entäs teillä? mun mies dokas vappuna 4 päivää putkeen eikä kotona näkyny koko aikana. sitten oli niin nöyränä kun palasi reissulta ja vannoi ettei pitkään pitkään aikaan ota! ja tänään taas lähti juuri hetki sitten. pitääkö miehet todella itsestään selvyytenä että kyllä se nainen kiltisti odottaa kotona, eihän se mitää voi tehdä ku on raskaana..en toki olekkaa tekemässä mutta suututtaa niin paljon tollanen touhu
dokaako miehesi
vastaus kyllä
161557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eihän sitä raskaana tarvitse kotona istua ja olla tekemättä mitään. Raskaana voi tehdä paljonkin asioita, joskin ehkä ne baarireissut ja ryyppääminen ei niihin kuulu. Mutta jäähän tuota silti paljon juttuja, mitä voi tehdä ihan niinkuin ennenkin. Voihan niitten kavereittenkin kanssa aikaa viettää muuallakin kuin baarissa..
Niin ja vastaus on käyty vakaviakin keskusteluita miehen alkoholin käytöstä, joskaan ei lähellekään kertomiasi mittasuhteita ole ikinä ollut ("4 päivän putki"..) mutta minulle on liikaa yksikin ryyppyilta tai muutama tunti kännissä oloa. Alkoholia voi käyttää myös kohtuudella. Tosin täällä ei enää ole ollut tarvetta keskusteluihin - mies on kiitettävästi muuttanut tapansa ja pitää ne sellaisina, jos haluaa yhteiseloa jatkaa. Jos suututtaa, miehelle voi antaa valinnan mahdollisuuden muuttaa tapojaan tai sitten pistää miehen vaihtoon.
..niin tosiaan nuo meidän alkokeskustelut menee viime vuoden puolelle. Raskauden myötä on viisastunut mieskin - kuten hän itsekin on sanonut. Sen verran odottava isä on hänkin ettei kuulemma ole intressejä hölmöilä ;)
elikkäs,minulla on edellisestä suhteestani 2v tyttö ja siitä lähtien kun sain tietää olevani raskaana kaikki oli yhtä helvetillisen TUSKAA!!!
olin niin yksin koko raskuden!joo olihan niitä ystäviä,mutta mies(27v)ei välittänyt tippaakaan minusta vaikka niin väitti tekevänsä.
kun kerroin raskaudestani miehelle hän purskahti itkuun ja vannoi,että AIKOO OLLA MAAILMAN PARAS ISÄ LAPSELLEEN!!!ja oli siitä niin epätodellisen onnellinen jonkun aikaa.
kuitenkin asiat meni niin,että mies alkoi olla öitä pois kun oli mukamas ylitöissä ja NUKAHTI duuninsa SOHVALLE??(hälytys kellot hoi)
minä itkin ja itkin kotona YKSIN!olin niin onneton ja yksinäinen kun hän aina vaan lähti kotoa pois kavereidensa kanssa viettämään aikaa eikä välttämättä palannut yöllä takaisin vaan tuli sitten kauheassa krapulassa seuraavana päivänä illansuussa vasta.
itkin ja surin kohtaloani jota oli vaikea mennä muuttamaan enää tässä vaiheessa.
itkin ja stressasin niin,että jouduin sairaalaan viikoilla 30 supistusten vuoksi!
selvisin siitäkin,mutta miestäni ei tämäkään liikuttanut pienenvertaa.sääli.
lupaukset joita mies lupaili aina dokaamisensa jälkeen kaikuvat vieläkin joskus korvissani:
"sä oot kaikki mitä mulla on,kaikki muuttuu kun vauva syntyy,mä lopetan dokaamiset ja oon hyvä koti-isä"
"anna anteeks mul meni ilta vähän pitkäks jätkienkaa"
"mun piti soittaa sulle,et menee vähän pitempään ,mut oli jo niin myöhään etten viittiny herättää sua"
"mä lopetan tän dokaamisen,mä lupaan"
"odota ku vauva syntyy,nii kaikki on toisin,jos vaan jaksat odottaa sinne asti"
"sä tiedät etten mä sua pettäis ja mähän rakastan sua"
"meistä tulee maailman onnellisempia"
"mä lupaan tulla tänään vähän aikasemmin,soitan sit"(soittoa eikä miestä kuulunut)
"mä tuun kohta..."
jne...tällästä se oli koko odotusajan!!
mulle sanottiin ettei se mies muutu!
en uskonut..tai en halunnut..
loppuraskaudessa suunnittelin eroa kun laspi syntyy ja niin teinkin!
hommasin oman asunnon ja muutimme tytön kanssa sinne kaksistaan.
kaikki stressi hävisi..olo oli niin ihana.(miestä en enää päästänyt elämäämme,ei edes lapsen elämään)
kuitenkin kuvioihin tuli uusi nykyinen mieheni kenelle odotan tätä uutta kovasti toivottua lasta.
tämä mies EI DOKAA!hän käy kavereitaan tapaamassa päivisin ja tietenkin käy töissä,mutta silti antaa kakkensa muuten meille!
hän itse sanoi,ettei hänen tarvitse missään baareissa käydä kun haluaa kaiken aikansa antaa minulle ja tytölle.(koskaan en ole aiemmin noita sanoja exältä luullut)
on ihanaa tietää,ettei miehelläni ole tarpeita moiseen pelleilyyn mitä exällä oli.
mun ei tarvi kokoajan miettiä,että missähän se taas on ja kenen kanssa,koska tulee ja milloin lähtee taas pois tulee yök etc...
ihanaa odottaa onnellisesti YHDESSÄ lasta!
ei tarvitse olla yksin,kaiken teemme yhdessä.
mulla on tuttavapiirissä paljon vastaavia esimerkkejä joissa se mies ei valitettavasti ole miksikään muuttunut.
mutta helppoa se on uskoa niihin miehen katteettomiin lupauksiin,eikö?
sen verran kokeneena voin sanoa,etten enää ikinä sietäisi moista kohtelua!heittäisin miehen hetipaikalla viipymättä ovesta ulos.
todella ihmetyttää kaiken tän jälkeen,että kuka todella jaksaa elää sellaisessa suhteessa jossa mies dokaa paljon ja on jopa öitä pois kotoa!!!??
nykyään toi vaan kuulostaa niin säälittävän kamalalle kuinka joku voi ittensä altistaa tuollaiselle.
mutta valinnan teet SINÄ.
minä sain uuden tilaisuuden odottaa onnellisesti ja niin aion tehdäkkin!
nyt varmaan tulee paljon kommentteja tyyliin
"ei meillä nyt noin huonosti mene kuin teillä ja ei se mies nyt niin paljon dokaile,mut ihan vähän vaan"
jne.
mut,hyvähän se on selittää ettei totuutta tarvitse silmiin katsoa.
turhia te täällä tuollaisia kyselette,että "muuttukkuo mies lapsen jälkeen" jne.
kyllä sen itse tiedätte muuttuuko vai ei.
mielestäni miehen kun miehen kuuluu tukea ja kunnioittaa raskaana olevaa naistaan.
ja myös muuttaa itseään sen verran,että huomio tekemisissään myös naisensa ja lapsensa.
ps. jälkikäteen kuulin ihmisiltä,että exäni oli pettänyt minua useasti ja roikkunut illat baareissa ja sieltä jonnekkin tuntemattomiin.
ettäs näin...onnea vain teille.
Jos, niin kyllä meni HIVENEN aiheen vierestä. Minun ei ole tarvinnut raskausaikana itkeä ja stressata miehen menoja muuta kuin pian plussan jälkeen yhden kerran kun sanoin että nyt tämä loppui (uutena vuotena kumoutui kurkkuun pari tuoppia liikaa). Yllättäen se menikin miehen tajuntaan perille eikä ole sen jälkeen stressiä tai itkuja siltä osin ollut. Ei tulisi mieleenkään viettää odotusaikaa itkeskellen miehen perään. Kyllä se on kavereitaan tavannut ja baarissakin käynyt - nykyään useimmiten autolla. Mutta eipä sen enempiä selittelyjä tai puolusteluja, kun yksinkertaisesti tiedän että minun mieheni on kaukana tuosta sinun kertomuksestasi.
Vaikka sulla onkin ollut huono kokemus viinaan menevästä miehestä, ei silti kannata skitsota kaikista miehistä jotka käyttävät alkoholia ja käyvät baareissa. Alkoholiakin kun voi käyttää, ilman että ryyppää.
Tuossa lopussa mainitsemistasi asioista olen samaa mieltä, että miehen tulee kunnioittaa raskaana olevaa naistansa ja totuuden silmiin katsominen on varmasti monille vaikeaa eikä se miettimällä miksikään muutu, mutta silti tuosta sun tekstistä näytti paistavan vielä yhä katkeruus edellistä miestäsi kohtaan. Ehkä sulla on jotain ajatuksia tai tunteita vielä käsittelemättä siltä osin.. Älä silti kaikkia ole lynkkaamassa hänen tekojensa takia.
siis ei se viesty nyt kuitenkaan JUURI SINULLE OLLUT!erehdyksissäni laitoin sinulle,eli nou ressii about that.
LÄHINNÄ YLEISESTI _KAIKILLE_ KETKÄ NYT NÄITÄ ASIOITA POHTIVAT.
katkeruuttako?no nIIn,miettikäämme sitten sitä että, MIKSIKÖ?? =)
kyllä minulla on aika paljon negatiivisa tunteita exää kohtaan,mutta ei se niin hirvittävän vakavaa ole,ettäkö meidän elämää oikein haittaisi,ehei melko unohduksissa on tuo idiootti.
vai pitäisikö minun osata tuntea häntä kohtaan jotain muuta kuin esim. sääliä?aika epätavallista jos niin olisi .
mutta,suuri ihmetys jäi siitä kuinka voi olla noin tunteettomia\vastuuttomia ihmisiä täällä päällä maan.
tuo,että nainen kantaa kohdussaan miehensä alulle laittamaa lastaan pitäisi MOLEMMILLE olla todella suuri tapahtuma,eikä niin,että mies sitä pakoilisi alkoholin kautta tai muuten
itse kun en voi ymmärtää tuollaisia mieheiä,en todellakaan.
jos raskautta YHDESSÄ suunnitellaan,niin silloin Sitä myös YHDESSÄ odotetaan.
mutta jokainen tekee kuten lystää.
Itseäni ei jaksa enää ihmetyttää vastuuttomat ihmiset. Pienestä pitäen olen niitä nähnyt ja aikuisiälläkin joutunut törmäämään jos en itse (kun osaan pysyä erossa) niin sitten tuttavien kautta; esim. hakkaavia avokkeja on ollut useammallakin tutulla.. Joten hämmästyttävän yleistä sekin on, kun jo omille tutuille on osunut niitä miehiä.. tosin kyseiset naisetkin ovat valitettavasti sellaisia, joilla ei jostain syystä sitä itsepuolustuskykyä ole oikein vähääkään..
Itse olen huomannut, että parhaiten ikävien ihmisten muisto jää unholaan, kun ei jaksa enää tuntea niitä negatiivisiakaan tunteita, vaan pelkkää välinpitämättömyyttä. Vaikka ainahan tietynlainen "ärsytys" on silti ikäviä tyyppejä kohtaan..
meilläkin käy välillä dokaamassa kavereiden kanssa. Ei siinä mitään jos se olisi "normi" illanviettoa, mutta ärsyttää suuresti sellainen että lähdetään päivällä ja ehkä tullaan yöksi(tai aamuksi) kotiin ja seuraavana päivänä täytyy vähän loiventaa kun niin kaamea kapula!
Tai sitten lähdetään vasta illalla mutta ollaan koko yö poissa kotoa. Laittaa mielikuvituksen liikkeelle että missäköhän on...
Ennen raskauttani käytiin kyllä yhdessä bilettämässä aika usein, mutta silloin ei ollutkaan "velvoitteita" toisin kuin nyt.
En tarkoita etteikö saisi käydä VÄLILLÄ tuulettumassa kavereiden kanssa. Ahdistaa ajatus että miten käy kun vauva syntyy, rauhoittuuko tilanne vai päinvastoin. Miehelläni aikaisemmasta liitosta kaksi lasta, ja silloin kun he meillä niin on mieskin kotona. Sillä siihen en todellakaan suostu, että heitä hoitaisin ja ukko baarissa. Muuten kyllä voin hoitaa.
Ja sama ajatus on käynyt mielessäni, että mies pitää itsestään selvyytenä että kökötän kotona odottamassa. Tekisi joku kerta mieli tehdä sama ja häipyä yöksi muualle, eikä ilmoittaa mitään...
mutta sitten järki ONNEKSI voittaa ja ajattelen vauvan kannalta rauhoittua.
Joten et ole yksin ongelmasi kanssa!
Voimia sinulle ja vauvallesi ja think positive, kaikesta huolimatta...!
häipyisin yöksi jollekin kaverille ilmoittamatta mitään! Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...
Ikävä kyllä dokailee ihan kunnolla välillä... Viime viikonloppuna oli viikonlopun mittainen putki, ja nyt on laivalla työporukan kanssa. Lupasi kyllä nyt olla sitten vähän aikaa juomatta, mutta saa nähdä kuinka pitkä aika on vähän aikaa... Viikolla ei onneksi ota ja töissä käy ihan normaalisti niinku pitääkin, mutta vähän liian usein juo ja mua harmittaa just se, että välillä ei edes kysy että haluanko mä mahdollisesti mukaan jonnekin, kun ajattelee jo samantien itse, että en kuitenkaan lähde kun olen raskaana enkä voi juoda. Ihanku mua nyt kiinnostas ihan joka viikonloppu yksin istua kotona... No, tupakansavuiset baarit ei nyt kamalasti raskaanaollessa houkuttele, mutta nyt kun ilmat lämpenee ja yötkin on valoisat, niin kyllä mäkin haluaisin terassilla käydä muiden mukana edes kerran kesässä...
Ei dokaa. Ei ole koskaan moista harrastanut, kuten en minäkään. Saunaolut silloin tällöin, se riittää vallan hyvin mun miehelleni.
En varmaan koskaan olisi huolinutkaan sellaista miestä, joka juo holtittomasti. Ei sillä, että alkoholia runsaammin käyttävät miehet olisivat jotenkin vähäarvoisempia tai välttämättä huonompia, vaan minun elämäntyylini ei sovi yhteen dokaamisen kanssa.. Liian suuri ero, jotta sellaisen kanssa jaksaisin elää loppuikäni.
Olen todella onnellinen siitä, että olen löytänyt itselleni sopivan puolison. Kuin myös siitä, ettei minun tarvitse huolehtia siitä, käyttäytyykö hän vastuuttomasti päihteiden kanssa. Murheita riittää elämässä yllin kyllin muutenkin...
ei halua.muutaman kerran käynyt.patistin joskus kavereittensa kanssa.haluaa olla kanssani odottamassa.ei pidä tärkeänä dokailua.ihana mies.ajattelee paljon minua ja yhteistä tulevaa perhettä.
käy kyllä polttareissa/varpajaisissa ja kundien saunailloissa,
eli on illan saunomassa/juhlimassa/baarissa, jos syytä on.
Mutta muuten ei, ja sen tekee ihan omasta tahdostaan.
Mieheni on n. 4 päivää viikossa työmatkalla, joten
loppuajan haluaa olla "meidän tyttöjen" kanssa valmistellen vauvan tuloa :-)
kyllä ainakaan voi sanoo että mun mies liian useesti kävis. On ehkä odotus aikanani käynyt kaks kertaa ilman mua, muutaman kerran silleesti että oon ollu mukana kuskina mutta baariin ei oo menty. miehelläni on yötyö ja viikonlopputyö joten se selittääkin paljolti sen miksi ei käy.
nyt kun raskaus on jo loppusuoralla niin ei meinaa mies uskaltaa mihinkään lähtee ilman mua, pelkää tietty että lähtö tulis sillä välin sairaalaan..
Eipä tuo mies paljoa dokaile. Ja nyt varsinkin raskausaikana, vaikka onkin poikien saunailloissa käynyt, niin on sanonut, ettei oikein maistunut. Solidaarisuudesta mua kohtaa. Ja haluaa kuulemma olla skarppina, jos mulle sattuu tulemaan joku hätä.
Mellä on oikeastaan ollut niin, että mä olen lähinnä yllyttänyt häntä lähtemään juhlimaan oikein "kunnolla", kun sitten saakin anoa poissaololupia, kun nyytti tulee maailmaan. Varpajaisetkin saa luvan pitää silloin, kun olen vielä sairaalassa.. :)
mies piti jo varpajaiset jo etukäteen..:D sitten kun olen sairaalassa niin mies on töissä. Eipä niitä sitten pidetä. minäkin oon sanonu että käy nyt poikien kanssa ulkona kun vielä voit, että jonkuajan päästä tulee sellainen hetki ettei niin vain lähdetäkkään. Onneksi miehellä on ikää kohta 26. Niin että pahin menovaihe on ohi muutenkin. Hyvä isä, tulevalle vauvalle ja ihana mies minulle
olisimpa sitten raskaana tai en. Vauvan kanssa pärjää paljon paremmin yksin, kuin tuollaisen epäluotettavan miehen kanssa.