En häntä edes oikeastaan tunne, mutta en oikein ole päässyt tutustumaan häneen lähemmin, silti hän pyörii päässäni ja aina toivon törmääväni häneen jossain, vaikka melko varmasti tiedän että en näe häntä ennen syksyä :( Tää pakkomielle alkaa pikkuhiljaa ärsyttää
En saa mielestäni
yhtä ihanaa poikaa
72045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan samanlainen pakkomielle mulla.
Miten tästä oikein pääsee eroon :(
Palaamalla kiltisi häntä koipien välissä pakkomielteen aiheuttajan huomaan.
Tai keksimällä jotain muuta pakkomielteistä toimintaa! Paheiden määrä on vakio...
harmittaa todella paljon, että nähdään seuraavan kerran vasta syksyllä. Kesän aikana tuskin törmätään, taidat muuttaa toisaalle? Ehkäpä syksyllä sitten...
syksyllä ehkä, toivon niin.. ;)
Samoja tuntemuksia täälläkin - pakkomielle tosiaan. Miten se on ajautunutkaan pakkomielteen puolelle? On kauhea pettymys, jos häntä ei näekään jonakin päivänä. Viikonloput menevät odotellessa arkea.
Silmät hakevat alati sitä yhtä, mutta toisaalta varon katseita.
Pää on täynnä hänen, lähes tuntemattoman, kuvia ja kelaan niitä koko ajan.
Onhan tämä aika ajoin aika rankkaa, kun tilanne ei ratkea, vaikka kuinka haluaisi...
on tilanne mennyt mullakin,yksi pyörii mielessä koko ajan.ei katoa vaikka mitä tekis.kai tämäkin on menossa pakkomielteen puolelle.
Tää kuulostaa nin tutulta. :/