Minulla on semmoinen kolmikymppinen sukulaistyttö, joka nyt on ollut terapiassa masennuksen vuoksi puolitoista vuotta. Tuntuu, ettei hän ole muuttunut tuona aikana miksikään, ehkä hän nykyisin vaikuttaa jotenkin paljon äreämmältä ja vihaisemmalta kuin ennen. Lääkitys hänellä kai on, tai ainakin lääkkeitä on kokeiltu.
Hänellä on hyvin dominoiva äiti, joka on muokannut tyttärestä hyvin pitkälle itsensä kopion. Oikeasti tytön luonne on erilainen. Oma diagnoosini on, että tuo väärä rooli jotenkin ahdistaa ja oma persoona tukehtuu siellä sisällä. Nyt tytöllä on opiskelut takana, ja aika olisi tehdä omia päätöksiä. Mutta näyttää, että se on tytölle liikaa.
Äiti on hyvin eristäytynyt ihminen, ja tietyllä tavalla tytön riippuvaisuus vanhemmista palvelee hänen etuaan, eli tytön vuoksi ei äitikään ole ihan yksin. Äidistä ei vain ole tytön auttajaksi, ei itsekään käy töissä eikä haluakaan. Lähinnä hän vain muiden kuullen ylistää tytärtään maasta taivaaseen, mikä ei minusta ainakaan ole oikea ratkaisu.
Olen tätä tilannetta seurannut sivusta, ja tuntuu, että tytön elämä on nyt menossa täysin metsään. En usko, että hänessä alunperin mitään vikaa on, ehkä vain äidin ylihuolehtivaisuus ja tunkeilevuus on tehnyt sen, että itsenäistyminen on jäänyt tekemättä. Äiti yrittelee kovasti puuttua minunkin elämääni, mutta taistelen vastaan kuin leijona, mikä ärsyttää häntä suunnattomasti. Hänellä on todella hyvin jyräävä luonne, puuttuu esim. meidän kodin sisustukseen jne.
Tyttö itse toistelee äitinsä sanomisia sanasta sanaan mitään kyseenalaistamatta ja suorastaan palvoo äitiään. Hänellä ei ole myöskään koskaan ollut minkäänlaista kanssakäymistä miesten kanssa.
Ei kai tässä ole mitään tehtävissä, mutta ajattelin kirjoitella, jos teillä olisi kokemusta vastaavasta. Näin ulkopuolisen silmin harmittaa tytön puolesta, koska tuntuu, että hän vajoaa vain syvemmälle suohon ja kanssaihmiset vain avustavat tuossa vajoamisessa.
Olisiko oikein vähän hienovaraisesti potkia tyttöä liikkeelle eikä aina olla auttamassa vähän liikaakin? Eli että sanoo esim., että tytön on hoidettava tietyt asiat itse ja olla antamatta rahaa? Oma arvioini (olen nähnyt paljon työuupumukseen sairastuneita) on, että tytöllä ei mitään varsinaista masennusta edes ole, hän on vain jotenkin lamautunut uusien haasteiden edessä ja kaipaisi enemmänkin pientä pakotusta, että saisi niin sanotusti pään auki. Äiti on lisäksi kotona hoitanut aina kaikki kotityöt, tyttö on saanut vain makoilla, joten hän on myös suoraan sanoen aika laiska ihminen.
Kaikenlaiset kommentit otan kiinnostuneena vastaan.
Hänellä on hyvin dominoiva äiti, joka on muokannut tyttärestä hyvin pitkälle itsensä kopion. Oikeasti tytön luonne on erilainen. Oma diagnoosini on, että tuo väärä rooli jotenkin ahdistaa ja oma persoona tukehtuu siellä sisällä. Nyt tytöllä on opiskelut takana, ja aika olisi tehdä omia päätöksiä. Mutta näyttää, että se on tytölle liikaa.
Äiti on hyvin eristäytynyt ihminen, ja tietyllä tavalla tytön riippuvaisuus vanhemmista palvelee hänen etuaan, eli tytön vuoksi ei äitikään ole ihan yksin. Äidistä ei vain ole tytön auttajaksi, ei itsekään käy töissä eikä haluakaan. Lähinnä hän vain muiden kuullen ylistää tytärtään maasta taivaaseen, mikä ei minusta ainakaan ole oikea ratkaisu.
Olen tätä tilannetta seurannut sivusta, ja tuntuu, että tytön elämä on nyt menossa täysin metsään. En usko, että hänessä alunperin mitään vikaa on, ehkä vain äidin ylihuolehtivaisuus ja tunkeilevuus on tehnyt sen, että itsenäistyminen on jäänyt tekemättä. Äiti yrittelee kovasti puuttua minunkin elämääni, mutta taistelen vastaan kuin leijona, mikä ärsyttää häntä suunnattomasti. Hänellä on todella hyvin jyräävä luonne, puuttuu esim. meidän kodin sisustukseen jne.
Tyttö itse toistelee äitinsä sanomisia sanasta sanaan mitään kyseenalaistamatta ja suorastaan palvoo äitiään. Hänellä ei ole myöskään koskaan ollut minkäänlaista kanssakäymistä miesten kanssa.
Ei kai tässä ole mitään tehtävissä, mutta ajattelin kirjoitella, jos teillä olisi kokemusta vastaavasta. Näin ulkopuolisen silmin harmittaa tytön puolesta, koska tuntuu, että hän vajoaa vain syvemmälle suohon ja kanssaihmiset vain avustavat tuossa vajoamisessa.
Olisiko oikein vähän hienovaraisesti potkia tyttöä liikkeelle eikä aina olla auttamassa vähän liikaakin? Eli että sanoo esim., että tytön on hoidettava tietyt asiat itse ja olla antamatta rahaa? Oma arvioini (olen nähnyt paljon työuupumukseen sairastuneita) on, että tytöllä ei mitään varsinaista masennusta edes ole, hän on vain jotenkin lamautunut uusien haasteiden edessä ja kaipaisi enemmänkin pientä pakotusta, että saisi niin sanotusti pään auki. Äiti on lisäksi kotona hoitanut aina kaikki kotityöt, tyttö on saanut vain makoilla, joten hän on myös suoraan sanoen aika laiska ihminen.
Kaikenlaiset kommentit otan kiinnostuneena vastaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
MOI!!
On ihan kiva että olet huolestunut sukulaistytöstäsi, mutta... Muutama kohta vain "tökki" kun luin tekstiäsi. Olet kova tekemään diagnooseja hänestä. Masennus kun ei aina näy ulospäin, joten voi toki näyttää ettei ihmisellä mitään masennusta ole. Varsinkin silloin kun itse olen tosi mieli maassa olen yksin. Myöskään se onko joku miessuhteissa vai ei, ei kuulu muille ollenkaan. Mieluummin on parempi olla ilman suhteita kuin huonossa suhteessa ja onneton. ihmiset kehittyy eri lailla. Voihan olla, että hänelle on nyt tärkeintä, joku muu asia kuin löytää oma rakas.
Ehkä hän ei edes pidä miehistä.
Olen itse kolmikymppinen ja koin sen, että kun
" koko elämä on edessä", on joskus tosi pelottavaa. Kaikilla on kovat odotukset ja paineet, että löydän hyvän työn, ihanan miehen yms. sellaista. Työtä pitäisi tehdä kuin hullu ja työuupumus on jotenkin hyväksyttävämpää kuin sairastua masennukseen, kun ei "edes" tee mitään.Tämä on vain oma ajatukseni ja tunteeni asiasta.
Luulen, että sukulaisesi on ainakin jossain muodossa käsitellyt terapiassa tuota äitisuhdettaan. voihan olla, että hän kyllä tiedostaa, että siinä on vahvaa riippuvaisuutta, mutta vasta yrittää käsitellä asiaa jotenkin.
Äidit kun ovat aika rakkaita ja kukapa äiti ei parastaan lapselleen halua.
Anna aikaa, älä patista liikaa. Jos joku tulee patistamaan minua ja liikaa neuvomaan, koen vastareaktion heti. enkä silloin " piruuttanikaan" tee mitään mitä muut haluaisivat.
Hyvät jatkot!!
Et sää voi tietää mitä hän on terapiassa puhunut.
Voi ollakkin että on siellä ruotinut suhdettaan äitiinsä.
Voithan hienovarasesti kysyä onko puhunut äidistään terapiassa, mikäli hän on hyvä ystäväsi...
Mitäpä jos vaan keskittyisit omiin asioihisi. Vaikuttaa siltää ettette ole sukulaistytön kanssa kovin läheisiä, joten älä turhaan vaivaa päätäsi asialla.