http://www.americanthinker.com/comments.php?comments_id=5044
Oheisessa artikkelissa kerrotaan, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa n. 6 miljoonaa muslimia kääntyy kristityksi vuodessa. Jos tuolla alueella on n. 150 miljoonaa muslimia, niin tuo kääntyneiden määrä ylittänee väestönkasvun kautta lisääntyvien muslimien määrän.
Mitä olen nähnyt mediasta, arabit kohtelevat huonosti ainakin Sudanissa mustaihoisia näiden uskonnosta riippumatta (animisti, kristitty, muslimi). Voisiko tällä olla merkitystä?
Ja tuohan on toivoa herättävä uutinen, jos vain pitää paikkansa.
Oheisessa artikkelissa kerrotaan, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa n. 6 miljoonaa muslimia kääntyy kristityksi vuodessa. Jos tuolla alueella on n. 150 miljoonaa muslimia, niin tuo kääntyneiden määrä ylittänee väestönkasvun kautta lisääntyvien muslimien määrän.
Mitä olen nähnyt mediasta, arabit kohtelevat huonosti ainakin Sudanissa mustaihoisia näiden uskonnosta riippumatta (animisti, kristitty, muslimi). Voisiko tällä olla merkitystä?
Ja tuohan on toivoa herättävä uutinen, jos vain pitää paikkansa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>>Mitä olen nähnyt mediasta, arabit kohtelevat huonosti ainakin Sudanissa mustaihoisia näiden uskonnosta riippumatta (animisti, kristitty, muslimi). Voisiko tällä olla merkitystä?>>
Kyllähän sellaisella aina merkitystä on, kuten silläkin on, että eurooppalaissyntyiset ovat vuosisatojen ajan kohdelleet huonosti kaikkia värillisiksi katsomaan ympäri maailman sekä uskonnosta riippuen että myös ihan uskonnosta riippumatta.
Mutta eniten painanee asiassa se tosi isolla rahalla toimiva lähetystyö, jota lukuisat erilaiset kristilliset lähetysjärjestöt Afrikassa harjoittavat.
Monistakin lähteistä olen kuullut tuosta eteläisemmän Afrikan herätyksestä, joten jotain perää siinä on, jos vaikka luvut eivät ihan tarkkoja oliskaan. Jonkun 300-400 miljoonan kristityn joukossa ei 6 miljoonan vuosittainen lisäkään ole kuin pari prosenttia.
Yhtenä syynä menestykseen voisi olla sekin, että afrikkalaiset ovat jo antaneet anteeksi tai unohtaneet ne kolonialismin ajan vääryydet, mitä valkoiset (kristittyinä esiintyneet) ovat tehneet. Lähetystyöhän on ollut aktiivista "aina". Ja siihen tarvitaan tietenkin rahaakin. Parempihan se on dollari lähetystyössä kuin aseissa.
Selvä enemmistö kristityistä elää nykyisin länsimaiden ulkopuolella.
Tätä valtaisaa muutosta havainnollistavat tietyt luvut. Maailman 2,1 miljardista kristitystä n. 1,2 miljardia elää länsimaiden ulkopuolella. Afrikassa kristillisiin kirkkoihin liittyy päivittäin keskimäärin 23.000 ihmistä, kun taas Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kirkot menettävät päivässä n. 6000 jäsentä. Afrikassa kristittyjä oli v. 1900 n. 10 miljoonaa (9,2%) ja nykyisin EU:n väestöä vastaava määrä (Afrikassa n.383 miljoonaa, 45 %). Aasiassa puolestaan kristittyjä on nykyisin n. 324 miljoonaa. Siellä kristittyjen määrän kasvu on ollut suurinta Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Kiinassa eletään historian suurimpia herätyksen aikoja. Kukaan ei tarkkaan tiedä kiinalaisten kristittyjen määrää, mutta varovaisten arvioiden mukaan puhutaan kymmenistä miljoonista, ja World Christian Encyplopedia arvioi sen jopa 90 miljoonaksi.
Kuvaavaa on myös se, että maailman 80 miljoonasta anglikaanista enemmistö asuu nykyisin länsimaiden ulkopuolella. On sanottu, että esim. Nigerian pääkaupungissa Lagosissa kokoontuu sunnuntaisin jumalanpalvelukseen enemmän anglikaaneja kuin Lontoossa. Paljon ajattelemisen aihetta antaa myös Etelä-Korean kehitys. Maassa oli v. 1900 kristittyjä ainoastaan 0,5 % väestöstä. Kristittyjen määrä alkoi kuitenkin nopeasti kasvaa Korean sodan aikana ja sen jälkeen. Vuoteen 1970 mennessä kristittyjen lukumäärä oli kivunnut jo 4 miljoonaan, mikä merkitsi koko väestöstä 13 prosenttia. Uudelle vuosituhannelle tultaessa kristinuskon asema on edelleen maassa vahvistunut niin, että esim. v.1995 väestöstä kristittyjä oli 32 % eli yli 14 miljoonaa. Omalla tavallaan uutta vaihetta kuvaa myös Korean kirkkojen missionaarisuus. Korean kirkot ovat lähettäneet yli 7000 lähetystyöntekijää 140 maahan, minkä perusteella Etelä-Korea on neljänneksi eniten lähettänyt lähetystyöntekijöitä oman maansa rajojen ulkopuolelle. Vaikka näitä työntekijöitä ei voida useinkaan verrata koulutuksensa puolesta esim. suomalaisiin lähetystyöntekijöihin, korealaisten liikkeellelähtö on eräs ajan merkki.
Etelän kirkkojen kasvu ei näy ainoastaan Afrikassa ja Aasiassa, vaan myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Niiden suurkaupunkeihin on syntynyt suuri määrä uusia maahanmuuttajien seurakuntia ja kristillisiä yhteisöjä, joiden lukumäärä tuntuu hämmentävältä. Esim. Brittein saarille on ilmaantunut yli 3000 uutta seurakuntaa afrikkalaisten ja aasialaisten maahanmuuttajien pariin. Myös Saksan luvut ovat yllättäviä, sillä pelkästään Hampurissa uusia afrikkalaisten kristillisiä yhteisöjä on n. 55, Berliinissä 35, Reinin seudulla yli 100 ja Frankfurtissa n. 50. Korealaisia seurakuntia on Saksassa ilmoitettu olevan 47. Näiden seurakuntien palvelukseen on tullut yhä enemmän työntekijöitä maahanmuuttajien kotimaasta.
http://www.suol.fi/ahonen.htm
Onkohan kuinka aitoa se kääntyminen?
(jossain oli sanottu että he käännyttävät kokonaisia kyliä kerrallaan tai myöskin ruuan/avun tarjoamisen ohessa..)
Ja milloin se kääntyminen on alkanut?
Jos 10 vuotta sitten, eli siellä pitäisi olla jo 60 miljoonaa kääntynyttä..?
En tiedä Afrikan tilanteesta yksityiskohtia. Mitään pakkokäännytyksistä en ole kuitenkaan kuullut (siis kristityiksi).
"Riisikristityiksi" haukkuvat ei-kristityt sellaisia avun tarpeessa olevia tai olleita ihmisiä, joita nämä haukkujat eivät ole auttaneet. Kristillinen lähimmäisenrakkaus vaatii antamaan myös ruoka-apua. Mm. punaisen puolikuun kautta taitaa mennä paljonkin kristittyjen ruoka-apua muslimeille.
Maksimiaika tuolle kääntymistahdille lienee 30 vuotta, koskapa niitä pelastettavia muslimeja ei tuolla alueella (siis Saharan eteläpuolella) ole kuin n. 150 miljoonaa. Ilmeisesti kuitenkin on kyse jostakin herätyksen huippuvuodesta tms. Kristittyjähän on Afrikassa 300-500 miljoonaan, joten siihen määrään ei tuo 6 miljoonan lisä vielä tee kuin parin prosentin kasvun.