Sarja persiilleen menneitä asioita koko alkuvuosi. Hyvänä jatkona, että loukkaan yhtä ihmistä verisesti. Saan ajattelemattomalla käytökselläni hänet tuntemaan olevansa jostain suuremmasta armosta seuraani valittu. En ihmettele, että menneet ajat sitten olivat juuri niin ahdistavia kuin olivat.
Ei tässä muutenkaan mitään hurraamista ole, asiat levällään ja aivan sama vaikka katoaisin. Kukaan ei osaisi kaivata minua ainakaan ensimmäiseen viikkoon. Kurjaa huomata olevansa taas siinä mielentilassa, että kyselee itseltään sitä entisestä tuttua kysymystä. Mitä helvettiä mä täällä enää roikun? Ei ole yhtikäs mitään odotettavaa, ei yksittäiseltä päivältä, ei itseltä, ei keneltäkään. Samaa sontaa päivästä toiseen. Ja ihmisten halveksunta päälle.
Vtutus on niin rankkana päällä joka minuutti, että pää hajoaa nyt eikä heti. Kestäisin vielä vihata ennemmin jotain ihmistä aivan järjettömän paljon, mutta tää olotila ei voi jatkua pitkään. Tästä ei itseviha ei enää voi nousta korkeempiin lukemiin. Ja turha kommentoida, mä en jaksa kenekään kyllä se siitä lässytyksiä. Parasta, että tälläinen ääliö tajuu pysytellä yksinään koko loppuikänsä ja käy tuolla ihmisten ilmoilla hoitamassa vaan pakolliset kuviot. Mulla ei ole mitään annettavaa enää kenellekään.
Ei tässä muutenkaan mitään hurraamista ole, asiat levällään ja aivan sama vaikka katoaisin. Kukaan ei osaisi kaivata minua ainakaan ensimmäiseen viikkoon. Kurjaa huomata olevansa taas siinä mielentilassa, että kyselee itseltään sitä entisestä tuttua kysymystä. Mitä helvettiä mä täällä enää roikun? Ei ole yhtikäs mitään odotettavaa, ei yksittäiseltä päivältä, ei itseltä, ei keneltäkään. Samaa sontaa päivästä toiseen. Ja ihmisten halveksunta päälle.
Vtutus on niin rankkana päällä joka minuutti, että pää hajoaa nyt eikä heti. Kestäisin vielä vihata ennemmin jotain ihmistä aivan järjettömän paljon, mutta tää olotila ei voi jatkua pitkään. Tästä ei itseviha ei enää voi nousta korkeempiin lukemiin. Ja turha kommentoida, mä en jaksa kenekään kyllä se siitä lässytyksiä. Parasta, että tälläinen ääliö tajuu pysytellä yksinään koko loppuikänsä ja käy tuolla ihmisten ilmoilla hoitamassa vaan pakolliset kuviot. Mulla ei ole mitään annettavaa enää kenellekään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
e-mailis, jos haluat funtsia paskoja juttuja. Tai haluat nähdä, oisko kenellekään enää mtn annettavaa.
?
haluais tai edes jaksais lukea mun iänikuisia paskamaisia juttujani? Mitä siitä irti saisi. Tässä nyt on vaan sellaista lopunalun tuntua.
Millään ei ole mitään väliä. Ei ole paljon mitään mistä jaksais edes pitää kiinni. Mä en jaksa itseäni yhtään päivää pitempää.
Miksi sä juuri jaksaisit mun vinkumisia lukea, sano edes se?
jos et olisi kiinnostunut vastavuoroisesta kokemusten ja ajatusten jakamisesta. Tai jaksaisin hetken, mutta roskakorina olen ollut riittämiin. Mä ymmärrän ja osaan samaistua. Joten?
Musta tuntuu että sun pitäisi antaa itsellesi, ja myös muille anteeksi. Ja yrittää korjata ihmissuhteissasi se mitä on vielä korjattavaa. Kyllä muillakin menee päin metsää joskus, älä välitä. Ja voisit unohtaa menneet ja keskittyä tähän päivään. Puhuisit jossain tunteistasi, voisi auttaa.
Jokaisella on annettavaa, sullakin. Älä mitätöi itseäsi ja masennu kuitenkaan. Älä kuvittele että jotkut halveksii sua, ei oo totta, ja jos niin tekee, jätä ne omaan arvoonsa.
Kiitos vaan lohdutuksen sanoista yöhiipparit, mutta en mä tiedä mitä purkaa ja mistä. On muutenkin luotto mennyt vähän joka suuntaan.
Vaikeinta on itselleen anteeksiantaminen, sepä se.
Ja vaikeaa keskittyä tähän päivään, asiat kun pyörii sitä yhtä ja samaa rataa.
Kiitos kaunis kuitenkin.
Ahdistavissa ajoissa tuskin oli armosta kyse.
Sekavia kun tässä ollaan tulisikos kirjoiteltua testiksi pelkkiä sanoja. Täällä netissä kun kaikki näyttää menevän läpi...
Ei testiä, ehkä hetkellisessä vtutuksessa hieman kärkeviä sanoja. Ei tarkoitus muuta kuin purkaa se pahaolo ulos, ei säikäytellä. Mutta eihän täällä näköjään pysy nimettömänä, vaikka kuinka pyöristäisit sanoja. No, tähän on tultu rankan harjoittelun jälkeen. Juu, ei tarvitse pelästyä eikä mitään muutakaan tarkoitushakuisuutta. Ainoastaan raivon ja vihan ulos päästäminen :(
Juuri tämän takia, tuntuu siltä miltä välillä tuntuu. Hävettää toki ihan helvetisti. Mutta toki sanainen ruoska on mullakin aika viuhuva. Parasta että selittelyt jää tähän, ei jaksa enempiä. Sorry! En tiedä susta, mutta koville ottaa kaikki täältä luettu ja tänne kirjoitettu. Pitäis pystyä lopettamaan.
Nyt vasta hävettääkin kun aloin asiaa mielessäni pyörittelemään. Onhan tässä nyt joo vähän siipi maassa, mutta jotain tolkkua pitäis jo mullakin olla. Välillä naurattaa ja välillä sitten tulee otettua vakavammin. Vaikka olenkin jo kaiken ihan vimpan päälle ymmärtänyt. Loppu mikä loppu. Kaikki viimeisen kk:n aikana käydyt "keskustelut" on tullut vedettyä ihan liikaa henkeensä. Eikä muakaan kukaan pakota täällä hillumaan :)
Nyt ajatellen tämä oli mulle sellainen pohjakosketus kaikkeen. Suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Jos meinaan alkaa tuntua tuolta kuin ylhäältä voi lukea, pakko päätellä mikä tässä on vaivan arvoista. Huh huh... *pyörittelee silmiään*.
Yks asia on kuitenkin selvä, en tiedä kehtaanko kyllä koskaan enää tämän jälkeen edes sanoa sulle moi! jostaan vastaan käppäilet. Kaduttaa ja harmittaa tää virtuaaliääliötouhu. Aika monesti olen miettinyt, mitä jos täällä ei olisi 4.5 alettu raapustelemaan. Olisiko se mitään muuttanut. Täällä tosiaan voi ja saattaa mennä moni juttu läpi. Mutta mulle tämä pohjanoteeraus riitti avaamaan silmät. Ei tämän niin vakavaa pitäisi olla. Parempi tästä lähtien, että kirjoittelen vaikka lehtiöön näitä mietteitäni. Paperit on helppo nakata roskiin eikä kukaan jää huuli pyöreenä niitä lukemaan. On tässä muutenkin tullut "avauduttua" aivan liikaa viime aikoina. Harva tietää asioita, joita sä tiedät. On vähän paljas olo sen suhteen. Ja asiatkin kun on luonteeltaan sellaisia, että mitäs säkään niillä.
Joku "susirajan" virtuaalipenpal muistaakseni sanoikin, että mä ajattelen liikaa mitä musta ajatellaan. Mutta itsepähän olen leikkiin lähtenyt. Nyt kun vaan saisin hypättyä tästä "leikkikehästä" ulos. Ei tää ole kovinkaan tervettä enää. Ja mulle tämä anti on ollut aika opettavaista. On tässä viimeisen 2 kk:n aikana oppinut enemmän kuin pitkään aikaan itsestäni.
Mä taidan ihan oikeasti kanssa perehtyä tuohon minättömyys filosofiaan, koska tämä toinen ääripää on jo kokeiltu ja läpikäyty melkoisella tohinalla viime viikkojen aikana. Enimmäkseen oli hauskaa pyöriä täällä, mutta se henk.koht. elementti ja sun läsnäolo täällä muutti kaiken. Siinä vaiheessa todellisuudet sekoittuvat keskenään, siksi mä täällä kärvistelinkin aikani.
halauksin,
se epätoivoiseltä, takertuvalta, ääliörakastuneelta, kajahtaneelta, pimeän puolensa näyttäneeltä, häiriintyneeltä, loukkaavalta ja ennen kaikkea jotain tästäkin oppineelta
vaikuttaneelta naiselta.
elämä täysin pirstaleina, lapsen huoltajuus menossa isälle ja kaikki naispuoliset frendit sitä myötä puukottaneet selkään, ja eipä tekopyhien miesten asenne taida paljoa poiketa ja oma riittämättömyyden ja itseinhon tunne räjäyttää tajunnan. On yksi ainoa asia jota miehet eivätkä naiset anna naiselle anteeksi ja se on olla näennäisesti huono äiti. Ja mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, vaan mun elämään on sekaannuttu todennäköisesti jo vuosien ajan ja ajettu mut tähän jamaan. En tiedä, tekis mieli kadota helvetin kauas täältä, ja lähteä kiertämään maailmaa loppuiäksi. Mä en kestä enää yhtään ihmisten tuomitsevaa ja väärinymmärtävää asennetta.
että purat vähän pahaa oloasi. Toivottavasti auttaa kirjoittaa asioita ja tuntemuksia ilmoille. Tottakai sinulla on annettavaa muille ihmisille, miksi ei muka olisi?
Asioilla on taipumuksena mennä kertaheitolla päin ******, ja sen jälkeen seuraa yleensä ajanjakso, jolloin asiat menevät kutakuinkin hyvin. Yksi juttu kerrallaan loksahtaa kohdalleen. Ja taas on kehitytty elämässä.
Yleensä ihmisten on kaikkein vaikeinta antaa asioita itselleen anteeksi. Ja tosiasiallisesti niin voi aivan hyvin tehdä :) Harva jaksaa toisillekaan olla pitkä vihainen ja kaikki me joskus mokaamme jossain tilanteessa.
Ihmissuhdeongelmassasi teet vain kyseiselle ihmiselle selväksi, että oikeasti arvostat häntä. Sinulla on kaikki vaihtoehdot käytettävissäsi, eikö totta? Asiassa kuin asiassa. Kyllä se siitä vielä lutviutuu.
Ja todennäköisesti, mikäli kysyisit joltain ihmiseltä, joka tuntee sinut, hän näkisi monta rakastettavaa asiaa sinussa ja ajattelisi, että sinulla on vaikka kuinka paljon annettavaa muille. Kyllähän meillä jokaisella on, mikäli niin päätämme toimia :)