Olen huolestunut mun pikkusiskosta, joka viettää lähes kaiken aikansa kotona yksin. Hänellä on oikeasti ehkä yksi kaveri, jota tapaa silloin tällöin, mutta muuten lojuu vaan kotona (asuu vielä vanhempiemme luona).
Hän ei ole tällä hetkellä missään koulussa tai töissä. Meitä sisaruksia on paljon, mutta hän ei ota kontaktia edes omiin perheenjäseniin. Vetäytyy vain omaan huoneeseen. Jos yritän jotain kysellä tai avata keskustelua, hän vastaa hädin tuskin kyllä tai ei. Olen ajatellut, että hän on ujo ja tykkää olla omissa oloissaan... ja saahan ihminen ujo olla, mutta tämä ei ole mun mielestä ollenkaan normaalia! Hän on jotenkin masentuneen oloinen ja pelkään, että voisi tehdäkin itselleen jotain. Hän ei vaan kerro mitään omista mietteistään, enkä saa häneen mitään kontaktia.
Miten tässä tilanteessa voi auttaa? En halua antaa asian olla, koska pelkään, että joudun eräänä päivänä seisomaan hänen haudallaan! Tiedän, että yksi yleinen syy itsemurhiin on masennus ja paniikkihäiriöt.
Olisin tosi kiitollinen, jos joku ujo voisi kertoa omia tuntemuksiaan ja kertoa, miten tällaista ihmistä voi lähestyä. Tuntuu, että kaikki kontaktinottamis-yritykset suorastaan ahdistavat häntä, joten on hirveän vaikeaa edes yrittää saada kontaktia.
Hän ei ole tällä hetkellä missään koulussa tai töissä. Meitä sisaruksia on paljon, mutta hän ei ota kontaktia edes omiin perheenjäseniin. Vetäytyy vain omaan huoneeseen. Jos yritän jotain kysellä tai avata keskustelua, hän vastaa hädin tuskin kyllä tai ei. Olen ajatellut, että hän on ujo ja tykkää olla omissa oloissaan... ja saahan ihminen ujo olla, mutta tämä ei ole mun mielestä ollenkaan normaalia! Hän on jotenkin masentuneen oloinen ja pelkään, että voisi tehdäkin itselleen jotain. Hän ei vaan kerro mitään omista mietteistään, enkä saa häneen mitään kontaktia.
Miten tässä tilanteessa voi auttaa? En halua antaa asian olla, koska pelkään, että joudun eräänä päivänä seisomaan hänen haudallaan! Tiedän, että yksi yleinen syy itsemurhiin on masennus ja paniikkihäiriöt.
Olisin tosi kiitollinen, jos joku ujo voisi kertoa omia tuntemuksiaan ja kertoa, miten tällaista ihmistä voi lähestyä. Tuntuu, että kaikki kontaktinottamis-yritykset suorastaan ahdistavat häntä, joten on hirveän vaikeaa edes yrittää saada kontaktia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Mä olen ujo myös. Ja olen aina viihtynyt yksin. Lukenut omassa huoneessa, katsellut ikkunasta ulos ja miettinyt kaikenlaista tai ulkoillut jne.
Jotkut on pitäneet minua outona ja varmaan edelleenkin, kun olen tykännyt olla niin paljon omissa oloissa ja tykkään edelleen.
Mutta se, että sä et pakoittaisi siskoasi väkisin mihinkään, mistä se ei itse välttämättä tykkää. Jos se tykkää ihan oikeasti olla itekseen, niin anna hänelle se mahdollisuus. Ja voit tietysti jutella hänen kanssaan. Pieni vinkki siinä, että ei kannata olla liian tungetteleva. Jos tuntuu, että ei meinaa oikein sinullekaan avautua, ainakaan heti. Niin aloita ihan yleisillä asioilla, juttele kesäntulosta, lordin voitosta, ja mistä luulet, että häntä kiinnostaa jne. Ja sekin, että sinä kevyesti puhelet ja olet avoin häntä kohtaan, voi ennenpitkää auttaa häntäkin avautumaan.
ja jos kysyt häneltä jotain. Esitä avoin kysymys. Johon ei pelkästään voi vastata kyllä tai ei. Ja tietty se, että kertoo hänelle, että sinulle voi kertoa ihan mitä vaan. Oli se sitten hyvää tai huonoa.
Tuli vielä mieleen, että onko sinun sisko aina ollut tuollainen? Jos ei, niin sitten on hyvä miettiä, että jos hänen mieltään oikeasti joku asia painaa. Mutta jos on aina ollut tuollainen, niin sitten se on vaan luonteeltaan omasta rauhasta nauttiva.
Tietysti olisi hyvä, jos on joku suunta/tarkoitus elämälle. Olipa se sitten koulu, työ tai harrastus. Sähän voit auttaa löytämään sen suunnan tai sitten esim. ammatinvalintapsykologi, että löytäisi sen oman alansa. Saisi sitä kautta enemmän sisältöä elämäänsä.
Tietysti on hyvä, että jokaisella ihmisellä on edes yksi ihminen, johon voi luottaa 200 % ja jutella hänen kanssaan kaikesta maan ja taivaan väliltä ja enemmänkin. Mutta jos sua oikeesti huolettaa sun siskosi asia, etkä saa häneen muuten kontaktia, niin voit tietysti kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa kerrot omista ajatuksista ja tunteistasi :)
Ja ainakin sinä tiedät, että hänellä on yksi ihminen, joka hänestä tosissaan välittää, muista kertoa se myös siskollesi :)
tuossa tuntui että kuvasit minua kolme neljä viisi vuotta sitten. Yksinäisyys sattuu. helvetisti.Yksinäisessä tarvitse olla mitään vialla mutta hän itse silti saattaa ajatella syvästikin mikä minussa on vialla. Luulen, että hän on jonkin verran masentunut ja apaattinen. Hienoa, että huomasit sen. Toivon, että joku olisi auttanut minuakin silloin. Yksinäisyys on helvetti. Minäkin olen ujo luonteeltani mutta seurallinen kaikesta huolimatta. Varsinkin isoissa perheissä, kaikki eivät välttämättä saa samanlaista huomiota osakseen erityisesti jos on vielä pieniä lapsia. Mutta jokaisella meillä on ylpeys ja itsekunnioitus. Puhu asiasta kahden kesken tai kutsu hänet mukaasi. Ketään ei tule kuitenkaan kohdella kolmantena pyöränä. Siskosi on myös siinä iässä, että voi miettiä paljon asioita. Jos hänen elämäänsä ei kuulu sama vakaumus, seksuaalisuus yms. antakaa hänelle tilaa löytää itsensä. Ennen kaikkea ujoille voi olla pelottavaa kohdata omia pelkojaan ja kynnykset korkeentuvat ajan myötä. Kerro hänelle, että olet huolissasi. Kerro, että on vaihtoehtoja ja yritä saada hänet näkemään, että hänellä on kaikki mahdollisuudet löytää omannäköinen elämä. Joskus pieni painostuskin auttaa. Masentuneesta ei välttämättä näe, kuinka paljon hän kärsii sisäisesti. Pidä se mielessä. Hyvät välit sisarusten kanssa auttaa myös muiden suhteiden luomisessa. Ja vielä.. on hienoa nähdä välittäviä siskoja:))
Luulen, että huomaat kyllä siskostasi, onko hän oma itsensä ja omissa oloissaan vai enemmänkin masentunut ja omissa oloissaan. Jos kontaktia ei synny ja siskosi vaikuttaa alakuloiselta, luulen, että hän on apusi tarpeessa. Jotkut viihtyvät yksin, useille se on kuitenkin vaikeaa ja merkki huonosta olosta.
Teet seuraavasti:
Keksit jotain yhteistä tekemistä, esim leffassa käynti tai ulkona syömässä käynti. Kerrot hänelle, että olet järjestäny pienen yllätyksen tietylle päivälle. Kirjoita vaikka kirje ja tuikkaa se hänen ovensa alitse, jos ei muu auta.
Jos tilanne on todella paha, hän ei reagoi mitenkään, mutta älä huoli, hän tuskin ajatteleekaan muuta. Uteliaisuus on mielenkiintoinen juttu.
Sitten kun se päivä osuu kohdalle menet vain siskosi luo ja sanot, että lähteä mukaasi, kuten on puhuttu. Jos hän kieltäytyy, sano että on pakko tulla. Viet vaikka kädestä piteän mukaasi. Itselläni tuntuu aina välillä olevan tuollaisia näkymättömiä "henkisiä muureja", joiden ylitys ei onnistu ilman konkreettista toimintaa. Sinä saat luvan olla se vauhdin antaja.
Sitten tilanteen mukaan pientä avaavaa keskustelua.