... mutta Matti Vanhasen (kesk.) ja Eero Heinäluoman (sd.) ajama kunta- ja palvelurakenneuudistus on KUPRU!
Myös uusimman eli vastikään valmistuneen "Kuntalainen - kansalainen" -tutkimusraportin 2006 valossa...
Mahtaisikohan "suuruuden ekonomia" häikäissyt valtaeliitin silmät, sillä kuntatasolla eli kansalaisten arkipäivän kokemusten tasolla vaikuttaisi siltä, että "pieni on kaunista"!
"Kuntalaisten tyytyväisyys omaan kuntaan lisääntynyt
[ lauantai 27.05 / Ilkka / Jukka Svenström ]
Tyytyväisyys oman kunnan toimintaan sekä luottamus kunnan päätöksentekoon on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, käy ilmi Kuntaliiton laajasta tutkimuksesta. Toisaalta kuntalaisten eriarvoistuminen näyttää kasvavan. Mielipiteitä kyseltiin lähes 13 000:lta kuntalaiselta 47 kunnassa syksyllä 2004.
Aiemmat vastaavat tutkimukset on tehty vuosina 1996 ja 2000. KuntaSuomi 2004-tutkimus on laajin kuntalaisten asenteista ja mielipiteistä tehty tutkimus.
Tutkimuksessa on luodattu lähes 43 000 kuntalaisen mielipiteitä ajanjaksolla 1996-2000. Kuntaliiton mukaan kyseessä on edustava otos kuntakentästä ja tulokset ovat yleistettävissä koko maahan.
Tyytyväisyys oman kunnan toimintaan sekä luottamus kunnan päätöksentekoon on kokonaisuudessaan lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Sen sijaan kuntalaisten eriarvoistuminen on kasvamassa. Hyväosaiset kuntalaiset myös luottavat ja samastuvat kuntaan sekä ovat heikompiosaisia tyytyväisempiä kunnallisiin palveluihin, ilmenee tutkimuksesta.
Hyvä asua ja elää
Puolet suomalaisista pitää asuinkuntaansa hyvänä asua ja elää. Vain 15 prosenttia kuntalaisista on päinvastaista mieltä, kun vuosina 1996 ja 2000 heitä oli vielä noin neljännes.
Kuntalaiset suhtautuvat yhä varauksin kuntien päätöksentekoon, vaikka luottamus poliittista päätöksentekoa ja virkakoneistoa kohtaan on kasvanut. Pienten, harvaan asuttujen maaseutumaisten kuntien asukkaat luottavat poliittisen koneiston toimintaan muita enemmän.
Kuntakokoa ratkaisevammiksi ovat nousseet kuntalaisten sosio-ekonominen asema ja kunnan rakenteelliset seikat, kuten työpaikkarakenne ja taajamissa asuvien kuntalaisten osuus.
Osallistuminen lisääntynyt
Vaikuttamisen muotoja on tullut lisää. Osallistuminen on lisääntynyt vuodesta 1996, mutta usko vaikuttamiskanavien tehokkuuteen on laskenut. Osallistuminen perustuu pikemmin sosiaaliseen kuin poliittiseen luottamukseen.
Nuorten (18-29-vuotiaiden) osallistuminen on vähentynyt ja iäkkäimpien (60-69-vuotiaiden) osallistuminen lisääntynyt vuodesta 2000. Henkilöt, jotka äänestävät, käyttävät myös muita osallistumisen muotoja todennäköisemmin.
Vaikuttamistapojen käyttö on hieman yleisempää pienissä kuin suurissa kunnissa. Vuodesta 2000 erot ovat kaventuneet. Sen sijaan käytetyissä osallistumismuodoissa on eroja eri suuruisten kuntien välillä.
Pienissä kunnissa on vaikuttamiskanavia ovat yhteydenotot luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin, julkinen keskustelu, kuntalaisaloite ja puoluetoimintaan osallistumien.
Suuremmissa kunnissa on tavallisempaa suora toiminta, kuten vetoomuksen allekirjoittaminen, mielenosoituksiin osallistuminen ja yleisönosaston kirjoitukset.
Poliittisissa järjestöissä toimiminen on lisännyt suosiotaan. Samalla äänestysaktiivisuus on lisääntynyt.
- Puoluevastaisuudesta ollaankin liikahtamassa vahvenevan edustuksellisen demokratian suuntaan, todetaan tutkimuksessa.
Samastuminen vahvaa isoissa kaupungeissa
Suomalaisille oma kunta on kolmanneksi tärkein alueellisen samastumisen kohde Suomen ja Pohjolan jälkeen. Suuremmissa kaupungeissa samastutaan omaan kuntaan voimakkaammin kuin pienissä.
Samastuminen aikaisemman yhteisöllisyyden ja tunnesiteiden sijaan hyväosaisuuden ja kunnan menestystekijöiden yhteisvaikutukseen.
Akateemisen koulutuksen saaneet samastuvat voimakkaammin kuin muut. Johtavassa asemassa olevat sekä toimihenkilöt samastuvat muita ammattiryhmiä voimakkaammin kuntaansa. Yrittäjät samastuvat muita vähemmän.
Kiinnostus kansanäänestyksiin ja kuntajohtajavaaleihin on vähentynyt.
Internetin välityksellä äänestäminen kunnallisvaaleissa jakaa kansalaisten mielipiteet kahtia; kannattajia on 35 prosenttia ja vastustajia 40 prosenttia.
Kuntalaiset eriarvoistumassa
Erot hyvä- ja heikompiosaisten asennoitumisessa ovat kasvaneet viimeisen 10 vuoden aikana. Myös kuntien menestyminen ja vetovoimaisuus heijastuvat asenteisiin entistä voimakkaammin.
Hyväosaisuutta luonnehtivat ammattiasema, koulutus ja äidinkieli, jotka heijastuvat vahvasti asenteisiin, kuten luottamukseen ja samastumiseen.
Myös käsitykset palveluiden toimivuudesta vaikuttavat asennoitumiseen. Heikko luottamus kunnan toimintaan ja tyytymättömyys palveluihin ovat vahvasti sidoksissa passiivisuuteen ja kielteiseen suhtautumiseen osallistumisen vaikutuksiin.
Lähdelinkki: http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=5847
**************************
KuntaSuomi 2004 -tutkimus: Kuntalaisten eriarvoistuminen kasvamassa
Kuntalaisten tyytyväisyys omaan kuntaan lisääntynyt
(Kuntaliitto tiedottaa 26.5.2006) Kunnallisessa vaikuttamisessa näkyy väestön jakautuminen aktiivisiin ja passiivisiin osallistujiin. Aktiivisimpia ovat korkeasti koulutetut ja johtavassa asemassa olevat.
Osallistuminen ja äänestäminen keskittyvät samoihin henkilöihin. Äänestäjät käyttävät äänestämättömiä innokkaammin myös muita vaikuttamismahdollisuuksia.
Kuntalaisten eriarvoistuminen on kasvamassa. Hyväosaiset kuntalaiset myös luottavat ja samastuvat kuntaan sekä ovat heikompiosaisia tyytyväisempiä kunnallisiin palveluihin, ilmenee Kuntaliiton KuntaSuomi 2004 -tutkimuksesta.
Keski-ikäiset, 40-50-vuotiaat ovat kriittisimpiä kuntien päätöksentekoa kohtaan. Nuoret luottavat vanhempia ikäryhmiä enemmän kunnalliseen vaikuttamiseen, mutta ovat vähemmän kiinnostuneita kunnallisesta vaikuttamisesta kuin muut.
Tyytyväisyys oman kunnan toimintaan sekä luottamus kunnan päätöksentekoon on kokonaisuudessaan kuitenkin lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Tutkimuksessa on ollut mukana runsaat 13 000 täysi-ikäistä henkilöä 47 kunnan alueelta. Aineisto on kerätty syksyllä 2004. Aiemmat vastaavat tutkimukset on tehty vuosina 1996 ja 2000. Tutkimus on aineistoltaan laajin kuntalaisten asenteista ja mielipiteistä tehty tutkimus. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa peilataan lähes 43 000 kuntalaisen mielipiteitä ajanjaksolla 1996-2000. Tutkimuskunnat muodostavat edustavan otoksen kuntakentästä ja tulokset ovat siten yleistettävissä koko maahan.
Tyytyväisyys omaan kuntaan lisääntynyt
Puolet suomalaisista katsoo oman asuinkuntansa pärjäävän hyvin kuntien välisessä ”hyvä asua ja elää” -kilpailussa. Vain 15 prosenttia kuntalaisista arvioi oman kuntansa pärjäävän kisassa huonosti. Tyytyväisyys on lisääntynyt, sillä vuosina 1996 ja 2000 noin neljännes arvioi kuntansa pärjäävän huonosti.
Luottamus sekä kunnan poliittista päätöksentekoa että kunnan virkakoneistoa kohtaan on kasvanut. Kuntalaiset suhtautuvat silti edelleen varauksella kuntien päätöksentekoon. Pienten, harvaan asuttujen maaseutumaisten kuntien asukkaat luottavat poliittisen koneiston toimintaan muita enemmän.
Luottamuksen riippuvuus kuntakoosta on vähentynyt. Kuntakokoa ratkaisevammiksi ovat nousseet kuntalaisten sosio-ekonominen asema ja kunnan rakenteelliset seikat, kuten työpaikkarakenne ja taajamissa asuvien kuntalaisten osuus.
Osallistuminen lisääntynyt, usko osallisuuden tehokkuuteen laskenut
Kuntalaiset käyttävät yhä enemmän erilaisia vaikuttamisen muotoja. Kokonaisuudessaan osallistuminen on lisääntynyt vuodesta 1996, mutta samaan aikaan usko vaikuttamiskanavien tehokkuuteen on laskenut. Osallistuminen perustuu pikemmin sosiaaliseen kuin poliittiseen luottamukseen.
Sosiaalinen luottamus ei perustu suoraan saavutettuun hyötyyn, vaan olettamukseen, että muut yrittävät parhaansa mukaan huomioida näkemyksen. Osallistumisella on oma arvonsa siitäkin huolimatta, että onnistumismahdollisuudet eivät välttämättä ole erityisen hyvät.
Nuorten (18-29-vuotiaiden) osallistuminen on vähentynyt ja iäkkäimpien (60-69-vuotiaiden) osallistuminen lisääntynyt vuodesta 2000. Koulutetut ja johtavassa asemassa olevat osallistuvat kunnan toimintaan enemmän kuin muut. Nuoret pitävät osallistumista tehokkaampana kuin vanhemmat ikäryhmät.
Yhä selkeämmin on huomattavissa osallistumismuotojen kasaantuminen. Henkilöt, jotka äänestävät, käyttävät myös muita osallistumisen muotoja todennäköisemmin.
Pienissä kunnissa osallistutaan aktiivisemmin
Kuntalaisten vaikuttamistapojen käyttö on hieman yleisempää pienissä kuin suurissa kunnissa. Vuodesta 2000 erot erikokoisten kuntien välillä ovat kaventuneet. Sen sijaan käytetyissä osallistumismuodoissa on eroja eri suuruisten kuntien välillä.
Pienissä kunnissa on tavallisempaa välittävien ja yhteisöllisyyteen perustuvien vaikuttamiskanavien käyttö, kuten yhteydenotot luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin, julkinen keskustelu, kuntalaisaloite ja puoluetoimintaan osallistumien.
Suuremmissa kunnissa on tavallisempaa reaktiivinen tai protestihenkinen osallistuminen, kuten vetoomuksen allekirjoittaminen, mielenosoituksiin osallistuminen ja yleisönosaston kirjoitukset.
Poliittisissa järjestöissä toimiminen on lisännyt suosiotaan. Samalla äänestysaktiivisuus on lisääntynyt. Puoluevastaisuudesta ollaankin liikahtamassa vahvenevan edustuksellisen demokratian suuntaan.
Omaan kuntaan samastuminen voimakkainta suurissa kaupungeissa
Suomalaisille oma kunta on kolmanneksi tärkein alueellisen samastumisen kohde Suomen ja Pohjolan jälkeen. Suuremmissa kaupungeissa samastutaan omaan kuntaan voimakkaammin kuin pienissä.
Samastuminen perustuu tutkimuksen mukaan aikaisemman yhteisöllisyyden ja tunnesiteiden sijaan hyväosaisuuden ja kunnan menestystekijöiden yhteisvaikutukseen.
Yli 20 000 asukkaan kaupungeissa yli puolet asukkaista samastuu omaan kuntaansa melko tai erittäin paljon. Vähiten asuinkuntaan samastutaan 3 000-5 500 asukkaan kunnissa (42 prosenttia kuntalaisista). Lisäksi kuntaansa samastuvat kuntalaiset samastuvat asuinalueeseensa tai kunnanosaan voimakkaammin kuin muut.
Akateemisen koulutuksen saaneet samastuvat omaan kuntaansa voimakkaammin kuin muut. Myös ammattiasema vaikuttaa samastumiseen. Johtavassa asemassa olevat sekä toimihenkilöt samastuvat muita ammattiryhmiä voimakkaammin kuntaansa. Yrittäjät samastuvat kotikuntaansa muita vähemmän.
Kiinnostus kuntajohtajavaaleihin ja kansanäänestyksiin laantunut
Kiinnostus kansanäänestyksiin ja kuntajohtajavaaleihin on vähentynyt. Kansanäänestystä kannattavien osuus on vuodesta 1996 vuoteen 2004 pudonnut 47 prosentista noin 35 prosenttiin. Kunnanjohtajan suoran kansanvaalin kannattajien määrä on puolestaan pudonnut 57 prosentista 42 prosenttiin.
Internetin välityksellä äänestäminen kunnallisvaaleissa jakaa kansalaisten mielipiteet kahtia; kannattajia on 35 prosenttia ja vastustajia 40 prosenttia. Eniten internet-äänestämistä kannattavat alle 40-vuotiaat ja selvästi vähiten yli 70-vuotiaat. Nuorimmatkaan eivät anna varauksetonta tukeaan internetin avulla äänestämiselle.
Kuntien lisäksi kuntalaiset ovat eriarvoistumassa
Erot hyvä- ja heikompiosaisten asennoitumisessa ovat kasvaneet viimeisen 10 vuoden aikana. Myös kuntien menestyminen ja vetovoimaisuus heijastuvat kuntalaisten asenteisiin entistä voimakkaammin.
Kuntalaisten hyväosaisuutta luonnehtivat ammattiasema, koulutus ja äidinkieli. Ne heijastuvat voimakkaasti asenteisiin, kuten luottamukseen ja samastumiseen.
Myös käsitykset kunnallisen palveluiden toimivuudesta vaikuttavat kuntalaisten asennoitumiseen. Kuntalaisten heikko luottamus kunnan toimintaan ja tyytymättömyys palveluihin ovat vahvasti sidoksissa passiivisuuteen ja kielteiseen suhtautumiseen osallistumisen vaikutuksiin.
Lisätietoja:
Tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom, Kuntaliitto, p. (09) 771 2504, 050 337 5634
Emeritusprofessori Voitto Helander, p. 050 599 3758
Professori Stefan Sjöblom, Svenska social- och kommunalhögskolan, HY, p. (09) 191 28 414, 050 594 2063
Julkaissut: Tero Manninen 24.05.2006
Lähdelinkki: http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;60;498;91390;102638;103495&voucher=461DC4B5-AD0C-4E44-ACE9-1498CFEB299D
****************
"TIIVISTELMÄ
Marianne Pekola-Sjöblom & Voitto Helander & Stefan Sjöblom (2006): Kuntalainen – kansalai-nen. Tutkimus kuntalaisten asenteista ja osallistumisesta 1996-2004. KuntaSuomi 2004 –tutkimuksia nro 56. Acta nro 182. Suomen Kuntaliitto & Svenska social- och kommunalhögskolan vid HU & Åbo Akademi. Helsinki.
Johdanto
Kuntalainen – kansalainen –tutkimusraportti on osana KuntaSuomi 2004 –tutkimusohjelmaa tehty tutkimus kuntalaisten asenteista ja osallistumisesta vuosina 1996 – 2004. Raportti perustuu kol-meen laajaan kuntalaiskyselyyn, jotka toteutettiin kunnallisvaalivuosina 1996, 2000 ja 2004. Kyse-lyjen perusotos koostuu noin 25 000 äänioikeutetusta asukkaasta 47 KuntaSuomi –tutkimuskunnassa. Kunakin vuonna aineistoa on täydennetty hieman KuntaSuomi –kuntia kosket-tavien kuntaliitosten takia. Kyselyt on toteutettu postikyselyinä, ja vastausprosentit vaihtelevat vuo-den 1996 noin 60 prosentista vuoden 2004 noin 53 prosenttiin. Tutkimusaineiston keräämisestä on vastannut Kuntaliiton Kuntakehitys ja tutkimusyksikkö.
Koska KuntaSuomi –tutkimusohjelman tutkimuskunnat on aikanaan valittu niin, että ne muodosta-vat edustavan otoksen suomalaisesta kuntakentästä, on myös kuntalaistutkimuksen tulokset yleis-tettävissä koko maahan. Samalla kuntalaistutkimuksen voidaan katsoa toimivan myös yleisempänä kansalaistutkimuksena.
Tutkimus on jatkoa vuoden 1998 ”Kuntalaisten valta ja valinnat” sekä vuoden 2002 ”Kuntalaisen monet roolit” –raporteille. Tutkimustulokset on aiempaan tapaan analysoitu kolmea tutkimustahoa, Kuntaliittoa, Åbo Akademia ja Svenska social- och kommunalhögskolania edustavien KuntaSuomi –tutkijoiden yhteistyönä. Raporttien luvut toimivat itsenäisinä artikkeleina, joista osa on kirjoitettu yhteisartikkeleina, osa tutkijoiden omina kontribuutioina. Raportin johdanto sisältää yleisemmän tutkimus- ja aineistokuvauksen ja viimeisessä luvussa tiivistetään tutkimusraportin eri osa-alueiden päätuloksia.
Kuntalaisuus ja kansalaisuus
Artikkeli on kirjan muita analyysejä taustoittava. Siinä tarkastellaan eräitä kuntalaisuuden keskeisiä ulottuvuuksia ja niissä tapahtuneita ajallisia muutoksia. Tarkastelun kohteena ovat mm. kuntalais-ten yleinen kuntakuva, poliittis-hallinnolliseen järjestelmään ja palvelujen järjestämiseen liittyviä näkemyksiä, kuntalaispätevyys sekä kuntalaisten kiinnostus kunnallispolitiikasta. Lopuksi tarkastel-laan kansalaisuuteen liittyviä keskeisimpiä piirteitä.
Enemmistö kuntalaisista arvioi todennäköisesti asuvansa loppuelämänsä nykyisessä asuinkunnassa. Kysymys on erittäin ikäsidonnainen – alle 30-vuotiaat ovat selkeimmin muuttopotentiaalia aineista, ikäihmiset luonnollisestikin enimmäkseen pysyvät omalla paikkakunnallaan. Kuntakohtaiset erot ovat melko suuria, ja selittyvät osin, joskaan ei pelkästään kuntalaisten ikärakenteella. Enemmistö kuntalaisista arvioi kuntansa pärjäävän hyvin kuntien välisessä kuvitteellisessa ”hyvä asua ja elää” –kilpailussa. Arviot ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan vuodesta 1996. Alle 50-vuotiaat suhtautuvat epäilevämmin kuntansa pärjäämiseen kuin vanhemmat ikäluokat. Yli 10000 asukkaan kunnissa yli puolet uskovat kuntansa pärjäämiseen, suurimmissa kunnissa enimmässä määrin. Kuntalaisten arviot vaihtelevat kuitenkin enemmän kuntakokoluokkien sisällä kuin kuntakokoluokkien välillä. Enemmistö niistä kuntalaisista, jotka arvioivat kuntansa pärjäävän hyvin kuntien välisessä kilpailussa, arvioivat asuvansa todennäköisesti loppuelämänsä nykyisessä asuinkunnassa – riippumatta siitä tuntevatko he paljon vai vähän yhteenkuuluvuutta asuinkuntansa kanssa.
Kiinnostus kunnallispoliittisia kysymyksiä kohtaan vaihtelee erityisen voimakkaasti yksilöominai-suuksien sekä elämäntilanteen mukaan. Kuntalaispätevyytensä vastaajat arvioivat huomattavasti paremmaksi vuonna 2004 kuin neljä vuotta aikaisemmin. Poliittinen kiinnostuneisuus vaikuttaa poliittiseen asennoitumiseen ylipäätään ja se on yksi aktiivisuuden ja osallistumishalukkuuden edellytyksistä. Kuntalaispätevyyden vaikutus on välillisempi. Molemmat ovat kuitenkin selkeästi sidoksissa yksilön poliittisiin resursseihin, mikä erityisesti ilmenee vahvana yhteytenä ammattiase-maan ja koulutukseen. Molempiin vaikuttaa edelleen kuntalaisen samastuminen kotikuntaansa ja muihin paikallisiin aluekokonaisuuksiin. Erityisesti kuntalaispätevyyttä vahvistavaa samastumista esiintyy enemmän pienissä kuin suurissa kunnissa.
Kansalaisuuden eri puolia kartoittava kysymyspatteristo muodosti perustan kansalaisuuteen liitet-tävien ominaisuuksien ajalliselle vertailulle. Kokonaisuutena ottaen kansalaisuutta koskevat asen-teet ovat kahden vaalikauden aikana muuttuneet vain verraten vähän. Vuoden 2004 aineistoon pohjautuva kansalaisuuspiirteiden faktorianalyysi antoi tulokseksi neljä kansalaisuusulottuvuutta. Niiden perusteella kansalaisuustyypeiksi nimettiin alamaiset, sovinnaiset, uhrautujat ja radikaalit. Karkeasti voidaan todeta, että alamaisuus liittyy voimakkaasti urbaanisiin kuntaominaisuuksiin ja kaupunkipuolueiden kannatukseen kun taas uhrautuja-asennoituminen on voimakkainta pienissä maalaiskunnissa ja poliittisen keskustan maaperällä.
Alueelliset kokonaisuudet samastumiskohteina
Kansalaisten kuntasamastumista kartoitettiin tiedustelemalla vastaajilta, missä määrin he kokivat samastuvansa tai kokivat yhteenkuuluvuutta asuinkuntaansa tai –kaupunkiinsa. Samassa yhtey-dessä kartoitettiin kansalaisten identifioitumista myös yhdeksään muuhun aluekokonaisuuteen asuinalueestaan aina Eurooppaan asti.
Samanlaisena kaikissa kolmessa poikkileikkauspisteessä (1996, 2000, 2004) toistettu kysymysko-konaisuus antoi sen ajallisen tiedon, että kuntasamastuminen samoin kuin identifioituminen toisiin-kin aluepohjaisiin yksiköihin muuttui havaintokauden aikana vain verraten vähän. Asuinkuntaansa melko tai erittäin paljon samastuvien osuus on 48% vuonna 2004, mikä on vain yhden prosenttiyk-sikön verran enemmän kuin vuonna 1996. Lukema jäi huomattavasti alhaisemmaksi kuin vastaava arvo esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa. Tästäkin huolimatta asuinkunta on kansalaisten tärkein samastumisen kohde Suomen ja Pohjolan jälkeen. Arvioiduista aluekokonaisuuksista selvästi hei-koimmiksi samastumiskohteiksi jäivät seutukunnat ja Euroopan unioni, joita vain noin viidennes vastaajista piti tärkeinä identifikaatiokohteinaan.
Yksilötason tekijät näyttäisivät vaikuttavan voimakkaasti kuntasamastumiseen: ruotsinkieliset, kun-takeskuksessa asuvat kanta-asukkaat, johtavassa asemassa olevat korkean koulutuksen omaavat, naiset ja ikäihmiset samastuvat asuinkuntaansa muita enemmän. Kuntaominaisuuksista kuntakoko – niin asukasmäärä kuin pinta-alakin - osoittautui kuntasamastumista melko merkitsevällä tasolla ilmentäväksi tekijäksi. Toisaalta väestömäärääkin vahvemmin kuntasamastumista lisää korkea taajama-aste. Lisäksi kuntasamastumiseen suotuisasti vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa ruotsinkielisten ja korkea-asteen tutkinnon osuudet, palvelutyöpaikat, vähäinen työttömyysaste ja kokoomuksen edustus valtuustossa. Ainakin jossain määrin odottamatonta on, että mainittujen tekijöiden yhteissummana on, että kuntasamastuminen on vahvempaa suurissa kuin pienissä kun-nissa, vaihdellen 3000-5500 asukkaan kuntien 42 prosentista suurimpien yli 45000 asukkaan kun-tien 53 prosenttiin.
Puolueet ja äänestäminen
Kunnallisvaalien äänestysprosentin tuntuva lasku vuosien 1996 ja 2000 vaaleissa antoi perustaa puolueiden toimesta toteutuvan edustuksellisen demokratian arvioimista koskevalle artikkelille. Ajallinen tarkastelu osoittaa, että asennoituminen puolueisiin ja osallistuminen poliittiseen toimin-taan pysyivät verraten vakaina noin joka kymmenennen kansalaisen osallistuessa poliittisten jär-jestöjen toimintaan.
Puoluetoimintaan osallistumista selittää erityisesti ikä varttuneimpien ikäryhmien muodostaessa kunnallisen puoluetoiminnan tukirangan. Korkea koulutus ja johtava yhteiskunnallinen asema ovat niin ikään tukeneet myönteistä suhtautumista puoluetoimintaan. Puolueosallistuminen on ollut voi-makkainta pienissä ja keskisuurissa kunnissa, heikointa suurissa. Myös niissä kaksikielisissä kun-nissa, joissa RKP:n asema on vahva, on nähtävissä korkeata puolueosallistumista.
Usko äänellä vaikuttamiseen on kuntalaisten keskuudessa jonkin verran kasvamassa. Kaiken ai-kaa äänestämisen merkitykseen luottaneiden ikäihmisten ohella asennoituminen äänestämiseen on tulossa aikaisempaa myönteisemmäksi myös nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Korkeasti koulutetut äänestävät peruskoulutuksen saaneita aktiivisemmin.
Äänestysvalinnoissa korostui vuoden 2004 vaaleissa edelleen henkilöpainotteisuus puolueäänes-tämisen sijaan. Toisaalta kuitenkin puoluevalintaa painotettiin jonkin verran voimakkaammin kuin vaalikautta aikaisemmin. Sukupuolten valintakäyttäytyminen puolestaan osoittaa, että naiset, joista selvä enemmistö varhemmin valitsi miesehdokkaan, äänestivät aikaisempaa useammin oman su-kupuolensa ehdokasta. Niin sanotun liikkuvan, puoluekantaa usein vaihtavan äänestäjän mallin kannatus ei näytä enää lisääntyneen; puolueuskollinen äänestäminen on edelleenkin vallitseva valintatapa.
Kuntalaiset ja kunnallinen päätöksenteko
Artikkelissa selvitetään kuntalaisten suhtautumista kunnalliseen päätöksentekoon omaa asuinkun-taa koskevien erilaisten politiikka-/poliitikkokriittisyyttä, luottamusta poliittisen järjestelmän toimivuu-teen sekä kansalaispätevyyttä mittaavien väittämien avulla. Keskeisenä käsitteenä käytetään kiin-nittyneisyyttä ja sitä mitataan em. aspekteja mittaavista kymmenestä väittämästä muodostetun indeksin avulla.
Tulokset osoittavat, että kuntalaisten suhtautuminen oman kuntansa päätöksentekoon on entistä myönteisempää. Kuitenkin kuntalaisten mielipiteitä kuntansa päätöksenteosta värittää edelleenkin epäileväisyys ja kriittisyys. Ajallisista muutoksista voidaan tiivistetysti todeta, että kriittisesti tai epäi-levästi suhtautuvien osuus on vähentynyt kaikilla kysytyillä ulottuvuuksilla, luottavaisesti suhtautu-vien osuus on pääasiallisesti pysynyt stabiilina, neutraalisti tai täsmentymättömän kannan omaavat ovat yleistyneet, puolueisiin kohdistuva kriittisyys on vähentynyt, ja luottamus, mutta myös epäluot-tamus kunnan viranomaisiin on kasvanut selvästi.
Kuntalaisten kiinnittyneisyysasteeseen yksilötasolla eniten vaikuttavia tekijöitä ovat ammattiasema ja koulutustaso; Kiinnittyneimpiä ovat johtavassa asemassa olevat omassa yrityksessä toimivat tai itse työllistyvät, vähiten kiinnittyneitä yrityksen palveluksessa olevat, työttömät ja lomautetut. Edel-leen ruotsinkieliset ovat kiinnittyneempiä kuin suomenkieliset. Näiden lisäksi jonkin verran kiinnitty-neisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, työnantajasektori, kunnassa asuinaika ja kodin sijainti kunnassa. Sen sijaan sukupuolella, perheellisyydellä ja työpaikan sijainnilla ei näyttäisi olevan yh-teyttä kuntalaisten suhtautumiseen kunnalliseen päätöksentekoon yleisellä tasolla.
Luottavaisuus on yleensä suurinta alle 3000 asukkaan ja vähäisintä suurimmissa kunnissa. Kaiken kaikkiaan kuntakokoluokkien väliset erot ovat kaventuneet tutkimuskaudella. Peräti 42 kunnassa kiinnittyneisyys on vahvistunut, yhdessä pysynyt ennallaan ja vain neljässä kunnassa laskenut tutkimusajanjakson 1996-2004 aikana. Kuntakokoa ratkaisevampaa kiinnittyneisyysasteelle on kunnan maantieteellinen laajuus ja taajamissa asuvien kuntalaisten osuus, työpaikkarakenne ja työllisyysaste. Kaiken kaikkiaan kiinnittyneisyysasteen vaihtelut näyttäisivät irtautuneen entistä selkeämmin rakenteellisten tekijöiden vaikutuksista ja selittynevät entistä vahvemmin yhtäältä kun-talaisten yksilöominaisuuksista ja toisaalta niin kunnan tilannekohtaisista tekijöistä kuin myös pää-töksentekokulttuurista.
Kuntalaiset ja palvelut
Artikkelissa on tarkasteltu kuntalaisten mielipiteitä noin 30 kunnallisesta palvelusta vuosina 1996, 2000 ja 2004. Palveluja koskevia arvioita on kartoitettu niin palvelutyytyväisyyden kuin myös pa-nostushalukkuuden näkökulmasta. Vaikka pääpaino on äänestäjän ja veronmaksajan näkökulmas-sa, mukana on myös palvelujen käyttäjien arviot. Artikkelissa arvioidaan palvelutyytyväisyyttä ja panostushalukkuutta yleisellä tasolla vuonna 2004 sekä mahdollisia ajallisia muutoksia 1996-2004. Tarkastelun kohteina ovat olleet lisäksi palveluarvioiden mahdollisia vaihteluita selittävät yksilö- ja kuntatason ominaisuudet.
Tulosten mukaan kuntalaiset ovat yleisesti ottaen edelleen kohtuullisen tyytyväisiä kunnallisiin pal-veluihin – hiukan tyytymättömämpiä kuin tutkimuskauden alussa, mutta tyytyväisempiä kuin vuon-na 2000. Panostushalukkuus on pysynyt suhteellisen korkealla, mutta stabiililla tasolla koko tarkas-teluajanjakson ajan. Panostushalukkuus ja palvelutyytyväisyys ovat käänteisesti yhteydessä toi-siinsa – mitä suurempi tyytyväisyys, sitä vähäisempi panostushalukkuus ja päinvastoin. Kuntalaiset ovat kunakin vuonna olleet tyytyväisimpiä sivistystoimeen ja vähiten tyytyväisiä sosiaalitoimeen. Vähiten panostustoiveita kohdistuu sivistystoimeen ja eniten terveydenhuoltoon. Yksittäisten palve-lujen keskinäinen sijoitus palvelutyytyväisyysmittauksia on kaiken kaikkiaan ollut huomattavan sta-biili. Palveluihin kohdistuu melko suuria odotuksia, sen sijaan suoranaisia panostuksen vähentä-misvaateita ei ole havaittavissa. Palvelujen käyttäjät ovat lähes poikkeuksetta tyytyväisempiä kuin ei-käyttäjät, mutta heillä on pääsääntöisesti myös ei-käyttäjiä suurempia palveluodotuksia.
Kaikki tarkastellut yksilöominaisuudet selittävät palvelutyytyväisyydessä esiintyviä vaihteluita – ikä selvästi eniten, sukupuoli ja kunnassa asumisaika vähäisimmin. Kunnallisiin palveluihin tyytyväi-simpiä ovat tyypillisesti iäkkäät yli 70-vuotiaat, naiset, ruotsinkieliset, työelämän ulkopuolella olevat, yli 20 vuotta tai aina nykyisessä kunnassa ja sen kuntakeskuksessa tai kantakaupungissa asuneet.
Palvelutyytyväisyys on kunakin vuonna ollut suurinta pienimmissä alle 3000 asukkaan kunnissa ja vähäisintä yli 45000 asukkaan kaupungeissa. Kunnan väestömäärän ja palvelutyytyväisyyden väli-nen yhteys on merkittävintä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa. Kunnallisista palveluista yli puolet on luokiteltavissa kuntalaisten palvelutyytyväisyyden näkökulmasta kuntakokosidonnaisiksi palveluiksi. Valtaosa on sellaisia, joissa palvelutyytyväisyys on sitä suurempaa mitä pienemmässä kunnassa asuu. Yleisesti ottaen palvelutyytyväisyyserot ovat kaventuneet tutkittavalla ajanjaksolla. Kuitenkin muutaman palvelun kohdalla, erityisesti terveyskeskusten vastaanottotoimintaa ja mie-lenterveyspalveluja koskevissa arvioissa, kuntakokoluokkien välinen ääriero on kasvanut merkittä-västi.
Kuntalaisten palvelutyytyväisyys näyttäisi olevan sitä suurempaa, mitä enemmän kunnassa on ikäihmisiä, alhaisen koulutuksen omaavia, maatalouden työpaikkoja, ruotsinkielisiä ja RKP:tä edustavia valtuutettuja. Palvelutyytyväisyys on niin ikään sitä suurempaa mitä vähemmän kunnassa on asukkaita sekä taajamassa asuvia.
On myös huomattava, että palvelutyytyväisyydellä on merkitsevää yhteyttä myös moniin muihinkin asioihin kuten äänestysaktiivisuuteen kunnallisvaaleissa, tyytyväisyyteen omassa elämässä, muut-totodennäköisyyteen, omaan kuntaansa samastumisen tasoon ja suhtautumiseen kunnalliseen päätöksentekoon. Kunnan kannalta ei näin ollen ole lainkaan yhdentekevää miten ja missä laajuu-dessa kunnallisia palveluja järjestetään, millaisen arvion kuntalaiset niille antavat ja miten kunta-laisten mielipiteet kunnassa huomioidaan.
Kuntalaiset vaikuttajina
Suurimmat muutokset suorien vaikuttamismuotojen käytössä tapahtuivat tutkimusjakson alkupuo-liskolla. Muutokset olivat osin huomattavia ja koskivat lähes kaikkia vaikuttamismuotoja. Kun vuo-den 1996 kuntalaiskyselyssä 52% vastaajista ilmoitti käyttäneensä ainakin jotakin vaikuttamis-kanavaa, vastaava luku vuonna 2000 oli 63%. Tähän verrattuna erot vuoteen 2004 nähden ovat huomattavasti vähäisemmät.
Vaikuttamismuotojen käytön ja äänestysaktiivisuuden välinen yhteys on erittäin vahva, mikä muun muassa kuvastaa osallistumisen keskittymistä. Enenevässä määrin pätee sääntö, jonka mukaan osallistumismuodot kasaantuvat; ne jotka ylipäätään ovat aktiivisia edustuksellisen demokratian puitteissa, aktivoituvat laajalla rintamalla todennäköisemmin kuin muut.
Korkeasti koulutetut ja johtavassa asemassa olevat osallistuvat edelleen huomattavasti muita ryh-miä enemmän. Aktiivisempia ovat niin ikään perheelliset sekä kunnassa kauan asuneet. Aktiivi-simman ryhmän muodostavat 50-59-vuotiaat. Varsinkin myönteinen suhtautuminen osallistumisen tehokkuuteen on tänä päivänä vielä vahvemmin sidoksissa yksilön henkilökohtaisiin resursseihin kuin kymmenen vuotta sitten. Sekä koulutukseen että ammattiasemaan pätee, että asteikon ääri-päiden väliset erot ovat kasvaneet merkittävästi kuluneen kymmenvuotiskauden aikana.
Tutkimusjakson loppupuoliskon osalta yleisvaikutelmaksi muodostuu osallistumisen painottuminen lievästi edustuksellisen demokratian suuntaan sikäli, että ainoat vaikuttamismuodot, joiden käyttö on tutkimuskauden jälkipuoliskolla lisääntynyt, ovat järjestöjen ja yhdistysten kautta vaikuttaminen, yhteydenotot luottamushenkilöihin sekä osallistuminen puoluetoimintaan.
Yksi vuoden 2000 kuntalaistutkimuksen merkittävimmistä osallistumista koskevista tuloksista oli, että usko vaikuttamiskanavien tehokkuuteen oli vähentynyt voimakkaasti huolimatta siitä, että kun-talaisten yleinen aktiivisuus oli lisääntynyt. Usko osallistumisen tehokkuuteen on vuoden 2004 ky-selyn perusteella edelleen vähentynyt. Yhä useampi kuntalainen siis osallistuu kuitenkaan usko-matta osallistumisen vaikuttavuuteen.
Kuntatasolla osallistumisprofiilit ovat selkiintyneet. Sekä passiivisuus että myönteisesti värittynyt aktiivisuus ovat vuoden 2004 tuloksissa vahvemmin sidoksissa kuntien rakenteellisiin ominaisuuk-siin kuin tutkimuskauden alussa. Yhä enenevässä määrin kriittisyys kuntien ja palvelujärjestelmien tuotoksia kohtaan on kielteisen osallistumisasennoitumisen taustalla. Näin ollen suora vaikuttami-nen on myös entistä ympäristösidonnaisempi ilmiö.
Yhdistyskiinnittyminen sosiaalisen pääoman näkökulmasta
Artikkelissa eritellään kansalaisten kuulumista eri alojen yhdistyksiin lähinnä sosiaalisen pääoman näkökulmasta. Yhdistysjäsenyyden ja järjestöaktiivisuuden valossa tarkastellaan, onko sosiaalisen pääoman rapautumistendenssi näkyvissä myös 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun suomalaises-sa yhteiskunnassa. Tämän lisäksi analysoidaan, missä määrin järjestötoimintaan osallistumisella on vaikutusta kansalaisten muuhun yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.
Yhdistysjäsenyyden kokonaisvolyymi kohosi 1990-luvun loppuvuosina melko paljon. Sen jälkeen muutosta on tapahtunut verraten vähän. Eri yhdistysaloista selvästi eniten jäsenyyksiä ovat kaikis-sa havaintopisteissä keränneet ammatilliset yhdistykset. Myös liikuntaseurat edustavat toisten Pohjoismaiden tavoin vahvaa järjestökentän osaa. Eri yhdistysalojen väliset painopistesiirtymät ovat suhteellisen pieniä, vaikka uusien järjestöjen perustamista onkin viimeksi kuluneen vuosi-kymmenen aikana tapahtunut eniten kaupunkikunnissa vapaa-aikasektorin puolella.
Yhdistysjäsenyyttä ja osin myös järjestöaktiivisuutta selittää pitkälti vastaajan ikä varttuneimpien työikäisten ja yleensä vanhempien ikäryhmien ollessa aktiivisinta järjestöväkeä. Selvimmin näistä poikkeaa sekä jäsenyysmäärien että aktiivisen järjestöosallistumisen puolesta nuorin analyysissa oleva ikäryhmä, 18-29-vuotiaat. Toinen keskeinen yhdistysosallistumista selittävä tekijä on koulu-tus, jonka lisääntyminen kytkeytyy etenkin yhdistysjäsenyyksien määrään ja siis yhdistysaktiivisuu-den kasautumiseen. Huomattava on myös ruotsinkielisten enemmistökielisiin verrattuna vahvempi osallistuminen yhdistystoimintaan.
Kuntatasolla tarkastellen järjestötoimintaan osallistutaan eniten etenkin maan eteläosan ruotsin- tai kaksikielisissä maalaiskunnissa. Vähäisintä järjestöosallistuminen on puolestaan Pohjois-Suomen väestöään menettäneissä maaseutukunnissa. Kaupunkikunnat sijoittuvat yhdistysaktiivisuuden osalta enimmäkseen näiden väliin.
Yhdistysliityntä ja etenkin yhdistysjäsenyyksien määrä on erittäin vahvassa yhteydessä kansalais-ten yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja vaikuttavuuteen. Yhdistysjäsenyyksien määrällä mitattu sosiaalinen pääoma korreloi erittäin voimakkaasti ja suoraviivaisesti kansalaispätevyyteen, poliitti-seen aktiivisuuteen ja vapaaehtoistyöhön osallistumiseen. Vahva sosiaalinen pääoma on siten yksi tärkeimmistä vitaalisen kansalaisuuden osoittimista.
Lähdelinkki: http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;348;31540;4980;5091;103527;103529&field=FileAttachment&version=1
Myös uusimman eli vastikään valmistuneen "Kuntalainen - kansalainen" -tutkimusraportin 2006 valossa...
Mahtaisikohan "suuruuden ekonomia" häikäissyt valtaeliitin silmät, sillä kuntatasolla eli kansalaisten arkipäivän kokemusten tasolla vaikuttaisi siltä, että "pieni on kaunista"!
"Kuntalaisten tyytyväisyys omaan kuntaan lisääntynyt
[ lauantai 27.05 / Ilkka / Jukka Svenström ]
Tyytyväisyys oman kunnan toimintaan sekä luottamus kunnan päätöksentekoon on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, käy ilmi Kuntaliiton laajasta tutkimuksesta. Toisaalta kuntalaisten eriarvoistuminen näyttää kasvavan. Mielipiteitä kyseltiin lähes 13 000:lta kuntalaiselta 47 kunnassa syksyllä 2004.
Aiemmat vastaavat tutkimukset on tehty vuosina 1996 ja 2000. KuntaSuomi 2004-tutkimus on laajin kuntalaisten asenteista ja mielipiteistä tehty tutkimus.
Tutkimuksessa on luodattu lähes 43 000 kuntalaisen mielipiteitä ajanjaksolla 1996-2000. Kuntaliiton mukaan kyseessä on edustava otos kuntakentästä ja tulokset ovat yleistettävissä koko maahan.
Tyytyväisyys oman kunnan toimintaan sekä luottamus kunnan päätöksentekoon on kokonaisuudessaan lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Sen sijaan kuntalaisten eriarvoistuminen on kasvamassa. Hyväosaiset kuntalaiset myös luottavat ja samastuvat kuntaan sekä ovat heikompiosaisia tyytyväisempiä kunnallisiin palveluihin, ilmenee tutkimuksesta.
Hyvä asua ja elää
Puolet suomalaisista pitää asuinkuntaansa hyvänä asua ja elää. Vain 15 prosenttia kuntalaisista on päinvastaista mieltä, kun vuosina 1996 ja 2000 heitä oli vielä noin neljännes.
Kuntalaiset suhtautuvat yhä varauksin kuntien päätöksentekoon, vaikka luottamus poliittista päätöksentekoa ja virkakoneistoa kohtaan on kasvanut. Pienten, harvaan asuttujen maaseutumaisten kuntien asukkaat luottavat poliittisen koneiston toimintaan muita enemmän.
Kuntakokoa ratkaisevammiksi ovat nousseet kuntalaisten sosio-ekonominen asema ja kunnan rakenteelliset seikat, kuten työpaikkarakenne ja taajamissa asuvien kuntalaisten osuus.
Osallistuminen lisääntynyt
Vaikuttamisen muotoja on tullut lisää. Osallistuminen on lisääntynyt vuodesta 1996, mutta usko vaikuttamiskanavien tehokkuuteen on laskenut. Osallistuminen perustuu pikemmin sosiaaliseen kuin poliittiseen luottamukseen.
Nuorten (18-29-vuotiaiden) osallistuminen on vähentynyt ja iäkkäimpien (60-69-vuotiaiden) osallistuminen lisääntynyt vuodesta 2000. Henkilöt, jotka äänestävät, käyttävät myös muita osallistumisen muotoja todennäköisemmin.
Vaikuttamistapojen käyttö on hieman yleisempää pienissä kuin suurissa kunnissa. Vuodesta 2000 erot ovat kaventuneet. Sen sijaan käytetyissä osallistumismuodoissa on eroja eri suuruisten kuntien välillä.
Pienissä kunnissa on vaikuttamiskanavia ovat yhteydenotot luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin, julkinen keskustelu, kuntalaisaloite ja puoluetoimintaan osallistumien.
Suuremmissa kunnissa on tavallisempaa suora toiminta, kuten vetoomuksen allekirjoittaminen, mielenosoituksiin osallistuminen ja yleisönosaston kirjoitukset.
Poliittisissa järjestöissä toimiminen on lisännyt suosiotaan. Samalla äänestysaktiivisuus on lisääntynyt.
- Puoluevastaisuudesta ollaankin liikahtamassa vahvenevan edustuksellisen demokratian suuntaan, todetaan tutkimuksessa.
Samastuminen vahvaa isoissa kaupungeissa
Suomalaisille oma kunta on kolmanneksi tärkein alueellisen samastumisen kohde Suomen ja Pohjolan jälkeen. Suuremmissa kaupungeissa samastutaan omaan kuntaan voimakkaammin kuin pienissä.
Samastuminen aikaisemman yhteisöllisyyden ja tunnesiteiden sijaan hyväosaisuuden ja kunnan menestystekijöiden yhteisvaikutukseen.
Akateemisen koulutuksen saaneet samastuvat voimakkaammin kuin muut. Johtavassa asemassa olevat sekä toimihenkilöt samastuvat muita ammattiryhmiä voimakkaammin kuntaansa. Yrittäjät samastuvat muita vähemmän.
Kiinnostus kansanäänestyksiin ja kuntajohtajavaaleihin on vähentynyt.
Internetin välityksellä äänestäminen kunnallisvaaleissa jakaa kansalaisten mielipiteet kahtia; kannattajia on 35 prosenttia ja vastustajia 40 prosenttia.
Kuntalaiset eriarvoistumassa
Erot hyvä- ja heikompiosaisten asennoitumisessa ovat kasvaneet viimeisen 10 vuoden aikana. Myös kuntien menestyminen ja vetovoimaisuus heijastuvat asenteisiin entistä voimakkaammin.
Hyväosaisuutta luonnehtivat ammattiasema, koulutus ja äidinkieli, jotka heijastuvat vahvasti asenteisiin, kuten luottamukseen ja samastumiseen.
Myös käsitykset palveluiden toimivuudesta vaikuttavat asennoitumiseen. Heikko luottamus kunnan toimintaan ja tyytymättömyys palveluihin ovat vahvasti sidoksissa passiivisuuteen ja kielteiseen suhtautumiseen osallistumisen vaikutuksiin.
Lähdelinkki: http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=5847
**************************
KuntaSuomi 2004 -tutkimus: Kuntalaisten eriarvoistuminen kasvamassa
Kuntalaisten tyytyväisyys omaan kuntaan lisääntynyt
(Kuntaliitto tiedottaa 26.5.2006) Kunnallisessa vaikuttamisessa näkyy väestön jakautuminen aktiivisiin ja passiivisiin osallistujiin. Aktiivisimpia ovat korkeasti koulutetut ja johtavassa asemassa olevat.
Osallistuminen ja äänestäminen keskittyvät samoihin henkilöihin. Äänestäjät käyttävät äänestämättömiä innokkaammin myös muita vaikuttamismahdollisuuksia.
Kuntalaisten eriarvoistuminen on kasvamassa. Hyväosaiset kuntalaiset myös luottavat ja samastuvat kuntaan sekä ovat heikompiosaisia tyytyväisempiä kunnallisiin palveluihin, ilmenee Kuntaliiton KuntaSuomi 2004 -tutkimuksesta.
Keski-ikäiset, 40-50-vuotiaat ovat kriittisimpiä kuntien päätöksentekoa kohtaan. Nuoret luottavat vanhempia ikäryhmiä enemmän kunnalliseen vaikuttamiseen, mutta ovat vähemmän kiinnostuneita kunnallisesta vaikuttamisesta kuin muut.
Tyytyväisyys oman kunnan toimintaan sekä luottamus kunnan päätöksentekoon on kokonaisuudessaan kuitenkin lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Tutkimuksessa on ollut mukana runsaat 13 000 täysi-ikäistä henkilöä 47 kunnan alueelta. Aineisto on kerätty syksyllä 2004. Aiemmat vastaavat tutkimukset on tehty vuosina 1996 ja 2000. Tutkimus on aineistoltaan laajin kuntalaisten asenteista ja mielipiteistä tehty tutkimus. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa peilataan lähes 43 000 kuntalaisen mielipiteitä ajanjaksolla 1996-2000. Tutkimuskunnat muodostavat edustavan otoksen kuntakentästä ja tulokset ovat siten yleistettävissä koko maahan.
Tyytyväisyys omaan kuntaan lisääntynyt
Puolet suomalaisista katsoo oman asuinkuntansa pärjäävän hyvin kuntien välisessä ”hyvä asua ja elää” -kilpailussa. Vain 15 prosenttia kuntalaisista arvioi oman kuntansa pärjäävän kisassa huonosti. Tyytyväisyys on lisääntynyt, sillä vuosina 1996 ja 2000 noin neljännes arvioi kuntansa pärjäävän huonosti.
Luottamus sekä kunnan poliittista päätöksentekoa että kunnan virkakoneistoa kohtaan on kasvanut. Kuntalaiset suhtautuvat silti edelleen varauksella kuntien päätöksentekoon. Pienten, harvaan asuttujen maaseutumaisten kuntien asukkaat luottavat poliittisen koneiston toimintaan muita enemmän.
Luottamuksen riippuvuus kuntakoosta on vähentynyt. Kuntakokoa ratkaisevammiksi ovat nousseet kuntalaisten sosio-ekonominen asema ja kunnan rakenteelliset seikat, kuten työpaikkarakenne ja taajamissa asuvien kuntalaisten osuus.
Osallistuminen lisääntynyt, usko osallisuuden tehokkuuteen laskenut
Kuntalaiset käyttävät yhä enemmän erilaisia vaikuttamisen muotoja. Kokonaisuudessaan osallistuminen on lisääntynyt vuodesta 1996, mutta samaan aikaan usko vaikuttamiskanavien tehokkuuteen on laskenut. Osallistuminen perustuu pikemmin sosiaaliseen kuin poliittiseen luottamukseen.
Sosiaalinen luottamus ei perustu suoraan saavutettuun hyötyyn, vaan olettamukseen, että muut yrittävät parhaansa mukaan huomioida näkemyksen. Osallistumisella on oma arvonsa siitäkin huolimatta, että onnistumismahdollisuudet eivät välttämättä ole erityisen hyvät.
Nuorten (18-29-vuotiaiden) osallistuminen on vähentynyt ja iäkkäimpien (60-69-vuotiaiden) osallistuminen lisääntynyt vuodesta 2000. Koulutetut ja johtavassa asemassa olevat osallistuvat kunnan toimintaan enemmän kuin muut. Nuoret pitävät osallistumista tehokkaampana kuin vanhemmat ikäryhmät.
Yhä selkeämmin on huomattavissa osallistumismuotojen kasaantuminen. Henkilöt, jotka äänestävät, käyttävät myös muita osallistumisen muotoja todennäköisemmin.
Pienissä kunnissa osallistutaan aktiivisemmin
Kuntalaisten vaikuttamistapojen käyttö on hieman yleisempää pienissä kuin suurissa kunnissa. Vuodesta 2000 erot erikokoisten kuntien välillä ovat kaventuneet. Sen sijaan käytetyissä osallistumismuodoissa on eroja eri suuruisten kuntien välillä.
Pienissä kunnissa on tavallisempaa välittävien ja yhteisöllisyyteen perustuvien vaikuttamiskanavien käyttö, kuten yhteydenotot luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin, julkinen keskustelu, kuntalaisaloite ja puoluetoimintaan osallistumien.
Suuremmissa kunnissa on tavallisempaa reaktiivinen tai protestihenkinen osallistuminen, kuten vetoomuksen allekirjoittaminen, mielenosoituksiin osallistuminen ja yleisönosaston kirjoitukset.
Poliittisissa järjestöissä toimiminen on lisännyt suosiotaan. Samalla äänestysaktiivisuus on lisääntynyt. Puoluevastaisuudesta ollaankin liikahtamassa vahvenevan edustuksellisen demokratian suuntaan.
Omaan kuntaan samastuminen voimakkainta suurissa kaupungeissa
Suomalaisille oma kunta on kolmanneksi tärkein alueellisen samastumisen kohde Suomen ja Pohjolan jälkeen. Suuremmissa kaupungeissa samastutaan omaan kuntaan voimakkaammin kuin pienissä.
Samastuminen perustuu tutkimuksen mukaan aikaisemman yhteisöllisyyden ja tunnesiteiden sijaan hyväosaisuuden ja kunnan menestystekijöiden yhteisvaikutukseen.
Yli 20 000 asukkaan kaupungeissa yli puolet asukkaista samastuu omaan kuntaansa melko tai erittäin paljon. Vähiten asuinkuntaan samastutaan 3 000-5 500 asukkaan kunnissa (42 prosenttia kuntalaisista). Lisäksi kuntaansa samastuvat kuntalaiset samastuvat asuinalueeseensa tai kunnanosaan voimakkaammin kuin muut.
Akateemisen koulutuksen saaneet samastuvat omaan kuntaansa voimakkaammin kuin muut. Myös ammattiasema vaikuttaa samastumiseen. Johtavassa asemassa olevat sekä toimihenkilöt samastuvat muita ammattiryhmiä voimakkaammin kuntaansa. Yrittäjät samastuvat kotikuntaansa muita vähemmän.
Kiinnostus kuntajohtajavaaleihin ja kansanäänestyksiin laantunut
Kiinnostus kansanäänestyksiin ja kuntajohtajavaaleihin on vähentynyt. Kansanäänestystä kannattavien osuus on vuodesta 1996 vuoteen 2004 pudonnut 47 prosentista noin 35 prosenttiin. Kunnanjohtajan suoran kansanvaalin kannattajien määrä on puolestaan pudonnut 57 prosentista 42 prosenttiin.
Internetin välityksellä äänestäminen kunnallisvaaleissa jakaa kansalaisten mielipiteet kahtia; kannattajia on 35 prosenttia ja vastustajia 40 prosenttia. Eniten internet-äänestämistä kannattavat alle 40-vuotiaat ja selvästi vähiten yli 70-vuotiaat. Nuorimmatkaan eivät anna varauksetonta tukeaan internetin avulla äänestämiselle.
Kuntien lisäksi kuntalaiset ovat eriarvoistumassa
Erot hyvä- ja heikompiosaisten asennoitumisessa ovat kasvaneet viimeisen 10 vuoden aikana. Myös kuntien menestyminen ja vetovoimaisuus heijastuvat kuntalaisten asenteisiin entistä voimakkaammin.
Kuntalaisten hyväosaisuutta luonnehtivat ammattiasema, koulutus ja äidinkieli. Ne heijastuvat voimakkaasti asenteisiin, kuten luottamukseen ja samastumiseen.
Myös käsitykset kunnallisen palveluiden toimivuudesta vaikuttavat kuntalaisten asennoitumiseen. Kuntalaisten heikko luottamus kunnan toimintaan ja tyytymättömyys palveluihin ovat vahvasti sidoksissa passiivisuuteen ja kielteiseen suhtautumiseen osallistumisen vaikutuksiin.
Lisätietoja:
Tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom, Kuntaliitto, p. (09) 771 2504, 050 337 5634
Emeritusprofessori Voitto Helander, p. 050 599 3758
Professori Stefan Sjöblom, Svenska social- och kommunalhögskolan, HY, p. (09) 191 28 414, 050 594 2063
Julkaissut: Tero Manninen 24.05.2006
Lähdelinkki: http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;60;498;91390;102638;103495&voucher=461DC4B5-AD0C-4E44-ACE9-1498CFEB299D
****************
"TIIVISTELMÄ
Marianne Pekola-Sjöblom & Voitto Helander & Stefan Sjöblom (2006): Kuntalainen – kansalai-nen. Tutkimus kuntalaisten asenteista ja osallistumisesta 1996-2004. KuntaSuomi 2004 –tutkimuksia nro 56. Acta nro 182. Suomen Kuntaliitto & Svenska social- och kommunalhögskolan vid HU & Åbo Akademi. Helsinki.
Johdanto
Kuntalainen – kansalainen –tutkimusraportti on osana KuntaSuomi 2004 –tutkimusohjelmaa tehty tutkimus kuntalaisten asenteista ja osallistumisesta vuosina 1996 – 2004. Raportti perustuu kol-meen laajaan kuntalaiskyselyyn, jotka toteutettiin kunnallisvaalivuosina 1996, 2000 ja 2004. Kyse-lyjen perusotos koostuu noin 25 000 äänioikeutetusta asukkaasta 47 KuntaSuomi –tutkimuskunnassa. Kunakin vuonna aineistoa on täydennetty hieman KuntaSuomi –kuntia kosket-tavien kuntaliitosten takia. Kyselyt on toteutettu postikyselyinä, ja vastausprosentit vaihtelevat vuo-den 1996 noin 60 prosentista vuoden 2004 noin 53 prosenttiin. Tutkimusaineiston keräämisestä on vastannut Kuntaliiton Kuntakehitys ja tutkimusyksikkö.
Koska KuntaSuomi –tutkimusohjelman tutkimuskunnat on aikanaan valittu niin, että ne muodosta-vat edustavan otoksen suomalaisesta kuntakentästä, on myös kuntalaistutkimuksen tulokset yleis-tettävissä koko maahan. Samalla kuntalaistutkimuksen voidaan katsoa toimivan myös yleisempänä kansalaistutkimuksena.
Tutkimus on jatkoa vuoden 1998 ”Kuntalaisten valta ja valinnat” sekä vuoden 2002 ”Kuntalaisen monet roolit” –raporteille. Tutkimustulokset on aiempaan tapaan analysoitu kolmea tutkimustahoa, Kuntaliittoa, Åbo Akademia ja Svenska social- och kommunalhögskolania edustavien KuntaSuomi –tutkijoiden yhteistyönä. Raporttien luvut toimivat itsenäisinä artikkeleina, joista osa on kirjoitettu yhteisartikkeleina, osa tutkijoiden omina kontribuutioina. Raportin johdanto sisältää yleisemmän tutkimus- ja aineistokuvauksen ja viimeisessä luvussa tiivistetään tutkimusraportin eri osa-alueiden päätuloksia.
Kuntalaisuus ja kansalaisuus
Artikkeli on kirjan muita analyysejä taustoittava. Siinä tarkastellaan eräitä kuntalaisuuden keskeisiä ulottuvuuksia ja niissä tapahtuneita ajallisia muutoksia. Tarkastelun kohteena ovat mm. kuntalais-ten yleinen kuntakuva, poliittis-hallinnolliseen järjestelmään ja palvelujen järjestämiseen liittyviä näkemyksiä, kuntalaispätevyys sekä kuntalaisten kiinnostus kunnallispolitiikasta. Lopuksi tarkastel-laan kansalaisuuteen liittyviä keskeisimpiä piirteitä.
Enemmistö kuntalaisista arvioi todennäköisesti asuvansa loppuelämänsä nykyisessä asuinkunnassa. Kysymys on erittäin ikäsidonnainen – alle 30-vuotiaat ovat selkeimmin muuttopotentiaalia aineista, ikäihmiset luonnollisestikin enimmäkseen pysyvät omalla paikkakunnallaan. Kuntakohtaiset erot ovat melko suuria, ja selittyvät osin, joskaan ei pelkästään kuntalaisten ikärakenteella. Enemmistö kuntalaisista arvioi kuntansa pärjäävän hyvin kuntien välisessä kuvitteellisessa ”hyvä asua ja elää” –kilpailussa. Arviot ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan vuodesta 1996. Alle 50-vuotiaat suhtautuvat epäilevämmin kuntansa pärjäämiseen kuin vanhemmat ikäluokat. Yli 10000 asukkaan kunnissa yli puolet uskovat kuntansa pärjäämiseen, suurimmissa kunnissa enimmässä määrin. Kuntalaisten arviot vaihtelevat kuitenkin enemmän kuntakokoluokkien sisällä kuin kuntakokoluokkien välillä. Enemmistö niistä kuntalaisista, jotka arvioivat kuntansa pärjäävän hyvin kuntien välisessä kilpailussa, arvioivat asuvansa todennäköisesti loppuelämänsä nykyisessä asuinkunnassa – riippumatta siitä tuntevatko he paljon vai vähän yhteenkuuluvuutta asuinkuntansa kanssa.
Kiinnostus kunnallispoliittisia kysymyksiä kohtaan vaihtelee erityisen voimakkaasti yksilöominai-suuksien sekä elämäntilanteen mukaan. Kuntalaispätevyytensä vastaajat arvioivat huomattavasti paremmaksi vuonna 2004 kuin neljä vuotta aikaisemmin. Poliittinen kiinnostuneisuus vaikuttaa poliittiseen asennoitumiseen ylipäätään ja se on yksi aktiivisuuden ja osallistumishalukkuuden edellytyksistä. Kuntalaispätevyyden vaikutus on välillisempi. Molemmat ovat kuitenkin selkeästi sidoksissa yksilön poliittisiin resursseihin, mikä erityisesti ilmenee vahvana yhteytenä ammattiase-maan ja koulutukseen. Molempiin vaikuttaa edelleen kuntalaisen samastuminen kotikuntaansa ja muihin paikallisiin aluekokonaisuuksiin. Erityisesti kuntalaispätevyyttä vahvistavaa samastumista esiintyy enemmän pienissä kuin suurissa kunnissa.
Kansalaisuuden eri puolia kartoittava kysymyspatteristo muodosti perustan kansalaisuuteen liitet-tävien ominaisuuksien ajalliselle vertailulle. Kokonaisuutena ottaen kansalaisuutta koskevat asen-teet ovat kahden vaalikauden aikana muuttuneet vain verraten vähän. Vuoden 2004 aineistoon pohjautuva kansalaisuuspiirteiden faktorianalyysi antoi tulokseksi neljä kansalaisuusulottuvuutta. Niiden perusteella kansalaisuustyypeiksi nimettiin alamaiset, sovinnaiset, uhrautujat ja radikaalit. Karkeasti voidaan todeta, että alamaisuus liittyy voimakkaasti urbaanisiin kuntaominaisuuksiin ja kaupunkipuolueiden kannatukseen kun taas uhrautuja-asennoituminen on voimakkainta pienissä maalaiskunnissa ja poliittisen keskustan maaperällä.
Alueelliset kokonaisuudet samastumiskohteina
Kansalaisten kuntasamastumista kartoitettiin tiedustelemalla vastaajilta, missä määrin he kokivat samastuvansa tai kokivat yhteenkuuluvuutta asuinkuntaansa tai –kaupunkiinsa. Samassa yhtey-dessä kartoitettiin kansalaisten identifioitumista myös yhdeksään muuhun aluekokonaisuuteen asuinalueestaan aina Eurooppaan asti.
Samanlaisena kaikissa kolmessa poikkileikkauspisteessä (1996, 2000, 2004) toistettu kysymysko-konaisuus antoi sen ajallisen tiedon, että kuntasamastuminen samoin kuin identifioituminen toisiin-kin aluepohjaisiin yksiköihin muuttui havaintokauden aikana vain verraten vähän. Asuinkuntaansa melko tai erittäin paljon samastuvien osuus on 48% vuonna 2004, mikä on vain yhden prosenttiyk-sikön verran enemmän kuin vuonna 1996. Lukema jäi huomattavasti alhaisemmaksi kuin vastaava arvo esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa. Tästäkin huolimatta asuinkunta on kansalaisten tärkein samastumisen kohde Suomen ja Pohjolan jälkeen. Arvioiduista aluekokonaisuuksista selvästi hei-koimmiksi samastumiskohteiksi jäivät seutukunnat ja Euroopan unioni, joita vain noin viidennes vastaajista piti tärkeinä identifikaatiokohteinaan.
Yksilötason tekijät näyttäisivät vaikuttavan voimakkaasti kuntasamastumiseen: ruotsinkieliset, kun-takeskuksessa asuvat kanta-asukkaat, johtavassa asemassa olevat korkean koulutuksen omaavat, naiset ja ikäihmiset samastuvat asuinkuntaansa muita enemmän. Kuntaominaisuuksista kuntakoko – niin asukasmäärä kuin pinta-alakin - osoittautui kuntasamastumista melko merkitsevällä tasolla ilmentäväksi tekijäksi. Toisaalta väestömäärääkin vahvemmin kuntasamastumista lisää korkea taajama-aste. Lisäksi kuntasamastumiseen suotuisasti vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa ruotsinkielisten ja korkea-asteen tutkinnon osuudet, palvelutyöpaikat, vähäinen työttömyysaste ja kokoomuksen edustus valtuustossa. Ainakin jossain määrin odottamatonta on, että mainittujen tekijöiden yhteissummana on, että kuntasamastuminen on vahvempaa suurissa kuin pienissä kun-nissa, vaihdellen 3000-5500 asukkaan kuntien 42 prosentista suurimpien yli 45000 asukkaan kun-tien 53 prosenttiin.
Puolueet ja äänestäminen
Kunnallisvaalien äänestysprosentin tuntuva lasku vuosien 1996 ja 2000 vaaleissa antoi perustaa puolueiden toimesta toteutuvan edustuksellisen demokratian arvioimista koskevalle artikkelille. Ajallinen tarkastelu osoittaa, että asennoituminen puolueisiin ja osallistuminen poliittiseen toimin-taan pysyivät verraten vakaina noin joka kymmenennen kansalaisen osallistuessa poliittisten jär-jestöjen toimintaan.
Puoluetoimintaan osallistumista selittää erityisesti ikä varttuneimpien ikäryhmien muodostaessa kunnallisen puoluetoiminnan tukirangan. Korkea koulutus ja johtava yhteiskunnallinen asema ovat niin ikään tukeneet myönteistä suhtautumista puoluetoimintaan. Puolueosallistuminen on ollut voi-makkainta pienissä ja keskisuurissa kunnissa, heikointa suurissa. Myös niissä kaksikielisissä kun-nissa, joissa RKP:n asema on vahva, on nähtävissä korkeata puolueosallistumista.
Usko äänellä vaikuttamiseen on kuntalaisten keskuudessa jonkin verran kasvamassa. Kaiken ai-kaa äänestämisen merkitykseen luottaneiden ikäihmisten ohella asennoituminen äänestämiseen on tulossa aikaisempaa myönteisemmäksi myös nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Korkeasti koulutetut äänestävät peruskoulutuksen saaneita aktiivisemmin.
Äänestysvalinnoissa korostui vuoden 2004 vaaleissa edelleen henkilöpainotteisuus puolueäänes-tämisen sijaan. Toisaalta kuitenkin puoluevalintaa painotettiin jonkin verran voimakkaammin kuin vaalikautta aikaisemmin. Sukupuolten valintakäyttäytyminen puolestaan osoittaa, että naiset, joista selvä enemmistö varhemmin valitsi miesehdokkaan, äänestivät aikaisempaa useammin oman su-kupuolensa ehdokasta. Niin sanotun liikkuvan, puoluekantaa usein vaihtavan äänestäjän mallin kannatus ei näytä enää lisääntyneen; puolueuskollinen äänestäminen on edelleenkin vallitseva valintatapa.
Kuntalaiset ja kunnallinen päätöksenteko
Artikkelissa selvitetään kuntalaisten suhtautumista kunnalliseen päätöksentekoon omaa asuinkun-taa koskevien erilaisten politiikka-/poliitikkokriittisyyttä, luottamusta poliittisen järjestelmän toimivuu-teen sekä kansalaispätevyyttä mittaavien väittämien avulla. Keskeisenä käsitteenä käytetään kiin-nittyneisyyttä ja sitä mitataan em. aspekteja mittaavista kymmenestä väittämästä muodostetun indeksin avulla.
Tulokset osoittavat, että kuntalaisten suhtautuminen oman kuntansa päätöksentekoon on entistä myönteisempää. Kuitenkin kuntalaisten mielipiteitä kuntansa päätöksenteosta värittää edelleenkin epäileväisyys ja kriittisyys. Ajallisista muutoksista voidaan tiivistetysti todeta, että kriittisesti tai epäi-levästi suhtautuvien osuus on vähentynyt kaikilla kysytyillä ulottuvuuksilla, luottavaisesti suhtautu-vien osuus on pääasiallisesti pysynyt stabiilina, neutraalisti tai täsmentymättömän kannan omaavat ovat yleistyneet, puolueisiin kohdistuva kriittisyys on vähentynyt, ja luottamus, mutta myös epäluot-tamus kunnan viranomaisiin on kasvanut selvästi.
Kuntalaisten kiinnittyneisyysasteeseen yksilötasolla eniten vaikuttavia tekijöitä ovat ammattiasema ja koulutustaso; Kiinnittyneimpiä ovat johtavassa asemassa olevat omassa yrityksessä toimivat tai itse työllistyvät, vähiten kiinnittyneitä yrityksen palveluksessa olevat, työttömät ja lomautetut. Edel-leen ruotsinkieliset ovat kiinnittyneempiä kuin suomenkieliset. Näiden lisäksi jonkin verran kiinnitty-neisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, työnantajasektori, kunnassa asuinaika ja kodin sijainti kunnassa. Sen sijaan sukupuolella, perheellisyydellä ja työpaikan sijainnilla ei näyttäisi olevan yh-teyttä kuntalaisten suhtautumiseen kunnalliseen päätöksentekoon yleisellä tasolla.
Luottavaisuus on yleensä suurinta alle 3000 asukkaan ja vähäisintä suurimmissa kunnissa. Kaiken kaikkiaan kuntakokoluokkien väliset erot ovat kaventuneet tutkimuskaudella. Peräti 42 kunnassa kiinnittyneisyys on vahvistunut, yhdessä pysynyt ennallaan ja vain neljässä kunnassa laskenut tutkimusajanjakson 1996-2004 aikana. Kuntakokoa ratkaisevampaa kiinnittyneisyysasteelle on kunnan maantieteellinen laajuus ja taajamissa asuvien kuntalaisten osuus, työpaikkarakenne ja työllisyysaste. Kaiken kaikkiaan kiinnittyneisyysasteen vaihtelut näyttäisivät irtautuneen entistä selkeämmin rakenteellisten tekijöiden vaikutuksista ja selittynevät entistä vahvemmin yhtäältä kun-talaisten yksilöominaisuuksista ja toisaalta niin kunnan tilannekohtaisista tekijöistä kuin myös pää-töksentekokulttuurista.
Kuntalaiset ja palvelut
Artikkelissa on tarkasteltu kuntalaisten mielipiteitä noin 30 kunnallisesta palvelusta vuosina 1996, 2000 ja 2004. Palveluja koskevia arvioita on kartoitettu niin palvelutyytyväisyyden kuin myös pa-nostushalukkuuden näkökulmasta. Vaikka pääpaino on äänestäjän ja veronmaksajan näkökulmas-sa, mukana on myös palvelujen käyttäjien arviot. Artikkelissa arvioidaan palvelutyytyväisyyttä ja panostushalukkuutta yleisellä tasolla vuonna 2004 sekä mahdollisia ajallisia muutoksia 1996-2004. Tarkastelun kohteina ovat olleet lisäksi palveluarvioiden mahdollisia vaihteluita selittävät yksilö- ja kuntatason ominaisuudet.
Tulosten mukaan kuntalaiset ovat yleisesti ottaen edelleen kohtuullisen tyytyväisiä kunnallisiin pal-veluihin – hiukan tyytymättömämpiä kuin tutkimuskauden alussa, mutta tyytyväisempiä kuin vuon-na 2000. Panostushalukkuus on pysynyt suhteellisen korkealla, mutta stabiililla tasolla koko tarkas-teluajanjakson ajan. Panostushalukkuus ja palvelutyytyväisyys ovat käänteisesti yhteydessä toi-siinsa – mitä suurempi tyytyväisyys, sitä vähäisempi panostushalukkuus ja päinvastoin. Kuntalaiset ovat kunakin vuonna olleet tyytyväisimpiä sivistystoimeen ja vähiten tyytyväisiä sosiaalitoimeen. Vähiten panostustoiveita kohdistuu sivistystoimeen ja eniten terveydenhuoltoon. Yksittäisten palve-lujen keskinäinen sijoitus palvelutyytyväisyysmittauksia on kaiken kaikkiaan ollut huomattavan sta-biili. Palveluihin kohdistuu melko suuria odotuksia, sen sijaan suoranaisia panostuksen vähentä-misvaateita ei ole havaittavissa. Palvelujen käyttäjät ovat lähes poikkeuksetta tyytyväisempiä kuin ei-käyttäjät, mutta heillä on pääsääntöisesti myös ei-käyttäjiä suurempia palveluodotuksia.
Kaikki tarkastellut yksilöominaisuudet selittävät palvelutyytyväisyydessä esiintyviä vaihteluita – ikä selvästi eniten, sukupuoli ja kunnassa asumisaika vähäisimmin. Kunnallisiin palveluihin tyytyväi-simpiä ovat tyypillisesti iäkkäät yli 70-vuotiaat, naiset, ruotsinkieliset, työelämän ulkopuolella olevat, yli 20 vuotta tai aina nykyisessä kunnassa ja sen kuntakeskuksessa tai kantakaupungissa asuneet.
Palvelutyytyväisyys on kunakin vuonna ollut suurinta pienimmissä alle 3000 asukkaan kunnissa ja vähäisintä yli 45000 asukkaan kaupungeissa. Kunnan väestömäärän ja palvelutyytyväisyyden väli-nen yhteys on merkittävintä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa. Kunnallisista palveluista yli puolet on luokiteltavissa kuntalaisten palvelutyytyväisyyden näkökulmasta kuntakokosidonnaisiksi palveluiksi. Valtaosa on sellaisia, joissa palvelutyytyväisyys on sitä suurempaa mitä pienemmässä kunnassa asuu. Yleisesti ottaen palvelutyytyväisyyserot ovat kaventuneet tutkittavalla ajanjaksolla. Kuitenkin muutaman palvelun kohdalla, erityisesti terveyskeskusten vastaanottotoimintaa ja mie-lenterveyspalveluja koskevissa arvioissa, kuntakokoluokkien välinen ääriero on kasvanut merkittä-västi.
Kuntalaisten palvelutyytyväisyys näyttäisi olevan sitä suurempaa, mitä enemmän kunnassa on ikäihmisiä, alhaisen koulutuksen omaavia, maatalouden työpaikkoja, ruotsinkielisiä ja RKP:tä edustavia valtuutettuja. Palvelutyytyväisyys on niin ikään sitä suurempaa mitä vähemmän kunnassa on asukkaita sekä taajamassa asuvia.
On myös huomattava, että palvelutyytyväisyydellä on merkitsevää yhteyttä myös moniin muihinkin asioihin kuten äänestysaktiivisuuteen kunnallisvaaleissa, tyytyväisyyteen omassa elämässä, muut-totodennäköisyyteen, omaan kuntaansa samastumisen tasoon ja suhtautumiseen kunnalliseen päätöksentekoon. Kunnan kannalta ei näin ollen ole lainkaan yhdentekevää miten ja missä laajuu-dessa kunnallisia palveluja järjestetään, millaisen arvion kuntalaiset niille antavat ja miten kunta-laisten mielipiteet kunnassa huomioidaan.
Kuntalaiset vaikuttajina
Suurimmat muutokset suorien vaikuttamismuotojen käytössä tapahtuivat tutkimusjakson alkupuo-liskolla. Muutokset olivat osin huomattavia ja koskivat lähes kaikkia vaikuttamismuotoja. Kun vuo-den 1996 kuntalaiskyselyssä 52% vastaajista ilmoitti käyttäneensä ainakin jotakin vaikuttamis-kanavaa, vastaava luku vuonna 2000 oli 63%. Tähän verrattuna erot vuoteen 2004 nähden ovat huomattavasti vähäisemmät.
Vaikuttamismuotojen käytön ja äänestysaktiivisuuden välinen yhteys on erittäin vahva, mikä muun muassa kuvastaa osallistumisen keskittymistä. Enenevässä määrin pätee sääntö, jonka mukaan osallistumismuodot kasaantuvat; ne jotka ylipäätään ovat aktiivisia edustuksellisen demokratian puitteissa, aktivoituvat laajalla rintamalla todennäköisemmin kuin muut.
Korkeasti koulutetut ja johtavassa asemassa olevat osallistuvat edelleen huomattavasti muita ryh-miä enemmän. Aktiivisempia ovat niin ikään perheelliset sekä kunnassa kauan asuneet. Aktiivi-simman ryhmän muodostavat 50-59-vuotiaat. Varsinkin myönteinen suhtautuminen osallistumisen tehokkuuteen on tänä päivänä vielä vahvemmin sidoksissa yksilön henkilökohtaisiin resursseihin kuin kymmenen vuotta sitten. Sekä koulutukseen että ammattiasemaan pätee, että asteikon ääri-päiden väliset erot ovat kasvaneet merkittävästi kuluneen kymmenvuotiskauden aikana.
Tutkimusjakson loppupuoliskon osalta yleisvaikutelmaksi muodostuu osallistumisen painottuminen lievästi edustuksellisen demokratian suuntaan sikäli, että ainoat vaikuttamismuodot, joiden käyttö on tutkimuskauden jälkipuoliskolla lisääntynyt, ovat järjestöjen ja yhdistysten kautta vaikuttaminen, yhteydenotot luottamushenkilöihin sekä osallistuminen puoluetoimintaan.
Yksi vuoden 2000 kuntalaistutkimuksen merkittävimmistä osallistumista koskevista tuloksista oli, että usko vaikuttamiskanavien tehokkuuteen oli vähentynyt voimakkaasti huolimatta siitä, että kun-talaisten yleinen aktiivisuus oli lisääntynyt. Usko osallistumisen tehokkuuteen on vuoden 2004 ky-selyn perusteella edelleen vähentynyt. Yhä useampi kuntalainen siis osallistuu kuitenkaan usko-matta osallistumisen vaikuttavuuteen.
Kuntatasolla osallistumisprofiilit ovat selkiintyneet. Sekä passiivisuus että myönteisesti värittynyt aktiivisuus ovat vuoden 2004 tuloksissa vahvemmin sidoksissa kuntien rakenteellisiin ominaisuuk-siin kuin tutkimuskauden alussa. Yhä enenevässä määrin kriittisyys kuntien ja palvelujärjestelmien tuotoksia kohtaan on kielteisen osallistumisasennoitumisen taustalla. Näin ollen suora vaikuttami-nen on myös entistä ympäristösidonnaisempi ilmiö.
Yhdistyskiinnittyminen sosiaalisen pääoman näkökulmasta
Artikkelissa eritellään kansalaisten kuulumista eri alojen yhdistyksiin lähinnä sosiaalisen pääoman näkökulmasta. Yhdistysjäsenyyden ja järjestöaktiivisuuden valossa tarkastellaan, onko sosiaalisen pääoman rapautumistendenssi näkyvissä myös 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun suomalaises-sa yhteiskunnassa. Tämän lisäksi analysoidaan, missä määrin järjestötoimintaan osallistumisella on vaikutusta kansalaisten muuhun yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.
Yhdistysjäsenyyden kokonaisvolyymi kohosi 1990-luvun loppuvuosina melko paljon. Sen jälkeen muutosta on tapahtunut verraten vähän. Eri yhdistysaloista selvästi eniten jäsenyyksiä ovat kaikis-sa havaintopisteissä keränneet ammatilliset yhdistykset. Myös liikuntaseurat edustavat toisten Pohjoismaiden tavoin vahvaa järjestökentän osaa. Eri yhdistysalojen väliset painopistesiirtymät ovat suhteellisen pieniä, vaikka uusien järjestöjen perustamista onkin viimeksi kuluneen vuosi-kymmenen aikana tapahtunut eniten kaupunkikunnissa vapaa-aikasektorin puolella.
Yhdistysjäsenyyttä ja osin myös järjestöaktiivisuutta selittää pitkälti vastaajan ikä varttuneimpien työikäisten ja yleensä vanhempien ikäryhmien ollessa aktiivisinta järjestöväkeä. Selvimmin näistä poikkeaa sekä jäsenyysmäärien että aktiivisen järjestöosallistumisen puolesta nuorin analyysissa oleva ikäryhmä, 18-29-vuotiaat. Toinen keskeinen yhdistysosallistumista selittävä tekijä on koulu-tus, jonka lisääntyminen kytkeytyy etenkin yhdistysjäsenyyksien määrään ja siis yhdistysaktiivisuu-den kasautumiseen. Huomattava on myös ruotsinkielisten enemmistökielisiin verrattuna vahvempi osallistuminen yhdistystoimintaan.
Kuntatasolla tarkastellen järjestötoimintaan osallistutaan eniten etenkin maan eteläosan ruotsin- tai kaksikielisissä maalaiskunnissa. Vähäisintä järjestöosallistuminen on puolestaan Pohjois-Suomen väestöään menettäneissä maaseutukunnissa. Kaupunkikunnat sijoittuvat yhdistysaktiivisuuden osalta enimmäkseen näiden väliin.
Yhdistysliityntä ja etenkin yhdistysjäsenyyksien määrä on erittäin vahvassa yhteydessä kansalais-ten yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja vaikuttavuuteen. Yhdistysjäsenyyksien määrällä mitattu sosiaalinen pääoma korreloi erittäin voimakkaasti ja suoraviivaisesti kansalaispätevyyteen, poliitti-seen aktiivisuuteen ja vapaaehtoistyöhön osallistumiseen. Vahva sosiaalinen pääoma on siten yksi tärkeimmistä vitaalisen kansalaisuuden osoittimista.
Lähdelinkki: http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;348;31540;4980;5091;103527;103529&field=FileAttachment&version=1
Vastaukset 6
Vanhimmat
lyhyesti! Pitkät jaaritukset ja toisten kirjoitusten uudelleennäyttämiset voisivat pian kyllästyttää.
... jota kääpiöt käyttävät."
[Honore de Balzac (1799 - 1850), ranskalainen kirjailija]
Varmaan se on niinkin nähtävissä. Erityisesti "pitkät jaaritukset" tosin kyllätyttänevät - ja eniten - niitä, jotka eivät - kirjoitustensa sisällöstä päätellen - ole jaksaneet tutustua myöskään niihin "toisten kirjoituksiin". Joten heille tuskin tässä jkuin sen enempää missään muussakaan yhteydessä voinee olla kysymys "uudelleennäyttämisestä"?
"Lyhyesti" sanottuna todettakoon siis se, että siinä missä "Lordi on 'PARAS', siinä Vanhasen -Heinäluoman hallituksen vimmalla ajama kunta- ja palvelurakenneuudistus eli heidän mielestään "PARAS" on ainoastaan ja vain "KUPRU".
Loppuviikosta mm. lyhyessä Yle TV1:n uutispätkässä viimeisimmän mittavan KuntaSuomi - raportin tekemiseen osallistunut prof. Stefan Sjöblom sangen kattavaan tutkimusaineistoon viitaten varoitti hallitusherroja tuijottamasta vain kategorisiin kuntakokoihin ja perustamasta päätöksiään "suuruuden ekonomiaan".
"Uudelleennäytettynä" mutta kuitenkin "lyhyesti" esitettynä kysymys on siis seuraavasta:
"-- Kuntalainen – kansalainen –tutkimusraportti on osana KuntaSuomi 2004 –tutkimusohjelmaa tehty tutkimus kuntalaisten asenteista ja osallistumisesta vuosina 1996 – 2004.
Raportti perustuu kolmeen laajaan kuntalaiskyselyyn, jotka toteutettiin kunnallisvaalivuosina 1996, 2000 ja 2004.
Kyselyjen perusotos koostuu noin 25 000 äänioikeutetusta asukkaasta 47 KuntaSuomi –tutkimuskunnassa. Kunakin vuonna aineistoa on täydennetty hieman KuntaSuomi –kuntia kosket-tavien kuntaliitosten takia. Kyselyt on toteutettu postikyselyinä, ja vastausprosentit vaihtelevat vuo-den 1996 noin 60 prosentista vuoden 2004 noin 53 prosenttiin. Tutkimusaineiston keräämisestä on vastannut Kuntaliiton Kuntakehitys ja tutkimusyksikkö. --"
"- - Tutkimuksessa on ollut mukana runsaat 13 000 täysi-ikäistä henkilöä 47 kunnan alueelta. Aineisto on kerätty syksyllä 2004. Aiemmat vastaavat tutkimukset on tehty vuosina 1996 ja 2000. Tutkimus on aineistoltaan laajin kuntalaisten asenteista ja mielipiteistä tehty tutkimus. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa peilataan lähes 43 000 kuntalaisen mielipiteitä ajanjaksolla 1996-2000. Tutkimuskunnat muodostavat edustavan otoksen kuntakentästä ja tulokset ovat siten yleistettävissä koko maahan. - -"
"- - Kuntalaisten eriarvoistuminen on kasvamassa. Hyväosaiset kuntalaiset myös luottavat ja samastuvat kuntaan sekä ovat heikompiosaisia tyytyväisempiä kunnallisiin palveluihin, ilmenee Kuntaliiton KuntaSuomi 2004 -tutkimuksesta. - -"
"- - Puolet suomalaisista katsoo oman asuinkuntansa pärjäävän hyvin kuntien välisessä ”hyvä asua ja elää” -kilpailussa. Vain 15 prosenttia kuntalaisista arvioi oman kuntansa pärjäävän kisassa huonosti. Tyytyväisyys on lisääntynyt, sillä vuosina 1996 ja 2000 noin neljännes arvioi kuntansa pärjäävän huonosti. - -"
"- -Kuntalaisten vaikuttamistapojen käyttö on hieman yleisempää pienissä kuin suurissa kunnissa. Vuodesta 2000 erot erikokoisten kuntien välillä ovat kaventuneet. Sen sijaan käytetyissä osallistumismuodoissa on eroja eri suuruisten kuntien välillä.
Pienissä kunnissa on tavallisempaa välittävien ja yhteisöllisyyteen perustuvien vaikuttamiskanavien käyttö, kuten yhteydenotot luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin, julkinen keskustelu, kuntalaisaloite ja puoluetoimintaan osallistumien.
Suuremmissa kunnissa on tavallisempaa reaktiivinen tai protestihenkinen osallistuminen, kuten vetoomuksen allekirjoittaminen, mielenosoituksiin osallistuminen ja yleisönosaston kirjoitukset. --"
Ja "OIKEIN LYHYESTI" esityttänä KuntaSuomi -tutkimusraportissa on kysymys seuraavasta:
"- - Palvelutyytyväisyys on kunakin vuonna ollut suurinta pienimmissä alle 3000 asukkaan kunnissa ja vähäisintä yli 45000 asukkaan kaupungeissa. Kunnan väestömäärän ja palvelutyytyväisyyden väli-nen yhteys on merkittävintä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa. Kunnallisista palveluista yli puolet on luokiteltavissa kuntalaisten palvelutyytyväisyyden näkökulmasta kuntakokosidonnaisiksi palveluiksi. Valtaosa on sellaisia, joissa palvelutyytyväisyys on sitä suurempaa mitä pienemmässä kunnassa asuu. Yleisesti ottaen palvelutyytyväisyyserot ovat kaventuneet tutkittavalla ajanjaksolla. Kuitenkin muutaman palvelun kohdalla, erityisesti terveyskeskusten vastaanottotoimintaa ja mie-lenterveyspalveluja koskevissa arvioissa, kuntakokoluokkien välinen ääriero on kasvanut merkittävästi. - -"
Lähde:
Marianne Pekola-Sjöblom & Voitto Helander & Stefan Sjöblom (2006): Kuntalainen – kansalai-nen. Tutkimus kuntalaisten asenteista ja osallistumisesta 1996-2004. KuntaSuomi 2004 –tutkimuksia nro 56. Acta nro 182. Suomen Kuntaliitto & Svenska social- och kommunalhögskolan vid HU & Åbo Akademi. Helsinki.
http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;348;31540;4980;5091;103527;103529&field=FileAttachment&version=1
PS. "Kuntlainen - kansalainen" -tutkimusraportin tulokset eivät siten juurikaan poikkea siitä, mitä Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkijat Antti Moisio ja Roope Uusitalo esittivät vuoden 2003 syksyllä paljon julkisuutta saaneesssa tutkimuksessaan "Kuntien yhdistymisen vaikutukset kuntien menoihin". Tutkimuksessa olivat mukana kaikki vuosina 1971-1997 toteutuneet 50 kuntaliitosta. Tutkijoiden mukaan liitokset eivät vähentäneet liitoskuntien keskimääräisiä asukaskohtaisia käyttömenoja ja 1970-luvun liitoksissa näiden kuntien menot kasvoivat jopa nopeammin kuin vertailukuntien menot. Moisio ja Uusitalo arvioivat, että 1990-luvulla tapahtuneet kuntien yhdistymiset ovat ehkä pienentäneet kuntien menoja. Väitteet kuntien yhdistymisestä koituvista merkittävistä säästöistä eivät kuitenkaan saaneet empiiristä tukea myöskään 1990-luvun aineistossa.
Lähde: "Moisio Antti & Roope Uusitalo (2003). Kuntien yhdistymisen vaikutukset kuntien menoihin. Sisäasiainministeriö, Kuntaosaston julkaisu 4/2003."
Lähdelinkki tutkimukseen: http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/1E52DE3F31803A93C2256DB1004AEA47/$file/kuntienyhdistyminen.pdf
Lähdelinkki Turun Sanomien uutisointiin "Kuntaliitos ei pienennä kuntien menoja":
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2003-10-02,104:2:178019,1:0:0:0:0:0:
Kari Leinamo teki puolestaan vuoden 2004 keväällä tutkimuksen "Kuntaliitoksen jälkeen, kuntien yhdistymisen vaikutukset liitosalueiden näkökulmasta".
Kun Moisio ja Uusitalo tutkivat kuntaliitosten säästöjä eli tarkastelivat liitoksia tehokkuustavoitteen näkökulmasta, lähestyi Leinamo asiaa tasaisuustavoitteen näkökulmasta eli kuinka hyvin palvelut ja eräät muut toiminnot säilyivät liitoksen jälkeen tuon liittyvän kunnan alueella. Kari Leinamon arvio oli melko kriittinen. Tosin hän totesi, että sekä itse kuntaliitosratkaisut että niiden seuraukset näyttävät varsin yksilöllisiltä ja että kuntaliitosten monimuotoisuuden johdosta ei ole helppo esittää selvää näkemystä liitosten hyödyistä tai haitoista (Leinamo 2004: 131).
Lähde: "Leinamo, Kari (2004). Kuntaliitoksen jälkeen. Kuntien yhdistymisen vaikutus liitosalueiden näkökulmasta. Vaasan yliopisto, Levon-instituutin julkaisu No 111."
Lähdelinkki:
http://lipas.uwasa.fi/tiedotus/tiedotteet04/heina_1.html
Puolipitkää "jaaritusta" siitä, mahtaako "suuruuden ekonomialle" aina ja yleistävästi olevan katetta, myös saitin uutuusnimimerkki "'Timo Linkkimäki'" löytänee myös Heikki A. Loikkasen ja Ilkka Susiluodon tutkimuksesta "Paljonko verorahoilla saa?"
Lähdelinkki: http://www.polemiikki.fi/files/library/attachments/Tutkimus50.pdf
Polemiikki -lehdessä Loikkasen ja Susiluodon - yllättävästi(kö?) jopa "pieni on kaunista" -ajattelua tukevia - tutkimustuloksia esiteltiin jo syksyllä 2005 mm. seuraavasti:
"- - Suomessa peruspalvelutuotannon tehokkuutta kunnissa on yritetty selvittää monella tavoin niin sektorikohtaisesti resursseja, suoritteita ja tuloksia arvioimalla kuin erilaisilla kustannusvertailuilla. Uuden näkökulman asiaan tuo professori Heikki A. Loikkasen ja tutkija Ilkka Susiluodon tutkimus "Paljonko verorahoilla saa?"
- Tämä on ensimmäinen kuntatason tutkimus, jossa verrataan rahakasaa ja sillä aikaansaatujen erilaisten peruspalvelusuoritteiden volyymiä ja pyritään selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat kuntien tehokkuuseroihin, sanoo professori Heikki A. Loikkanen ja muistuttaa, että kyse ei ole vaikuttavuustutkimuksesta eikä tutkimus liioin kerro siitä, kuinka vähän tai rutkasti kunnat käyttävät rahaa palveluihinsa. - -"
"- - Mukana on kaikkiaan 353 yli 2 000 asukkaan kuntaa vuosilta 1994-2002. Niistä suurin osa näyttäytyy kohtalaisen tehokkaana ryhmänä, jossa tehokkuuslukujen erot ovat varsin pienet. Sen sijaan tehokkaimpien ja tehottomimpien ero on iso. Loikkasen ja Susiluodon mukaan yllättävän iso tehottomuuden selittäjä oli kunnan syrjäisyys, jota mitattiin painotettuna maantie-etäisyytenä muihin seutukuntiin. Korkea työttömyysaste ja tulotaso (kustannustaso), vähäinen taajama-asutuksen osuus, palveluvalikoiman monipuolisuus ja suuri väestömäärä näyttävät heikentävän tehokkuutta.
- Selväpiirteisimmin väestömäärä heikensi tehokkuutta suurimpien kuntien suunnalla. Suureen kokoon ei näytä liittyvän skaalaetuja peruspalveluissa, vaan uhkana saattaa pikemminkin olla toimintojen byrokratisoituminen ja muut kokoon liittyvät tekijät. Toisaalta pienimmät kunnat eivät liioin olleet tehokkaimpia, vaan alle 10 000 asukkaan kunnissa väestömäärän vaikutus jäi epäselväksi, Loikkanen sanoo. - -"
Lähdelinkki: http://www.polemiikki.fi/lehdet/2005/numero-3/tehokkuuden-monta-nakokulmaa.aspx
Loikkasen ja Susiluodon "Paljonko verorahoilla saa?" julkaissut Kunnallisalan kehittämissäätiö esitteli tutkimusta seuraavasti:
""Kuntien kustannustehokkuudessa selviä eroja"
[13.10.2005]
Julkaisun PDF
Väestön korkea koulutustaso, suuri 35-49-vuotiaiden kuntatyöntekijöiden osuus ja korkea taajama-aste parantavat kuntien kustannustehokkuutta. Vastaavasti korkea kustannustaso, syrjäinen sijainti, suuri väestömäärä sekä heikko sosioekonominen tilanne heikentävät kustannustehokkuutta. Omaan palvelutuotantoon verrattuna suuri yksityiseltä sektorilta ostettujen palvelujen osuus parantaa tehokkuutta. Tehokkuustilaston kärjessä ovat Rusko, Raisio, Toijala ja Kihniö. Heikoimmin sijoittuvat Pohjois-Suomen korkean työttömyysasteen kunnat.
Näin todetaan tuoreessa tutkimuksessa "Paljonko verorahoilla saa?". Tutkimuksen tekivät Helsingin yliopistossa professori Heikki A. Loikkanen ja erikoistutkija Ilkka Susiluoto. Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS) on rahoittanut tutkimuksen ja julkaisee sen tutkimusjulkaisujen sarjassaan (tilaukset p. 09 - 6226 570).
Tutkimuksessa arvioitiin kuntien resurssien käytön tehokkuutta. Tutkimus kattaa kuntien peruspalvelutarjonnan 1994-2002, ja siinä ovat mukana sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen peruspalvelut. Mukana on 353 kuntaa. Alle 2000 asukkaan kunnat ja Ahvenanmaa sekä kuntaliitoksen kohteena olevat kunnat rajattiin pois.
Tutkimus hyödyntää Tilastokeskuksen keräämiä peruspalveluiden määrätietoja. Kullekin kunnalle lasketaan vuosittaiset, koko peruspalvelutarjonnan kattavat kustannustehokkuusluvut suoritemäärien ja sektoreiden rahankäytön avulla. Tämän jälkeen kuntien välisiä tehokkuuseroja selitetään regressiomenetelmin, laajahkoa taustamuuttujien joukkoa hyväksi käyttäen.
Miksi samalla rahamäärällä eri määrä palveluja?
Tehokkaat kunnat tuottavat tietyllä rahamäärällä huomattavasti suuremman määrän palveluja kuin tehottomat. Parhaat kunnat yltivät koko ajanjaksolla lähes sadan prosentin tehokkuuteen ja keskimääräisen kunnan tehokkuus oli 87 prosenttia. Kahdeksan heikointa kuntaa jäi kustannustehokkuudeltaan alle 70 prosentin. Kuntien väliset erot pysyivät karkeasti ottaen ennallaan tarkasteluajanjaksolla 1994-2002.
Kunnan väkiluvun kasvu tai väheneminen ei vaikuttanut tehokkuuteen. Myöskään kunnallispolitiikkaan liittyvillä muuttujilla, kuten äänestysaktiivisuudella tai oikeisto-keskusta-vasemmisto -jaottelun mukaisilla valtuusto-osuuksilla ei ollut vaikutusta. Valtionosuuksien runsaus aiheutti tehottomuutta ajanjakson alkuvuosina, mutta sillä ei ollut vaikutusta myöhemmin.
Väestöltään pienten ja keskikokoisten kuntien joukossa kokoeroilla ei näytä olevan oleellista vaikutusta peruspalvelujen kustannustehokkuuteen. Sen sijaan suuria kaupunkeja kohtaa tehokkuushaitta, joka korostuu väestömäärän kasvaessa.
Jyväskylän ja Helsingin seudut keskitason alapuolella
Suurimmista kaupungeista Tampere, Oulu, Lahti, Kuopio ja Pori sijoittuivat vahvimpaan kolmannekseen, Helsinki, Espoo ja Vantaa niitä heikommin.
Seutukuntatasolla Tampereen, Oulun, Porin, Kuopion ja Lahden seudut menestyivät hyvin. Sen sijaan Jyväskylän seutu jäi Helsingin seudun lisäksi kuntien keskitason alapuolelle.
Suomen karttaa tarkastellen käy ilmi, että Oulu - Joensuu linjan pohjoispuolelle sijoittuvat kunnat jäivät yleensä heikoimpaan neljännekseen. Useimmat maan länsiosan kunnat menestyivät vertailussa hyvin.
Liitteet (PDF):
* Kunnat tehokkuusluokittain (I-tehokkain jne.)
* Peruspalvelujen kustannustehokkuuden 20 parasta ja heikointa kuntaa
- -"
Lähdelinkki: http://www.kaks.fi/tiedotteet/kuntien-kustannustehokkuudessa-selvia.aspx
http://www.polemiikki.fi/files/library/attachments/liiteet_tutkimusNro50.pdf
Hivenen enemmän kuin Hannes Mannisen (kesk.) ja projektipäällikkönsä Jukka Peltomäen (sd.) muutaman PowerPoint -kalvon verran kuntatietoutta on ollut tarjolla pitkään myös seuraavan raporttiaineiston perustalta.
http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;60;498;75030;89004;90773&voucher=0964CB4A-5535-4247-8CB2-15C0363BE90D
"- - KuntaSuomi 2004 pähkinänkuoressa
Tutkimuskausi 1995-2004
Tutkimuskuntia 47
Tutkimusosioita 14
Tutkimustahoja 7
Tutkimusrahoitus yhteensä n. 2 milj. euroa
Ilmestyneitä tutkimusraportteja 54
Ilmestyneiden tutkimusraporttien sivumäärä 7275
Tulossa olevia tutkimusraportteja 4
Ilmestyneitä KuntaSuomi –tiedotelehtiä (suom.) 20
Lähetettyjä kyselylomakkeita 154 465
--joista kuntalaiskyselyitä 76 150
Vastattuja kyselyitä 91 494
--joista kuntalaiskyselyitä 42 990
Samoja kuntien yhdyshenkilöitä hankkeen alusta loppuun 29
Johtoryhmätyöskentelyyn osallistuneita kuntaedustajia 22
KuntaSuomi johtoryhmän puheenjohtajia 5
KuntaSuomi netissä: www.kunnat.net/kuntasuomi
- -"
Lähdelinkki:
http://www.kunnat.net/binary.asp?path=1;29;60;498;75030;89004;90773;90798&field=FileAttachment&version=1
Hieman osviittaa kuntapalveluiden järkevästä järjestämisistä saattaa olla löydettävissä myös Efekon viime syksynä julkaisemasta laajasta eli liki 300-sivuisesta "Kaupunki- ja kuntapalvelut 2005" -raportista, joka avautunee kaikillekin "kyllästyttämille" seuraavasta linkistä:
http://www.efeko.fi/default.asp?path=71259;71290;72471
Lähde: Kaupunki- ja kuntapalvelut
2005, Efeko Oy, Tutkimuksia 241/2005, 24.10.2005
Lähdelinkki: http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;60;498;75030;87898;88248
- -> Dokumentit
Tutkimusraportti liitetiedostona: Kaupunki ja kuntapalvelututkimus 2005
PS. Peräti ajankohtaiseen vanhustenhoitokeskusteluun Efekon tutkimuksesta löytyy muuten seuraavaa näkemystä:
"- -Tyytyväisyys vanhuspalveluihin vaihtelee kunnittain melko paljon. Suurissa kaupungeissa (Espoo, Helsinki, Oulu, Tampere ja Turku) enemmistö kantaa ottaneista pitää niitä huonosti hoidettuina, pienemmissä kunnissa, esimerkiksi Jämsänkoski, Rautjärvi ja Anjalankoski, taas hyvin hoidettuina. Kuntalaiset haluavat kehittää ensisijaisesti kunnallisia vanhusten asuin- ja palvelutaloja sekä kotihoitoa.- -"
... laajakatseisesti ja sortumatta yksipuoliseen näkemykseen. Kuntauudistukseenkin osaat tuoda oman raikkaan vaihtoehdon tunkkaisten Kuprujen sijaan. Toisten kirjoitusten kopiointi omien ajatusten kertomisen sijaan voisi pian kyllästyttää.
... kuin toivo ja optimismi."
[Jakob Bosshart (1862 - 1924), sveitsiläinen kirjailija]
Kiitos, jonka minulle antaa koko älyllisellä kapasiteettillaan nimimerkki "Paras kupru", innoittaa minua aivan uusiin "laajakatseisiin", "yksipuolisuuteen sortumattomiin" näkemyksiin.
Jatkossakin saatan hyvinkin tuoda "kuntauudistukseenkin" ihan "oman raikkaan vaihtoehdon tunkkaisten Kuprujen sijaan".
Sillä kyllä minua todellakin huolestuttaa se, että "toisten kirjoitusten kopiointi omien ajatusten kertomisen sijaan voisi pian kyllästyttää".
"Onneksi osaat asiasi myös" onkin aivan oivallinen otsikko ja osviitta kenelle tähänsä näillä kapi(ai)silla saitilla suahuaville, mutta juuri sitä tässä saa aika usein toivoa...
Jos nimimerkille "Paras kupru" on saatunut jäämään veilä epäselväksi, todettakoon "oma raikas" näkemykseni hankkeeesta ja sen (tähhänastisesta) toteutuksesta kopioimatta edes itseäni:
1) Koko kunta- ja palvelurakenneuudistushanke nostettiin Vanhasen (aluksi siis Jäätteenmäen) - Kalliomäen (sittemmin Heinäluoman) hallituksen yli 50 A4-liuskaa käsittävän ohjelman ulkopuolelta hallituksen miltei ykkösaskareeksi.
Sitä olen rohjennut kummastella aina niistä hetkistä asti, jolloin hallituksen PARAS-hankkeeksi ristimän "kuprun" projektipäälliköksi pestattiin kunta- ja alueministeri Hannes Mannisen (kesk.) toimesta ilman minkäänlaista avointa hakuprosessia oik.kand Jukka Peltomäki (sd.), joka nyt toista vuotta 6000 euron kuukausipalkkaa nautittuaan tuli siis juuri valituksi apulaiskaupunginjohtajaksi Vantaalle...
http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/PFBD/BDF90DBE818050FAC225700D003F53CD
2) Kunta- ja palvelurakenneuudistusta ajettiin viiem vuoden lopulla liki 20 tapahtuman hang around -turneella, jossa eri puolilla maata kansaa valistettiin uudistuksen pikaisen toteuttamisen välttämättömyydestä. Happeningeissä miltai kaikissa mukana juoksi joko kuntaministeri Manninen tai projektipäällikkö Peltomäki, joskus vielä jopa hallituksen muiden ministerien taustatukemina. Tarjolla oli kansalle - mm. Hämeenlinnassa lokakuun 2005 lopulla - noin kahdeksan PowerPoint -kopion esitelmä siitä, miten väestön ikärakenne kehittyy huolestuttavaan suuntaan, koska "uutta suoleen" ei synny toivottua (?) vauhtia ja kun "vanhakaan ei (sovinnolla) kuole"...
3) Miltei kaikki kunta-alaan perehtyneet tutkijat ovat hämmästelleet hallituksen kiireitä ja etenkin sitä, ettei niinkin mittavan hankkeen valmistelutyössä tunnu korvia lotkautetun käytettävissä oleville tutkimustuloksille kuntarakenteen ja -liitosten mahdollisista vaikutuksista esim. kunnille tätä nykyä kuuluvien peruspalvelujen mahdollisimman hyvään järjestämiseen - perustuslain suojaaman kunnallisen itsehallinnon ja kansanvallan parhaimpien pereinteiden hengessä.
Näillä kapiaisilla saiteilla olen muutamissa keskusteluyhteyksissä viitannut mm. Antti Moision ja Roope Uusitalon sekä Kari Leinamon kuntaliitoksia ja niiden mahdollisia kustannus(säästö)vaikutuksia koskeviin - kokemuspohjaisiin - selvityksiin.
Jokusen kerran lienen viitannut myös Heikki A. Loikkasen ja Ilkka Susiluodon "Paljonko verorahoilla saa?" - tehokkuusselvitykseen ja muutamaan muuhunkin Kunnallisalan kehittämissäätiön eli KAKSin jo tuottamaan tai tuotteilla olevaan tutkimukseen.
Myös Efekon Kaupunki- ja kuntapalvelut 2005 -raporttia olen siteerannut näillä kapi(ai)silla saiteilla nimenomaan siksi, sen(kin) mukaan lienee palvelujen tarvitsijoiden eli käyttäjien kannalta harha, että "suuruuden ekonomia" takaisi parhaat peruspalvelut. Päinvastoin: Suomen suurimmissa kaupungeissa aina Helsingistä Ouluun oltiin eniten tyytymättömiä esim. vanhustenhoitopalveluihin, kun taas monissa kohtalisin pienissä kunnissa palveluiden tarvitsijat olivat huomattavasti tyyytväisempiä...
4) Aivan äsken julkistettiin myös peräti laajan ja monivuotisen KuntaSuomi-tutkimushankeen "Kuntalaiset - Kansalaiset" -raportin tuloksia. (Sen hankkeen tutkimustulokset käsittävät muuten liki 8000 sivua!!) Ja niidenkin perusteella mm. loppuviikosta TV:n uutislähetyksessä professori Stefan Sjöblom varoitteli vallasväkeä kiirehtimästä kategorisen suurkuntakoollisen innostuksen vallassa peräti harhaan. Etenkin jos ns. uudistuksen todellisena tarkoituksena on ihan oikeasti tarjota kansalaisille ja ennen muuta sille ikääntyvälle väestölle kunnollisia sosiaali- ja terveyspalveluita (myös tai edes) tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.
Taustallahan on toki koko ajan väijynyt valtiosihteeri Raimo Sailaan (sd.) taannoinen kirjoitus Kuntalehdessä; siitähän kun saattoi tulla aivan toisenmoisiin ajatuksiin ns. uudistuksen perustarkoituksesta. Sitäkin lienen siteerannut "laajakatseisesti ja sortumatta yksipuoliseen näkemykseen".
Halulliset sielut pääsevät muistelemaan vireillä olevan kunta- ja palelurakennuudistuksen tuskin vuotista nykyhistoriaa vaikkapa noista HS:n linkeistä ja niiden linkeistä - - >
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomea esitetään jaettavaksi noin 20 suureen aluekuntaan/1135220039653
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kuntauudistus lähti laajalle käsittelykierrokselle maakuntiin/1135220039674
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135220039717
Sillä ennen syksyä tuskin asian tiimoilta on keskustelu ja intäntä loppuva - niin "suuruuden ekonomia" kuin "pieni on kaunista" -ajattelijoidenkin jos annetaan vielä esim. näillä kapi(ai)silla saiteilla hillua...
Hallituksen ja opposition kesken kuin myös puolueiden sisälläkin keskustelua riittänee sangen hyvin eduskuntavaalikamppailun tarpeisiinkin. Onhan puhemies Paavo Lipponen (sd.) jo ilmoittanut ulko- ja turallisuuspoliittiseen keskusteluun liittyne, ettei NATOsta pidä tässä maassa ainakaan ennen päätöksentekoa ja vaaleja keskusteltavan: "Kyllä" tai "Ei" ei tunnu siinäkään asiassa visseille vallanpitäjille kelpaavan alkuunkaan niin kauan kuin kansan vastaus on "EI". Keskustelu saattaa sitten vasta - ja ihan vallasväen luvalla - revetäkin, kun Lipponen ja k:nit ovat ehtineet vastata jo "KYLLÄ"...
"Paras on hyvän vihollinen", tavataan sanoa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus "kuprusta" ei näillä hallituksen eväillä ole saatavissa edes "hyvää" saati sitten "parasta"!
http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/paras/home.nsf/headlinesfin/49154AF557A2F308C225717D004848BA?OpenDocument
PS. Onnea vaan kupru-hankkeen projektipäällikkyydestä Vantaan kaupunginjohtoon - ja kenties liki kaksinkertaiseen palkkatasoon - ponnistavalle Jukka Peltomäelle. Toivottavasti nyt alkamassa oleva toinen kunnallispoliittinen kausi Vantaalla päättyy ainakin hivenen kunniakkaammissa merkeissä kuin takavuosi(kymment)en edellinen...
http://192.49.193.20/i_perusdokumentti.asp?path=1;133;42650;44508
"...antaa ennen kuin otetaan", tuumii kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen "Mahdolliset maailmat" -aforismikokoelmassaan.
Syvällisesti ajateltu ja pelkistetty sanonta sattuu perin kiepeästi myös tekeillä olevaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jota ajetaan kansalaisten ja kuntalaisten tahdosta, olemassa olevasta tutkimuksellisesta tiedosta ja ns. terveestä järjestä välittämättä kuin käärmettä pyssyyn...
Tämänpäiväinen Helsingin Sanomat kirjoittaa Pornaisissa eilisiltana käytyyn "kuntailtamien" kupru-keskusteluun viitaten, että "huoli vanhusten hyvinvoinnista sävytti kuntailtamien keskustelua".
Niin se on sävyttänyt tätä Lordi-on-paras tmv. -keskustelujakin, joissa tähän mennessä on saanut olla vain etupäässä sitä yhtä mieltä, että mittava kansanliike on oikeassa. Lordille tuli Euroviisujen kotimaan karsinnassa liki puolet annetuista telemaattisista äänistä ja uusi ennätys saavutettiin myös Ateenan yön telemat(emat)iikalla!
Helsingin Sanomien tekemän gallupin mukaan Lordia suurempikin kansan kannatus näyttäisi olevan sillä näkemyksellä, jonka professori Hannu Katajamäki on eilisiltana Pornaisissa pukenut sanoiksi seuraavasti: "- -kunnan ihannekoko ei löydy numeroista vaan toimivista maantieteellisistä kokonaisuuksista".
Kuntien enemmän tai vähemmän radikaali vähentäminen viehättää noin kolmannesta väestöstä, näyttäisi käyvän selville Helsingin Sanomien Suomen Gallupilta tilaamasta tutkimuksesta, joka julkistettiin keskiviikkoiltana Helsingin Sanomien ja Pornaisten kunnan kuntailtamissa.
Liki 80 prosenttia vastanneista on sitä mieltä, ettei valtioneuvoston tulisi voida pakottaa kuntia liittymään yhteen vastoin niiden tahtoa.
********************
"Valtaosa suomalaisista vastustaa kuntien asukasluvun minimimääriä
Julkaistu: 31.5.2006 20:13 /Helsingin Sanomat
Valtaosa suomalaisista ei hyväksy että kunnille määrättäisiin vähimmäisasukasluku. Vain neljännes pitää niitä tarpeellisina, selviää Helsingin Sanomien Suomen Gallupilta tilaamasta tutkimuksesta. Tutkimus julkistettiin keskiviikkoiltana Helsingin Sanomien ja Pornaisten kunnan kuntailtamissa.
Enemmistö kaikkien puolueiden kannattajista katsoo, että minimitavoitteiden asettaminen kuntien asukasluvuille on tarpeetonta. Useimmiten tälle kannalle asettuvat keskustan ja vihreiden kannattajat.
Kaikkein varauksellisimmin asukaslukutavoitteen asettamiseen suhtautuvat maaseutumaisissa kunnissa asuvat.
Kun kansalta kysytään, onko 20 000–30 000 asukkaan vähittäislukutavoite sopiva, liian pieni vai liian suuri, mitään selvää vastausta ei saada. Määrää pitää sopivana 40 prosenttia vastaajista, mutta hieman useampi arvioi sen kuitenkin liian suureksi.
Suomalaiset haluaisivat säilyttää nykyisen kuntarakenteen ennallaan.
Enemmistön mielestä kuntien yhteistyötä lisäämällä turvataan parhaiten kunnalliset palvelut, vaikka nykyinen kuntarakenne säilyisikin ennallaan.
Kuntien enemmän tai vähemmän radikaali vähentäminen viehättää noin kolmannesta väestöstä.
Kokoomuksen kannattajat eroavat selvästi muiden puolueiden kannattajista. Heistä yli puolet on sitä mieltä, että kunnalliset palvelut turvataan parhaiten vähentämällä kuntien määrää reilusti nykyisestä yli 400 kunnasta.
Mielipiteet jakautuvat tasan kahtia, kun kysytään, pitäisikö kuntalaisille tärkeitä lähipalveluita, esimerkiksi terveys- ja koulupalveluja, siirtää kuntaa suurempien yksikköjen, esimerkiksi maakuntien vastuulle. Myös puolueiden kannattajien käsitykset hajoavat puolesta ja vastaan.
Suurempien yksiköiden vastuuta peräänkuuluttavat etenkin Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla asuvat. Asia on vastenmielinen etenkin pienissä maaseutukunnissa asuville.
Kansa suhtautuu hyvin nuivasti ehdotukseen, että valtioneuvosto voisi liittää kuntia yhteen vastoin niiden tahtoa.
Enemmistö kaikkien puolueiden kannattajista vastustaa pakkoliitoksia. Pakkoliitokset torjutaan kaikkialla maassa ja erityyppisissä kunnissa.
Suhtautuminen oman kotikunnan liittämiseen naapurikunnan tai -kuntien kanssa jakaa mielipiteet tasan. Kansalaisista 44 prosenttia suhtautuu liitoksiin myönteisesti ja 47 prosenttia kielteisesti.
Kokoomuksen ja vasemmistoliiton kannattajat suhtautuvat keskimäärää myönteisemmin oman kotikunnan liittämiseen naapurikuntien kanssa. Keskustan kannattajista joka toinen vastustaa ehdotusta.
Mitä paremmin koulutettua väki on, sitä paremmin heille käy oman kotikunnan liitos naapurikuntien kanssa. Etenkin johtajat ja yrittäjät suhtautuvat ajatukseen myönteisesti.
Lisää aiheesta:
Huoli vanhusten hyvinvoinnista sävytti kuntailtamien keskustelua (31.5. 21:42)
TIETOKULMA Uudistuksella peruspalvelut kuntoon (31.5. 21:42)
TIETOKULMA Näin tutkimus tehtiin (31.5. 20:13)
Muualla HS.fi:ssä:
TAUSTA Kunnat uusiksi – kirjoituksia kuntauudistuksesta
Lähdelinkki: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Valtaosa suomalaisista vastustaa kuntien asukasluvun minimimääriä/1135220103589
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135220100071.jpeg
PS. Tutkija Jukka Relander kirjoitti Metro-lehden oivallisessa kolumnissaan "Kunnat kumoon" 30.5.2006 sattuvasti:
"- - Kuntauudistuksen tarve perustui alun alkaen siihen, että Lipposen keskustaton sateenkaarihallitus pisti valtiontalaouden kuntoon sysäämällä ongelmat kuntien harteille. Valtio säästi, kuntien menot kasvoivat.
Menetelmä oli viisas, mutta vain poliittisesti. Kuntien ja valtion päättäjät valitaan aivan eri vaaleissa, joten kenenkään ei tarvinnut kantaa vastuuta kuntien kriisiyttämisestä.- -
- - Kuntauudistusta on ajettu kaikenlaisen vapauttamisen ja uusien mahdollisuuksien lupauksin, mutta käytännössä valtiollisuus vain lisääntyy. - -
Jos villein suunnitelma kahdestakymmenestä superkunnasta toteutuu, se lakkauttaa paikallisen itsehallinnon ja asettaa tilalle yhä etäisemmän ja yhä valtiollisemman hallinnon. Palvelut tuotetaan yhä kauempana: yhä huonokuntoisempi väki pitää kuljettaa saamaan hoitoa yhä kalliimmalla pirssillä.
No muuttavatpahan ihmiset keskuksiin äänestämään demareita."
Sapienti sat!?
Yksinäistä puuhastelua - tämäkin