miten minun pitäisi ymmärtää vl-lähimmäisiäni. Erilaisissa käyttäytymiseen liittyvissä asioissa he (tai ainakin jotkut) ovat aivan eri linjoilla kuin me tavalliset suomalaiset veronmaksajat.
En tiedä, kasvatetaanko heidät lapsina rehellisyyteen ja muiden ihmisten kunnioittamiseen. Olen saanut sen omakohtaisen käsityksen, että heillä oma etu on aina etusialla ja muiden ihmisten tarpeisiin, tunteisiin ja arvopohjaan ei tarvitse paneutua.
On tullut sellainen tunne, että heillä on sisäsyntyinen puolustusasenne kaikkea toimintaansa kohtaan siitä huolimatta, että kaikkien muiden, so. niin sanottujen epäuskoisten, mielestä he toimivat väärin.
Miten tällainen asenne syntyy? Syntyykö se siitä, että jo lapsille kerrotaan, että he ovat erikoisasemassa muihin ihmisiin nähden, jolloin lapsi saa aivan vääristyneen kuvan ihmisenä olemisesta. Tällainen asenne ruokkii synnin luvallisuutta, valehtelua, irstautta ja vääriä tekoja, joita ei kuitenkaan nähdä, koska alkeellinenkin itsetuntemus puuttuu.
Onko niin, ettei vl tarvitse koskaan miettiä, millainen ihminen hän oikein on? Riittääkö vain se, että synnit annetaan anteeksi? Eikö syntien anteeksi antamiseen liity myös synnistä luopuminen ja käyttäytymisen muutos? Onko itsetutkiskelu syntiä?
Miten synti määritellään vl:ssa? Jos me epäuskoiset näemme jonkin asian vääräksi ja synniksi, voimmeko mennä sanomaan vl, että sinun pitäisi tehdä parannus tuosta ja tuosta asiasta. Millaisia asioita voi tai pitää viedä Rauhanyhdistyksen tietoon?
En tiedä, kasvatetaanko heidät lapsina rehellisyyteen ja muiden ihmisten kunnioittamiseen. Olen saanut sen omakohtaisen käsityksen, että heillä oma etu on aina etusialla ja muiden ihmisten tarpeisiin, tunteisiin ja arvopohjaan ei tarvitse paneutua.
On tullut sellainen tunne, että heillä on sisäsyntyinen puolustusasenne kaikkea toimintaansa kohtaan siitä huolimatta, että kaikkien muiden, so. niin sanottujen epäuskoisten, mielestä he toimivat väärin.
Miten tällainen asenne syntyy? Syntyykö se siitä, että jo lapsille kerrotaan, että he ovat erikoisasemassa muihin ihmisiin nähden, jolloin lapsi saa aivan vääristyneen kuvan ihmisenä olemisesta. Tällainen asenne ruokkii synnin luvallisuutta, valehtelua, irstautta ja vääriä tekoja, joita ei kuitenkaan nähdä, koska alkeellinenkin itsetuntemus puuttuu.
Onko niin, ettei vl tarvitse koskaan miettiä, millainen ihminen hän oikein on? Riittääkö vain se, että synnit annetaan anteeksi? Eikö syntien anteeksi antamiseen liity myös synnistä luopuminen ja käyttäytymisen muutos? Onko itsetutkiskelu syntiä?
Miten synti määritellään vl:ssa? Jos me epäuskoiset näemme jonkin asian vääräksi ja synniksi, voimmeko mennä sanomaan vl, että sinun pitäisi tehdä parannus tuosta ja tuosta asiasta. Millaisia asioita voi tai pitää viedä Rauhanyhdistyksen tietoon?
Vastaukset 21
Vanhimmat
epäuskoiset ovat joka tapauksessa ulkopuolisia. Tämäkin on muistaakseni, seuroissa opetettu.
mihin nähden? Oletko itse vl?
Menikö jakeluun? On olemassa yhteisöjä joihin kuulumattomat ovat ulkopuolisia.
Ei ole aikaa kasvattaa kuin aika menee muuhun. On kyse joskus vain siitä kuinka selvitään seuraavaan päivään.
Syntejä pyydellään anteeksi. Joskus harvoin sellaisiakin, jotka ovat oikeasti syntiä. Esim.varastaminen.
"uskonut syntinsä (rikoksensa) anteeksi"?
on pelkkää kaaosta, miksi suositaan sellaista elämäntapaa, joka aiheuttaa väistämättömän kaaoksen. Millaiset eväät lapset saavat tuonkaltaisessa kodissa?
Mihin muuhun aika menee ja mistä yritetään selvitä seuraavaan päivään?
arjen pyörittämiseen: lapsille (ja itselle sekä puolisolle) tehdään ruokaa melkoinen määrä päivän aikana, se on haettava kaupasta jossain välissä, hoidetaan pyykkivuori pienemmäksi, pidetään lapset puhtaina ja kuivina, kenties siivotaankin välillä! Hyvin usein vl perheessä vain toinen vanhemmista käy töissä ja jos lapsia on monta, niin rahat voi olla tiukilla -> vanhemmilla on väistämättä tällöin huoli taloudesta. Tämän kaiken keskellä siis yritetään selvitä seuraavaan päivään.
Miksi sitten suositaan tällaista elämäntapaa? Koska se on vl:n mielestä oikea. Jokaisella lienee oikeus päättää siitä, miten elää ja mihin uskoo. Voisin kysyä, miksi joku suosii sellaista elämäntapaa, että juo itsensä räkäkänniin vähintään kerran viikossa ja käyttää puoli viikkoa siitä toipumiseen? Miksi suosia elämäntapaa, joka pilaa ennemmin tai myöhemmin terveyden? Sallittakoon jokaiselle siis vapaus valita, mitä tekee tai jättää tekemättä.
Millaiset eväät lapset sitten saavat kodissa, jossa vanhempien aika menee arjen pyörittämiseen? Lapsista tulee jokseenkin itsenäisiä ja toisensa huomioon ottavia. Kyllä he jossain välissä saavat myös äidin ja isän sylissä istua ja saavat osakseen rakkautta ja huolenpitoa. Uskoakseni se "kaaos", josta yritetään selvitä päivästä toiseen, on lähinnä aikuisten ongelma. Vertaapa toimintaa vaikkapa johonkin päiväkotiin, kyllä sielläkin hoitajan päivästä suuri osa menee kurahousujen pukemiseen.
Näillä keskustelupalstoilla on tapana takertua johonkin yksittäiseen asiaan tai tapaan, johon joku on törmännyt. Toivoisin kuitenkin muistettavan, että myös vanhoillislestadiolaisten keskuudessa kuten muissakin ihmisissä jokainen on yksilö eikä usko tee kaikista samanlaisia. Esimerkiksi, jos vl:lla olisi jossain oma asuinalue, jokainen talo ja piha olisi erilainen. Toinen ajaisi ladalla, toinen (velka)mersulla, toisella kasvaisi pihalla pihlajaa, toisella pelkkää nurmea jne. Voitte siis ihmetellä, että miksi yksi ihminen tai joissakin tapauksissa useat vl:t tekevät jotain/käyttäytyvät tietyllä tapaa, mutta älkääpä aina yleistäkö sitä kaikkia koskevaksi.
(Hurskasteluako? -No totta kai!) :)
No yritän vastata sen kokemuksen valossa, joka minulla henkilökohtaisesti on.
"Jos arki siis on pelkkää kaaosta, miksi suositaan sellaista elämäntapaa, joka aiheuttaa väistämättömän kaaoksen."
Siksi, koska ehkäisy on syntiä ja se että yksilö yleensä osaa arvioida oman jaksamisensa eikä ehdoin tahdoin ajaudu tilanteeseen josta ei selviä, ei vl-liikkeessä koske naista. Nainen tietää voimavaransa, mutta sitä ei saa kuunnella. Myöskään ei ole niin tärkeää ajalliset asiat, kun taivaaseen ollaan matkalla ja siellä meitä odottaa ikuinen autuus ajallisista kärsimyksistä. Eli ei haittaa vaikka elämä olisi kaaosta, olemmehan kuitenkin ainoita oikeita uskovaisia.
"Millaiset eväät lapset saavat tuonkaltaisessa kodissa?"
Vaihtelevat. Itse sain erittäin huonot. Käsitykseni synnistä sai ainakin täysin vääristyneen muodon. Tunsin tekeväni syntiä silloin kuin katsoin tv:tä tai olin jostain asiasta eri mieltä, kun vl-liikkeessä opetettiin. Sen sijaan syntiä en tuntenut tekeväni haukkuessani epäuskoisia tai puhuessani halveksivaan sävyyn muista, eli epäuskoisista. Toisinsanoen minun epäjumalani oli seurakunta, juuri niinkuin minulle oli opetettukin.
"Mihin muuhun aika menee ja mistä yritetään selvitä seuraavaan päivään?"
No vanhempien aika meni yleensä neuvolakäynteihin. Ensin äiti menee vauvan kanssa neuvolaan. Seuraavana päivänä yksivuotiaan, sitten kaksi ja kolmevuotiaitten jne. Sitten hän menee itse, koska on raskaana. Äiti pesee pyykkiä, käy kaupassa, tekee ruokaa, hoitaa pienempiä ja on yleensä äärettömän vässynyt ja stressaantunut. Isä tekee pitkää päivää työssä. Sitten on kaikki Ry:n kahvitukset ja talkoot ja muut jutut siihen päälle.
Tämä on vaan yksi tositarina.
Jaa, että mistä yritetään selvitä seuraavaan päivään? Väsymyksestä ja kaaoksesta kai. Sitten on ne koululaiset jotka tarvitsisi neuvoa kotiläksyihin ja eipä siinä aikaa juuri jää keskustella yksilöllisesti lapsien ja heitä askarruttavien kysymysten kanssa. Monesti yrittää vain olla hiljaa ja mahdollisimman vaivaton, ettei vaan lisäisi vanhempien taakkaa.
Mutta oli sitä lapsena ilojakin. Koulu oli yksi niistä. Siellä sai olla turvassa ja tavallinen lapsi ilman jatkuvaa syyllisyyttä. Koulussa oli ihania ystäviä ja iloa. Jumalalle kiitos Suomen koululaitoksesta!
Lauantaina ja sunnuntaina mennään seuroihin. Sunnuntaisin lapset menevät raamattuluokkaan ja pyhäkouluun, jossa käydään Lasten Siionin ja SRK:n oman pyhäkoulu-opetussuunnitleman pohjalta läpi raamatun kertomuksia. Vanhan Testamentin vanhakantaisimmat esikoispojan uhraamistarinat ja naista halventavat sukupuoliroolit opetetaan lapselle.
Mutta he eivät katsele koskaan televisiota.
on siis sellainen, että vain ulkoapäin tulevat houkutukset ja viettelykset ovat syntiä, mutta ihmisen sisäpuolelta tuleva saasta ei. Tämä selittää sen, että vl puhuvat jatkuvasti pahaa "epäuskoisista" sukulaisistaan, naureskelevat heille eivätkä usko mitään, mitä epäuskoiset sukulaiset sanovat heille heidän käyttäytymisestään. Sanat menevät kuin vesi hanhen selästä. Vl ei siis ole kykyä analysoida omaa käyttäytymistään, koska vanhemmilla ei ollut aikaa keskustella lasten kanssa näiden tekemisistä tai laajemmin lasta kiinostavista asioista.
Näkemys, että omien tekojen oikeutusta puolustellaan tai niiden seurauksia vähätellään, ei mielestäni saa tukea Raamatusta, sillä Jeesushan muistaakseni sanoi, että ihmistä ei pahenna se, mikä menee ihmisen sisään, siis ulkopäin tulevat vaikutteet, vaan se mikä tulee ulos. Enemmän olisi siis kiinnitettävä hiomiota sisäiseen elämään, kuin joutaviin ulkoisiin kieltoihin.
Nimenomaan. Olen tällä palstalla ennekin kirjoittanut tuosta syntikäsityksestä.
Syntiä on se, että menee vaikka jääkiekko-otteluun tai kuuntelee maailmallista musiikkia (jota käsitettä en ymmärrä) tai katsoo tv:tä. Toisinsanoen rikkoo seurakunta-epäjumalaa vastaan.
Mutta kyllähä synti voi rehottaa kotonakin! Välinpitämättömyys, anteeksiantamattomuus, toisten halveksunta ja epäkunnioittava asenne toisia kohtaan eivät sitten olleet syntiä.
Jos uskovainen ei näe luettelemiasia asioita (välinpitämättömyys, anteeksiantamattomuus...) synniksi, häntä tulisi asiasta neuvoa. Ei KUKAAN saa kohdella toista ihmistä epäkunnioittavasti tai halveksivasti, oli hänen uskonnillinen/poliittinen/eettinen tms. katsantokantansa mikä tahansa. Ei saisi arvostella muita, vaikka siihen sortuu varmasti jokainen ihminen joskus.
Sellainen koti, josta puuttuu anteeksiantamuus, puuttuu myös se tärkein -rakkaus. Rakkaus puolisoa, lapsia, itseä ja läheisiään, sekä Jumalaa kohtaan. Mieli on saattanut katkeroitua erinäisistä syistä, ja lähipiiri myrkyttyy siinä sivussa huomaamatta, pikkuhiljaa. Pahinta katkeroitumisessa ja pahan puhumisessa on se, että eniten se syö energiaa ja voimavaroja märehtijältä itseltään. Voi vain kysyä, miksi tuhlata ihana elämä negatiivisten asioiden kaiveluun, kateuteen ja katkeruuteen?
Jos läheisissänne on tällaisia ihmisiä ja perheitä. Menkää rohkeasti keskustelemaan heidän kanssaan näistä ja muistakin asioista. Tavallisesta arjesta. Siten opitte ymmärtämään toisianne. He tarvitsevat ystävien henkistä tukea, ihan niin kuin sinäkin. Ystävät ovat kultaakin arvokkaampia lahjoja. Lahjoita läheisellesi ystävyytesi.
Ehkä he ovat niin sokeutuneet pyöriessään omaa pientä piiriään, että he eivät kertakaikkiaan näe, millaisessa tilanteessa elävät. Monesti taustalla on väsyminen, alkava tai jo päällä oleva masennus, tai PERUSNEGATIIVINEN ELÄMÄNASENNE: missään asiassa tai ihmisessä ei nähdä eikä haluta nähdä hyvää. Perusnegatiivisten ihmisten pitäisi yrittää kääntää ajatusratojaan uusille urille ja löytää elämästä ne iloiset ja positiiviset puolet. Tämä vaatii kuitenkin ihmiseltä itseltään suuria ponnisteluja ja vie paljon aikaa, joten harvoin he viitsivät edes yrittää. On niin mukava rypeä itsesäälissä ja olla kede, kun "meillä on kaikki menee päin metsää ja kaikilla muilla on kaikki asiat paremmin". Totta kai on myös paljon perheitä, joissa on asiat oikeasti huonosti. Sitä en kiistä. Osassa näistä perheistä on varmasti aluksi ollut tämä piilevä negatiivinen asennekasvatus, josta on erittäin helppoa lähteä liukumaan alaspäin...
Terveisin, nuori vl-äiti minäkin
Olet täysin oikeassa. Minä olen kuitenkin elänyt juuri tuollaisessa perheessä. Voin sanoa sinulle että KUKAAN ei koskaan puuttunut siihen.
Lisäksi siihen puuttuminen taitaisikin olla aika vaikeaa, on nimittäin olemassa oikeasti sellaisia ihmisiä jotka ovat niin defensiivisiä (puolustuskannalla olevia) että he eivät kertakaikkiaan voi nähdä mitään vikaa itsessään, koska heidän mustavalkoinen maailma romahtaisi täysin. Eli jos joku vahingoissa puuttuisikin, niin saisi varmasti viharyöpyn niskaansa."Mitä sinä olet puuttumaan muiden asioihin!" Minun äitini oli tällainen.
Minä kutsuisin tällaista persoonallisuushäiriöksi. Tallaisia ihmisiä on muutenkin paljon uskonnollisissa liikkeissä, myös vanhoillislestadiolaisuudessa.
En ole selvinnyt lapsuudestani ilman terapiaa. Suututtaa jotenkin se, että Jumalan nimissä minulle syötettiin tällaista.
Mutta: Rehellisyyden nimissä on sanottava, että pitkä tie on kuljettu. Todella pitkä ja kivinen, mutta Jumala on antanut vierelläkulkijoita. Ei ole yksin tarvinnut tarpoa. Olen kiitollinen elämästäni ja enpä taida ikävä kyllä ainoa olla joka on tällaista kokenut. Joten en pidä itseäni minään erikoistapauksena. Äitiäni en rakasta, mutta annan hänelle ihmisarvon.
En kylläkään aio kokemuksistani tulevaisuudessakaan vaieta.
täällä neuvoteltukin on, mutta kun asenne on se, että vl:sia ei saa arvostella heidän tekemisistään ja eräskin sanoi, että hänelle ei saa sanoa mitää so. ei saa neuvoa, miten tulee käyttäytyä! Näiden kanssa menettää pian järkensä. Ei auta vaikka toisetkin vl ovat kanssani samaa mieltä!
nykyään sellainen kulttuuri, että toisten elämään ei saa puuttua. Kotirauhan häirintää tai toisen elämään sekaantumista. Persoonahäiriöistä(kään)eikä mielenterveysongelmaista eikä mitenkään muuten sairasta ihmistä voi pakkohoitaa, kuin äärimmäisessä tapauksessa (ympäristölle FYYSISESTI vaaraksi). Ongelmainen ihminenhän ei useimmiten tunnista eikä voi tunnustaa itselleen tilaansa, eikä siksi suostu terapiaan tai lääkehoitoon. Lain laatijoiden mielestä on varmaankin parempi, että yhden ihmisen sairaudesta kärsii 2-20 ihmistä lopun ikäänsä, kuin ohjata hoitoon tämä yksi sairas henkilö, vaikka vastoin tahtoaan. Todella sairas tilanne.
T, Nuori vl-äiti
Nimittäin, miten esim. televisio voi olla syntiä, jos ihminen katsoessaan sitä tiedostaa sen välittämän pahuuden, esim. väkivallan ja ei toimi sen mukaan. Ei kai pelkkä väkivallan tai seksin katsomenen voi olla syntiä. Tai juo viiniä vain lasillisen. Jeesus oli todella viisas mies, täytyy sanoa. Ihmissellä pitää olla kontrolli kaikkiin asioihin nähden ja sisäinen käsitys siitä, mikä on oikeaa ja väärin. Eivät ulkoapäin tulevat kiellot ja ohjeet tee ihmisestä Jumalalle kelpaavaa.
Ikävää, että sinun lapsuutesi oli noin ikävä. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että lapsuudenperheesi ilmapiiri ei välttämättä lainkaan johtunut lestadiolaisuudesta.
Itse sain kasvaa lestadiolaisessa perheessä suvaitsevassa ilmapiirissä. Minulle jäi lapsuudesta hyvin tasapainoinen "syntikäsitys", niin kuin sanot. Oikeat synnit olivat syntejä, vl-tapoja noudatettiin kyllä mutta esimerkiksi televisiota sinänsä ei synnillistetty (ei kyllä myöskään omaksi hankittu) ja tuttavapiirissä oli myös muita kuin vl-ihmisiä.
Tiedän kyllä, että esimerkiksi television katselemista esimerkiksi jossakin julkisessa tilassa on vl-piireissäkin silloin tällöin synnillistetty. Samanlaisia asioita on muitakin. Muistan itsekin, kuinka vielä 1980-luvulla oli väkeä, jolle ravintolassa syöminen tai ulkomaanmatka oli kauhistus. Kysymyksessä olivat ihmiset, jotka olisivat muutenkin olleet käsityksissään omintakeisia ja erikoisuuksiin taipuvaisia.
Tällä palstalla korostuvat nämä ääri-ilmiöt, joita kirjoittajat yleistävät jonkinlaisiksi vl-kristillisyyden ominaispiirteiksi. Kuitenkin ihmisiä on monenlaisia niin vl:issä kuin muissakin. Miksi jonkin asian syy on aina perheen lestadiolaisuudessa?
porukka on hyvin ristiriitaista. On virallista ohjeistusta, joita jotkut noudattavat ja sitten käytäntöjä, jotka sopivat eräille. Kumppia pitää uskoa? Suvaitsevia vai suvaitsemattomia? Eikö olisi parempi, jos jokainen saisi itse päättää, miten toimii missäkin asiassa.
Meidän perheen ongelmat ei ehkä johtuneet lestadiolaisuudesta, mutta kasvatuksen lopputuloksessa-minussa-ne ovat aiheuttaneet mielenterveysongelmia. Ei mielestäni mikään ihmekään.
Meidän perheessä olisi varmasti ollut ongelmia myös ilman lestadiolaisuutta. Kyllä kuitenkin aika suurta osaa se näytteli. Syyllistäminen ja äidin yliväsymys johtuivat siitä. Perheessämme oli niin paljon lapsia, ettei niistä jaksanut oikein huolehtia. (äidin omin sanoin)
Mutta jos perheemme ei olisi esim. ollut lestadiolainen, niinkukaan olisi tuskin minulle toitottanut koko lapsuuttani sitä "kuinka onnellista on saada syntyä uskovaiseen perheeseen" tai "on Jumalan lahja että olet syntynyt uskovaiseen perheeseen".
Kaiken rakkaudettomuuden jälkeen minulle toitotettiin tuotaa ilosanomaa siitä, että olen syntynyt noin ihanaan perheeseen.
Käytännön tasolla on ihan sama lapselle, miksi hänen perheensä on onneton. Alkoholistiperheen lapselle harvoin kuitenkaan järjestelmällisesti toitotetaan sitä, kuinka onnellisessa asemassa hän on.
Lisäksi uskonto tuo vielä sen lisämausteen koko hommaan, että jos haluaa lähteä, niin kysymys on taivaasta ja helvetistä toisin kuin muunlaisissa ongelmissa.
En oikeastaan sanoisi, että lapsuuteni oli ikävä. En vain saanut kunnollisia eväitä.
...ja mistä tällainen päättely?
aivan minun omakohtaisia kokemuksia joistakin vl:sta, joiden kanssa minun on ollut tehtävä yhteistyötä. Olen joskus ollut todella järkyttynyt heidän käyttäytymisestään, ja siitä syystä tuo päättely-yritys.