Tervehdys!
Ajattelin hiukan kysyä, että mistä saisi oikeaa apua masennukseen. Olen syönyt kolmena viime vuotena 2x puolen vuoden kuurin kahta eri masennuslääkettä ja niistä ei ole ainakaan vielä ollut apua. Söin ensin Remeron kuurin ja lihoin niiden johdosta runsaasti. No varmaan arvaatte, että sehän ei sitten parantanut mieltä vaan ongelmia tuli periaatteessa vain sitä kautta lisää. Nyt lopetin puoli vuotta kestäneen kuurin, koska mitään muutosta ei tapahtunut.
Nyt olen todella romahduspisteessä ja kokoajan pyörii itsemurha mielessä, kun ei jaksais. Taas toisaalta en halua sitä todellakaan tehdä, mutta jotenkin vain ajatukset ovat niin solmussa, että se vain tulee automaattisesti mieleen. Eikä jatkais "isona miehenä" tätä jatkuvaa itkun tuherrusta, vaikka sille ei mitään voi ja se vaan tulee.
Olen yrittänyt päästä opiskelijaterveydenhuollon kautta mielenterveyshoitoon, mutta kun ei vaan pääse. En ole tarpeeksi "sekasin", että pääsisin.
Olen yrittänyt keskustella ihmisten kanssa tästä asiasta, mutta joka kerta keskustelut kääntyy tasolla, että "mene lääkäriin" tai "ei itsemurha ratkaisu ole" tai "kyllä se siitä" tai "se on ohi menevää" tai "kyllä mä ymmärrän". Noita kliseitä ei jaksais enää kuunnella.
Pitäiskö vain yrittää saada vahvemmat lääkkeet vai mitä tässä pitäisi tehdä? Miten ootte selvinny näistä, jos jollain on ollut jotain tämän tyylistä.
Ajattelin hiukan kysyä, että mistä saisi oikeaa apua masennukseen. Olen syönyt kolmena viime vuotena 2x puolen vuoden kuurin kahta eri masennuslääkettä ja niistä ei ole ainakaan vielä ollut apua. Söin ensin Remeron kuurin ja lihoin niiden johdosta runsaasti. No varmaan arvaatte, että sehän ei sitten parantanut mieltä vaan ongelmia tuli periaatteessa vain sitä kautta lisää. Nyt lopetin puoli vuotta kestäneen kuurin, koska mitään muutosta ei tapahtunut.
Nyt olen todella romahduspisteessä ja kokoajan pyörii itsemurha mielessä, kun ei jaksais. Taas toisaalta en halua sitä todellakaan tehdä, mutta jotenkin vain ajatukset ovat niin solmussa, että se vain tulee automaattisesti mieleen. Eikä jatkais "isona miehenä" tätä jatkuvaa itkun tuherrusta, vaikka sille ei mitään voi ja se vaan tulee.
Olen yrittänyt päästä opiskelijaterveydenhuollon kautta mielenterveyshoitoon, mutta kun ei vaan pääse. En ole tarpeeksi "sekasin", että pääsisin.
Olen yrittänyt keskustella ihmisten kanssa tästä asiasta, mutta joka kerta keskustelut kääntyy tasolla, että "mene lääkäriin" tai "ei itsemurha ratkaisu ole" tai "kyllä se siitä" tai "se on ohi menevää" tai "kyllä mä ymmärrän". Noita kliseitä ei jaksais enää kuunnella.
Pitäiskö vain yrittää saada vahvemmat lääkkeet vai mitä tässä pitäisi tehdä? Miten ootte selvinny näistä, jos jollain on ollut jotain tämän tyylistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jo on kummallista, kun sanotaan ettei ole "tarpeeksi sekaisin". :o
Mulla selvästi suurin askel parempaan oli se, kun jouduin yläasteella suljetulle nuortenpsykiatriselle osastolle. Kivaa ei se aika ollut, mutta auttoi mua tosi paljon kasvamaan ihmisenä joka sitten taas omalta osaltaan toi lisää valoa elämään. Masennuksesta en ole todellakaan selvinnyt, enkä usko että siitä ikinä täysin selviänkään - mutta sen kanssa voi oppia elämään. Sun kannattaa kysyä mahdollisuuksia päästä esim. avo- tai päiväosastolle.
Ootko sä käynyt nyt vakituisesti lääkärissä? Lopetitko kuurin itse vai lääkärin luvalla? Sun kannattaa ehdottomasti kertoa lääkkeet määränneelle lääkärille, etteivät ne auta. Hän voi sitten määrätä kuurin jotain toista merkkiä tai mietitte yhdessä muita vaihtoehtoja.
Ja mitä tohon "ison miehen itkemiseen" tulee, niin ei sitä pidä mitenkään piilotella tai hävetä. Itkeminen auttaa ja mun (ja varmasti monen muun naispuolisen) mielestä herkät miehet ovat suloisia. :)
"pari kuuria" kuulostaa oudolta masennuksen hoidossa. Yleensä masennuslääkkeitä ei syödä kuureina: lyhyinä tai pitkinä, vaan enemmän jatkuvana. Jos yksi valmiste ei auta, kannattaa valmiste vaihtaa lääkärin avustuksella. Itsellä takana 9 vuotta ja pysäyttävimmät kokemukset olivat suljettu ja sähköhoito. Ne tehosivat ja pääsin sairaseläkkeeltä takaisin töihin. Nyt masennus taas hiipii takaisin, joten jatkuvaa kamppailua tämä valitettavasti on.
Kannattaa tsekkauttaa muutakin esim kilpirauhashormonitasot, sillä niiden puutoksella on merkittävä vaikutus mieleen.
Ei ainakaan vahvempia lääkkeitä.