Kestääkö keskusta paineet?

18.6.2003 Yle Teksti-TV ”Manninen: Jäätteenmäki pyysi tietoja
Presidentin neuvonantaja Martti Manninen sanoo, että pääministeri Anneli Jäätteenmäki pyysi häneltä tietoja Irak-keskusteluista.
Jäätteenmäki otti minuun yhteyttä ennen ensimmäistä vaalikeskustelua ja pyysi tapaamista, Manninen sanoi STT:lle.
Mannisen mukaan Jäätteenmäki oli kiinnostunut Irak-aineistosta ja antoi hänelle salaisen faksinumeronsa.
Jäätteenmäki sanoi tänään eduskunnalle, ettei hän ollut pyytänyt tietoja ja että Mannisen lähettämät faksit tulivat hänelle yllätyksenä.”
18.6.2003 ”Jäätteenmäki pyytää eroa pääministerin tehtävistä
(18.6. 20:16)
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) jättää vielä tänä iltana tasavallan presidentille eronpyyntönsä pääministerin tehtävistä. Jäätteenmäki ilmoitti keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa, ettei hänellä ole edellytyksiä jatkaa hallituksen johdossa poliittisen luottamuksen menettämisen vuoksi.
Keskustan puoluevaltuuskunta ja puoluehallitus aikovat käsitellä ensi tiistaina hallitusyhteistyön jatkamista ja Jäätteenmäen seuraajakysymystä. Ryhmänjohtaja Timo Kalli sanoi suosittelevansa keskustan pysymistä hallituspuolueena. Myös SDP:n uskotaan tyytyvän siihen, että ainoastaan pääministeri vaihtuu.
Eduskunta joutuu kokoontumaan juhannuksen jälkeenkin pääministerin eron takia. Täysistunto on kutsuttu koolle tiistaiksi kello 14. Eduskunta äänestää pääministeristä, ja uusi hallitus antaa ohjelmansa tiedonantona.
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd.) arvioi, että uuden hallituksen muodostamiseen tarvittaviin prosesseihin menee ensi viikolla kahdesta kolmeen päivää.
Jäätteenmäki: En saanut papereita Manniselta
Jäätteenmäki piti edelleen kiinni siitä, ettei hän ole pyytänyt presidentin neuvonantajalta Martti Manniselta mitään papereita. Pääministerin puolesta todisti valtiosihteeri Risto Volanen, joka kertoi tavanneensa Mannisen ennen kuin poliisi kuuli Jäätteenmäkeä todistajana Irak-vuotoa koskevassa asiassa.
Volasen mukaan Manninen oli ilmoittanut syyttävänsä Jäätteenmäkeä yllytyksestä, jos tämä kertoo Mannisen roolista tietovuodossa.
Jäätteenmäki piti selvänä, ettei hänellä ole edellytyksiä jatkaa hallituksessa minkään muunkaan salkun haltijana. Hänen asemansa puolueen puheenjohtajana kuuluu puolue-elinten ratkaisuvaltaan.
SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma arvioi, että Jäätteenmäen päätös jättää eronpyyntönsä oli ainoa mahdollisuus. Edellytykset jatkamiseen olivat Heinäluoman mukaan hävinneet.
Heinäluoma uskoi, että tapahtuneesta ei jää pysyviä vaurioita keskustan ja SDP:n hallitusyhteistyön jatkolle.
Jäätteenmäen hallitus lyhytaikaisimpien joukossa
Anneli Jäätteenmäen hallitus jää historiaan yhdeksi Suomen historian lyhytikäisimmistä hallituksista. Huhtikuun 17. päivänä nimitetty hallitus oli tänään ollut koossa 63 päivää. Se sijoittuu lyhytikäisyydessään jaetulle kolmannelle sijalle.
Suomessa on itsenäisyyden aikana ollut 67 hallitusta, ja niistä kolme on aiemmin hajonnut parissa kuukaudessa.
Lyhyysennätyksiä pitävät hallussaan kaksi jatkosodan lopulla nimitettyä hallitusta. Elokuussa 1944 aloittaneen kansallisen kokoomuspuolueen Antti Hackzellin enemmistöhallituksen iäksi tuli pääministerin sairastuttua 41 päivää. Sitä seurannut kokoomuslaisen U. J. Castrénin enemmistöhallitus pysyi pystyssä 58 päivää.
Kolmanneksi sijoittuu lokakuussa 1971 Urho Kekkosen nimittämä Teuvo Auran virkamieshallitus. Sen pituudeksi jäi 63 päivää. (STT)”
18.6.2003 Yle Teksti-TV ”Jäätteenmäki ilmoitti eroavansa
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki jättää eroanomuksensa presidentti Tarja Haloselle ennen puoltayötä Naantalissa.
Halonen pyytää nykyhallitusta jatkamaan toimitusministeristönä.
Jäätteenmäki sanoi eron syyksi sen, että hän ei voi enää hoitaa suomalaisten asioita poliittisen luottamuksen puutteen takia. Keskusta päättää hallituksessa jatkamisestaan ensi viikon tiistaina. Ryhmäjohtaja Timo Kalli pitäisi puolueen hallituksessa.
Jäätteenmäen seuraajaksi arvellaan keskustan varapuheenjohtajaa, nykyistä puolustusministeriä Matti Vanhasta.”

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on keskustalla tarkka paikka. Jos kepu heittäytyy siinä protektionistisesti puolustamaan pienkuntia, niin kannatus hiipuu isoissa kunnissa.

Keskustan pitäisi nyt vihdoinkin huomata, että kyse on palvelutuotannon organisoimisesta, jossa kunnanrajoilla ei ole tunnearvoa.

Demareiden kannatus laskee joka tapauksessa, joten siinä suunnassa voi tulla vaikeuksia paineiden kestoon. Demarithan ovat aina panikoituneet heti kun huomaavat laskea, että muutama heistä putoaa seuraavissa vaaleissa. Silloin on aina alkanut kova selkäänpuukottaminen demareiden sisällä.

Jos huonosti käy, niin Heinäluoman palli alkaa heilua jo ennen vaaleja.

Demareilla ei ole ollut paineita sen jälkeen, kun Urho Kekkonen tavoitteli 50-luvun lopussa ja 60-luvun alussa puolueen hajoittamista ja onnistui myös pyrkimyksissään. Koska esimerkki paineensitokyvystä joudutaan hakemaan näin pitkän ajan takaa, on vaikea sanoa, kestäisivätkö demarit paineita. Nyt ei vaan ole mitään syytä epäillä, että puolueelle juuri paineita tulisi kannatuksen noustessa ja puolueen ollessa gallup-tutkimusten valossa esiten suosittu puolue Suomessa.

Keskusta on ajelehtinut kriisistä toiseen eikä loppua ole näkyvissä. Kepun kriisiytyminen alkoi Kekkosen sairaudesta. Puolue jäi vaille todellista johtajaansa. Ahti Karjalaisen putoaminen pois parrasvaloista oli katastrofien alkusoitto. Sitä seurasivat toistuvat oppositiokaudet (yhteensä 12 vuotta), mikä on Kepun näkökulmasta suuri kriisi. Ahon lamahallitus ja siinä yhteydessä Juhantalon syyllistyminen rikoksiin olivat kriisi. Suhtautuminen EU:hun melkein hajotti puolueen kahtia. Toistuvasti hävityt presidentinvaalit, Ahon eteen rakennetut muurit, Jäätteenmäen valehtelut, vaalitappiokierre, kevään budjettiriihikriisi jne. On tietysti melkoinen ihme, että puolue on kestänyt jatkuvat kriisit hajoamatta. Eli paineensietokykyä siinä mielessä on ollut ihmeteltävän paljon.