhteeni oli hyvin vaikea. Itsetuntoni on ollut aina kohdallaan, oikeasti, joten en usko tämän sitäkään olevan. Ja tosiaan, jokin yksittäinen ajatus voi laukaista minussa monen tunnin ahdistuksen.. -> ei kai sekään ole mustasukkaisuutta vaan se että tietyissä tilanteissa tuntisi mustasukkaisuutta?

        Joo, tosiaan tuo on tuttua! Ja kaukana mustasukkaisuudesta.

        Sinulle vastanneet eivät ole varmastikaan itse kokeneet samaa kuin sinä niin eivät oikein osaa kuvitella mitä tarkoitat.

        En minä tiedä "vaivan" nimeä, mutta kyllä se minusta on psyykkisesti sairasta. Olisiko ahdistuneisuushäiriö? Miksei myös sellaista pakkoajattelua?

        Minä olen kärsinyt samanlaisista ajatuksista ja ollut TODELLA voimakkaasti ahdistunut, jopa niin että olen ripuloinut ja koko hereilläoloaika on ollut mahdottoman vaikeaa kestää, olisin halunnut vain nukkua.

        Mutta minulla ajatukset eivät ole rajoittuneet tuohon puolison "epäilyyn", vaan olen saanut päähäni milloin mitäkin kamalaa ja pelottavaa, samojakin asioita uudelleen ja uudelleen. Minulla tämän laukaisi selvästi erittäin raskas ja vaikea elämäntilanne joka tuotti surua ja josta tunsin suurta syyllisyyttä.

        Olen vain yrittänyt elää tämän asian kanssa. Kun jokin alkaa kovasti ahdistaa, yritän vain luottaa siihen että se kyllä taas menee ohi.

        Mutta tosi raskasta minulla on ollut. Suvussani on skitsofreniaa ym, joten luonnollisesti olen välillä pelännyt jopa sekoavani. Mutta vielä on todellisuudentaju säilynyt taustalla, kuten sinullakin. Olisiko sinulla myös edellinen vaikea suhteesi laukaissut tämän kaltaisen häiriön?

        Kaikkea hyvää ja toivottavasti pärjäät ajatustesi kanssa. Jos päätät mennä lääkärin juttusille, niin minusta olisi kiva kuulla mitä lääkäri on asiasta mieltä, eli kirjoita tänne jos jaksat.

        Terveisin kohtalotoveri


      • alkup.
        Mä tiedän mistä sä puhut kirjoitti:

        Joo, tosiaan tuo on tuttua! Ja kaukana mustasukkaisuudesta.

        Sinulle vastanneet eivät ole varmastikaan itse kokeneet samaa kuin sinä niin eivät oikein osaa kuvitella mitä tarkoitat.

        En minä tiedä "vaivan" nimeä, mutta kyllä se minusta on psyykkisesti sairasta. Olisiko ahdistuneisuushäiriö? Miksei myös sellaista pakkoajattelua?

        Minä olen kärsinyt samanlaisista ajatuksista ja ollut TODELLA voimakkaasti ahdistunut, jopa niin että olen ripuloinut ja koko hereilläoloaika on ollut mahdottoman vaikeaa kestää, olisin halunnut vain nukkua.

        Mutta minulla ajatukset eivät ole rajoittuneet tuohon puolison "epäilyyn", vaan olen saanut päähäni milloin mitäkin kamalaa ja pelottavaa, samojakin asioita uudelleen ja uudelleen. Minulla tämän laukaisi selvästi erittäin raskas ja vaikea elämäntilanne joka tuotti surua ja josta tunsin suurta syyllisyyttä.

        Olen vain yrittänyt elää tämän asian kanssa. Kun jokin alkaa kovasti ahdistaa, yritän vain luottaa siihen että se kyllä taas menee ohi.

        Mutta tosi raskasta minulla on ollut. Suvussani on skitsofreniaa ym, joten luonnollisesti olen välillä pelännyt jopa sekoavani. Mutta vielä on todellisuudentaju säilynyt taustalla, kuten sinullakin. Olisiko sinulla myös edellinen vaikea suhteesi laukaissut tämän kaltaisen häiriön?

        Kaikkea hyvää ja toivottavasti pärjäät ajatustesi kanssa. Jos päätät mennä lääkärin juttusille, niin minusta olisi kiva kuulla mitä lääkäri on asiasta mieltä, eli kirjoita tänne jos jaksat.

        Terveisin kohtalotoveri

        Niin, varmaankin johtuu ainakin osittain edell. suhteesta.. Itselläni ei ole ollut noin paha tilanne, on monia päiviä jolloin ei ahdista yhtään. (tämä ei ole sellainen). Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että tiedän että ilman suhdetta minulla ei olisi tälläistä... Lisäksi kumppani ei pysty ollenkaan hyväksymään/ymmärtämään koko asiaa (mm. nuoren ikänsä vuoksi), eikä se ainakaan helpota tilannetta. Läh. aikoina olenkin alkanut miettiä, että onko tämä nyk. suhteeni ylipäätään sellainen että haluan/jaksan taistella, vaikkakin tiedän että ongelmien alkulähde on oma pääni..


      • Cherry
        alkup. kirjoitti:

        Niin, varmaankin johtuu ainakin osittain edell. suhteesta.. Itselläni ei ole ollut noin paha tilanne, on monia päiviä jolloin ei ahdista yhtään. (tämä ei ole sellainen). Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että tiedän että ilman suhdetta minulla ei olisi tälläistä... Lisäksi kumppani ei pysty ollenkaan hyväksymään/ymmärtämään koko asiaa (mm. nuoren ikänsä vuoksi), eikä se ainakaan helpota tilannetta. Läh. aikoina olenkin alkanut miettiä, että onko tämä nyk. suhteeni ylipäätään sellainen että haluan/jaksan taistella, vaikkakin tiedän että ongelmien alkulähde on oma pääni..

        Tunnen tuon mustasukkaisuuden tunteen, itselläni oli jotain samantyyppistä suhteemme ensimmäisen vuoden ajan. En ollut sairaalloisen mustasukkainen siinä mielessä, että olisin rajoittanut poikaystäväni tekemisiä tai tentannut häntä loputtomasti menemisistään. Kyse oli enemmänkin valtavasta pelosta ja ahdistuksesta, "entä jos joudun petetyksi". Kuvittelin kaikki naiset uhkaksi ja elämä oli tosi raskasta kun olimme vielä etäsuhteessa, mies toisessa maassa enkä voinut olla paikan päällä "vahtimassa" mitä hän milloinkin tekee. Sain pariin otteeseen paniikkikohtauksen keskellä yötä, aloin melkeinpä hysteerisesti pelätä hänen pettävän minua juuri sillä hetkellä. Ajoittain minussa heräsi myös sairauksien ja kuoleman pelko, ja yleensäkin tilanteen hallinnan menettämisen pelko.

        Sitten tapahtui jotain. Löysin luottamuksen mieheeni pari kuukautta sitten ja yhtenä päivänä en enää ollutkaan mustasukkainen. Mieheni oli tulossa Suomeen, mikä tietysti toi turvallisuuden tunnetta. Nyt asumme yhdessä ja päällisin puolin kaikki suunnilleen ok. Mutta kun pääsin eroon mustasukkaisuudesta, tilalle astui entistä voimakkaampana sairauksien ja kuolemanpelko, ja tässä tilassa eletään edelleen. En tiedä mikä ahdistaa, ehkä tulevaisuus yleensäkin, elämässä epäonnistumisen pelko tai jokin sellainen. Omaan tilanteeseeni liittyy muutakin, mikä tuota epäonnistumisen ja hylätyksi tulemisen pelkoa voi aiheuttaa. Ehkä sinullakin on saman tyyppinen tilanne, että ahdistus on tavallaan naamioituneena mustasukkaisuudeksi, ja todellinen syy on jossain syvemmällä. Uskoisin asian olevan näin, jos sinusta kerta itsestäsi tuntuu, ettet ole "tavallisella" tavalla mustasukkainen. Mene ja tiedä...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      264
      16953
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5458
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2581
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2058
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1762
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      996
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      952
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      880
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      880
    Aihe